Niin kuin tällä palstalla on aiheellisesti todettu, ei Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne ole lainkaan kestämätön, vaikka Nato-jäsenyys viivästyisikin. Itsestäänselvästi jäsenyys Natossa olisi Suomelle hyödyllistä ja tärkeää, mutta sitä odotellessa voimme luottaa olevamme ainakin kohtalaisen hyvässä tilanteessa. Merkittävien länsimaiden vahva tuki Suomen jäsenyydelle, varsin pitkälle menevät lupaukset Suomen tukemisesta erilaisissa tilanteissa sekä yhteisinä sotaharjoituksina osoitettu yhteistyö ovat myös viesti Venäjälle. Suomi on omatoimisesti osoittanut voimakasta maanpuolustushenkisyyttä, päättäväisyyttä ja pelottomuutta, ja nyt sekä aiemmin päätetyt asehankinnat parantavat suorituskykyä. Nämä kaikki seikat yhdessä osoittavat myös kolmea olennaista seikkaa, joiden voidaan olettaa hillitsevän ryssäläistä hyökkäys- ja valloitushenkisyyttä Suomea kohtaan. Näistä ensimmäiset kaksi ovat:
1. Kansakunnan taisteluhalu
2. Kansakunnan riittävä taistelukyky
Nämä pitää myös kyetä viestimään uskottavasti ja selvästi ulospäin.
Ukrainan osalta Putin oletti, että kohdat 1 ja 2 eivät toteudu. Siksi hän luuli, että Ukrainan valloitus tulee olemaan paraatimarssi. Todellisuus oli muuta, minkä Putin nyt tietää. Sota on kuitenkin nyt muuttunut hänelle kunnia- ja arvovaltakysymykseksi, jossa rationaaliselle ajattelulle ei ole enää sijaa senkään vertaa kuin olisi aikaisemmin ollut. Sodan jatkamisen täytyisi muuttua ryssälle mahdottomaksi tai aivan sietämättömän kalliiksi esimerkiksi sisäpoliittisen paineen valtaeliitille aiheuttaman uhan vuoksi, jotta ryssä olisi pakotettu vetäytymään.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman näitä virheoletuksia ei näin laajamittainen sota olisi syttynyt. Toki voi olla, että hyökkäys olisi joka tapauksessa alkanut, mutta mahdollisesti rajoitetumman konfliktin muodossa. Erityisesti ukrainalaisten maanpuolustustahdon luultu heikkous on voinut olla hyvin olennainen taustatekijä hyökkäyspäätöksen takana. Vastaavan oletuksen on arvioitu kääntäneen Stalininkin valloitussodan kannalle 1939 - tietenkään koskaan ei voida saada täyttä varmuutta siitä, olisiko sota alkanut muutenkin. Voidaan kuitenkin arvella, että virhekäsityksillä on ollut vähintäänkin tärkeä vaikutuksensa.
Suomen täytyy joka tapauksessa aina ja ehdottomasti tehdä täysin selväksi, että suomalaisilla on vahva maanpuolustustahto ja lisäksi niin riittävä taistelukyky, että helppoja voittoja on turha kuvitella saavuttavansa, vaan hyökkääjälle raskas ja tuhoisa sota on edessä. Tähän Suomi on luottanut ja panostanut, eikä perusajatus ole vanhentunut vieläkään. Jos pystymme osoittamaan riittävän korkeaa hyökkäyskynnystä, ei sen kynnyksen yli välttämättä halua verenhimoinenkaan diktaattori lähteä kiipeämään.
Nato-jäsenyys lisäisi luonnollisesti merkittävästi taistelukykyä. Useiden länsimaiden viime aikoina osoittama vahva tuki Suomen puolustukselle on tietenkin myös itsestäänselvästi merkittävä viesti ilman Nato-jäsenyyttäkin. Nato-jäsenyyshakemus on antanut tässä mielessä Suomelle jo nyt paljon tuoden Suomen lähemmäksi tärkeitä Nato-jäsenmaita. Nykytilanteen valossa hyökkääjä ei enää voisi luottaa siihen, etteikö Suomi mahdollisesti saisi jopa sotilaallista tukea, eikä siihen, etteikö Suomi saisi ainakin tuntuvaa materiaalitukea. Kynnys hyökkäykseen on entistä korkeampi.
Sitten vielä kolmas vaikuttava tekijä:
3. Sodan hyökkääjälle aiheuttamat muut seuraukset.
Näitä voivat olla niin sisä-, ulko- ja talouspoliittiset seuraukset. Sisäpoliittisia tekijöitä ei edes Putin totalitarisminsa huumassa voi sivuuttaa. Venäläisille on pitänyt tuottaa koko ajan propagandaa, milloin natseista, milloin Venäjän historiallisesta oikeudesta valloittaa alueita, milloin mistäkin. Propaganda vaihtelee niin, että venäläiset eivät itsekään enää tiedä, mistä sodassa on kysymys. Ja se lienee tarkoituskin: pääasia, että eivät ryhdy liian kriittisiksi. Putin kuitenkin pelkää asemansa puolesta ja joutuu muiden samankaltaisten diktaattorien tavoin pelkäämään omaa kansaansa.
Ukrainan osalta Putin laski myös täysin väärin länsimaiden reaktiot ja Venäjälle asetettujen pakotteiden laajuuden. Jotkin yhteisen läntisen rintaman rikkurit ovat palvelleet Putinin tavoitteiden puolesta, mutta länsimaiden melko pitkälle menevä yhtenäisyys ja Ukrainalle annettu apu ovat olleet kuitenkin paljon vahvempia kuin Putin on mitenkään voinut etukäteen arvioida. Tietenkin länsimaiden reaktiot olisivat olleet melko yhdentekeviä, jos Ukraina ei olisi kyennyt puolustautumaan näin hyvin.
Ukrainan sota on kaikkine ukrainalaisten kokemine traagisine seurauksineen palvellut Suomea paitsi ryssän asevoimia heikentävästi, myös osoittaen, mitä taisteluhaluinen ja taistelukykyinen kansa ystävällisten ulkovaltojen tuella voi saada aikaiseksi, mitä seurauksia tällaisesta hyökkäyssodasta hyökkääjälle itselleen voi aiheutua. Suomen Nato-jäsenyyden viivästyminen on harmillinen häiriötekijä - mutta sen kestämme. Rauhallisuus ja maltillisuus odotusaikana on tärkeää, samalla päättäväisyyttä ja maanpuolustustahtoa edelleen näyttäen.
Tässä kirjoituksessa ei ollut ainoatakaan omaperäistä tai merkittävää oivallusta. Teki mieleni vain jäsentää omia ajatuksiani näin kirjallisessa muodossa.
www.theguardian.com
www.iltalehti.fi
www.hs.fi
jinsa.org
www.mtvuutiset.fi
:n blokkauksen takia. Eli ei tule laskuriin ykköstä sillä, kai.