Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Niin kuin tällä palstalla on aiheellisesti todettu, ei Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne ole lainkaan kestämätön, vaikka Nato-jäsenyys viivästyisikin. Itsestäänselvästi jäsenyys Natossa olisi Suomelle hyödyllistä ja tärkeää, mutta sitä odotellessa voimme luottaa olevamme ainakin kohtalaisen hyvässä tilanteessa. Merkittävien länsimaiden vahva tuki Suomen jäsenyydelle, varsin pitkälle menevät lupaukset Suomen tukemisesta erilaisissa tilanteissa sekä yhteisinä sotaharjoituksina osoitettu yhteistyö ovat myös viesti Venäjälle. Suomi on omatoimisesti osoittanut voimakasta maanpuolustushenkisyyttä, päättäväisyyttä ja pelottomuutta, ja nyt sekä aiemmin päätetyt asehankinnat parantavat suorituskykyä. Nämä kaikki seikat yhdessä osoittavat myös kolmea olennaista seikkaa, joiden voidaan olettaa hillitsevän ryssäläistä hyökkäys- ja valloitushenkisyyttä Suomea kohtaan. Näistä ensimmäiset kaksi ovat:
1. Kansakunnan taisteluhalu
2. Kansakunnan riittävä taistelukyky
Nämä pitää myös kyetä viestimään uskottavasti ja selvästi ulospäin.

Ukrainan osalta Putin oletti, että kohdat 1 ja 2 eivät toteudu. Siksi hän luuli, että Ukrainan valloitus tulee olemaan paraatimarssi. Todellisuus oli muuta, minkä Putin nyt tietää. Sota on kuitenkin nyt muuttunut hänelle kunnia- ja arvovaltakysymykseksi, jossa rationaaliselle ajattelulle ei ole enää sijaa senkään vertaa kuin olisi aikaisemmin ollut. Sodan jatkamisen täytyisi muuttua ryssälle mahdottomaksi tai aivan sietämättömän kalliiksi esimerkiksi sisäpoliittisen paineen valtaeliitille aiheuttaman uhan vuoksi, jotta ryssä olisi pakotettu vetäytymään.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman näitä virheoletuksia ei näin laajamittainen sota olisi syttynyt. Toki voi olla, että hyökkäys olisi joka tapauksessa alkanut, mutta mahdollisesti rajoitetumman konfliktin muodossa. Erityisesti ukrainalaisten maanpuolustustahdon luultu heikkous on voinut olla hyvin olennainen taustatekijä hyökkäyspäätöksen takana. Vastaavan oletuksen on arvioitu kääntäneen Stalininkin valloitussodan kannalle 1939 - tietenkään koskaan ei voida saada täyttä varmuutta siitä, olisiko sota alkanut muutenkin. Voidaan kuitenkin arvella, että virhekäsityksillä on ollut vähintäänkin tärkeä vaikutuksensa.

Suomen täytyy joka tapauksessa aina ja ehdottomasti tehdä täysin selväksi, että suomalaisilla on vahva maanpuolustustahto ja lisäksi niin riittävä taistelukyky, että helppoja voittoja on turha kuvitella saavuttavansa, vaan hyökkääjälle raskas ja tuhoisa sota on edessä. Tähän Suomi on luottanut ja panostanut, eikä perusajatus ole vanhentunut vieläkään. Jos pystymme osoittamaan riittävän korkeaa hyökkäyskynnystä, ei sen kynnyksen yli välttämättä halua verenhimoinenkaan diktaattori lähteä kiipeämään.

Nato-jäsenyys lisäisi luonnollisesti merkittävästi taistelukykyä. Useiden länsimaiden viime aikoina osoittama vahva tuki Suomen puolustukselle on tietenkin myös itsestäänselvästi merkittävä viesti ilman Nato-jäsenyyttäkin. Nato-jäsenyyshakemus on antanut tässä mielessä Suomelle jo nyt paljon tuoden Suomen lähemmäksi tärkeitä Nato-jäsenmaita. Nykytilanteen valossa hyökkääjä ei enää voisi luottaa siihen, etteikö Suomi mahdollisesti saisi jopa sotilaallista tukea, eikä siihen, etteikö Suomi saisi ainakin tuntuvaa materiaalitukea. Kynnys hyökkäykseen on entistä korkeampi.

Sitten vielä kolmas vaikuttava tekijä:
3. Sodan hyökkääjälle aiheuttamat muut seuraukset.

Näitä voivat olla niin sisä-, ulko- ja talouspoliittiset seuraukset. Sisäpoliittisia tekijöitä ei edes Putin totalitarisminsa huumassa voi sivuuttaa. Venäläisille on pitänyt tuottaa koko ajan propagandaa, milloin natseista, milloin Venäjän historiallisesta oikeudesta valloittaa alueita, milloin mistäkin. Propaganda vaihtelee niin, että venäläiset eivät itsekään enää tiedä, mistä sodassa on kysymys. Ja se lienee tarkoituskin: pääasia, että eivät ryhdy liian kriittisiksi. Putin kuitenkin pelkää asemansa puolesta ja joutuu muiden samankaltaisten diktaattorien tavoin pelkäämään omaa kansaansa.

Ukrainan osalta Putin laski myös täysin väärin länsimaiden reaktiot ja Venäjälle asetettujen pakotteiden laajuuden. Jotkin yhteisen läntisen rintaman rikkurit ovat palvelleet Putinin tavoitteiden puolesta, mutta länsimaiden melko pitkälle menevä yhtenäisyys ja Ukrainalle annettu apu ovat olleet kuitenkin paljon vahvempia kuin Putin on mitenkään voinut etukäteen arvioida. Tietenkin länsimaiden reaktiot olisivat olleet melko yhdentekeviä, jos Ukraina ei olisi kyennyt puolustautumaan näin hyvin.

Ukrainan sota on kaikkine ukrainalaisten kokemine traagisine seurauksineen palvellut Suomea paitsi ryssän asevoimia heikentävästi, myös osoittaen, mitä taisteluhaluinen ja taistelukykyinen kansa ystävällisten ulkovaltojen tuella voi saada aikaiseksi, mitä seurauksia tällaisesta hyökkäyssodasta hyökkääjälle itselleen voi aiheutua. Suomen Nato-jäsenyyden viivästyminen on harmillinen häiriötekijä - mutta sen kestämme. Rauhallisuus ja maltillisuus odotusaikana on tärkeää, samalla päättäväisyyttä ja maanpuolustustahtoa edelleen näyttäen.

Tässä kirjoituksessa ei ollut ainoatakaan omaperäistä tai merkittävää oivallusta. Teki mieleni vain jäsentää omia ajatuksiani näin kirjallisessa muodossa.
 
Niin kuin tällä palstalla on aiheellisesti todettu, ei Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne ole lainkaan kestämätön, vaikka Nato-jäsenyys viivästyisikin. Itsestäänselvästi jäsenyys Natossa olisi Suomelle hyödyllistä ja tärkeää, mutta sitä odotellessa voimme luottaa olevamme ainakin kohtalaisen hyvässä tilanteessa. Merkittävien länsimaiden vahva tuki Suomen jäsenyydelle, varsin pitkälle menevät lupaukset Suomen tukemisesta erilaisissa tilanteissa sekä yhteisinä sotaharjoituksina osoitettu yhteistyö ovat myös viesti Venäjälle. Suomi on omatoimisesti osoittanut voimakasta maanpuolustushenkisyyttä, päättäväisyyttä ja pelottomuutta, ja nyt sekä aiemmin päätetyt asehankinnat parantavat suorituskykyä. Nämä kaikki seikat yhdessä osoittavat myös kolmea olennaista seikkaa, joiden voidaan olettaa hillitsevän ryssäläistä hyökkäys- ja valloitushenkisyyttä Suomea kohtaan. Näistä ensimmäiset kaksi ovat:
1. Kansakunnan taisteluhalu
2. Kansakunnan riittävä taistelukyky
Nämä pitää myös kyetä viestimään uskottavasti ja selvästi ulospäin.

Ukrainan osalta Putin oletti, että kohdat 1 ja 2 eivät toteudu. Siksi hän luuli, että Ukrainan valloitus tulee olemaan paraatimarssi. Todellisuus oli muuta, minkä Putin nyt tietää. Sota on kuitenkin nyt muuttunut hänelle kunnia- ja arvovaltakysymykseksi, jossa rationaaliselle ajattelulle ei ole enää sijaa senkään vertaa kuin olisi aikaisemmin ollut. Sodan jatkamisen täytyisi muuttua ryssälle mahdottomaksi tai aivan sietämättömän kalliiksi esimerkiksi sisäpoliittisen paineen valtaeliitille aiheuttaman uhan vuoksi, jotta ryssä olisi pakotettu vetäytymään.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman näitä virheoletuksia ei näin laajamittainen sota olisi syttynyt. Toki voi olla, että hyökkäys olisi joka tapauksessa alkanut, mutta mahdollisesti rajoitetumman konfliktin muodossa. Erityisesti ukrainalaisten maanpuolustustahdon luultu heikkous on voinut olla hyvin olennainen taustatekijä hyökkäyspäätöksen takana. Vastaavan oletuksen on arvioitu kääntäneen Stalininkin valloitussodan kannalle 1939 - tietenkään koskaan ei voida saada täyttä varmuutta siitä, olisiko sota alkanut muutenkin. Voidaan kuitenkin arvella, että virhekäsityksillä on ollut vähintäänkin tärkeä vaikutuksensa.

Suomen täytyy joka tapauksessa aina ja ehdottomasti tehdä täysin selväksi, että suomalaisilla on vahva maanpuolustustahto ja lisäksi niin riittävä taistelukyky, että helppoja voittoja on turha kuvitella saavuttavansa, vaan hyökkääjälle raskas ja tuhoisa sota on edessä. Tähän Suomi on luottanut ja panostanut, eikä perusajatus ole vanhentunut vieläkään. Jos pystymme osoittamaan riittävän korkeaa hyökkäyskynnystä, ei sen kynnyksen yli välttämättä halua verenhimoinenkaan diktaattori lähteä kiipeämään.

Nato-jäsenyys lisäisi luonnollisesti merkittävästi taistelukykyä. Useiden länsimaiden viime aikoina osoittama vahva tuki Suomen puolustukselle on tietenkin myös itsestäänselvästi merkittävä viesti ilman Nato-jäsenyyttäkin. Nato-jäsenyyshakemus on antanut tässä mielessä Suomelle jo nyt paljon tuoden Suomen lähemmäksi tärkeitä Nato-jäsenmaita. Nykytilanteen valossa hyökkääjä ei enää voisi luottaa siihen, etteikö Suomi mahdollisesti saisi jopa sotilaallista tukea, eikä siihen, etteikö Suomi saisi ainakin tuntuvaa materiaalitukea. Kynnys hyökkäykseen on entistä korkeampi.

Sitten vielä kolmas vaikuttava tekijä:
3. Sodan hyökkääjälle aiheuttamat muut seuraukset.

Näitä voivat olla niin sisä-, ulko- ja talouspoliittiset seuraukset. Sisäpoliittisia tekijöitä ei edes Putin totalitarisminsa huumassa voi sivuuttaa. Venäläisille on pitänyt tuottaa koko ajan propagandaa, milloin natseista, milloin Venäjän historiallisesta oikeudesta valloittaa alueita, milloin mistäkin. Propaganda vaihtelee niin, että venäläiset eivät itsekään enää tiedä, mistä sodassa on kysymys. Ja se lienee tarkoituskin: pääasia, että eivät ryhdy liian kriittisiksi. Putin kuitenkin pelkää asemansa puolesta ja joutuu muiden samankaltaisten diktaattorien tavoin pelkäämään omaa kansaansa.

Ukrainan osalta Putin laski myös täysin väärin länsimaiden reaktiot ja Venäjälle asetettujen pakotteiden laajuuden. Jotkin yhteisen läntisen rintaman rikkurit ovat palvelleet Putinin tavoitteiden puolesta, mutta länsimaiden melko pitkälle menevä yhtenäisyys ja Ukrainalle annettu apu ovat olleet kuitenkin paljon vahvempia kuin Putin on mitenkään voinut etukäteen arvioida. Tietenkin länsimaiden reaktiot olisivat olleet melko yhdentekeviä, jos Ukraina ei olisi kyennyt puolustautumaan näin hyvin.

Ukrainan sota on kaikkine ukrainalaisten kokemine traagisine seurauksineen palvellut Suomea paitsi ryssän asevoimia heikentävästi, myös osoittaen, mitä taisteluhaluinen ja taistelukykyinen kansa ystävällisten ulkovaltojen tuella voi saada aikaiseksi, mitä seurauksia tällaisesta hyökkäyssodasta hyökkääjälle itselleen voi aiheutua. Suomen Nato-jäsenyyden viivästyminen on harmillinen häiriötekijä - mutta sen kestämme. Rauhallisuus ja maltillisuus odotusaikana on tärkeää, samalla päättäväisyyttä ja maanpuolustustahtoa edelleen näyttäen.

Tässä kirjoituksessa ei ollut ainoatakaan omaperäistä tai merkittävää oivallusta. Teki mieleni vain jäsentää omia ajatuksiani näin kirjallisessa muodossa.
Juuri tuo yhdistää Stalinia ja Putinia. Molemmat luulivat tekevänsä paraatimarssin.

Suomeen hyökänneellä joukolla oli mukana torvisoittimet.
Ukrainaan hyökänneellä joukolla oli voiton paraatissa järjestystä valvovan poliisin varusteita.
 
Tuossa Edelmanin kirjoituksessa tuodaan hyvin esille, kuinka itse asiassa Suomi ja Ruotsi ovat pitkään olleet Turkin parhaimpia ystäviä EU-maiden joukossa, ja aikoinaan pyrkivät aktiivisesti edistämään Turkin jäsenyysneuvotteluja. Erdon toiminta onkin aivan käsittämättömän lyhytnäköistä.

Tosin siinä mainittiin myös ettei Erdo ollut lainkaan innostunut koko EU-jäsenyyden hakemusprosessin aloittamisesta, vaan siihen piti ukko suostutella monen valtionpäämiehen voimin.
 
Juuri tuo yhdistää Stalinia ja Putinia. Molemmat luulivat tekevänsä paraatimarssin.

Suomeen hyökänneellä joukolla oli mukana torvisoittimet.
Ukrainaan hyökänneellä joukolla oli voiton paraatissa järjestystä valvovan poliisin varusteita.
Miten päättyikään talvisota kunniakkaan alun jälkeen? Perikadolta vältyttiin, mutta ei ollut sekään kaukana.

Kannattaa muistaa tämä Ukrainankin suhteen.
 
https://yle.fi/uutiset/3-12433823

”Seuraa Ylen Nato-laskurista, miten jäsenyysprosessi etenee.”

Kovin on hiljaista ollut tällä Ylen sivulla aina 16.5.2022 lähtien. Meinaan että jos 29:lle muulle Nato-maalle kuin Turkille olisi niin kovin tärkeää saada Suomi ja Ruotsi joukkoon mukaan, niin varmaankin ne kaikki olisivat jo parlamenteissaan hyväksyneet meidät mukaan. Mutta ei, 0/30 tähän mennessä. Ei kovin vahva signaali Turkin suuntaan ja Putin nauraa kapeisiin reisiinsä. Tietenkään en tiedä kaikkea liittymisproseduureista, mutta valaiskaa vanhaa.

What gives? :unsure:
 
Tanskan parlamenttihan hyväksyi yksimielisesti, mutta se taisi olla jokin julistusluontoinen hyväksyntä, kun jäsenyysneuvottelujakaan ei ole käynnistetty tai päätetty 🦃:n blokkauksen takia. Eli ei tule laskuriin ykköstä sillä, kai.
 
https://yle.fi/uutiset/3-12433823

”Seuraa Ylen Nato-laskurista, miten jäsenyysprosessi etenee.”

Kovin on hiljaista ollut tällä Ylen sivulla aina 16.5.2022 lähtien. Meinaan että jos 29:lle muulle Nato-maalle kuin Turkille olisi niin kovin tärkeää saada Suomi ja Ruotsi joukkoon mukaan, niin varmaankin ne kaikki olisivat jo parlamenteissaan hyväksyneet meidät mukaan. Mutta ei, 0/30 tähän mennessä. Ei kovin vahva signaali Turkin suuntaan ja Putin nauraa kapeisiin reisiinsä. Tietenkään en tiedä kaikkea liittymisproseduureista, mutta valaiskaa vanhaa.

What gives? :unsure:
Tätä on täällä käsitelty ennenkin, mutta lyhyesti maininta ulkomisteriön sivulta:

"Liittymiskeskusteluiden käynnistäminen vaatii Naton jäsenvaltioiden yksimielisen päätöksen. Liittymisprosessiin kuuluvat liittymiskeskustelut ja liittymispöytäkirjan hyväksyminen. Liittymispöytäkirja allekirjoitetaan ja hyväksytään kaikissa Naton jäsenvaltioissa. Tämä vaikuttaa prosessin kestoon. Tämän jälkeen Naton jäsenvaltiot kutsuvat Suomen liittymään Pohjois-Atlantin sopimukseen."

Yksikään maa ei voi viralliseti tehdä minkäänlaista hyväksyntää koska liittymisneuvotteluja ei olla voitu aloittaa Turkin kusipään takia. Kyrpä-Erdo estää nyt siis koko prosessin alkamisen heti alkumetreille. Epävirallisia puoltoääniä on kyllä tullut jo useilta mailta.
 
No voi vitalis. Ja kun Turkki lopulta armeliaasti myöntyy, aloittaa Unkari oman venkoilunsa ja lopulta varmaan Saksakin - ”ettei eskaloida”. Pitäisi varmaan ryhtyä ”roistovaltioksi” ja rakentaa oma ydinase.

Toistaiseksi voin siis vain ladata lisää patruunaa ja lankata maihareita. :(
 
Mutta suomalaiset edelleen ostavat Turkin matkoja ja tällä tavalla tukevat meille vihamielisen maan taloutta.
Vai onko joku havainnut Turkkiin matkailun vähentyneen? Tai onko Turkish Airlines vähentänyt lentojaan Suomeen, koska suomalaiset ovat ryhtyneet boikotoimaan lentoyhtiötä ?
Mietittäväksi.
.
 
TIEDOTE, HETI JULKAISUVAPAA:

Aion kutsua Turkin valtiota tästä eteenpäin Kalkkunaksi ja Turkin presidentti Erdogania Kalkkuna-sulttaaniksi. Näin aion toimia, kunnes Turkki hyväksyy Suomen NATO-jäsenyyden. Kehotan kaikkia muitakin toimimaan samoin.

TIEDOTE PÄÄTTYY.
 
Alkaa olemaan varmaan useimmilla NATOn jäsenillä mitta täynnä Erdoa kohtaan, ei ole eka kerta kun perseilee. Varmaan isoimmilla tekijöillä kuten jenkeillä ja briteillä on useita eri tapoja millä ruuvata Erdon pallit murusiksi, isoin ongelma on vaan että miten moinen tehdään siististi ja mahdollisimman huomaamatta. NATOlle tämä Erdon touhu on kyllä todella tuskallista ja äärimmäisen häpeällistä, eiköhän kohta ala jotain tapahtumaan.

Sitten on jonossa toinen Unkarin wannabe-diktaattori nimeltään Orban, mutta onneksi sillä ei oikein ole mitään todellista päätösvaltaa.
 
Miksi vain yhden vuoden? Mitä sellaista tapahtuu vuoden päästä, että tilanne muuttuisi?

Turkin pressanvaalit on vuoden päästä, mr. Kalkkuna hakee myös siihen vahvan miehen mainetta. Voi myös olla että häviää vaalit, mutta todennäköisyyttä tuolle en osaa sanoa.

Lukusuositus. Kalkkuna on nyt sössinyt asiansa, kertoo USA:n entinen Suomen suurlähettiläs.

JINSA eli juutalais-amerikkalainen kansallisen turvallisuuden instituutti. Ei mikään ihan huono lobbaaja 😏
 
Turkey has said it is willing to delay Swedish and Finnish membership of Nato for more than a year unless it receives satisfactory assurances that blaa blaa...

Kalkkunatirehtööri lähtee vain jalat edellä:
Risto E. J. Penttilä: Kultarannassa kuullut Naton nokkamiehen puheet Turkista "vaikuttivat nöyristelyltä"

Niin, kun tuo kalkkunakeisari teki iltalypsynsä jo tässä vaiheessa, se tulee tekemään sen uudestaan sitten ratifiointivaiheessakin.
 
Back
Top