Jep, oli oikea päätös. Iso peltoaukea ja paalejakin hyvin, joten lähti vissiin viljaakin.
Olin parina päivänä kuskina säilörehun kolmannessa korjuussa. Olisi tarvittu vielä kolmas poutapäivä, vaan eipä ollut tarjolla. Joten pystyssä vielä osa.
Sato oli kolmanneksi korjuuksi ihan ok.
Pari paalainta pellolla ja paalit tuubiin.
Kuvassa karhot niittomurskaimen jäljiltä. Kolme karhoa vedetään niiton jälkeen karhottimella yhteen, nopeuttaa rajusti paalaamista. Paalainkuskitkin tykkää, koska paksussa karhossa ajellaan rauhallista vauhtia, ei ota niin selän päälle.
Paalaimen ajo ilman karhotusta on epätasaisella pellolla murhaavaa hommaa selälle. Vauhtia pitäisi pitää ja ajat monttuun tai raiteeseen, selkään alkaa vihloa pelkkä ajatuskin..
Onhan niissä rammerin ilmapenkkiä ja etuakselin jousitusta osassa sekä ohjaamon jousitustakin, näistä huolimatta ''sivut'' on illalla röykytyksestä kipeät.
60-luvun rautapenkki nuhvilla tai majorilla lasarettiin ensimäisenä päivänä, on noista ergonomian suhteen tapahtunut huomattavaa kehitystä.
Mutta muistan kyllä lapsuudesta, rautapenkkiäijien terveydessä ei ollut enää viiskymppisenä paljonkaan kehumista.
Katso liite: 24304