Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Päivän epistola.
Katso liite: 22671

Ja kyllä, tiedän ettei se ole suorassa :geek:
Lisää typpeä viljalle? Ohraa taitaa olla, tähkälle puskee.
Ei tainnu Moddusta tarvita? Ilmeisesti kuivuudessa juronutta, lähtee se vielä tuosta, jos vain vesi riittää.

Oikea kunnon voorti.(y) Ei mikään nyykkäri. Oli siinä yksi kantikkaalla konepeitolla oleva mallisarja vielä välissä, ennen muutosta NH:ksi.
 
Viimeksi muokattu:
Lisää typpeä viljalle? Ohraa taitaa olla, tähkälle puskee.
Ei tainnu Moddusta tarvita? Ilmeisesti kuivuudessa juronutta, lähtee se vielä tuosta, jos vain vesi riittää.

Oikea kunnon voorti.(y) Ei mikään nyykkäri. Oli siinä yksi kantikkaalla konepeitolla oleva mallisarja vielä välissä, ennen muutosta NH:ksi.

Ei tarvinnu kyllä kortta säätää ainakaan täällä etelässä. Ihan uskomatonta miten matalia kasvustot on ja tähkälle/röyhylle tulevat ihan täyttä päätä. Onneton on oleva sato kun oraat ei pensoneetkaan paljon ollenkaan kun oli niin kuivaa. Vaikka olis taimettunutkin ihan hyvin, niin harvoja ne on silti kun sivuversoja ei ole paljoa. Ja jyvien määrä jää pieneksi tottakai. Toivottavasti nyt olis kosteutta että tulis jyviin edes kokoa. Tämmöistä taitaa viimeksi olla ollut joskus 1999. Mut jostain syystä rapsit on monilla pelloilla hyvän näköisiä. Vähän yllättävää kun on semmoinen pienisiemeninen kasvi, mutta tietysti se kestää sitä juromista aika hyvin ja ponnahtaa sitten kasvuun kun saa vettä ja lämpöä.

Se olikin muuten se neliskanttinen 40- sarjan Ford ihan fiksu traktori. Tekivät ikäänkuin jäähyväisiksi yhden parhaimmista mallisarjoistaan. Oli toki jo aikakin, sitä vanhaa oli tekohengitetty jo melko pitkään, jos nyt tämmöinen ilmaisu sallitaan ilman että fanit loukkaantuu...Ja olihan se ekan polven NH:n TS - sarjakin vielä ihan sama kone kuin tuo 40 sarjalainen. Keula oli vaan pyöristetty. Enkä nyt tiedä onko nää italotkaan niin kovin huonoja. Pikkuvikaisina jotkut pitää mut ihan kivoja ajaa ja mun mielestä aika nättejä. Koska ulkonäön perusteellahan traktori tietysti valitaan..
 
Se olikin muuten se neliskanttinen 40- sarjan Ford ihan fiksu traktori. Tekivät ikäänkuin jäähyväisiksi yhden parhaimmista mallisarjoistaan. Oli toki jo aikakin, sitä vanhaa oli tekohengitetty jo melko pitkään, jos nyt tämmöinen ilmaisu sallitaan ilman että fanit loukkaantuu...Ja olihan se ekan polven NH:n TS - sarjakin vielä ihan sama kone kuin tuo 40 sarjalainen. Keula oli vaan pyöristetty. Enkä nyt tiedä onko nää italotkaan niin kovin huonoja. Pikkuvikaisina jotkut pitää mut ihan kivoja ajaa ja mun mielestä aika nättejä. Koska ulkonäön perusteellahan traktori tietysti valitaan..

Se 40-sarja on tuttu. Nelipyttysessä oli tilavuudeltaan muistaakseni 5-litranen lohko. Eli aika iso, verrattuna vaikka JD:n nelipyttyseen.
Siihen pultattiin turbo, äänet muuttu roihakaksi, veto ei turbolla paljon parantunut. Jäikö syöttö liian pienelle, luultavasti.
Muuten luja traktori, akilleen kantapää oli ulkopuolisen hydrauliikan pikaliittimet. Niitä piti olla jemmassa ja vaihdella uutta liitintä silloin ja tällöin.

Myös ylioppilasmalli on tuttu. Siinä oli omituisella kaaviolla oleva rattivaihde. Keppiä piti nostella ja laskea vaihdetta vaihdettaessa.
Luja traktori sekin.

NH 135 TSA oli kerran harkinnassa traktoria vaihdettaessa. En tykännyt vaihteistosta ja päädyin toiseen merkkiin.
 
Minua kiehtoo ajatus, että pottua kasvaisi siellä sun täällä rikkakasvina. :)

https://yle.fi/uutiset/3-9709525
Pottumuusia kivikaudelta – intiaanien villiperuna on todellinen ravinnepommi
Pohjoisamerikkalainen villiperuna päihittää kaupalliset perunalajikkeet niin proteiinin kuin monien hivenaineiden määrässä.
Ravintokasvit
7.7.2017 klo 20:58
13-3-9709868.jpg

Villiperunoita apulaisprofessori Lisbeth Louderbackin kämmenellä.Utahin yliopisto
13-3-5612056.jpg

Anniina Wallius

Jaa artikkeli Facebookissa525
Jaa artikkeli Twitterissä

Yhdysvalloista Utahin osavaltiosta on löydetty kaikkien aikojen vanhimmat merkit perunan syömisestä. Tärkkelystä oli jäänyt kivisten työkalujen uurteisiin nykyisessä Escalantessa yli kymmenen tuhatta vuotta sitten. Tutkimus on julkaistu tiedelehti PNAS(siirryt toiseen palveluun):ssa.
Utahin yliopiston(siirryt toiseen palveluun) apulaisprofessori Libeth Louderback oli ensimmäinen tutkija, jolle tuli mieleen etsiä perunan tärkkelyksen mikroskooppisen pieniä hitusia hiekkakivestä tehtyjen jauhinkivien halkeamista. Hän keräsi 232 näytettä 10 100–10 900 vuoden takaa.
Perunaa kehutaan maukkaan pähkinäiseksi.​
Utahin paleointiaanit olivat metsästäjä-keräilijöitä. Heillä ei ollut perunapeltoja eikä muitakaan viljelyksiä, vaan Solanum jamesii -peruna kasvoi missä kasvoi. Sen mukulat ovat pieniä, mutta paljon ravinnepitoisempia kuin meidän nykyisin syömämme perunat.
Solanum jamesiissa on kaksin verroin proteiinia, sinkkiä ja magnesiumia. Kalsiumia ja rautaa on peräti kolminkertainen määrä. Oikein valmistettuna perunaa kehutaan maukkaan pähkinäiseksi.
Mukulakasveistä jää vain vähän jälkiä
Useiden intiaaniheimojen – muun muassa apassien, hopien ja navajojen – tiedetään valmistaneen villiperunasta ruokaa eri tavoin vuosituhansien ajan.
Arkeologisesti sitä on kuitenkin vaikea tutkia, sillä pehmeät mukulakasvit eivät ole omiaan fossiloitumaan, toisin kuin esimerkiksi maissintähkät, liharuoasta jääneistä luista puhumattakaan.
– Enää hopit eivät käytä niitä paljon, mutta ennen vanhaan niitä kaiveltiin ruoan jatkeeksi. Yksi tavallinen valmistustapa oli keittää mukulat valkoisessa savessa, joka poisti niistä kitkeryyttä aiheuttavat myrkyt, kertoo botanisti Max Taylor, itsekin hopi.
Geeneistä apua nykyperunalle?
Solanum jamesii saattaa olla ainoiden kotiseutujensa eli Yhdysvaltain lounaisosien ensimmäinen viljelykasvi. Pitkän historiansa aikana kasvia myös jalostettiin. Sillä voi olla annettavaa myös tämän päivän kasvinjalostukselle.
Utahin yliopiston ja Yhdysvaltain maatalousministeriön yhteisessä projektissa selvitetään, olisiko villiperunan geeneistä vahvistamaan meidän syömäämme perunaa eli Solanum tuberosumia kuivuutta ja kasvitauteja vastaan.
Solanum tuberosumista tuli viljelykasvi runsaat seitsemän tuhatta vuotta sitten Andeilla Etelä-Amerikassa. Kaikki tuhannet perunalajikkeet, joita nykyisin myydään maailman ruokakaupoissa, ovat tuo sama peruna eri kuosissa.
Asukkaita kutsutaan mukaan suojelutyöhön
Solanum jamesii kasvaa edelleen villinä tammien, marunoiden ja piñonmäntyjen katveessa Lounais-Yhdysvaltain "nelikulmassa".
Siihen kuuluu kuuluu kappale Utahia, Coloradoa, Arizonaa ja New Mexicoa. Kotoperäinen se on yllättäen myös idempänä Iowassa. Levinneisyydestä on kartta maatalousministeriön geenipankin(siirryt toiseen palveluun) sivulla.
Escalentessa villiperunaa tunnetaan viidellä alueelta. Niiden lähistöltä on löydetty merkkejä muinaisesta asutuksesta. Arkeologit päättelevät sen tarkoittavan, että ensimmäiset mukulat tulivat Escalanteen muuttajien mukana ja istutettiin tarkoituksella. Se pyritään varmistamaan geenitutkimuksilla.
Escalanten vanha kutsumanimi on Perunalaakso.​
The Salt Lake Tribune(siirryt toiseen palveluun) -lehti kertoo Escalantessa asuneesta Leah Griffinistä, joka ryhtyi vuosikymmeniä sitten omin päin Solanum jamesiin suojelijaksi.
Hänen leskensä on jatkanut viljelmää, jonne vaimo keräsi ensimmäiset mukulat luonnosta kiinnostuttuaan villiperunasta Escalanten vanhan kutsumanimen, "Perunalaakson", vuoksi.
– Ne olivat harvinaisia. Ei niitä joka paikasta löytynyt. Se siitä hänelle niin tärkeää tekikin, kertoo Delane Griffin.
Tutkijat toivovat, että villiperunan paikallisuus tekee siitä kiinnostavan myös muille Escalanten asukkaille. Heitä toivotaan mukaan käytännön suojelutyöhön eli antamaan villiperunalle kulman puutarhastaan.
 
Se 40-sarja on tuttu. Nelipyttysessä oli tilavuudeltaan muistaakseni 5-litranen lohko. Eli aika iso, verrattuna vaikka JD:n nelipyttyseen.
Siihen pultattiin turbo, äänet muuttu roihakaksi, veto ei turbolla paljon parantunut. Jäikö syöttö liian pienelle, luultavasti.
Muuten luja traktori, akilleen kantapää oli ulkopuolisen hydrauliikan pikaliittimet. Niitä piti olla jemmassa ja vaihdella uutta liitintä silloin ja tällöin.

Myös ylioppilasmalli on tuttu. Siinä oli omituisella kaaviolla oleva rattivaihde. Keppiä piti nostella ja laskea vaihdetta vaihdettaessa.
Luja traktori sekin.

NH 135 TSA oli kerran harkinnassa traktoria vaihdettaessa. En tykännyt vaihteistosta ja päädyin toiseen merkkiin.
Rattivaihteinen 6610 nelikko tuttu takavuosilta, se vaihteisto oli ihan Ok käyttää kunhan siihen tottui ensin. Mutta outo oli alkuun. Se neliveto oli tuossa koneessa ikäisekseen ( vm 82) aika ketterä ja toimiva traktori ek-käyttöön muutenkin. Myöhemmin 5610 myös tullut tutuksi, myös toimiva ek-koneena ja muutenkin. Lähipiirissä ollut yksi Ford/NH 7740 etukuormaajalla just sillä 5L koneella. Se löytyi maailmalta liikuntakyvyttömänä mutta käyvänä. Pienehköllä rempalla siitä tuli toimiva kone hetkeksi. Kone oli ollut ensin eräällä kaupungilla ja sitten huoltofirmalla niin senhän arvaa että kyyti on kylmää kun kuskit luulee ajavansa pyöräkuormaajalla. Vaihteisto /perä oli jossain vaiheessa räjäytetty ja sitten korjattu hivenen epämääräisillä osilla joita oli otettu 5000 Fordista.. Meillä se toimi aikansa moitteetta mutta lukon päällä pysymisen takia sitä käytettiin huoltomiehellä. Konetta purettuaan tämä sanoi että lootaa ei saa enää kasattua millään järkevällä vaivalla,mutta tarjoutui ostamaan koneen korjatakseen sitä omina töinään. Kuulemma hänkin joutui sen lopulta myymään purkufirmalle.. Se vaihteiston alunperin viritellyt seppä Ilmarinen on ollut kyllä melkoinen virtuoosi. Jälkiviisaasti ajateltuna sillä koneella olisi kannattanut ajella loppuun saakka koska se muuten toimi ja oli myös ihan Ok kone toiminnaltaan. Rahallisesti +-0 kun koneesta ja kuormaajasta irrallaan saatiin mitä oli maksettukin, ja kokemusta karttui.. Pysyvää pelkoa ei siniseen väriin tullut kun jostain löytyi juuri samanlainen kone kuin sitä lannoitteenlevitintä kuvassa käyttää.
 
Se rattivaihde Ford oli juuri 5610 takaveto. Tottupa siihenkin vaihteistoon.

Koeajoin TSA 135:sta, niin ajattelin, että NH/Ford on erikoistunut näihin kummallisiin vaihdekaavioihin.. sinne jäi, kauppoihin ei päästy. Hintakin oli kovempi kuin valituksi tulleella merkillä.
 
Se 40-sarja on tuttu. Nelipyttysessä oli tilavuudeltaan muistaakseni 5-litranen lohko. Eli aika iso, verrattuna vaikka JD:n nelipyttyseen.
Siihen pultattiin turbo, äänet muuttu roihakaksi, veto ei turbolla paljon parantunut. Jäikö syöttö liian pienelle, luultavasti.
Muuten luja traktori, akilleen kantapää oli ulkopuolisen hydrauliikan pikaliittimet. Niitä piti olla jemmassa ja vaihdella uutta liitintä silloin ja tällöin.

Myös ylioppilasmalli on tuttu. Siinä oli omituisella kaaviolla oleva rattivaihde. Keppiä piti nostella ja laskea vaihdetta vaihdettaessa.
Luja traktori sekin.

NH 135 TSA oli kerran harkinnassa traktoria vaihdettaessa. En tykännyt vaihteistosta ja päädyin toiseen merkkiin.

Kestäviä moottoreita vissiin olivat. Jos oli se Agritekin myymä turbosarja, niin niillä ei tainnut olla tehonlisäys kummoinenkaan. Toki syötöistä riippuu myös kuten sanoit. Alunperinkin ahdetut mallit lienee sitten vääntäneet paremmin. Toi TSA oli just se sarja jolla oli ehkä semmonen vikaherkkä maine. Täysin uusi kone verrattuna edelliseen sarjaan eikä siinä ollut paljon mitään fordia sitten enää. Paitsi tuo vaihteisto oli periaatteessa sama kuin 40/TS sarjan ElectroShift. Hallinta oli vaan muutettu enemmän näppäilypohjalle. Onhan se vähän outo jos on keppivaihteisiin tottunut. Ja huonona puolena tietysti on ettei voi hyppiä vaihteitten yli niinkun keppilaatikossa voi.
 
Kestäviä moottoreita vissiin olivat. Jos oli se Agritekin myymä turbosarja, niin niillä ei tainnut olla tehonlisäys kummoinenkaan. Toki syötöistä riippuu myös kuten sanoit. Alunperinkin ahdetut mallit lienee sitten vääntäneet paremmin. Toi TSA oli just se sarja jolla oli ehkä semmonen vikaherkkä maine. Täysin uusi kone verrattuna edelliseen sarjaan eikä siinä ollut paljon mitään fordia sitten enää. Paitsi tuo vaihteisto oli periaatteessa sama kuin 40/TS sarjan ElectroShift. Hallinta oli vaan muutettu enemmän näppäilypohjalle. Onhan se vähän outo jos on keppivaihteisiin tottunut. Ja huonona puolena tietysti on ettei voi hyppiä vaihteitten yli niinkun keppilaatikossa voi.
Saattoi olla Agritekin turbosarja, ääni koheni ja rouhakkaa turbon ulinaa, vaan kulku ei kummemin kohentunut. Ei turbotettunakaan 100 hp:tä, 10-sarjan nelos JD voitti vedossa sen kevyesti.

Ilmeisesti oli hyvä, että tuohon TSA:n en sitten koskaan sotkeutunut. Kytkin ei liene NH:n vahvin valtti. Usein näkee niitä paikallisessa nyykkärin huollossa katkaistuna pukilla.
 
Saattoi olla Agritekin turbosarja, ääni koheni ja rouhakkaa turbon ulinaa, vaan kulku ei kummemin kohentunut. Ei turbotettunakaan 100 hp:tä, 10-sarjan nelos JD voitti vedossa sen kevyesti.

Ilmeisesti oli hyvä, että tuohon TSA:n en sitten koskaan sotkeutunut. Kytkin ei liene NH:n vahvin valtti. Usein näkee niitä paikallisessa nyykkärin huollossa katkaistuna pukilla.

Fiatin ja kuivien kytkinten aikoihin ne kytkinremontit oli huoltomiehille ihan peruskauraa. Kovillahan ne kytkimet oli tietysti kaikissa merkeissä varsinkin kuormainhommissa. Fiatissa se kytkin oli jostain syystä kuitenkin erityisen kuluvaa sorttia. Nykyään kun on hydrauliset suunnanvaihdot niin niitten pakkojen pitäis kestää ihan eri tavalla. Tokihan nekin kovassa käytössä kuluu ja ajotapa vaikuttaa niittenkin kestävyyteen.
 
Fiatin ja kuivien kytkinten aikoihin ne kytkinremontit oli huoltomiehille ihan peruskauraa. Kovillahan ne kytkimet oli tietysti kaikissa merkeissä varsinkin kuormainhommissa. Fiatissa se kytkin oli jostain syystä kuitenkin erityisen kuluvaa sorttia. Nykyään kun on hydrauliset suunnanvaihdot niin niitten pakkojen pitäis kestää ihan eri tavalla. Tokihan nekin kovassa käytössä kuluu ja ajotapa vaikuttaa niittenkin kestävyyteen.
Hiivateissa vielä perinteisesti ollut italilaistyylinen tempperamenttinen kierroskone niin ei ihme että kytkimiä meni niistä. Oliko vielä jotain keraamisia kytkimiä mitkä ei kestänyt yhtään luistoa. Ja vaihteita ei ollut ehkä sopivaa joka paikkaan tai vedätettiin muuten vaan isolla pykälällä. Ja se kuormaushomma ollut em syistä myrkkyä näille vaikka Fiat joskus olikin hyvin yleinen ek-traktorina. Syynä tähän varmaan ollut ainakin Fiatin neliveto-osaaminen jo pitkän aikaa.
 
Lisää typpeä viljalle? Ohraa taitaa olla, tähkälle puskee.
Ei tainnu Moddusta tarvita? Ilmeisesti kuivuudessa juronutta, lähtee se vielä tuosta, jos vain vesi riittää.

Oikea kunnon voorti.(y) Ei mikään nyykkäri. Oli siinä yksi kantikkaalla konepeitolla oleva mallisarja vielä välissä, ennen muutosta NH:ksi.
Ei tarvitse säädettä ajaa ei :ROFLMAO: Kuvassa taitaa olla koko alan pisimmät ja parhaat.. muutamal lohkol on 10-15 senttistä jotka alkaa puskea tähkää. Vehnät on vähän parempia, mut nyt tulee sateen herättämänä loput pintaan. Eli sotkee laadutkin, määrä nyt meni jo aiemmin. Muista ei tartte edes puhua. Alkaa ehkä olla huumori hieman synkkää kaverien mielestä, kun vitsailin juhannuksena nähdessäni koivun, joka kasvoi 5m korkeudesta metrin vaakaan, ja sitten taas ylöspäin, että on oltu aikanaan viisaita kun istutettu isännille hirttäytymispuita katovuosille :sneaky:

Ketterä laite, eikä syö paljoa vaikka vapaa kuutonen onkin, hyvä näihin pikkuhommiin. Sähköt taas temppuili että digitaalinen mittaristo katosi, valot ei toimineet ja pikavaihde oli mykkä aikansa. Mekaaniset osat hyviä. Fiat ja Ford kun yhdistivät voimansa, sähköt paranivat pikkuhiljaa, mutta nyykkäreissä on ollut sitten enemmän mekaanisia vikoja, anturien järjestämien vikavalodiscojen lisäksi.

Mutta John Deeren vihreäähän minä itse mieluiten katselen, ettei totuus unohdu.
 
Ei tarvitse säädettä ajaa ei :ROFLMAO: Kuvassa taitaa olla koko alan pisimmät ja parhaat.. muutamal lohkol on 10-15 senttistä jotka alkaa puskea tähkää. Vehnät on vähän parempia, mut nyt tulee sateen herättämänä loput pintaan. Eli sotkee laadutkin, määrä nyt meni jo aiemmin. Muista ei tartte edes puhua. Alkaa ehkä olla huumori hieman synkkää kaverien mielestä, kun vitsailin juhannuksena nähdessäni koivun, joka kasvoi 5m korkeudesta metrin vaakaan, ja sitten taas ylöspäin, että on oltu aikanaan viisaita kun istutettu isännille hirttäytymispuita katovuosille :sneaky:

Ketterä laite, eikä syö paljoa vaikka vapaa kuutonen onkin, hyvä näihin pikkuhommiin. Sähköt taas temppuili että digitaalinen mittaristo katosi, valot ei toimineet ja pikavaihde oli mykkä aikansa. Mekaaniset osat hyviä. Fiat ja Ford kun yhdistivät voimansa, sähköt paranivat pikkuhiljaa, mutta nyykkäreissä on ollut sitten enemmän mekaanisia vikoja, anturien järjestämien vikavalodiscojen lisäksi.

Mutta John Deeren vihreäähän minä itse mieluiten katselen, ettei totuus unohdu.
Onko kirvoja? Niitä on jossain päin runsaasti. Näky löytyvän täältäkin. Ei kuitenkaan vielä niin paljon, että torjuntakynnys olisi ylitetty. Joka on tähkällä olevassa viljassa 10 kirvaa/kasvi.

Se on kyllä kuivuuden vaivaamaan kasvustoon jo aika lailla sama, antaa kirvojen tappaa niin tarvii puimuria syksyllä paskotella.

Märkää, kuivaa, kirvoja, mitä seuraavaksi? Heinäsirkkoja tietenkin..
 
Kyllä on heinäsirkat ja kirvat ihan pyhäkoululaisia tuhovoimaltaan verrattuina lapsiin ja vuohiin.

Lapsi kävi paijaamassa vuohia, selvisi kun ihmettelin volvon konepellillä ja katolla hyppivää vuohilaumaa. Jäi portti vähän huonosti kiinni (sama selitys oli toki jo maanantaina kun karkuutti viisi lihakania, neljä sain elävänä kiinni, vika jäi pyssyllä). Siinä kiireessä en kerenny muuta kun haravalla ajaa vuohet pois auton kimpusta..

Se kiireempi kiire oli nimittäin sulanut pakastin. Kivat napit siinä. Ainakin taaperon mielestä. Lykkäs sulamisvedet kyökinlattialle, reippailin siinä noin 15kg ankkaa, hanhea ja kania kypsentäen. Loput lahjoitin naapureille. Onneks oli pikkupakastin uhrina ja isot arkkupakastimet ovat tenavien näppien tavoittamattomissa.

Lähdin sitten vuohia paimentamaan. Löytyivät kasvimaalta. Aidatulta kasvimaalta. Menetin kurpitsat ja avomaankurkut.

Juuri kun olin selailemaasa ilmoituksia kerrostalokämpistä, tuli naapuri pihaan. On justiin laittanut karjansa teuraaksi ja pillit pussiin ja nyt siltä joutaisi mulle ens talveksi heinät. Kelpaa. Meinasin jo saada vatsahaavan huonosta heinäsadosta, nyt voin hankkia sen vatsahaavan jostain muusta.
 
Onko kirvoja? Niitä on jossain päin runsaasti. Näky löytyvän täältäkin. Ei kuitenkaan vielä niin paljon, että torjuntakynnys olisi ylitetty. Joka on tähkällä olevassa viljassa 10 kirvaa/kasvi.

Se on kyllä kuivuuden vaivaamaan kasvustoon jo aika lailla sama, antaa kirvojen tappaa niin tarvii puimuria syksyllä paskotella.

Märkää, kuivaa, kirvoja, mitä seuraavaksi? Heinäsirkkoja tietenkin..

Tekisi mieli sanoa, että kuviosta puuttuu jokin olennainen osa niinkuin jokin elukka (Kekkilän paskakone) mikä on aiemmin popsinut tuholaisia kasveista, mutta veikkaan, että minun on parempi asiasta ihan hiljaa. :)
 
Tekisi mieli sanoa, että kuviosta puuttuu jokin olennainen osa niinkuin jokin elukka (Kekkilän paskakone) mikä on aiemmin popsinut tuholaisia kasveista, mutta veikkaan, että minun on parempi asiasta ihan hiljaa. :)
Vaikka foorumin ehdottomasti paksunahkaisimmat kaverit eivät juurikaan ole reagoineet tähän vieraisiin pöytiin huuteluun, huomautan että koitat nyt antaa katsomosta neuvoja pelikentälle. Ja kaiken lisäksi neuvot ovat divaritason höntsäpallo-ohjeita MM-kentille.
 
Back
Top