Suuri maatalouskeskustelu

83Ford6610.jpg

Ylioppilasmalli. Vaati vähintään ylioppilaan taidot liikkeelle saamiseksi..
Eipäs, Fordin oma ohjaamo valkoisella katolla. Katto muistuttaa ylioppilaslakkia.

Siinä ei ollut normaali H-kaavio. Pitkä halho, jossa vaihdevipua liuvutettiin eteen- taakse. Ykkönen edessä, kakkonen vedettiin kepistä taakse. No nyt tuli kynnys vastaan, keppiä piti kohottaa muutaman sentin korokkeen yli.
Keppi laskeutui taas samaan tasoon, kolmonen oli päällä. Taakse edelleen vetämällä nelonen. Ja päin vastoin toimien pienempää sisään.

Alueet saattoi olla toisessa kepissä. Olikohan suunnanvaihtaja kolmannessa. En muista, aikaa on tuon kanssa pelaamisesta jo tovi vierähtänyt.
normal_002.jpg

Edit: tuossa se päästään viksahtaneen engelsmanni-insinöörin keksintö on. Mikähän oli tuo alempi pikkuvipu, oliko siinä alueet vai suunnanvaihto?
Mutta jos siinä on alueet, missä ihmeessä oli suunnanvaihto? Synkrolaatikko kumminkin.

Kaikilla ei taidakaan olla tietoa, minkälaisen liikesarjan takana tuossa lottovaihteessa on siirto kakkoselta kolmoselle. Näin se menee: alas-eteen-ylös-taakse-alas ja kas kumma, vaihde on kolmosella. <---Netin syövereistä tämä löydetty. Itse en muista, että se aivan näin monimutkainen olisi ollut.
Tuttu laite vuodelta -95, Never forget.. Eivaan harjoittelupaikassa oli tuollainen, pitkässä kepissä 4 vaihdetta H-kaavassa, lyhyessä kepissä alueet 1-3 ja R-alue. 2. alue ja pakki vastakkain, josta syntyi illuusio suunnanvahtajasta esim kuormainkäytössä. Siinä toimikin Ok, jos pystyit ajamaan samalla vaihteella molempiin suuntiin. Jos jouduit suuntaa vaihtaessasi vaihtamaan vielä käyttövaihdetta niin sai kyllä hämmentää.. Muistaakseni siinä oli vielä joku painaminen/ kepin vääntö mikä teki käytön hankalaksi. Hankalin vaihteisto mitä itse hämmentänyt on kyllä ollut pelastuksessa, pieni koneen siirto kaupan konepihalla oli jo työn ja tuskan takana.
 
Pienissä Fiateissa (Piccolo tms?) muuten oli kanssa joku monimutkainen vaihteisto, oliko samassa kepissä alue ja käyttövaihde tai jotain vastaavaa? Ja itseasiassa myös 3000-sarjan Ferkuissa oli kepin sivulle heilauttamalla alueen vaihto, joka toi remonttimiehille runsaasti laatikon korjaustöitä kun konemiehet oli tottuneet vaihdekeppiä heiluttelemalla toteamaan vaihteen vapaalla olon. Toimiva kone muuten ilmeisesti, ei omakohtaista kokemusta tosin.
 
Tuttu laite vuodelta -95, Never forget.. Eivaan harjoittelupaikassa oli tuollainen, pitkässä kepissä 4 vaihdetta H-kaavassa, lyhyessä kepissä alueet 1-3 ja R-alue. 2. alue ja pakki vastakkain, josta syntyi illuusio suunnanvahtajasta esim kuormainkäytössä. Siinä toimikin Ok, jos pystyit ajamaan samalla vaihteella molempiin suuntiin. Jos jouduit suuntaa vaihtaessasi vaihtamaan vielä käyttövaihdetta niin sai kyllä hämmentää.. Muistaakseni siinä oli vielä joku painaminen/ kepin vääntö mikä teki käytön hankalaksi. Hankalin vaihteisto mitä itse hämmentänyt on kyllä ollut pelastuksessa, pieni koneen siirto kaupan konepihalla oli jo työn ja tuskan takana.
Luultavasti tuossakin hankalassa vaihteistossa lyhyessä kepissä oli alueet ja peruutus. Poikasena 80-luvulla on viimeksi tarvinnut sitä laatikkoa hämmentää. Se H-kaavio oli kai ihan simppeli.
 
Luultavasti tuossakin hankalassa vaihteistossa lyhyessä kepissä oli alueet ja peruutus. Poikasena 80-luvulla on viimeksi tarvinnut sitä laatikkoa hämmentää. Se H-kaavio oli kai ihan simppeli.
Se rattivaihde oli sieltä 80-luvun alusta Fordissa ,kepit siirtyi vähitellen oikealle kaikissa. Pl Englannissa tehdyissä Natikoissa jossa ne oli jostain ihme oikusta vasemmalla..
 
Se rattivaihde oli sieltä 80-luvun alusta Fordissa ,kepit siirtyi vähitellen oikealle kaikissa. Pl Englannissa tehdyissä Natikoissa jossa ne oli jostain ihme oikusta vasemmalla..
Naapurilla oli gb-natikka vasuri kepeillä, kulki tiellä sähäkästi. Sillä oli myös harvinainen Hydro Natikka. Veti Hydrolla jyrsintä, kun sen sai kulkemaan hitaasti.
 
Viimeksi muokattu:
Kun kerran päästiin tähän maatalousmuseo-osastoon. Sain käsiini separaattorin, milka 22.

Esitin toiveen jotta masiina olis toimintavalmiudessa iltalypsyn jälkeen. Jostain kansallisarkistosta löytyi käyttöohje.

Ennustan sotkua ja haaskattua maitoa.
 
Baltrionneksi. ost: 629109 kirjoitti:
Kun kerran päästiin tähän maatalousmuseo-osastoon. Sain käsiini separaattorin, milka 22.

Esitin toiveen jotta masiina olis toimintavalmiudessa iltalypsyn jälkeen. Jostain kansallisarkistosta löytyi käyttöohje.

Ennustan sotkua ja haaskattua maitoa.
Kerropa miten onnistui. Tiedän laitteen, kammesta väännetään masinaan lujasti kierroksia, toisesta pillistä kerma ja toisesta kurri eli rasvaton maito. Periaate lienee suunnilleen tuo. Käytössä en ole kyllä nähnyt koskaan.

Mutta onkos sinulla kirnu? Voin valmistusta varten.
Eli työkierroksille ensin, näytti siltä, että siinä on hana, jonka käyttäjä väänsi auki riittävien kierrosten ollessa jo masiinassa.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt se värkki on pesty ja koottu. Raportoin kuinka käy.

Kirnu puuttuu. Mä ajattelin testata yleiskoneella (joka luultavasti kyllä leikkaa kiinni vanhuuttaan ja polttaa kaikki sulakkeet). Tarttis kyllä löytää sellanen veivattava pikkukirnu jostain.

On muuten harmittavan tilaavieviä nämä muinaismuistot. Mulla on käytössä ikivanha tiinu ruisleivän tekoon, isot juustomuotit ja muut mahdolliset härpäkkeet ja nyt tää separaattori.. Ei mikään pieni kapistus jakkaroineen sekään. Meinaa rakentua ruuhka kyökkiin.
 
Nyt se värkki on pesty ja koottu. Raportoin kuinka käy.

Kirnu puuttuu. Mä ajattelin testata yleiskoneella (joka luultavasti kyllä leikkaa kiinni vanhuuttaan ja polttaa kaikki sulakkeet). Tarttis kyllä löytää sellanen veivattava pikkukirnu jostain.

On muuten harmittavan tilaavieviä nämä muinaismuistot. Mulla on käytössä ikivanha tiinu ruisleivän tekoon, isot juustomuotit ja muut mahdolliset härpäkkeet ja nyt tää separaattori.. Ei mikään pieni kapistus jakkaroineen sekään. Meinaa rakentua ruuhka kyökkiin.
Mietin sitä kirnuamisen hienosta nykyaikaistamista. Yleiskonetta tosiaan voisi kokeilla. Sähkövatkain , akkuporakone tai tehokas oikea verkkovirralla toimiva porakone voisi toimia myös. Saisi kerma ainakin riittävästi kierroksia. Mikään levite ei hakkaa maussa itse tehtyä voita. Suolaa siihen pitää lisätä oman maun mukaan.
 
Mietin sitä kirnuamisen hienosta nykyaikaistamista. Yleiskonetta tosiaan voisi kokeilla. Sähkövatkain , akkuporakone tai tehokas oikea verkkovirralla toimiva porakone voisi toimia myös. Saisi kerma ainakin riittävästi kierroksia. Mikään levite ei hakkaa maussa itse tehtyä voita. Suolaa siihen pitää lisätä oman maun mukaan.

Rakenna tuulimylly.
 
Tuulimylly vois kyllä olla tarpeen.

Tuli porakoneesta mieleen kun yhtenä talvena hevoset särki aitoja ihan tosissaan ja mä mietin siinä miljoonaa eri ratkaisua pystyttää aitaa jäätyneeseen jankkosaveen. Lopulta hain karanneet kaakit naapurista ja samalla raivolla lykkäsin piikkauskoneella reikää peltoon.
Mä jotenkin näen sen tilanteen kun ensin olen separoinut maidot pitkin seiniä ja raivokkaasti kiroillen levitän ne kermat perään kun akkukone vähän lipsahtaa.
 
Noista vaihdekaavioista vielä. Olis mukava tietää mikä on ollut motiivina tossa Fordin rattivaihteessa. Liekö pelkkä erikoisuuden tavoittelu vai mikä. Kun aikaisemmassa mallisarjassa jo oli ne paremmin varustellut versiot, joissa kepit oli oikealla puolella. Halvemmissa versioissa oli ns. "munavaihteet" keskellä permantoa. Siinä 8+4 askissakin oli jotenkin erikoinen järjestys päävaihdevivun H- kaaviossa. Pakki ja 2. vaihde oli kai vastakkain. Suunnanvaihtaja- efektiä siinäkin tietysti haettiin. Synkronoimaton oli vielä tuo laatikko. Varsin myöhään, kun kotimaisessa oli synkronointi jo 60- luvulla.
 
Siinä 8+4 askissakin oli jotenkin erikoinen järjestys päävaihdevivun H- kaaviossa. Pakki ja 2. vaihde oli kai vastakkain. Suunnanvaihtaja- efektiä siinäkin tietysti haettiin.

Tai sitten homma jäi vaan keskentekoiseksi ja eikun malli markkinoille tavoiteajassa.

Keskenkasvuiselle raflaava kokemus oli Valmet 65:n kytkinpoljin. Sitä sai sentään polkea täysillä ja polkuasento oli viheliäinen ja jäykkyyttä piisasi. Vaihdekeppi ja ratti löivät vuorotellen kynsille ja lyhyt savutorvi takasi sen, että illalla suussa maistui löpö ja moottoriöljy.

Oli se näin jälkikäteen ajatellen aika hurjaa touhua, ei ollut työturvallisuus prioriteettilistan ykkösenä, työaikalakia ei luettu kovin tarkoin ja älä vaan edes painajaisissasi rikkonut mitään...

Kyllä kun tuon Valmetin ajoi rehuauman päälle polkuhommiin, niin itku kuristi kurkussa: ratti ei vaan kääntynyt pehmeän päällä milliäkään ja vastaantulevaa reunaa tuijottaessa valmisteli jo henkisesti vasenta jalkaa polkemaan kytkintä.

Olihan siinä glamouri aika kaukana.
 
Tuttu laite vuodelta -95, Never forget.. Eivaan harjoittelupaikassa oli tuollainen, pitkässä kepissä 4 vaihdetta H-kaavassa, lyhyessä kepissä alueet 1-3 ja R-alue. 2. alue ja pakki vastakkain, josta syntyi illuusio suunnanvahtajasta esim kuormainkäytössä. Siinä toimikin Ok, jos pystyit ajamaan samalla vaihteella molempiin suuntiin. Jos jouduit suuntaa vaihtaessasi vaihtamaan vielä käyttövaihdetta niin sai kyllä hämmentää.. Muistaakseni siinä oli vielä joku painaminen/ kepin vääntö mikä teki käytön hankalaksi. Hankalin vaihteisto mitä itse hämmentänyt on kyllä ollut pelastuksessa, pieni koneen siirto kaupan konepihalla oli jo työn ja tuskan takana.

Naapurin isällä oli tollanen. 5610, jonka turbotti jälkikäteen. Tuo vaihteisto oli aivan persiistä, meillä oli vielä silloin ihan ekoja 6600:a, niitä joissa kytkin kului aina parissa vuodessa loppuun kun hytti heilui liikaa. Oli se juhlaa kun saatiin uus Valmet 605, oli jo ihan traktorimiehen olo. Sitten piti erehtyä ostamaan italiaista rautaa, Same Laser 100, siinä oli laatikko vielä surkeampi kuin Fordissa ja kääntösäde oli uskomaton. Vääntöä kyllä riitti, vapaa kutonen hönki miehekkäästi :) mutta ei Same kyllä oikein mieleen ollut.
 
Naapurin isällä oli tollanen. 5610, jonka turbotti jälkikäteen. Tuo vaihteisto oli aivan persiistä, meillä oli vielä silloin ihan ekoja 6600:a, niitä joissa kytkin kului aina parissa vuodessa loppuun kun hytti heilui liikaa. Oli se juhlaa kun saatiin uus Valmet 605, oli jo ihan traktorimiehen olo. Sitten piti erehtyä ostamaan italiaista rautaa, Same Laser 100, siinä oli laatikko vielä surkeampi kuin Fordissa ja kääntösäde oli uskomaton. Vääntöä kyllä riitti, vapaa kutonen hönki miehekkäästi :) mutta ei Same kyllä oikein mieleen ollut.
Meinasi unohtua haasteellisen vaihteistojen listalta Italialainen Ori Same Antares 130, jossa oli 72(!) vaihdetta.. Kuulostaa paljolta mutta 36 suuntaansa, olisko ollu 3 tai 4 aluetta ja ryömintä. Ja joku nopeuttava pikavaihde. Mutta vanha ja paljon käytetty kone niin kuluneet vaihdevivustot teki vaihtamisen hivenen sattumanvaraiseksi.. Hyvää siinä oli oikeat nelipyöräjarrut ja tehokas lämmityslaite. Kun oli ilmajäähdytteinen niin siinä tehtiin lämpö jollain eberillä. Jotain tiettyä mukavuutta siinä kuitenkin oli että ehkä ollut hieno laite uutena.
 
Naapurin isällä oli tollanen. 5610, jonka turbotti jälkikäteen. Tuo vaihteisto oli aivan persiistä, meillä oli vielä silloin ihan ekoja 6600:a, niitä joissa kytkin kului aina parissa vuodessa loppuun kun hytti heilui liikaa. Oli se juhlaa kun saatiin uus Valmet 605, oli jo ihan traktorimiehen olo. Sitten piti erehtyä ostamaan italiaista rautaa, Same Laser 100, siinä oli laatikko vielä surkeampi kuin Fordissa ja kääntösäde oli uskomaton. Vääntöä kyllä riitti, vapaa kutonen hönki miehekkäästi :) mutta ei Same kyllä oikein mieleen ollut.
En minäkään ole kuullut, että Samea olisi kukaan kuplille kehunut. Valmet 605 oli jo aika hyvä vehje, tasainen lattia, lämmin hytti, kepit sivulla, kohtuullisen hiljainenkin, paitsi tieajossa, jossa perinteinen Valmetin perän jollotus.

Valmet 502 oli edelläkäviä, yli 10 vuotta ergomiassa kilpailijoitaan edellä. Tasaista lattiaa, kepit sivulla, lämmityslaite jne. alkoi tulla vasta 80-luvulla, Leukut ja DB Sekuran hytillä jne. DB:llä oli joku helvatan korkea tasalattiaohjaamo jo ennen Sekuraa, traktori oli korkea kuin kerrostalo. Leukut (British Leyland- Nuffieldin perillinen) sitten lopahti keltaiseen mallisarjaan ja maahantuonti lopettiin. Leylandilla oli tosi hyvä Syncro (mallisarja oli tuo Syncro) vaihteisto sivukepeillä. Vaihteisto on niissä erittäin luja, se on joku panssarivaunun laatikko.
 
En minäkään ole kuullut, että Samea olisi kukaan kuplille kehunut. Valmet 605 oli jo aika hyvä vehje, tasainen lattia, lämmin hytti, kepit sivulla, kohtuullisen hiljainenkin, paitsi tieajossa, jossa perinteinen Valmetin perän jollotus.

Valmet 502 oli edelläkäviä, yli 10 vuotta ergomiassa kilpailijoitaan edellä. Tasaista lattiaa, kepit sivulla, lämmityslaite jne. alkoi tulla vasta 80-luvulla, Leukut ja DB Sekuran hytillä jne. DB:llä oli joku helvatan korkea tasalattiaohjaamo jo ennen Sekuraa, traktori oli korkea kuin kerrostalo. Leukut (British Leyland- Nuffieldin perillinen) sitten lopahti keltaiseen mallisarjaan ja maahantuonti lopettiin. Leylandilla oli tosi hyvä Syncro (mallisarja oli tuo Syncro) vaihteisto sivukepeillä. Vaihteisto on niissä erittäin luja, se on joku panssarivaunun laatikko.
DB:n ajolta olen säästynyt mutta ne kyllä ovat ainakin melko eksoottisen näköisiä virityksiä. Omistajat kyllä kehuvat niitä jostain syystä.. Maatalouskoulun koneopin opettaja ”kehui ” niitä tai sitten Nuffieldejä (en muista kumpaa) että ei ole ihme että ovat niin huonoja kun ”Jostain nummilta otetaan lammaspaimenia ja tehdään niistä traktorien tekijöitä..” No jostain syystä englantilaisten traktorien teko on kuitenkin loppunut, poislukien nykyään McCormick joka on ilmeisesti aika identtinen Casen kanssa.
 
Kuuluuko tuohon värkkiin pumpuliset siivilälaput? Muistan isän kertoneen omasta lapsuudesta että heidän käyttämään separaattoriin kuului ja että kissoilla oli tapana syödä se maidolla kyllästetty pumpulilappu.
Kyllä siivilälaput taitaa olla tuossakin. Meillä on kotona edelleen separaattori ja siinä nimenomaan oli tuollaiset laput ja kissan herkkuahan se oli... :)
 
Minä olen case-miehiä. 1394 hydra shift,4 veto.Hidashan se on kun perkeles mutta kyllä sillä lumet lykkii,ku ei nykyään oikein muuta käyttöä ole. Nuorena poikana sitä haaveili case ih 5150 maxxumista:p
 
Back
Top