Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
"Stoltenberg kertoi uskovansa, että Suomesta ja Ruotsista tulee lopulta Naton jäsenmaita"

Minullakin on ennustus: Uskon että lopulta aurinkomme sammuu.
Siis tuohan kuulostaa Stoltenbergin suusta itse asiassa ihan kaamealta. Aiemmin se oli ihan läpihuutojuttu ja kaikkea pässinlihaa, ja nyt pääsihteeri uskoo meidän lopulta olevan jäseniä. Tsiisus.
 
Oliko vain huono sanavalinta pääsihteeriltä vai kertooko siitä, että tilanne Turkin kanssa on todella vaikea? Itsestäänselvyytenä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä on tosiaan aiemmin puhuttu.
 
Kaikki tuo on totta, ajattelin lähinnä Suomen armeijan vaikutuksen olevan suurin Suomessa ja lähialueilla. Jos nyt kuitenkin mietitään esimerkiksi Baltian puolustamista maasodassa, niin mitä Suomi voisi tuollaisessa tilanteessa lähettää? Puolustussuunnitelma vahvistuu varmasti Suomen liittyessä, mutta tuskin Suomi vapauttaa muiden NATO-maiden maavoimia Baltian puolustamisesta?

Ilma/merivoimien lisäksi, kyllähän tuo merkittävästi strayegisesti helpottaa jo sikäli että Venäjä joutuisi samanaikaisesti sitomaan vahvasti Suomen maavoimat laajalta rintamalta mikäli mielisi Baltiaan. Samalla jenkkien jne. ei tarvi varautua reserveillä väliintuloon tai muihin yllätyksiin, kuten vaikkapa skenaarioon missä Venäjä painostaisi Suomea sallimaan jonkin alueen läpikulun. Eli kaikki Naton pohjoisen operaatiot ovat paljon varmemmalla pohjalla. Samat tekijät pätevät Baltian lisäksi myös Pohjois-Norjaan.

Joku jenkkiläinen ns. asiantuntija taannoin kirjoitti että Suomea ei tarvita kun Gotlanti on Itämeren lukko. Itämerellä, Baltialla ja koko Skandinavialla on tosin mielestäni tasan yksi lukko, ja se on kiistämättä Suomi.
 
Hmm. Tämä panee nyt miettimään. Turkki haluaa nyt yhtäkkikä vastaukset kirjallisina, eli poissa julkisuudesta. Mitäköhän siellä kulisseissa nyt on keskusteltu? Tämähän on uusi käänne.

Tätä voi tulkita myös siten että tinkaus Venäjän kanssa ajoi karikolle, jolloin Erdoganilla ei ole iltalypsystä jäljellä muuta kuin ottaa Ruotsin ja Suomen lupaukset mustaa valkoisella, saadakseen edes jotain millä huitoa kärpäsiä ensi kevään vaaliteltassa.

En ole lainkaan vakuuttunut siitä että tämä souvaus välttämättä jatkuisi montaa kuukautta. Tämä koko härdelli on vain Erdosta kiinni ja jos kuningaskalkkuna katsoo että erityistä hyötyä ei ole enää näköpiirissä niin homma voi myös purkautua nopeasti. Ensimmäinen looginen ulosmittauspäivä olisi kuun lopun huippukokouksessa.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: PSS
Kyllä julkisuudessa annettiin ainakin ymmärtää, että Nato-optio olisi myös joku pikatie liittoutua nopeasti jos tilanne kriisiytyisi Suomen osalta. Noi on voinut ollut toimittajankin päätelmiä.

Joka tapauksessa Suomen turpo on kaiken kaikkiaan ollut harhainen ja vääriin olettamuksiin nojaava. Sehän on tunnustettu tosiasia.
Miten niin? Minä en ainakaan ole sellaista tunnustanut enkä tunnusta. Suomen tilannehan on eurooppalaisittain katsottuna tälläkin hetkellä hyvä. Tänne ei hyökätä eikä sellaista uhkaa ole näköpiirissä, ja iso liuta Suomen perinteisiä ystäviä on vakuuttanut seisovansa Suomen rinnalla. Jos olisimme liittyneet Natoon vaikka 2005, meillä olisi varmaan kahden pataljoonan ammattiarmeija ja yksi patteristo tykkejä, ja panikoisimme nyt miten saisimme houkuteltua amerikkalaiset lähettämään tänne joukkoja.
 
Kaikki tuo on totta, ajattelin lähinnä Suomen armeijan vaikutuksen olevan suurin Suomessa ja lähialueilla. Jos nyt kuitenkin mietitään esimerkiksi Baltian puolustamista maasodassa, niin mitä Suomi voisi tuollaisessa tilanteessa lähettää? Puolustussuunnitelma vahvistuu varmasti Suomen liittyessä, mutta tuskin Suomi vapauttaa muiden NATO-maiden maavoimia Baltian puolustamisesta?

Tietenkin sinne lähetetään se porukka joka siellä on jo harjoitellut eli pioneerit suluttamaan.

Nääs kun me olemme suluttamisen suurvalta kun muut ovat keskittyneet vain räjähtelemään kuperkeikkaa IED:ien kanssa.
 
Jos olisimme liittyneet Natoon vaikka 2005, meillä olisi varmaan kahden pataljoonan ammattiarmeija ja yksi patteristo tykkejä, ja panikoisimme nyt miten saisimme houkuteltua amerikkalaiset lähettämään tänne joukkoja.
Nykyään moni sanoo, että Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo 90- luvulla. Itse olen eri mieltä ja peruste on juuri tuo ylläoleva.
 
Kun jälkiviisasteluun lähdetään, niin Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon 90-luvulla, mutta ylläpitää omaa, vähintään nykyisen tasoista itsenäistä puolustuskykyä siinä ohessa.

Toki olisi ollut mahdollista, että olisi käynyt hassusti ja meillä olisi lyhytnäköisten ja ylioptimististen ratkaisujen tuloksena nyt vain pieni kriisinhallintajoukko maavoimina.
 
Joku jenkkiläinen ns. asiantuntija taannoin kirjoitti että Suomea ei tarvita kun Gotlanti on Itämeren lukko. Itämerellä, Baltialla ja koko Skandinavialla on tosin mielestäni tasan yksi lukko, ja se on kiistämättä Suomi.

Tästä tulikin mieleen, että jotta lukko olisi vahvempi, niin meidän pitäisi saada NATO:ssa satamayhteys Pohjois-Atlantiin. Koska Petsamon palauttamista ei ole vielä tehty, katse suuntaa Kolarin aseman ja Käsivarren kautta Norjan rannikolle.
 
Tuo S400 näyttää olevan laaja systeemi, eikä ihme että F35-ohjelmaa blokataan, jos Turkki on on testaillut S400 vs. F16. Itse asiassa Turkin pitäisi välittää NATO-liittolaisilleen tietoa S400 kyvyistä, mutta taitaakin tapahtua pänvastoin kuin NATO:n etu on?
BTW S400 näyttää majailevan Ylä-Laukaalla ja Murmanskissa, eli onhan tämä Suomenkin kannalta ihan oleellista juttua.
 
Miten päättyikään talvisota kunniakkaan alun jälkeen? Perikadolta vältyttiin, mutta ei ollut sekään kaukana.

Kannattaa muistaa tämä Ukrainankin suhteen.
Minäkin pidän vertailusta talvisotaan, niin en malta olla jatkamatta aiheesta:
- Nyt ollaan jo oltu pari kuukautta talvisotaan rinnastuvassa vaiheessa, jossa silloin Suomussalmen ja Raatteen tien ja nyt Kiovan valtausyrityksen tappioiden ja epäonnistumisen aiheuttaman häpeän korjausyritys on käynnissä ja sodasta on tullut hyökkääjälle rationaaliset tavoitteetkin ylittävä kunniakysymys. Tämän vuosituhannen Suomussalmi-Raattee nähtiin Kiovan valtausyrityksessä myös Kemijärven taistelujen vivahteilla maustettuna. Nyt yritetään saada taas suurvoitto sotataktisesti paremmilla keinoilla ja keskitetyllä hyökkäyksellä. Joka suunnalta höökimisen sijaan on hyökkäyksen painopiste keskitetty rajatummalle alueelle. 1940 se oli Kannas, nyt Donbass.
-> Erona kuitenkin se, että talvisodan alkaessa hyökkäyksiä oli sinne tänne 1600 kilometrin rajalla ja kevättalvella 1940 enää Kannaksen suunnalla. Ukrainassa rintama on nytkin 1000 kilometrin pituinen.
-> 1940 Kannakselle keskitettiin hyökkäämään n. miljoona ukkoa, yli 10000 tykistöasetta ja 2000 panssarivaunua. Tällaista voimien epätasapainoa ei nyt vallitse.
-> Eikä Semjon Timosenkon tasoista komentajaa ole ryssän joukoista löytynyt yrityksistä huolimatta.
-> Sotilaallisesti hyödytön siviilikohteiden tuhopommitus on päättynyt toisin kuin vastaavassa sodan tilanteessa talvisodan aikana. Oletettavasti ryssän ohjusvarannot ovat saavuttamassa sellaisen tason, jossa niitä ei enää ole varaa tuhlata. Muun kaluston osalta nähty laadun heikkeneminen antaa olettaa, että varannot eivät ole muutenkaan loputtomat.

Hyökkäyskyvyn terä tylsyy joka tapauksessa. Ukrainan puolustautumiskyvystä emme tiedä tarpeeksi. Kertovat että kaikesta on pulaa, mutta ei heidän ole järkeä sellaistakaan sanoa, että hyvin menee ja aseet riittää. Totuus on jossain välillä. Perikatoa ei liene näköpiirissäkään, mutta asemasodaksi jumittuminen näyttää olevan usein todennäköiseksi arvioitu riski. Jos Ukraina lähtee toteuttamaan puhuttua kesähyökkäystään, ei se sitä tee, ellei tiedustelun perusteella tiedetä sen riittävän suurella todennäköisyydellä onnistuvan.

- Minkäänlaista halukkuutta rauhaan Ukraina ei ole viestinyt. Suomi oli 1939-40 neuvotteluvalmis koko ajan, niin valtiojohdon viestittämällä tavalla kuin taustoissa Kollontai-Wuolijoki-akselilla organisoiduissa neuvotteluissa. Suomi ei ollut henkisesti yhtään peräänantamattomampi kuin Ukraina nyt. Mutta Ukrainalla on selvästikin mahdollisuus luottaa enemmän asevoimiensa pitkäaikaiseen kykyyn torjua hyökkäystä.
 
Minäkin pidän vertailusta talvisotaan, niin en malta olla jatkamatta aiheesta:
- Nyt ollaan jo oltu pari kuukautta talvisotaan rinnastuvassa vaiheessa, jossa silloin Suomussalmen ja Raatteen tien ja nyt Kiovan valtausyrityksen tappioiden ja epäonnistumisen aiheuttaman häpeän korjausyritys on käynnissä ja sodasta on tullut hyökkääjälle rationaaliset tavoitteetkin ylittävä kunniakysymys. Tämän vuosituhannen Suomussalmi-Raattee nähtiin Kiovan valtausyrityksessä myös Kemijärven taistelujen vivahteilla maustettuna. Nyt yritetään saada taas suurvoitto sotataktisesti paremmilla keinoilla ja keskitetyllä hyökkäyksellä. Joka suunnalta höökimisen sijaan on hyökkäyksen painopiste keskitetty rajatummalle alueelle. 1940 se oli Kannas, nyt Donbass.
-> Erona kuitenkin se, että talvisodan alkaessa hyökkäyksiä oli sinne tänne 1600 kilometrin rajalla ja kevättalvella 1940 enää Kannaksen suunnalla. Ukrainassa rintama on nytkin 1000 kilometrin pituinen.
-> 1940 Kannakselle keskitettiin hyökkäämään n. miljoona ukkoa, yli 10000 tykistöasetta ja 2000 panssarivaunua. Tällaista voimien epätasapainoa ei nyt vallitse.
-> Eikä Semjon Timosenkon tasoista komentajaa ole ryssän joukoista löytynyt yrityksistä huolimatta.
-> Sotilaallisesti hyödytön siviilikohteiden tuhopommitus on päättynyt toisin kuin vastaavassa sodan tilanteessa talvisodan aikana. Oletettavasti ryssän ohjusvarannot ovat saavuttamassa sellaisen tason, jossa niitä ei enää ole varaa tuhlata. Muun kaluston osalta nähty laadun heikkeneminen antaa olettaa, että varannot eivät ole muutenkaan loputtomat.

Hyökkäyskyvyn terä tylsyy joka tapauksessa. Ukrainan puolustautumiskyvystä emme tiedä tarpeeksi. Kertovat että kaikesta on pulaa, mutta ei heidän ole järkeä sellaistakaan sanoa, että hyvin menee ja aseet riittää. Totuus on jossain välillä. Perikatoa ei liene näköpiirissäkään, mutta asemasodaksi jumittuminen näyttää olevan usein todennäköiseksi arvioitu riski. Jos Ukraina lähtee toteuttamaan puhuttua kesähyökkäystään, ei se sitä tee, ellei tiedustelun perusteella tiedetä sen riittävän suurella todennäköisyydellä onnistuvan.

- Minkäänlaista halukkuutta rauhaan Ukraina ei ole viestinyt. Suomi oli 1939-40 neuvotteluvalmis koko ajan, niin valtiojohdon viestittämällä tavalla kuin taustoissa Kollontai-Wuolijoki-akselilla organisoiduissa neuvotteluissa. Suomi ei ollut henkisesti yhtään peräänantamattomampi kuin Ukraina nyt. Mutta Ukrainalla on selvästikin mahdollisuus luottaa enemmän asevoimiensa pitkäaikaiseen kykyyn torjua hyökkäystä.
Hyvin funtsittu, kiitos siitä(y)
 
Naton sisäinen luottamus Turkkia kohtaan on mennyt.
Aluksi myös Turkilta kysyttiin onko ok Ruotsin ja Suomen liittyä liittoon. Turkki vastasi kyllä.
Sitten myöhemmin esittikin toisenlaisia vaatimuksia ja torjuu jäsenyyden.

Sotilasliiton on vaikeaa toimia sellaisen jäsenen kanssa johon ei voi luottaa. Hassua että Turkki itse ajaa itseään paitsioon ja pakottaa sotilasliiton tekemään ratkaisuja joissa Turkki ei ole mukana.

Vähintään 29 maalla ilmeisesti on yhtenäisiä tavoitteita.Turkki ei kuulu joukkoon.
.
.
 
- Minkäänlaista halukkuutta rauhaan Ukraina ei ole viestinyt. Suomi oli 1939-40 neuvotteluvalmis koko ajan, niin valtiojohdon viestittämällä tavalla kuin taustoissa Kollontai-Wuolijoki-akselilla organisoiduissa neuvotteluissa. Suomi ei ollut henkisesti yhtään peräänantamattomampi kuin Ukraina nyt. Mutta Ukrainalla on selvästikin mahdollisuus luottaa enemmän asevoimiensa pitkäaikaiseen kykyyn torjua hyökkäystä.
Ainakin tilannekuva lienee ukrainalaisilla satakertaa parempi kuin talvisodan suomalaisilla. Jenkkien ja NATO:n tiedustelukyky on täysin tähtien sotaa verrattuna talvisodan aikaan, ja ilmeisesti tätä tietoa ukrainalaisille jaetaan hövelisti.

Siihen nähden Ukrainan valitsemalla taktiikkalla on varmasti vahva pohja.

Olkoonkin, että suomalainen radiotiedustelu oli aikansa huippua jo silloin.
 
Back
Top