Huhta
Greatest Leader
Sotapsykoosista:
Venäjä, Neuvostoliitto, Venäjä on aina ollut tuossa ja tulee olemaan näkyvissä olevaan tulevaisuuteen. Venäjä on aina käynyt sotia ja tulee käymään myös jatkossa. Neuvostoliiton sota Afganistanissa, Venäjän kaksi sotaa Tsetseniassa, sota Georgiassa 2008, (hybridi)sota Ukrainassa 2014 eteenpäin... näin muutamia mainitakseni.
Miksi Suomen Nato-jäsenyys ei ole nauttinut aiemmin Suomen kansan vankkaa tukea? Tällä foorumillakin on vielä viime vuosina pohdittu, miten Suomi voisi koskaan liittyä Natoon, kun pitäisi osoittaa kansan laaja tuki jäsenyydelle. Ongelmaan kehiteltiin kaikenlaisia "no, kansahan on jo gallupissa kertonut asettuvansa valtionjohdon näkökannalle, joten Naton suosiota ei tarvitse mittauttaa kansanäänestyksellä" ja "kansanäänestys järjestetään ja Sauli antaa tyhmälle vaalikarjalle mahtikäskyn äänestää jäsenyyden puolesta" -ratkaisuja.
Nyt näyttää siltä, ettei kikkailuja tarvita. Tuli sotapsykoosi.
Erkin tavassa esittää asia on mielestäni pointtinsa. Eihän se mitä Venäjä tekee Ukrainassa poikkea millään tavalla Venäjän tavanomaisesta linjasta! Tämä on aivan normaalia Venäjää. Miksi tästä pitäisi järkyttyä niin, että yhtäkkiä lähdetään muuttamaan perustavanlaatuisia puolustuspoliittisia linjauksia?
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että tunteet ovat päässeet pintaan. Sehän ei järkytä ketään, kun tsetseenien kropat mädäntyvät Kaukaasian vuorille ja asia jää Amnestyn tiedotteen tasolle - nehän olivat sitä paitsi ählämeitä. Mutta kun kuvat massiivisesta maahyökkäyksestä ja joukkohaudoista Euroopassa laitetaan iltapäivälehtien kansiin, niin siitä järkytytään - jopa foorumilla.
Hyvä tietysti, jos Nato-jäsenyys saa viimein kannatusta. Mutta se on lähtöisin tunteista, sotapsykoosista, ei järjestä. Järkisyyt ovat olleet jo pidemmän aikaa vahvasti jäsenyyden puolella.
Venäjä, Neuvostoliitto, Venäjä on aina ollut tuossa ja tulee olemaan näkyvissä olevaan tulevaisuuteen. Venäjä on aina käynyt sotia ja tulee käymään myös jatkossa. Neuvostoliiton sota Afganistanissa, Venäjän kaksi sotaa Tsetseniassa, sota Georgiassa 2008, (hybridi)sota Ukrainassa 2014 eteenpäin... näin muutamia mainitakseni.
Miksi Suomen Nato-jäsenyys ei ole nauttinut aiemmin Suomen kansan vankkaa tukea? Tällä foorumillakin on vielä viime vuosina pohdittu, miten Suomi voisi koskaan liittyä Natoon, kun pitäisi osoittaa kansan laaja tuki jäsenyydelle. Ongelmaan kehiteltiin kaikenlaisia "no, kansahan on jo gallupissa kertonut asettuvansa valtionjohdon näkökannalle, joten Naton suosiota ei tarvitse mittauttaa kansanäänestyksellä" ja "kansanäänestys järjestetään ja Sauli antaa tyhmälle vaalikarjalle mahtikäskyn äänestää jäsenyyden puolesta" -ratkaisuja.
Nyt näyttää siltä, ettei kikkailuja tarvita. Tuli sotapsykoosi.
Erkin tavassa esittää asia on mielestäni pointtinsa. Eihän se mitä Venäjä tekee Ukrainassa poikkea millään tavalla Venäjän tavanomaisesta linjasta! Tämä on aivan normaalia Venäjää. Miksi tästä pitäisi järkyttyä niin, että yhtäkkiä lähdetään muuttamaan perustavanlaatuisia puolustuspoliittisia linjauksia?
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että tunteet ovat päässeet pintaan. Sehän ei järkytä ketään, kun tsetseenien kropat mädäntyvät Kaukaasian vuorille ja asia jää Amnestyn tiedotteen tasolle - nehän olivat sitä paitsi ählämeitä. Mutta kun kuvat massiivisesta maahyökkäyksestä ja joukkohaudoista Euroopassa laitetaan iltapäivälehtien kansiin, niin siitä järkytytään - jopa foorumilla.
Hyvä tietysti, jos Nato-jäsenyys saa viimein kannatusta. Mutta se on lähtöisin tunteista, sotapsykoosista, ei järjestä. Järkisyyt ovat olleet jo pidemmän aikaa vahvasti jäsenyyden puolella.