Vonka
Supreme Leader
Suomi on puolustamisen arvoinen, ja viime kädessä sen ainoa puolustaja on Suomen kansa. Täällä on hyvä elää ja olla. Mitä enemmän olen maailmaa nähnyt, olen vakaasti tullut siihen tulokseen, että kestävin rakkaus minulla on tähän maahan. Olen toki hemmotellut itseäni margaritalla biitsillä ja ollut hetken kauniiden unelmien laguunissa, mutta onneksi olen nähnyt myös persläpiä, raakaa väkivaltaa ja hirveää politiikkaakin.
Mutta ei minun puolustustahtoni ole kiinni siitä, olemmeko jollain listalla kärjessä. Tätä maata ja sen tulevaisuutta ovat puolustaneet muiden muassa työmiehet, joiden isät olivat saattaneet tehdä rikoksia tai joutua kompastellen syntyvässä uudessa heikossa demokratiassa itse mielivaltaisen rikoksen uhriksi, eikä ollut paljon etuja, vaan vasta heidän lapsillaan oli paremmin. Kurjan, köyhän harmaan armeijamme keskimääräinen taistelija oli metsätyömies tai työmies. Maailman paras sotilas, joka pelasti Suomen kaksi kertaa. Miten voisi jotain Wahlroosia, miehestä ilman isänmaata, pääomasta ilman isänmaata, koskaan arvostaa yhtä paljon! Toivottavasti myös isänmaallisen asevelityömiehen henki tulee perimänä Suomessa.
Maata puolustaa myös tuntemani pieni yrittäjä, jonka raskas tehtävä on ollut taistella rankkojen kustannusten kanssa ja valvoa öitä, samalla kun hän maksaa viiden miehen palkan. Hän ei ole mikään kvartaalikapitalisti. Hänen uhkanaan on markkinoiden lisäksi valtion käsi.
En pidä maanpuolustajina suuria "Mehiläisiä", jotka kiertävät liikaa yhteisöllisiä veroja - olkoon miten laillista hyvänsä. Laki ei aina ole minun jumalani. Laki voi olla väärin. Se voi olla huono. Meillä on vain pari miljoonaa palkansaajaa, joista alle 150 000 yrittäjää. Me hoidamme koko infran, tiet, koulut, sairaalat
Jos joskus meillä on vaikeuksia, ei pidä huutaa, miksi valtio ei tee mitään, missä viipyy etu ja tuki. Valtio olemme me. Me olemme kansa. Ei pidä kysyä, mitä maa voi tehdä hyväksemme, vaan mitä itse voi tehdä maalle. Vain yhteisöllisyys arvona voi viedä eteenpäin. Itsekkyys, ahneus ja puhdas omanvoiton tavoittelu on lyhytnäköistä ja sen jälkiä näette lähialueillakin.
Vain pyyteettömyydellä ja kokonaisnäkemyksellä voimme voittaa kaikki, olla kakkosesta se ykkönen. Ja sitä meissä pohjimiltaan on, mutta se tulee esiin yleensä vasta peruuttamattoman uhan edessä. Olemme pikkupolitiikkamme ja tieriitojemme keskellä lopultakin varmasti maailman viimeinen yhtenäinen intiaaniheimo, vaikka miten leikkisimme Brysseliä Stubbin johdolla. On erilaisia aikoja. Notkea pajunoksa taipuu tuulessa katkeamatta ja sitkeä mänty kaivautuu kallioon pieneenkin multaan ja pitää irvistäen kiinni.
Pitää huolehtia nuorisosta. Patistaa heitä toimimaan, ei vain passiivisena makaamaan. Nuorisotyössä on vapaaehtoisille aina tilaa. Tätä maanpuolustusta olen tehnyt paljon. Minulla on tuhansia "ottolapsia", urheilusta, kerhoista. Miksi juosta mailman ääriin palvelemaan hiekkaa, kun tekemistä on ihan vieressä!
Nämä tuli nopeasti ja ehkä miettimättä, voi olla viilattavaa. Lähden nyt viiikoksi tai pariksi katsomaan, onko missään muualla asiat paremmin vai huonommin.
Mutta ei minun puolustustahtoni ole kiinni siitä, olemmeko jollain listalla kärjessä. Tätä maata ja sen tulevaisuutta ovat puolustaneet muiden muassa työmiehet, joiden isät olivat saattaneet tehdä rikoksia tai joutua kompastellen syntyvässä uudessa heikossa demokratiassa itse mielivaltaisen rikoksen uhriksi, eikä ollut paljon etuja, vaan vasta heidän lapsillaan oli paremmin. Kurjan, köyhän harmaan armeijamme keskimääräinen taistelija oli metsätyömies tai työmies. Maailman paras sotilas, joka pelasti Suomen kaksi kertaa. Miten voisi jotain Wahlroosia, miehestä ilman isänmaata, pääomasta ilman isänmaata, koskaan arvostaa yhtä paljon! Toivottavasti myös isänmaallisen asevelityömiehen henki tulee perimänä Suomessa.
Maata puolustaa myös tuntemani pieni yrittäjä, jonka raskas tehtävä on ollut taistella rankkojen kustannusten kanssa ja valvoa öitä, samalla kun hän maksaa viiden miehen palkan. Hän ei ole mikään kvartaalikapitalisti. Hänen uhkanaan on markkinoiden lisäksi valtion käsi.
En pidä maanpuolustajina suuria "Mehiläisiä", jotka kiertävät liikaa yhteisöllisiä veroja - olkoon miten laillista hyvänsä. Laki ei aina ole minun jumalani. Laki voi olla väärin. Se voi olla huono. Meillä on vain pari miljoonaa palkansaajaa, joista alle 150 000 yrittäjää. Me hoidamme koko infran, tiet, koulut, sairaalat
Jos joskus meillä on vaikeuksia, ei pidä huutaa, miksi valtio ei tee mitään, missä viipyy etu ja tuki. Valtio olemme me. Me olemme kansa. Ei pidä kysyä, mitä maa voi tehdä hyväksemme, vaan mitä itse voi tehdä maalle. Vain yhteisöllisyys arvona voi viedä eteenpäin. Itsekkyys, ahneus ja puhdas omanvoiton tavoittelu on lyhytnäköistä ja sen jälkiä näette lähialueillakin.
Vain pyyteettömyydellä ja kokonaisnäkemyksellä voimme voittaa kaikki, olla kakkosesta se ykkönen. Ja sitä meissä pohjimiltaan on, mutta se tulee esiin yleensä vasta peruuttamattoman uhan edessä. Olemme pikkupolitiikkamme ja tieriitojemme keskellä lopultakin varmasti maailman viimeinen yhtenäinen intiaaniheimo, vaikka miten leikkisimme Brysseliä Stubbin johdolla. On erilaisia aikoja. Notkea pajunoksa taipuu tuulessa katkeamatta ja sitkeä mänty kaivautuu kallioon pieneenkin multaan ja pitää irvistäen kiinni.
Pitää huolehtia nuorisosta. Patistaa heitä toimimaan, ei vain passiivisena makaamaan. Nuorisotyössä on vapaaehtoisille aina tilaa. Tätä maanpuolustusta olen tehnyt paljon. Minulla on tuhansia "ottolapsia", urheilusta, kerhoista. Miksi juosta mailman ääriin palvelemaan hiekkaa, kun tekemistä on ihan vieressä!
Nämä tuli nopeasti ja ehkä miettimättä, voi olla viilattavaa. Lähden nyt viiikoksi tai pariksi katsomaan, onko missään muualla asiat paremmin vai huonommin.