Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Creidiki koroittaa framille pointin, josta ei kyllä keskustelua synny. Ei varmaan ollut kovin houkuttelevaa sanoa TAHDON, kun muistaa, missä tilassa olivat Venäjän ja Viron suhteet. Ruotsi vastasi kosintaan ajamalla asevoimansa alas. Fantastinen veto, jonka juurevuutta on tietysti vähän hankala ymmärtää. Ruotsi kuittasi roolinsa todennäköisesti suostumalla tiedusteluyhteistyöhön ilman mitään rajaa ja asetti volyyminsa amerikkalaisten käyttöön ainakin siinä ja de facto.

Vaikea, hyvin vaikea on Suomen asema tietyllä tapaa. Ei käy kateeksi päättäjiä.
 
http://www.suomensotilas.fi/fi/artikkelit/kansojen-vankilan-eteisessä

Ihan hyvä artikkeli.

Tositilanteessa sotilas tietenkin puolustaa maataan pohtimatta tarkemmin maansa poliittisia tendenssejä. Kriisitilanteen vallitessa rivissä on pysyttävä, jotta puolustus pysyy uskottavana. Rauhan aikana voisi kuitenkin olla tervettä pohtia, mitkä lopulta ovat maanpuolustuksemme tavoitteet ja mihin joukkoon haluamme kuulua. Nämä ovat asioita, jotka liittoutumiskeskustelussa varsin usein sivuutetaan.

Ylen vaikeaa, koska yleisölle pitäisi tuolloin avata asioita, jotka ovat hyvin kiusallisia ja vaikeasti hallittavia, mielipiteiden muodostuminen jää arvoitukseksi ja ao.asioiden avaajat joutuvat varmasti paiskimaan töitä otsa hiessä.

Yksi mahdollisuus olisi tietysti olla rehellinen, mutta eiköhän tämä kannata sentään unohtaa ainakin rehellisyyden nimissä. :rolleyes:
 
Kyllä tuo osaltaa vahvistaa sitä @baikal käsitystä, ja johon tp Niinistö on myös viitannut viime aikaisilla puheillaan, että NATO-ovi taisi mennä jo osaltamme kiinni joskus 2000-luvun alussa...

Edit. Ylläolevat viestit myös tukevat tätä käsitystä.

Eli kyllä nyt on vain otettava oma lusikka kauniiseen käteen, ja alettava tekemään omaehtoisia ja itsenäisiä ratkaisuja turvallisuustilanteeemme parantamiseksi!

Hengitystä ei kyl kannata välttis pidätellä noita "omaehtoisia ja itsenäisiä ratkaisuja" odotellessa.

Toisin sanoen musta pekka kädessä, thanks to kepu+sosialistit.
 
Hengitystä ei kyl kannata välttis pidätellä noita "omaehtoisia ja itsenäisiä ratkaisuja" odotellessa.

Toisin sanoen musta pekka kädessä, thanks to kepu+sosialistit.

Vahvensin. Voihan sen maailman toki noinkin hahmottaa ja näinhän meille on opetettu se hahmottamaan. Mutta pieleenhän tuo nyt vaan menee. En tiedä, mistä ammennatte uskonne siihen, että nämä kysymykset ovat jotain puoluepoliittisia? Valta on oikeasti todella harvojen avainhenkilöiden hallussa, eikä siinä puoluetta kysellä. Tarkoituksenmukaisuus määrittää keinot....ja toisaalta tarkoituksenmukaisuudesta osataan väsätä hyve.
 
Suomelle on tiettävästä tehty selväksi että meillä on halutessamme mahdollisuus hakea jäsenyyttä, kukaan ei ole julkisesti kertonut että millä ehdoilla.

Volasen mukaan Clinton oli tarjoamassa jäsenyyttä ja kylkiäisenä olisi tullut Baltian maiden turvallisuudesta huolehtiminen, ei houkutellut silloin eikä houkuttele nytkään.

Toisaalta tulkitsen itse Volasen kirjoituksen niinkin, että myös NATOssa oli paljon tyytyväistä väkeä koska Suomi ei jäsenyyteen halunnutkaan, se oli ikään kuin "myönnytyksenä" Venäjälle. Pahiten "koulukiusatut" maat pääsivät NATOn huomaan ja näihin verrattuna kuitenkin aivan eri sfääreissä liikkuvan puolustuskyvyn omaava Suomi näytti...ja näyttää...jäävän ulkopuolelle. Eli ei välttämättä kuitenkaan ihan niin synkänsävyisesti, että Suomi pelattiin tässä pelissä ulos, vaan muodostaa Ruotsin kanssa "puolueettoman kiilan" pitäen NATO-Venäjä-rajan lyhyenä. Ruotsin perhana vain meni ajamaan maavoimansa pikkuriikkiseksi.

Jossakin määrin näyttäisi että "rohkaisu" tähän tilanteeseen on edelleen olemassa sekä Venäjältä että USAlta. Jälkimmäinen on myynyt mielellään Suomelle (toki kohtuullista korvausta vastaan) aseita joita ovat muuten saaneet vain lähimmät liittolaismaat (JASSM käyttäjät: USA, Australia ja Suomi). Venäjän en muista IKINÄ harjoittaneen minkäänlaista vittuilua sen vuoksi että Suomi on esim. tehnyt hankintoja puolustukseensa lännestä, tai muutenkaan. NATO-vuodot kuten "Suomi ja Ruotsi pääsisivät viikossa sisään" ennemminkin vähentävät kuin lisäävät todennäköisyyttä liittymiselle. Venäjälle tuntuu olevan punainen vaate nimenomaan se NATO-jäsenyys, jonka tulkitsen olevan sisäpoliittisesti karvasta kalkkia kun kartasta katsottuna näyttäisi että Venäjä on "piiritetty". Jollakin tapaa tuntuu, että avoimesti NATO-myönteisetkin poliitikot toimivat hyvin "munattomasti" tuon tavoitteensa eteen. Asiaa kierretään ja kaarretaan kuin kissa kuumaa puuroa, ja aikaa kuluu. Kaikki viittaa mielestäni siihen, että asiasta on ainakin jossain vaiheessa ollut jokin sanaton tai kassakaappimallinen sopimus USA-Venäjä välillä. Clinton oli tunnetusti moninapaisuuden kannattaja joten en ihmettelisi ollenkaan kun Volanenkin noin tarkasti asiasta kirjoittaa. Samoin Jeltsin oli ehdottomasti "helpompi" keskustelukumppani kuin Kremlin nykyinen isäntä. Kysymys kuuluu, miten Valkoisen talon edellinen ja nykyinen porukka sekä Kremlin nykyiset vallanpitäjät suhtautuvat näihin 20 vuoden takaisiin sopimuksiin.

Ennen kuin lyödään oikeasti SELKEÄT ehdot pöytään niin pysyn edelleenkin epäilevänä tässä NATO-asiassa. Ainoa varma asia tällä hetkellä on, että jos joku keksisi tunkeutua Suomeen niin niin kauan kuin täällä on asevelvollisuusarmeija niin aivan helppoa se ei tule olemaan.

Ikävää kun asioita junaillaan tällä tavalla kulissien takana, NATO-keskustelusta tulee aina se kuva että kenelläkään ei OIKEASTI ole edes riittävää dataa minkään älyllisen keskustelun tueksi, minä mukaan lukien. Pitää arvailla jne.
 
Mitä tuohon Baltia-aspektiin tulee, katsokaapa vaikka ihan googlettamalla esim. jenkkiläisten sotilasanalyytikkojen ja, Herra varjele, sotahistorioitsijoiden kirjoituksia euroopan maiden puolustusasioista. Silmiin pistää se, millä innolla ehdotetaan kaikenlaisia käytännössä täysin toimimattomia kokonaisuuksia, esim. juuri käytännössä jotain Suomi-Ruotsi-Baltia "liittovaltion" (sotilaallisessa mielessä) tyyppisiä rykelmiä. Jenkit ja vissiin brititkään eivät tajua, että Euroopan maat eivät ole mitään "osavaltioita" vaan kaikissa on omanlaisensa historia ja identiteetti ja ei todellakaan suurta intoa lähteä villisti sekoittamaan asevoimiaan joidenkin valtioliittojen kautta. Mieleen tulee se jenkki joka soitti suomalaiselle kaverilleen että "minä olen nyt siellä!". Tarkemman keskustelun perusteella soittaja oli Pariisissa.

Suomi ja Ruotsi olisivat harvoja luontaisia kumppaneita - ja meilläkin on täyteen puolustusliittoon pitkä matka. Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia ja Liettua on täysin mahdoton yhtälö. Suomi näyttää ehkä nyt vahvalta koska sokeiden maailmassa yksisilmäinen on kuningas, mutta jos kuvioon sotkettaisiin Baltia niin olisi vain yksi valtava, toimimaton, epätasainen ja eripurainen pehmeän mätä kohde.
 
Jos seuraaviin eduskuntavaaleihin pistäisi kylmästi sotilaspoliittisen (Pro NATO) lähtökohdan puoluevalinnalle/ehdokkaalle, niin mitä jää käteen?

Kokoomus ja RKP. Onko muita mahdollisuuksia?

Vetää kyllä maallikkoa aika hiljaiseksi, jos NATO on pelattu "kassakaappisopimuksella" mahdollisuuksien ulkopuolelle. Tämä on paljon mahdollista, sillä TP Niinistön ja Stubbin kiertely NATO-aiheiden ympärillä on ollut aika varovaista. Syynä tietysti voi olla myös aiheen matala suosio kansan keskuudessa, mutta Niinistöllä ei pitäisi olla tämänkään suhteen huolta, vaan hän voisi reippaammin kertoa kantansa. Nyt hän on päättänyt jäädä istumaan aidalle.
 
Hyvä pointti, jos vaikka Tanskan kunkku haluaa taas kiistellä Kalle Kustaan kanssa, kumpi on kovempi "Pohjolan Leijona". Juutit epäilemättä perustavat Skooneen "Skoonen kansantasavallan" ja lähettävät skoonelaississien viidennelle kolonnalle aseita ja tanskalaisia NATO-sotilaita "lomalle".

Neville Chamberlain -vertauksiin Putinin kanssa puuhastellessa tulee mieleen Kuuban Kriisi, jossa Curtiss LeMayn hengenheimolaiset olisivat kaivanneet J.F.Kennedyltä kovia otteita, kun Neuvostopeto oli vielä voitettavissa edullisista asemista ja ydinsotahan tulee väistämättä kumminkin. Kennedyn isä oli kuitenkin ollut puuhailemassa nimenomaisia Münchenin sopimuksia Chamberlainin kanssa. Useimmat lienevät iloisia siitä että Kennedy antoi nössösti maltin voittaa ja järjesti vielä Hrushtseville (miten hitossa tuo pitää kirjoittaa??) poispääsytien ilman kasvojen menetystä.

Pakko heittää tähän. Churchill totesi sodan loppuvaiheissa Chamberlainista täten, näin sanoen (näin kerrotaan): "Voi Neville raukkaa. Tulevat historioitsijat eivät tule muistelemaan häntä suosiollisesti. Koska minä kirjoitan sen historian."
 
Toisaalta tulkitsen itse Volasen kirjoituksen niinkin, että myös NATOssa oli paljon tyytyväistä väkeä koska Suomi ei jäsenyyteen halunnutkaan, se oli ikään kuin "myönnytyksenä" Venäjälle. Pahiten "koulukiusatut" maat pääsivät NATOn huomaan ja näihin verrattuna kuitenkin aivan eri sfääreissä liikkuvan puolustuskyvyn omaava Suomi näytti...ja näyttää...jäävän ulkopuolelle. Eli ei välttämättä kuitenkaan ihan niin synkänsävyisesti, että Suomi pelattiin tässä pelissä ulos, vaan muodostaa Ruotsin kanssa "puolueettoman kiilan" pitäen NATO-Venäjä-rajan lyhyenä. Ruotsin perhana vain meni ajamaan maavoimansa pikkuriikkiseksi.

Jossakin määrin näyttäisi että "rohkaisu" tähän tilanteeseen on edelleen olemassa sekä Venäjältä että USAlta. Jälkimmäinen on myynyt mielellään Suomelle (toki kohtuullista korvausta vastaan) aseita joita ovat muuten saaneet vain lähimmät liittolaismaat (JASSM käyttäjät: USA, Australia ja Suomi). Venäjän en muista IKINÄ harjoittaneen minkäänlaista vittuilua sen vuoksi että Suomi on esim. tehnyt hankintoja puolustukseensa lännestä, tai muutenkaan. NATO-vuodot kuten "Suomi ja Ruotsi pääsisivät viikossa sisään" ennemminkin vähentävät kuin lisäävät todennäköisyyttä liittymiselle. Venäjälle tuntuu olevan punainen vaate nimenomaan se NATO-jäsenyys, jonka tulkitsen olevan sisäpoliittisesti karvasta kalkkia kun kartasta katsottuna näyttäisi että Venäjä on "piiritetty". Jollakin tapaa tuntuu, että avoimesti NATO-myönteisetkin poliitikot toimivat hyvin "munattomasti" tuon tavoitteensa eteen. Asiaa kierretään ja kaarretaan kuin kissa kuumaa puuroa, ja aikaa kuluu. Kaikki viittaa mielestäni siihen, että asiasta on ainakin jossain vaiheessa ollut jokin sanaton tai kassakaappimallinen sopimus USA-Venäjä välillä. Clinton oli tunnetusti moninapaisuuden kannattaja joten en ihmettelisi ollenkaan kun Volanenkin noin tarkasti asiasta kirjoittaa. Samoin Jeltsin oli ehdottomasti "helpompi" keskustelukumppani kuin Kremlin nykyinen isäntä. Kysymys kuuluu, miten Valkoisen talon edellinen ja nykyinen porukka sekä Kremlin nykyiset vallanpitäjät suhtautuvat näihin 20 vuoden takaisiin sopimuksiin.

Ennen kuin lyödään oikeasti SELKEÄT ehdot pöytään niin pysyn edelleenkin epäilevänä tässä NATO-asiassa. Ainoa varma asia tällä hetkellä on, että jos joku keksisi tunkeutua Suomeen niin niin kauan kuin täällä on asevelvollisuusarmeija niin aivan helppoa se ei tule olemaan.

Ikävää kun asioita junaillaan tällä tavalla kulissien takana, NATO-keskustelusta tulee aina se kuva että kenelläkään ei OIKEASTI ole edes riittävää dataa minkään älyllisen keskustelun tueksi, minä mukaan lukien. Pitää arvailla jne.

Mainio yhteenveto. Ja samoin kuin Baikalkin tuolla totesi, että rehellinen keskustelu näistä asioista ei kuulu siihen piiriin, jota avataan kansalaisille lehtien sivuilla. Meidän täytyy vain reenata taitojamme kukin sarallansa ja kouluttaa vimmatusti Suomen rautaista nuorisoa rauhanylläpitämistaidoissansa vielä tulevaisuudessakin, kun kertaukset alkavat pikkuhiljaa elpyä. Näin pysyy rauha ja yltäkylläisyys ja koittaa Suomen Uusi Huomen. Käytetään mahiksia olla venäläisille muita miedompia, kun ne tietää että meillä on taskussa se hyvin huollettu ja ladattu puoliautomaattipistooli ja uskoo että sitä pakon edessä käytetään. Vedetään kerrankin kotiinpäin (taloudellisestikin) eikä olla vasalleja kumpaankaan suuntaan.

Minusta valtiojohto näyttää rauhallisen jämäkästi pitävän kuitenkin kaikitenkin oman suuntansa tässä myllerryksessä.
 
Jos seuraaviin eduskuntavaaleihin pistäisi kylmästi sotilaspoliittisen (Pro NATO) lähtökohdan puoluevalinnalle/ehdokkaalle, niin mitä jää käteen?

Kokoomus ja RKP. Onko muita mahdollisuuksia?

Vetää kyllä maallikkoa aika hiljaiseksi, jos NATO on pelattu "kassakaappisopimuksella" mahdollisuuksien ulkopuolelle. Tämä on paljon mahdollista, sillä TP Niinistön ja Stubbin kiertely NATO-aiheiden ympärillä on ollut aika varovaista. Syynä tietysti voi olla myös aiheen matala suosio kansan keskuudessa, mutta Niinistöllä ei pitäisi olla tämänkään suhteen huolta, vaan hän voisi reippaammin kertoa kantansa. Nyt hän on päättänyt jäädä istumaan aidalle.

Älkää nyt lääkitkö traumojanne kuvittelulla. Nyt on de facto Kokoomusjohtoinen hallitus, presidentti on kokoomusperäistä plaatua, rummutus on ollut melkoista, puolustusvoimat liputtaa jäsenyyden puolesta melko selvästi jne. Meinaatteko, että maassa pitää kokoomuksen saada 97 prosenttia äänistä, jotta päästään TAVOITETILAAN?

Aistin aikoja sitten, että meillä käytiin lumekeskustelua. Lähinnä käsiteltiin sitä, millainen kannatus on OIKEAA kannatusta. Miten ortodoksista on kannattaa mistä syistä kulloinkin mitäkin vaihtoehtoa...kaikki kehäpäätelmien ja lumekeskustelujen vivahteet roiskuivat päivästä toiseen framille. Ja ihan siitä riippumatta, että maassa levättiin Kokoomuksen huomassa.
 
Mainio yhteenveto. Ja samoin kuin Baikalkin tuolla totesi, että rehellinen keskustelu näistä asioista ei kuulu siihen piiriin, jota avataan kansalaisille lehtien sivuilla. Meidän täytyy vain reenata taitojamme kukin sarallansa ja kouluttaa vimmatusti Suomen rautaista nuorisoa rauhanylläpitämistaidoissansa vielä tulevaisuudessakin, kun kertaukset alkavat pikkuhiljaa elpyä. Näin pysyy rauha ja yltäkylläisyys ja koittaa Suomen Uusi Huomen. Käytetään mahiksia olla venäläisille muita miedompia, kun ne tietää että meillä on taskussa se hyvin huollettu ja ladattu puoliautomaattipistooli ja uskoo että sitä pakon edessä käytetään. Vedetään kerrankin kotiinpäin (taloudellisestikin) eikä olla vasalleja kumpaankaan suuntaan.

Minusta valtiojohto näyttää rauhallisen jämäkästi pitävän kuitenkin kaikitenkin oman suuntansa tässä myllerryksessä.

Aivan, istuttiimpa aidalla tai aidan vieressä mättäällä, jonkun tätä purtta on nyt luotsattava ja kaikista vaihtoehdoista Niinistö on taatusti yksi parhaita.
 
Aivan, istuttiimpa aidalla tai aidan vieressä mättäällä, jonkun tätä purtta on nyt luotsattava ja kaikista vaihtoehdoista Niinistö on taatusti yksi parhaita.

Minä sanoisin että tarjolla olleista yksi parhaita. Niinistön valuvika on poliitikko-, talousmies- ja lakimiestausta, jonka johdosta hän kiemurtelee ja väistelee ja kääntää asian usein talouspolitiikkaan. Vai oletteko koskaan kuulleet Niinistöltä jämerää selkeää vastausta kiusalliseen (kuten esim. Nato-jäsenyys) kysymykseen. Lisäksi haihattelee edelleen jonkin kuvitteellisen absurdin eurooppalaisen EU-pohjaisen turvatakuun perään.

Jos TP on sisäistänyt asemansa kuten lluonnostaan kuuluisi, hänen pitäisi ainakin yrittää toimia kansakunnan henkisenä johtajana isänmaan parhaaksi kannatusluvuista välittämättä. Ja edellytykset tähän pitäisi olla aseman perusteella.

Minusta Niinistö venkuilee. Jos esim. Nato-jäsenyys sisältää suurelta yleisöltä salattuja kytkentöjä, joiden perusteella se ei ole mahdollinen, pitäisi se osoittaa vähintäänkin rivien välistä ymmärrystä antaen, tai ihan suoraan. Jos suuret kuviot ovat vaikuttaneet Suomen paitsioon jäämiseen, osapuolet (Nato<->Venäjä) kyllä tietävät asian jopa meitä paremmin. Joten mitään tarvetta salaamiselle ei ole.

Tällä mahdollisella pimittämisellä vain huijattaisiin omaa kansaa, joka ei edelleenkään heräisi ruususen unestaan vaatimaan kunnon rautaa ja tekniikkaa ja väkeä oman maamme tulevaisuuden turvaamiseksi. Tällainen tie olisi tuhoon tuomittu.
 
Keväällä Krimin valloituksen aikaan, kun jonkinlaista NATO-keskustelun yritystä alkoi tulemaan mm. Kokoomuksen edustajilta (esim. Salolainen), niin sehän oli aivan kauheaa. Minä tapaan työssäni varsinkin maakuntasarjan poliitikkoja paljon ja kyllä parrat tärisi, että "nyt ei ole oikea aika puhua NATOsta, pitää olla hiljaa!". Kokeneet ja rauhalliset kaverit hiiltyi aivan tosissaan, oikein nauratti - mutta toisaalta taas hirvitti, että sieltä se NL:n pelko heti pelmahti esiin. Ja puoluekannathan ko. henkilöillä oli tietysti keskeltä vasempaan.

Tunnen paljon Keskustan väkeä ja kyllä siellä on rivit kahtiajakautuneet. Käsitykseni mukaan vanhassa kaartissa on paljon vastustajia, mutta varsinkin nuoremmassa polvessa kannattajiakin löytyy. Sipilä tuntuu olevan vanhojen vietävissä eikä ulkopoliittinen tuntumakaan ole hyvä. NATO-kannattajat eivät ole suosiossa. Kesällä Keskustan puoluekokouksessa Sipilä esitti NATOsta käsityksiä, jotka olivat tarkoituksenhakuista mutua ja oletusta 70-luvulta. Aivan uskomattoman köykäistä perustelua NATOa vastaan. Ja väki taputti tyytyväisenä.
 
Kepun vaalivoitto olisi kyllä aikamoinen katastrofi Suomelle turvallisuuspoliittisessa mielessä, viimeaikoina heidän ulostulonsa aiheesta ovat olleet ehtaa kekkoslovakialaista YYA-liturgiaa. Lehtomäkikin on Suomi-Neuvostoliitto-seuran nykyinen puheenjohtaja, ja Väyrysen suhmuroinnit itänaapurin kanssa nyt kaikki muistaa...
 
wanhan baikal-horiskon ajatuksista on turhat haaveet ja toiveet karisseet jo vuosia sitten. Kun ei ihan anna kaiken lespaamisen ja joutavan vohinan sotkea ajattelua, niin ymmärryksen valo voi olla joskus varsin kohdalle osuvaa.

Ne foorumin herrat, jotka pitivät mm. Kissingerin ulostuloja joutavina vanhan gubben horinoina, voivat kohta puoliin alkaa tarkistaa kantaansa, eikä vikileaks-vuodotkaan ehkä enää sisältönsä puolesta tunnu venäläiseltä propagandalta.

Minä luotan Suomen pärjäämiseen, mutta nykymetodeilla ei tulla kyllä kuivin jaloin selviämään. Rautaa lahkeeseen kuulostaa toki suomalaisajattelussa hirmuiselta, mutta eipä ole jäljellä kohta muutakaan.


No, nyt tilanne on muuttunut radikaalisti. Jos jotain rautaa meinataan lisää hankkia niin se aika-ikkuna jolloin sen eteen kuuluu toimia eli tilata ja parantaa valmiutta niin se on NYT. Tänään.

PV:n komentajan suulla on lausuttu sama mitä baikal oot horissut, että nopeasti valmiiksi saatavia joukkoja on löydyttävä.

Mitäpä luulette, tuleeko näin käymään? Tuleeko parannuksia? Eikä tule myöskään jäsenyttää. Nykymenoon eli siihen mitä viime vuodet olleet, de facto mitään oikeaa eroa ei ole. Eikä ole tulossa. Mikään ei viittaa sellaiseen. Mitään signaalia sellaiseen ei ole.

Käteen jäi mustapekka

Kepun vaalivoitto olisi kyllä aikamoinen katastrofi Suomelle turvallisuuspoliittisessa mielessä, viimeaikoina heidän ulostulonsa aiheesta ovat olleet ehtaa kekkoslovakialaista YYA-liturgiaa. Lehtomäkikin on Suomi-Neuvostoliitto-seuran nykyinen puheenjohtaja, ja Väyrysen suhmuroinnit itänaapurin kanssa nyt kaikki muistaa...

Kyllä ja onnettomuudeksemme Ruotsin hallitus sanoi heti alkuun "nej" natolle. Kylläkin pieni toivo Ruotsin hallituksen kaatumisesta on. Lisäksi sosialistit tuskin tulevat Suomen kanssa muuta puolustusyhteistyötä syventämään.

Näillä mennään mitä nyt on.
 
@yrjö , totuus on kuitenkin se, että de facto ei tule olemaan mitään eroa NATO-asioissa vaikka muut kuin kepu voittaisivat vaalit. Kuten sanottua niin Kokoomuksessa on kyllä paljon sellaista fiilistelytason NATO-jäsenyyden kannatusta, mutta kuten tuolla aiemmin puhuttiin niin oikein mitään konkreettista ei ole asian eteen tehty tai ehdotettu. Liekö sitten syynä jotain mitä ei haluta kertoa, vai pelkkä kannatuksen perään katselu.

Jos nyt saataisiin se konkreettinen hyöty, että siitä perhanan Ottawan sopimuksesta irti. Onkohan tästä tehty kansalaisaloitetta, nyt kun sellainen todistettavasti voi mennä läpi? Kokoomuksen puoluekokous on kannattanut Ottawan sopparin kumoamista, mutta lähiomaiseni kyseli asiaa sähköpostitse Kokoomuksen kulisseissa häärivältä pitkän linjan kansanedustajalta joka vastasi, että "tuskin enää voidaan irrottautua". Siis mitä vit...?

Ja niitä kertausharjoituksia, toki rautaa voisi aina olla jossain enemmän ja jossain parempaa mutta silti väitän että Suomen rauta on ihan OK, akuutimpi kysymys on käyttäjien harjaantuminen.
 
Kuten sanottua niin Kokoomuksessa on kyllä paljon sellaista fiilistelytason NATO-jäsenyyden kannatusta, mutta kuten tuolla aiemmin puhuttiin niin oikein mitään konkreettista ei ole asian eteen tehty

Tiedät itsekin vallan mainiosti, että yksi puolue ei riitä viemään asiaa eteenpäin. Ei ainakaan Suomessa, eikä varsinkaan, jos kolme muuta suurta puoluetta ovat asiaa vastaan kynsin ja hampain.

Lisäksi NATOn matalan kannatuksen vuoksi asiasta ei kannata vaalitaktisista syistä pitää suurempaa mekkalaa.
 
Back
Top