Miten päättyikään talvisota kunniakkaan alun jälkeen? Perikadolta vältyttiin, mutta ei ollut sekään kaukana.
Kannattaa muistaa tämä Ukrainankin suhteen.
Minäkin pidän vertailusta talvisotaan, niin en malta olla jatkamatta aiheesta:
- Nyt ollaan jo oltu pari kuukautta talvisotaan rinnastuvassa vaiheessa, jossa silloin Suomussalmen ja Raatteen tien ja nyt Kiovan valtausyrityksen tappioiden ja epäonnistumisen aiheuttaman häpeän korjausyritys on käynnissä ja sodasta on tullut hyökkääjälle rationaaliset tavoitteetkin ylittävä kunniakysymys. Tämän vuosituhannen Suomussalmi-Raattee nähtiin Kiovan valtausyrityksessä myös Kemijärven taistelujen vivahteilla maustettuna. Nyt yritetään saada taas suurvoitto sotataktisesti paremmilla keinoilla ja keskitetyllä hyökkäyksellä. Joka suunnalta höökimisen sijaan on hyökkäyksen painopiste keskitetty rajatummalle alueelle. 1940 se oli Kannas, nyt Donbass.
-> Erona kuitenkin se, että talvisodan alkaessa hyökkäyksiä oli sinne tänne 1600 kilometrin rajalla ja kevättalvella 1940 enää Kannaksen suunnalla. Ukrainassa rintama on nytkin 1000 kilometrin pituinen.
-> 1940 Kannakselle keskitettiin hyökkäämään n. miljoona ukkoa, yli 10000 tykistöasetta ja 2000 panssarivaunua. Tällaista voimien epätasapainoa ei nyt vallitse.
-> Eikä Semjon Timosenkon tasoista komentajaa ole ryssän joukoista löytynyt yrityksistä huolimatta.
-> Sotilaallisesti hyödytön siviilikohteiden tuhopommitus on päättynyt toisin kuin vastaavassa sodan tilanteessa talvisodan aikana. Oletettavasti ryssän ohjusvarannot ovat saavuttamassa sellaisen tason, jossa niitä ei enää ole varaa tuhlata. Muun kaluston osalta nähty laadun heikkeneminen antaa olettaa, että varannot eivät ole muutenkaan loputtomat.
Hyökkäyskyvyn terä tylsyy joka tapauksessa. Ukrainan puolustautumiskyvystä emme tiedä tarpeeksi. Kertovat että kaikesta on pulaa, mutta ei heidän ole järkeä sellaistakaan sanoa, että hyvin menee ja aseet riittää. Totuus on jossain välillä. Perikatoa ei liene näköpiirissäkään, mutta asemasodaksi jumittuminen näyttää olevan usein todennäköiseksi arvioitu riski. Jos Ukraina lähtee toteuttamaan puhuttua kesähyökkäystään, ei se sitä tee, ellei tiedustelun perusteella tiedetä sen riittävän suurella todennäköisyydellä onnistuvan.
- Minkäänlaista halukkuutta rauhaan Ukraina ei ole viestinyt. Suomi oli 1939-40 neuvotteluvalmis koko ajan, niin valtiojohdon viestittämällä tavalla kuin taustoissa Kollontai-Wuolijoki-akselilla organisoiduissa neuvotteluissa. Suomi ei ollut henkisesti yhtään peräänantamattomampi kuin Ukraina nyt. Mutta Ukrainalla on selvästikin mahdollisuus luottaa enemmän asevoimiensa pitkäaikaiseen kykyyn torjua hyökkäystä.