Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
George Kennan haasteli Naton laajentumisesta vuonna 1998 haastattelussa tähän malliin.

"Luultavasti venäläiset reagoivat varsin huonosti, ja tämä vaikuttaa heidän politiikkaansa. Minusta tämä on traaginen virhe. Tähän ei ole mitään syytä. Kukaan ei uhannut ketään.

Laajentuminen saisi Yhdysvaltain perustajaisät pyörimään haudoissaan. Olemme luvanneet suojella kokonaista joukkoa maita, vaikka meillä ei ole resursseja eikä aikomusta sitoutua siihen tosissamme."

http://www.nytimes.com/1998/05/02/opinion/foreign-affairs-now-a-word-from-x.html

Foorumin reaktio on varmaankin leimavasaran heiluttelu "seniili ja putinisti".

Juuri tuo "NATO:n laajentuminen" on sitä venäläistä propagandaa..

Kaikki lähtee siitä että Neuvostoliiton miehityksen alaisina lähes viisikymmentä vuotta olleet kansat ja valtiot halusivat turvata omaa itsenäisyyttään. Tämän vuoksi he itse halusivat liittyä sekä EU:iin että NATO:oon. Siihen heillä on täysi oikeutensa ja oikeastaan jopa velvollisuus omaa kansaansa kohtaan. NATO:n muut sen aikaiset jäsenmaat antoivat näille kansoille/valtioille mahdollisuuden liittoutumiseen.

Yhdelläkään näistä valtioista ei ollut eikä ole koskaan ollutkaan tavoitteena valloittaa tai uhata Venäjän valtiollista koskemattomuutta. Eikä sellaista tavoitetta ole millään muullakaan NATO:n jäsenmaista.

He, jotka haluavat Venäjällä olevan oikeuden määritellä muiden itsenäisten maiden valitsemaa turvallisuuspolitiikkaa tai liittoutumista yhteiseen puolustusliittoon, ovat ajatuksiensa kanssa samalla puolella Putinin/nykyvenäjän johdon noudattaman politiikan kanssa.

Muuta logiikkaa ei tässä asiassa ole.
 
George Kennan oli suuri ajattelija ja hän tuskin olisi mielissään, jos hänen kommenttejaan ja mielipiteitään käytettäisiin jonain ikuisena totuutena.

Kennan ei todellakaan kannattanut kylmän sodan jälkeen nollasummapeliä.

Olosuhteet kun olivat täysin toiset kuin kylmän sodan kaksinapainen maailma.

Toki ainahan tärkeilevät typerykset ovat matkineet toistensa korulauseita ja vaatimukset järjen käytöstä on ohitettu ja mitätöity.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä olen täällä itsekin puhunut ja useamman viestin kirjoittanut. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat aina luovimista, tasapainoilua ja kaupankäyntiä kaikenlaisten helppoheikkien kanssa. Tarkkana täytyy olla koko ajan eikä huonoja kauppoja kannata tehdä, koska niissä häviää aina. Vieraiden sotiin ei Suomen kannata väen väkisin sekaantua. Nyt näyttää siltä, että Suomen ulkopoliittinen johto on kerrankin ajanut maan ja kansan etua eikä ole taipunut epäilemättä erittäin kovan painostuksen alla. Tästä täytyy kyllä nostaa hattua.

Jos amerikkalaisten touhuihin lähdetään sekaantumaan, niin silloin täytyy kyllä hinnan ja hyötysuhteen olla todella kohdillaan. Amerikkalaisilla on kyllä varaa maksaa. Olen aikaisemminkin esimerkkinä maininnut, että vähintään Petsamo luonnonvaroineen ja jäämerenyhteyksineen täytyy vastineena palauttaa takaisin Suomelle - tietenkin luonnollisesti muhkean rahallisen kompensaation kylkiäisenä. Muuten Suomi ei osallistu, saati edesauta Yhdysvaltojen omia pyrkimyksiä.
Ainola sekoittaa erästä sotilas- ja virkamiesvoimin käytyä harjoitusta ja turvallisuuspolitiikkaa.

Puhetasolla ei saada turvallisuustakuita. Ei edes dokumenttitasolla, jos ne ovat vain muistioita, kuten Budapestin muistio vuodelta 1994. Toimintaan vaaditaan kansainvälisiä sopimuksia. Niitä ei saada aikaan sen jälkeen kun ollaan hyökkäyksen kohde.
 
Kennanin omin sanoin:

"Yes, tell your children, and your children's children, that you lived in the age of Bill Clinton and William Cohen, the age of Madeleine Albright and Sandy Berger, the age of Trent Lott and Joe Lieberman, and you too were present at the creation of the post-cold-war order, when these foreign policy Titans put their heads together and produced . . . a mouse.

We are in the age of midgets. The only good news is that we got here in one piece because there was another age -- one of great statesmen who had both imagination and courage.

As he said goodbye to me on the phone, Mr. Kennan added just one more thing: ''This has been my life, and it pains me to see it so screwed up in the end.''

http://www.nytimes.com/1998/05/02/opinion/foreign-affairs-now-a-word-from-x.html
 
Minusta on täysin selvää, että niin kauan, kun Usa takaa 5.artiklan pitävyyden, se on luja juttu. JOS, siis jos, Usa ei syystä tai toisesta sitä takaa, tilanne muuttuu aivan ehdoitta ja armotta.

Muuttuuko siis asetelma, haluaako Usa muuttaa jotain? Tämä on nyt aiheellinen kysymys, johon vastauksia voi arvailla. Ihanaa on se, että taatusti jo tulevana vuonna tiedämme enemmän. Mitä Trump aikoo ja mitä hän hallintoineen tekee? Vai osoittautuuko hemmo leukojaan repiväksi pelleksi? Joka tukka hulmuten ajaa Usan vänkärakoon, jonkalaista ei olla näetty? Vai muuttuuko mikään?

Hlökoht. epäilen, että harvinaisen vähän Trump muuttaa yhtään mitään. Samat asioiden lainalaisuudet kohtaavat jokaista Usan presidenttiä. Mutta suomenkaltainen valtio ei voi perustaa ratkaisujaan arvailuille, on parasta nähdä ensin ja tehdä sitten.
 
Minusta on täysin selvää, että niin kauan, kun Usa takaa 5.artiklan pitävyyden, se on luja juttu. JOS, siis jos, Usa ei syystä tai toisesta sitä takaa, tilanne muuttuu aivan ehdoitta ja armotta.

Muuttuuko siis asetelma, haluaako Usa muuttaa jotain? Tämä on nyt aiheellinen kysymys, johon vastauksia voi arvailla. Ihanaa on se, että taatusti jo tulevana vuonna tiedämme enemmän. Mitä Trump aikoo ja mitä hän hallintoineen tekee? Vai osoittautuuko hemmo leukojaan repiväksi pelleksi? Joka tukka hulmuten ajaa Usan vänkärakoon, jonkalaista ei olla näetty? Vai muuttuuko mikään?

Hlökoht. epäilen, että harvinaisen vähän Trump muuttaa yhtään mitään. Samat asioiden lainalaisuudet kohtaavat jokaista Usan presidenttiä. Mutta suomenkaltainen valtio ei voi perustaa ratkaisujaan arvailuille, on parasta nähdä ensin ja tehdä sitten.
Höh, mikään ei ole muuttunut tuhanteen vuoteen.. Idästä tulee skeidaa. Länttä olemme.
 
Höh, mikään ei ole muuttunut tuhanteen vuoteen.. Idästä tulee skeidaa. Länttä olemme.

Länttä olemme, mutta läntisten rakenteiden sotilaallinen kestävyys ja erityisesti sen pelote on amerikkalaisten käsissä. Toki voimme loputtomiin laskea Euroopan esikuntaupseereiden lukumääriä ja eurooppalaisten valtioiden tosiolevaa halua, kykyä, uskallusta jne. ryhtyä kentälle venäläisten kanssa vastakkain....kenties tuosta sukeutuisi iki-ihana vuosikausien uuvuttava taistelujen sarja, josta kunniaa olisi jaossa merkittävissä määrin.

Minua kiinnostaa liittokunnan SOTAA ESTÄVÄ VAIKUTUS. Ja niin se kiinnostaa teitäkin, kun asiaa pohditte.

Ymmärrä nyt hyvä mies, että en ole antamassa piiruakaan siimaa mitä tulee Suomen suhteeseen länteen. En piiruakaan. Veikkaan, että olen siinä asiassa hyvin sitkeää lajia. Minä en ole myynyt isänmaan etua, en ole vaihtanut sitä kolmeenkymmeneen hopearahaan, never. Kyllä nämä hopearahaselkärankaiset ovat löytyneet tähän saakka muista piireistä....
 
Ja keskustelu blogeissa jatkuu
Ruotsin ja Suomen turvallisuuspoliittiset tiet ovat nyt erkaantumassa
26.12.2016 08:47 Ari Pesonen

  • Joe Biden ja Stefan Löfven rennosti tiedotustilaisuudessa 25.8.2016, jossa Ruotsi sai Yhdysvaltain suulliset turvatakuut.
Toimittaja Olli Ainola kirjoitti jouluaattona mielenkiitoisen kirjoituksen Iltalehdessä otsikolla ”IL-Analyysi: Suomi mietti keväällä hetken aseveljeyttä Viron ja USA:n kanssa” (IL 24.12.2016).

Ainola kirjoittaa: ”Suomi joutui viime talvena vaikeaan valintatilanteeseen. Yhdysvallat oli päättänyt rakentaa todellisen sotilaallisen suojan Baltian maille Venäjän valtaamisyrityksiä vastaan. Yhdysvallat halusi näyttää, että Naton turvatakuu ei ole sanahelinää. Suomen ja Ruotsin hallitusten oli pakko päättää, antavatko ne satamiaan, lentokenttiään ja ilmatilaansa Yhdysvaltain sotilaskoneiden käyttöön kriisitilanteessa, jolloin Baltian maat saisivat nopeasti sotilaallista täydennystä. Ruotsin vastaus tuli nopeasti. Oman puolustuksensa romuttanut maa lupautui tukemaan Yhdysvaltoja.

Ainolan mukaan suomalaissotilaat ja -virkamiehet olivat selvittäneet Suomen Yhdysvalloille annettavan vastauksen pohjaksi Venäjän mahdolliset hyökkäyskuviot Itämeren maihin ja Suomeen.

Suomen hallitus - siis Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset - ei ollut Yhdysvalloille toimitettavasta vastauksesta yksimielinen. Hallituksen enemmistön ja presidentti Niinistön kanta kuitenkin voitti, jonka mukaan Suomi ei ennalta sitoudu antamaan Yhdysvaltain pyytämää tukea Baltian puolustuskuvioihin.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset kannat henkilötasolla olivat siinä presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksessa (TP+UTVA), jossa päätös tehtiiin.

Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet, ja suoja ei rajoittuisi vain kenttiin ja satamiin, vaan suojaus koskisi myös Göteborgia, Tukholmaa ja muita kaupunkeja.
****

Nyt aletaan olla pohjimmaisten turvallisuuspoliittisten kysymysten äärellä sekä Suomessa että Ruotsissa. Erityisemmin Suomessa kuin Ruotsissa. Suomi on jäämässä Ruotsin kelkasta sotilaallisessa länsi-integraatiossa. Ruotsin ja Suomen turvallisuuspoliittiset tiet ovat nyt erkaantumassa.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden vieraili Ruotsissa 25.8.2016.

Ingen ska kunna missförstå, varken herr Putin eller någon annan, att detta är okränkbart territorium. Punkt. Punkt. Punkt.” olivat Joe Bidenin sanat lehdistötilaisuudessa englannista ruotsin kielelle käännettynä (Expressen 25.8.2016). Suomennettuna: ”Kukaan ei voi ymmärtää väärin, ei herra Putin eikä kukaan muu, että tämä [Ruotsi] on loukkaamatonta aluetta. Piste. Piste. Piste.

Bidenin sanat osoittavat, että Yhdysvallat on sangen tyytyväinen Ruotsin toimintaan ja ymmärrykseen Baltin maiden suhteen. Biden antoi siis syksyisellä vierailullaan vahvan suullisen turvatakuun Ruotsille.

Joe Bidenin vahvat sanat eivät ole varmasti jääneet Putinilta huomaamatta ja vielä vähemmän noteeraamatta: jos Venäjä hyökkää Ruotsiin, olisi sama kuin hyökkäisi Nato-maahan. Ruotsilla on nyt vahvat turvatakuut Yhdysvalloista, vaikkei Nato-maa olekaan. Ruotsin vahvaa asemaa tukee Ruotsin käyttäytyminen kylmän sodan aikana, joka tiedostetaan ja muistetaan edelleen kyllä myös Venäjällä.

Kylmän sodan aikaan Ruotsi tuki Norjan selustaa ja nyt se tukee Baltian maiden selustaa. Ruotsin selustan on tukenut kylmän sodan aikaan ja tukee uudestaan Ruotsin keväisestä myönteisestä vastauksesta lähtien Yhdysvallat.

Ruotsin ulkopoliittiset taidot ovat esimerkilliset Suomeen verrattuna, jolle Venäjän käyttäytymisen oikea ymmärtämien on vaikeaa ja värittää suuresti rationaalista päätöksentekokykyä.

Ruotsi osaa mitoittaa ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiansa niin, että kynnys hyökätä maahan kasvaa. Suomi ei tähän pysty. Suomi toimi viime talven linjauksissaan niin, että kynnys hyökätä Suomeen aleni.

Suomen on myös huomioitava, että tuleva Yhdysvaltain presidentti Trump soitti Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille seuraavaksi Tanskan pääministerin puhelun jälkeen. Tanska on ollut jo pitkän aikaa Yhdysvaltain luotetuin liittolainen Euroopassa Iso-Britannian ja Viron ohella. Presidentti Niinistölle puhelu tuli Pohjoismaista toiseksi viimeisenä. Suomi on paljon Ruotsia jäljessä.

****

Kuinka Putin ja Venäjä ajattelee Suomen viime talven linjauksesta, joka itse asiassa on hyvin perustavaa laatua oleva Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa asemassa.

Suomi siis vaati Yhdysvalloilta turvatakuita, joita se ei pyytämässään muodossa saanut. Käytännössä Suomi pyysi samoja turvatakuita kuin mitä Nato-jäsenyyteen sisältyisi, mutta Ruotsille riitti vähempi. Ruotsille riitti se, mikä sille riitti jo kylmän sodan aikaan. Toimiminen Norjan selustatakaajana Ruotsi esti Neuvostoliiton hyökkäyksen Ruotsiin ja tulee nyt estämään todennäköisesti Venäjän hyökkäyksen Ruotsiin. Viime talven linjauksellaan Ruotsi onnistui nostamaan maahanhyökkäyskynnystä merkittävästi.

Suomi ei vieläkään ole ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys Baltian maiden turvallisuudella on myös Suomen omalle turvallisuudelle. Baltian maiden joutuminen Venäjän haltuun olisi katastrofi Suomelle.

Putin näkee, että Suomi on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassaan haparoiva ja että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan voidaan vaikuttaa helposti tarvittaessa. Suomea on helppo painostaa.

Venäjän silmissä hyökkäyskynnys Suomeen aleni Suomen viimetalvisen päätöksen myötä. Suomi ei ole sitoutunut reilusti länteen vaan on idän ja lännen välillä hoipertelija ilman politiikan punaista suuntaviivaa.

Mikäli Itämeren ympäristössä syntyy sotilaallinen kriisi, voi syntyä jopa odotettuna tilanne, ettei Suomi saakaan sotilaallista apua lännestä ja etenkin Yhdysvalloista, mikä alentaa Venäjän hyökkäyskynnystä Suomeen. Suomen aseellinen puolustuskyky on melko yksipuolinen ja varautunut pääsääntöisesti vain laajaan maahyökkäykseen idästä. Suomen ohjuspuolustuskyky on heikko ja kaikki hävittäjät sijaitsevat Venäjän ohjuspeiton alueella. Suomi ei pärjää kuin muutamia viikkoja yksin.

Tärkein tieto viimetalvisen linjauksen myötä Venäjälle on, ettei Suomi kuulu läntiseen puolustussuunnitteluun. Suomen turvaamiseksi ei ole puolustussuunnitelmaa niin kuin Ruotsille on tai tulee olemaan.

Ruotsia koskevassa suunnitelmassa on tai tulee olemaan sotilaalliset toimenpiteet Venäjän Baltian hyökkäyksen varalta: miten esimerkiksi Baltian maita ja Ruotsia uhkaava Venäjän sotilaallinen voima pyritään eliminoimaan ja tuhoamaan, miten lentokenttiä, satamia ja muuta vastaavaa strategisesti tärkeää infrastruktuuria mukaan lukien Itämeren laivaliikennettä suojellaan.

Puolustussuunnitelmaa ei laadita ja harjoiteta toimivaksi päivissä, ei viikoissa eikä edes kuukausissa. Venäjälle tärkeä tieto on, onko jokin maa puolustussuunnitelmassa Yhdysvaltain kanssa vaiko ei. Suomi ei nyt ole viimetalvisen päätöksen perusteella, ja se on ilouutinen Putinille. Jos tarvetta ilmenee, kynnys hyökätä Suomeen on alhaisempi kuin sellaiseen maahan, jolla on valmiita ja harjoiteltuja puolustussuunnitelmia Yhdysvaltain kanssa.

Puolustussuunnitelma on Ruotsin kohdalla helppo laatia, koska sellainen oli jo laadittuna kylmän sodan ajalta.

Suomen viimetalvinen päätös on huono Suomen länsimaineen kannalta, jolla oli jo ennen tätä episodia rasitteita kylliksi. Lännessä varmasti tulkitaan, että Suomi on liukumassa pikkuhiljaa takaisin Venäjän syliin, kuten se oli kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton sylissä. Suomi hakee nyt idän ja lännen välien kiristyessä vanhaa asemaansa suhteessa itään. Miksi länsimaissa olisi syytä panostaa Suomen auttamiseen sota- ja kriisitilanteessa, kun maan sydän näyttää olevan enemmän idässä kuin lännessä?

Kriisi- ja sotatilanteessa Suomi joutuisi siis huonosti käydessä tulemaan toimeen vain omillaan. Suomi voi eriskummallisilla epäsolidaarisilla päätöksillään myös varmistaa, ettei mitään sotilaallista apua muista länsimaista ole saatavissa. Omahyväisiä rusinan poimijoita pullasta ei katsota hyvällä.

Suomi repi viimetalvisella päätöksellä omasta halusta irti itseään Yhdysvalloista Putinin suureksi iloksi.

****

Ruotsi ymmärsi heti, mitä Yhdysvaltain pyyntö käyttää Ruotsin satamia ja lentokenttiä Yhdysvaltojen sotavoimien apuna oikein tarkoittaa, jos Venäjä hyökkäisi Baltian maihin.

Ruotsi luottaa Yhdysvaltoihin, Suomi ei. Ruotsi tiesi, ettei asiasta laadita mitään valtiosopimusta eikä asiasta tarvitse julkisesti puhua sopimuksena, mutta asiaa pitää kuitenkin todeta niin, että Yhdysvaltain lisäksi myös Baltian maissa on luottamus Ruotsiin.

Ruotsi onkin näin tehnyt niin pääministeri Stefan Löfvenin, ulkoministeri Margot Wallströmin, puolustusministeri Peter Hultqvistin kuin myös puolustusvoimain komentaja Micael Bydénin suulla. Sanallinen vakuutus on riittänyt Baltian maille ja Yhdysvalloille.

Tuo riittää Yhdysvalloille ja se, että Yhdysvaltain asevoimat voi käyttää Ruotsin maa-, meri- ja ilmatilaa Baltian maiden puolustuksessa ja että Ruotsin aluetta koskevia puolustussuunnitelmia voidaan ennalta laatia Ruotsin ja Baltian maiden turvaksi.

Vain tuohon samaan olisi myös Suomen pitänyt kyetä suostumaan viime talvena. Venäjä ei muuta vielä tuon takia puolustussuunnitelmiaan Ruotsin varalta, joten Suomen pelko, että Venäjä iskisi Suomen kimppuun armottomasti ja todennäköisesti heti kriisin puhjetessa, on täysin ylidramatisoitu.

Venäjä käsittelee nyt Suomen ja Ruotsin erilaisen sotilaallisen Yhdysvallat-yhteistyölinjauksen vuoksi maita eri tavoin. Venäjä näkee, että Suomen sotilaallisella yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa ei ole samanlaista Suomen sotilaallista kyvykkyyttä lisäävää vaikutusta kuin mitä Ruotsin ja Yhdysvaltain välisellä sotilaallisella yhteistyöllä on.

Miksi näin Venäjä näkee? Koska Yhdysvallat on sitoutunut yhteistyöhön Ruotsin kanssa ja antanut Ruotsille Bidenin ilmoittamana suullisen turvatakuun. Suomi ei tällaista ole saanut eikä tule saamaan, jos linja ei muutu.

Suomella on tällä hetkellä hyvin heikkotasoinen ja epävarma ulkopoliittinen johto, jonka linja ja linjan pohjimmaiset perusteet eivät aukea millään. Suomen ulkopoliittista johtoa voidaan kuvata yhdellä ilmaisulla: idän ja lännen välillä haparoiva. Suomen ulkopoliittisen johdon toimien lopputulos saattaa olla, että muutaman vuoden kuluttua Suomi kuuluu melko selkeästi kaikin puolin Venäjän etupiiriin.

Suomen ulkopoliittinen johto osaa urakalla tuhria asiat niin, että Suomi jää tiukassa paikassa yksin.
 
Minusta on täysin selvää, että niin kauan, kun Usa takaa 5.artiklan pitävyyden, se on luja juttu. JOS, siis jos, Usa ei syystä tai toisesta sitä takaa, tilanne muuttuu aivan ehdoitta ja armotta.

Muuttuuko siis asetelma, haluaako Usa muuttaa jotain? Tämä on nyt aiheellinen kysymys, johon vastauksia voi arvailla. Ihanaa on se, että taatusti jo tulevana vuonna tiedämme enemmän. Mitä Trump aikoo ja mitä hän hallintoineen tekee? Vai osoittautuuko hemmo leukojaan repiväksi pelleksi? Joka tukka hulmuten ajaa Usan vänkärakoon, jonkalaista ei olla näetty? Vai muuttuuko mikään?

Hlökoht. epäilen, että harvinaisen vähän Trump muuttaa yhtään mitään. Samat asioiden lainalaisuudet kohtaavat jokaista Usan presidenttiä. Mutta suomenkaltainen valtio ei voi perustaa ratkaisujaan arvailuille, on parasta nähdä ensin ja tehdä sitten.

Kuten tiedetään USA:n asema länsiliittoutuman johdossa on peruja II-maailmansodan ajoilta. Voittajavaltiot sopivat yhdessä turvallisuuspoliittisesta toimintamallista Euroopassa, erityisesti Saksan suhteen. Euroopassa ei haluttu antaa saksalaisille vapaita käsiä kehittää omaa maanpuolustustaan vaan päätettiin että USA kantaa siltä osin päävastuun.

Nyt kun sodasta on jo kulunut jo reilut 70 vuotta on ehkä tullut aika miettiä Euroopan turvallisuusasioita uudella tavalla. Historiallisiin syihinkin (Natsi-Saksan hallinto) alkaa olla jo riittävästi aikaväliä. Enää ei ehkä tarvitse pelätä samanlaisen diktatuurin uusiutumista Saksan osalta.

Saksa on noussut Euroopan taloudessa johtavaan asemaan ja sillä on varmasti kapasiteettia ottaa aikaisempaa itsenäisempi vastuu omasta turvallisuuspolitiikastaan sekä sotilaallisesta puolustuksestaan. Tämä on täysin normaalia kehitystä. Koska USA:lla lienee maailmalla muitakin puolustusvastuita kuin juuttua ikuisesti Euroopan sekä vauraan saksalaisen yhteiskunnan takuumieheksi.

Jää nähtäväksi minkälaiseksi mahdolliset uudistukset muotoutuvat. Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan yhden yön aikana. Todennäköisesti muutos tulee kestämään ainakin parikymmentä vuotta. Sen aikaa ja varmasti pidempäänkin USA tulee pysymään yhtenä NATO:n peruspilarina myös eurooppalaisten jäsenmaiden taustalla.

Suomea lukuun ottamatta Euroopassa arvostetaan USA:n merkitystä sotilaallisen turvallisuuden takaajana. Siitä kertoo hyvin se että lähes kaikki EU:n jäsenmaat ovat myös NATO:n jäseniä. Ne muutamat poikkeukset sijaitsevat varsin kaukana ainoasta mahdollisesta vihollismaasta.

Poikkeuksena muuhun Eurooppaan, näyttäisi että Suomessa luotetaan enemmän Venäjään sotilaallisen turvallisuuden takaajana. Ainakin kansalaiskyselyiden perusteella. Tältä osin suomalaisten mielipiteet saattavat toki muuttua nopeamminkin. Se tosin saattaa vaatia pienen lisämuistutuksen Venäjän taholta..Ikävä kyllä, Talvisodan opetukset ovat jo päässeet ihmisiltä sen verran unohtumaan.
 
Ja keskustelu blogeissa jatkuu

Tässä on ihan samat ongelmat kuin Ainolan jutussa.

Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet.

Tämä on jotenkin yhtä luonnollista, vaikka Ruotsi ei ole Nato-maa? Mikäli Ainola on jäljillä, kauppahan olisi ollut ihan helvetin huono.

Mikäli lähtökohta on näin erilainen, ei ihme, jos turpokäyrät menevät eri suuntiin.
 
Oli nyt niin että Ruotsi sai turvatakuut koska Yhdysvallat katsoi että Ruotsin satamat ja kentät riittävät Balttia puolustuksen turvaamiseen. Suomen vastaavat olisivat joka tapauksessa turhat ja suojattomat.
 
Ei niitä ilmaiseksi pidä antaa kenenkään toisen sotapeleihin.
Juu, ei tietenkään. Ihmettelen tosin voiko tämä olla totta, olisiko kepulaiset pystyneet olemaan hiljaa näistä mahdollisista neuvotteluista kun kaikki muu on viime aikoina vuotanut julkisuuteen.
 
Tässä on ihan samat ongelmat kuin Ainolan jutussa.

Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet.

Tämä on jotenkin yhtä luonnollista, vaikka Ruotsi ei ole Nato-maa? Mikäli Ainola on jäljillä, kauppahan olisi ollut ihan helvetin huono.

Mikäli lähtökohta on näin erilainen, ei ihme, jos turpokäyrät menevät eri suuntiin.

USA:lla on paukkuja pistää merisuojaus ja ilmasuojaus Ruåttille, eihän nyt hyvänen aika sentään se voi päteä kotimaan korpiin. Meillä on toinen tilanne ja kelpo johto. Tosin veikkaan että Ainolan blogi on puoli vuotta ajastaan jäljessä ja olemme naimisissa Baltian kanssa plus mukana lännen liittoumassa sillä hyödyllä mitä voimme siitä saada.

Parempi se on kuin talvisodassa, mutta ei nytkään pidä lähteä varauksetta minnekään porukkoihin.
 
Tässä on ihan samat ongelmat kuin Ainolan jutussa.

Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet.

Tämä on jotenkin yhtä luonnollista, vaikka Ruotsi ei ole Nato-maa? Mikäli Ainola on jäljillä, kauppahan olisi ollut ihan helvetin huono.

Mikäli lähtökohta on näin erilainen, ei ihme, jos turpokäyrät menevät eri suuntiin.
En ota Ainolan tarinoihin sen enempää kantaa mutta yllä oleva tuntuu varsin luonnolliselta.

Ruotsi on kiinni kahdessa NATO-maassa ja niitten naapurina on heti joku melko merkittäväkin kumppanimaa. Eli mahdollisessa kähinässä Ruotsi on hyvä ja "helppo" pitää hallussa. Utin pitämiseen pitää panostaa toisella tavalla.
 
joku melko merkittäväkin kumppanimaa. Eli mahdollisessa kähinässä Ruotsi on hyvä ja "helppo" pitää hallussa. Utin pitämiseen pitää panostaa toisella tavalla.

Ja Ruotsia suojaa myös Suomi.

Kuten vonka yllä totesi: sopii sitä järkeäkin käyttää.

Ideologisin perustein ei pidä tehdä edes murikkaa arabian pönttöön.

Seuraillaanhan. Minä olen jo vuosia tohtinut epäillä, että Suomen asema on paljon monimutkaisempi kuin annetaan julkisesti ymmärtää. Jäsen Saksan politiikka saattaa olla se tekijä, joka asettaa suurimmat kotikutoiset esteet loppujen lopuksi.

"meillä on oikeus" marssia karkkikauppaan ja pyytää neljä pussillista makeisia. Onhan se oikeus, mutta neljä pussia maksaa jotain.

Suomen eurooppalaisittain suuret maavoimat ovat saattaneet olla tekijä, joka on nostanut karkkikaupan-eikun liittoutumisen hintaa. Neuvotteluosapuoli on saattanut olla vailla jotain sellaista, johon päättäjät eivät ole halunneet tarttua edes idän irnu silmissään.

Kun Rasmussen kailotti estoitta, että Natoon vaan soomi ja rootsi, niin se tuntui monesta niin ihanalta, se oli kuin valomiekan sivallus taivaalla ja aivan kuin uusi messias olisi ilmoitettu makaaman seimessä olkikuposen päällä, elämä näytti ihanalta ja tulevaisuus valoisalta.....mutta kun emme tiedä, mitä Rasmussen vaati!

Sanokaa wanhan sanoneen: Suomen asemaan liittyy joitain sellaisia erityisehtoja, joista emme osaa arvatakaan. Ja siksi liitto ei maistukaan päättäjien suussa Sisu-pastillilta vaan helvetin huonolta tanskalaiselta minttupastillilta.

Vaikka Ruotsin väitetään nauttivan "erityisasemaa" Natossa, niin ulkona se on muuten sekin.....toki voidaan taas hotista, että jahka tulee porvarihallitus, niin se se panee hippulat vinkumaan....katsotaan sitä vielä rauhassa, mutta koetellaan hengittää siinä odotellessa.
 
Back
Top