Suuri maatalouskeskustelu

Kyllä teidän viljelijöiden kelpaa! Miljoonasta litrastahan saa jo 155 tuhatta euroa!:love:
Sanoppa älä muuta. Energiaveron palautustahan maatilat on saaneet aikaisemminkin, 2016 saatiin 0,06 euroa/löpölitra.
Joten nyt tämän 2017 kriisikorotuksen osuus on 0.095 euroa/litra.

Keskimääräinen maatila polttanee löpöä jonkun 4000-6000 litraa vuodessa, joten vaikkapa tuolla 6000:n litran keskimääräisellä käytöllä/tila laskettuna kriisituki 2017 jää 570 euroon. ohhoijaa..

Ja jottei totuus unohtuisi, energiatuotteiden valmisteveron palautus on saajalleen maatalouden tai elinkeinotoiminnan tuloa, joka on ilmoitettava tuloveroilmoituksella.
 
20181001_090308.jpg
Siihen se on terää tarjottava. En nyt tarkkaan muista, monesko kerta tähän taimikkoon, ehkä kolmas tai neljäs.

Ravinteikkailla maapohjilla on taimikon metsäksi saattaminen työn takana. Suurin ongelma on näillä pohjilla pihlaja. Johtuneeko pihjalan runsaus siitä, että nämä on vanhoja kaskimaita. Pihjalasta veto loppuu vasta neljännessä tai viidennessä katkaisussa. Ja vesoo joka katkaisussa runsaasti.

Mukavan viileä keli nyt tuohon työhön. Elokuussa olisikin ollut +30 lämpötiloissa liian rajua hommaa.
20181001_094011.jpg
Kuva samasta kohdasta raivattuna.
 
Viimeksi muokattu:
Voihan vekkuli. Naapurin lehmähenkilö ajautui tänään tontille. Kahden lehmän seurusteluryhmä liittyi sitten tietysti porukkaan juttelemaan. Lehmähenkilö sitten äitys taivastelemaan kuinka muinaismansikin vartalonmuoto viittais enempi ihan lähipäivinä tapahtuvaan poikimiseen, eikä vasta joulukuulla. No, siitä taas psykoosit tulille ja nyt mä olen varma että sieltä on tulossa vähintään viisi vasikkaa. Kaikki poikittain.
 
Voihan vekkuli. Naapurin lehmähenkilö ajautui tänään tontille. Kahden lehmän seurusteluryhmä liittyi sitten tietysti porukkaan juttelemaan. Lehmähenkilö sitten äitys taivastelemaan kuinka muinaismansikin vartalonmuoto viittais enempi ihan lähipäivinä tapahtuvaan poikimiseen, eikä vasta joulukuulla. No, siitä taas psykoosit tulille ja nyt mä olen varma että sieltä on tulossa vähintään viisi vasikkaa. Kaikki poikittain.
Onko se keinosiemennetty vai luonnonmukaisin menetelmin? Lasket siemennyksestä 282, lähelle se sattuu. Milloin sen pitäisi poikia noin laskien?
Lehmän keskimääräinen kantoaika on 282 vuorokautta, vaihteluvälillä 270-300 vuorokautta.

Utareet täytyy pinkeiksi ternimaidosta ennen poikimista, hännäntyven siteet löystyvät ja ulkosynnyttimet turpoavat. Ei ne yleensä salaa poiji.

Et kai ole päästänyt sitä lihomaan? Jos näin on käynyt, haben sie hankaluuksia poikimisessa.
https://www.google.fi/search?tbm=isch&sa=1&ei=Hq-zW5LUEqH6qwH_zquYAg&q=lihava+lehmä+kuntoluokka+5&oq=lihava+lehmä+kuntoluokka+5&gs_l=img.3...78485.83408.0.83854.14.14.0.0.0.0.86.1008.14.14.0....0...1c.1.64.img..0.0.0....0.dkyfQDspZ5Q#imgrc=TOpH29DTJXX_lM:

Katoppa tuosta linkistä sen kuntoluokka. (Linkki näyttää epämääräiseltä, toivottavasti toimii.)

Jos se on liian lihava, jalkaremmit kannattaa laittaa takajalkoihin jo ennen poikimista. Näillä estetään lehmän halvaantuessa ja yrittäessä väkisin pystyyn takajalkojen leviäminen. Jos lehmä sen spakaatin ehtii tehdä, sitä ei pelasta enää mikään. Jos se on parressa lantakourun katteeksi lehmän taakse vaikka levy, jolla kourun kohta saadaan tasaiseksi. Ritilänavetassa ritilän päälle voi nakata vaikka parsimaton. Mukavin sen on poikia vapaasti irti ollessaan karsinassa.
 
Onko se keinosiemennetty vai luonnonmukaisin menetelmin? Lasket siemennyksestä 282, lähelle se sattuu. Milloin sen pitäisi poikia noin laskien?
Lehmän keskimääräinen kantoaika on 282 vuorokautta, vaihteluvälillä 270-300 vuorokautta.

Utareet täytyy pinkeiksi ternimaidosta ennen poikimista, hännäntyven siteet löystyvät ja ulkosynnyttimet turpoavat. Ei ne yleensä salaa poiji.

Et kai ole päästänyt sitä lihomaan? Jos näin on käynyt, haben sie hankaluuksia poikimisessa.
https://www.google.fi/search?tbm=isch&sa=1&ei=Hq-zW5LUEqH6qwH_zquYAg&q=lihava+lehmä+kuntoluokka+5&oq=lihava+lehmä+kuntoluokka+5&gs_l=img.3...78485.83408.0.83854.14.14.0.0.0.0.86.1008.14.14.0....0...1c.1.64.img..0.0.0....0.dkyfQDspZ5Q#imgrc=TOpH29DTJXX_lM:

Katoppa tuosta linkistä sen kuntoluokka. (Linkki näyttää epämääräiseltä, toivottavasti toimii.)

Jos se on liian lihava, jalkaremmit kannattaa laittaa takajalkoihin jo ennen poikimista. Näillä estetään lehmän halvaantuessa ja yrittäessä väkisin pystyyn takajalkojen leviäminen. Jos lehmä sen spakaatin ehtii tehdä, sitä ei pelasta enää mikään. Jos se on parressa lantakourun katteeksi lehmän taakse vaikka levy, jolla kourun kohta saadaan tasaiseksi. Ritilänavetassa ritilän päälle voi nakata vaikka parsimaton. Mukavin sen on poikia vapaasti irti ollessaan karsinassa.

Se on siemennetty 3.3, laskin varsomislaskurilla (muuttaen toki kanto-ajan) ja sen mukaan 10.12 olis ongelmat käsillä.

Nää asuu karsinoissa, 12 neliötä on mansikilla tilaa.

Lihava tuo ei ole, edestä se näyttää lyllertävältä tynnyrisaunalta mutta sivulta se on vähempi roisi. Kylkiluita näkyy vähän ja se lantion törökkikin näkyy. Pyrstökin on sillai rasvaton. Maha vaan on ihan valtava. Mä voisin huomenna räpsästä kuvan siitä.

Mä kävin jo maatalouskaupassa ihmettelemässä niitä tököttejä. Siel oli sellasessa tuubissa jotain kalsiumpastaa ja sitten oli sixpäkki samaa mutta litkuna, siinä litkusessa oli ohjeena muistaakseni antaa sitä litkua ennen ja jälkeen poikimisen joitain päiviä. Tuubi oli vissiin tarjoiltavaksi sitten kun tilanne on käsillä ja kanttura halvaantunut. Mitä jos mä hoidan mielenterveyttäni juottamalla mansikille tuollaisen sixpäkin? Siis onko siitä jotain haittaa?

kyllä tästä vielä hyvät pikkujoulut saadaan kun varustautuu riittävällä määrällä viinaa (jossain ohjeessa lehmälle piti juottaa kirkasta viinaa, en kyllä muista miksi) ja tyhjentää maatalouskaupan kaikista tököteistä joita sitten hätäpäissään (ja kännipäissään) tunkee lehmän turvoksiin. Jos jotakuta kiinnostaa tämän tyyppinen pikkujouluperformanssi, sopii ilmoittautua mukaan bakkanaaleihin.
 
Se on siemennetty 3.3, laskin varsomislaskurilla (muuttaen toki kanto-ajan) ja sen mukaan 10.12 olis ongelmat käsillä.

Nää asuu karsinoissa, 12 neliötä on mansikilla tilaa.

Lihava tuo ei ole, edestä se näyttää lyllertävältä tynnyrisaunalta mutta sivulta se on vähempi roisi. Kylkiluita näkyy vähän ja se lantion törökkikin näkyy. Pyrstökin on sillai rasvaton. Maha vaan on ihan valtava. Mä voisin huomenna räpsästä kuvan siitä.

Mä kävin jo maatalouskaupassa ihmettelemässä niitä tököttejä. Siel oli sellasessa tuubissa jotain kalsiumpastaa ja sitten oli sixpäkki samaa mutta litkuna, siinä litkusessa oli ohjeena muistaakseni antaa sitä litkua ennen ja jälkeen poikimisen joitain päiviä. Tuubi oli vissiin tarjoiltavaksi sitten kun tilanne on käsillä ja kanttura halvaantunut. Mitä jos mä hoidan mielenterveyttäni juottamalla mansikille tuollaisen sixpäkin? Siis onko siitä jotain haittaa?

kyllä tästä vielä hyvät pikkujoulut saadaan kun varustautuu riittävällä määrällä viinaa (jossain ohjeessa lehmälle piti juottaa kirkasta viinaa, en kyllä muista miksi) ja tyhjentää maatalouskaupan kaikista tököteistä joita sitten hätäpäissään (ja kännipäissään) tunkee lehmän turvoksiin. Jos jotakuta kiinnostaa tämän tyyppinen pikkujouluperformanssi, sopii ilmoittautua mukaan bakkanaaleihin.
Matkaa olis vähän vähemmän, niin miksipä ei, tuttuja hommia sekä pikkujouluperformanssit että lehmän poijitus:)

https://www.hankkija.fi/Maatalous_j...nautakarjan-rehut/lehman-kalsiumpasta-4x360g/
Jotakin kalsiumvalmistetta, ihan sama, onko pastaa vai nestettä. 1 annos muutama tunti ennen poikimista, 2. poikimisen jälkeen, 3. ja 4. jos syönti tökkii tai se viilenee. Halvaantuneelle ei enää noita, se ei pysty nielemään. Jos mitään epäilystä on sen kunnossa poikimisen jälkeen, viilenemistä, kylmät korvat, kylmät takaronkat, ei syö, justiinsa soitto eläinlääkärille. Lääkäri tyrkkää seisovalle eläimelle kalsiumia suoneen ja toipuminen on nopeaa.

Poikimahalvauksen hoitoennuste on sitä huonompi, mitä pitempään se on ehtinyt halvaustilassa maata. Jos se yön makaa, tuskin nousee. 20% :n mahdollisuus enää. (Arvio omiin kokemuksiin perustuen.)

Jos otat kuvan, ota takaa siten, että selkä ja hännän tyvi näkyy.

Hyvin se poijitus menee, me olemme hengessä mukana, älä yhtään ota paineita siitä asiasta! Luonto hoitaa.

Suurella todennäköisyydellä käy niin, että aamulla mennessäsi katsomaan, emän tissiä lutkuttaa tyytyväinen vasikka.
 
Muinaiseläin on lopputiineyden vaiheessa suhteettoman isomahainen otus. Poikimisen jälkeen ei tunne kohta samaksi elikoksi. Jos tuleva onnellinen isä on samaa heimoa kuin lehmä, niin vasikka on tod.näk. kuule aika pieni, ihan sylissä kuljetettava peli. Ongelmia poikimisissa oli aikanaan vain siksi, että niitä siemennettiin joillain puhvelinkokoisen friisiläissonnin siemenillä.

Olen ollut mukana aika monen eri luontokappaleen synnytystapahtumassa ja eniten draaman kaarta on aina ollut kasvukeskuksen keskussairaalan osasto kolmosella. Siellä on synnytysapulaisen kainalot höyrynneet hiestä ja otsalta on tippunut tasainen märkä kymi nestettä, jalat ovat hoiperrelleet heikkoina ja loppuvaiheessa elämä on näyttänyt samalta kuin katsoisi maailmaa neljän tuuman viemäriputkesta.

Mitä tulee kutsuun saapua oikein joukolla vasikanpäästöhommiin, niin olisihan se varsin erikoinen reserviläistapahtuma, täysin uusi lähestymiskulma sotilaallisen maanpuolustuksen laajassa tehtäväkaaressa. Olisiko peräti aivan uusi artikkeli MPKYn kurssitarjottimelle? Mitäpä olisikaan joutava makkaranpaistelugenre enää....sijalle nousisi vasikanpäästökurssit!
 
Olisiko peräti aivan uusi artikkeli MPKYn kurssitarjottimelle?

Oma haiseva mielipide asiasta on että kurssitarjontaa pitää kehittää sekä laadullisesti että määrällisesti, koska syvältä johtamisen ja liipaisimen puristamisen kurssit eivät yksinkertaisesti riitä yksilön taitoja pitää kehittää monialaisesti. Yksi aspekti tähän olisi jos toiminta keskittyy, kirjaimellisesti, maanpuolustukseen niin hommaan pitäisi maa-aluiden kehittäminen suomalaisesta korvesta mahdollisimman hyvin puolustettavaan maa-alueeseen mikä tarkoittaa hiukan enemmän kuin juoksuhautojen ja poteroiden kaivamista vaan miten ihmiset pystyvät asumaan itsenäisesti ilman ulkopuolista tukea. Täten, esim. kirvesmiehen taidot nousisivat uuteen arvostukseen. Taasen jos puhutaan itse välittömästä puolustuskyvystä niin on tulossa aika jolloin (työstettävästä) metallista tulee kultaakin arvokkaampaa materiaalia vaikka sitä on tällä hetkellä näennäisesti riittoisasti niin tämä trendi ei kestä kauaa. Tämän seuraus on että aseseppien taitojen arvostus tulee olemaan katon rajassa, koska vaikka nykyään tietoa on saatavilla netistä ja materiaali on vielä halpaa niin jopa mp-kuvioissa veikkaisin, että vain promillen murto-osalla on jonkinlainen käry siitä miten luotettava käsiase tahi kivääri valmistetaan omatoimisesti.
 
Kyllä siinä oljessa oli samanmoisen elikon tavaraa, ellei siementäjälle käynyt vahinko ja sen tautta mansikin loosteriin olis päätynyt puhvelinsiementä.

Vasikanpäästöpikkujoulujahan pystyy kyllä laajentamaan mittavammaksikin tilaisuudeksi. Siinä poikimisen ohellahan pystyy kyllä ylläpitämään muitakin korvessa tarvittavia ikiaikaisia perinnetaitoja. Erilaisia työpajoja, esim. Pontikan keitto vois olla yks. Sitten voisi askarrella vaikka kanibiksut kotiinviemisiksi. Ne kanit voi sitten paistella nuotiolla kyrsän kaveriksi. Tässähän on rajattomasti mahdollisuuksia.

Kiekonheitinkin löytyy jos tarve on päästä ammuskelemaan (kuuluuko ampuminen siihen reserviläiset nuotiopiirissä-juttuun? Mulle täysin vieras asia) mutta se ei kyllä oikeen sovi samaan sen kanssa että särvitään pontikkaa mansikin kanssa. Sitäpaitti mansikin synnytystä tuskin ainakaan edistää kiekonräiskintä takapihalla.
 
Kiekonheitinkin löytyy jos tarve on päästä ammuskelemaan (kuuluuko ampuminen siihen reserviläiset nuotiopiirissä-juttuun? Mulle täysin vieras asia)

Jotain rajaa sentään. Reserviläiskokoontumisessa ei ammuta eikä uida, puukkoa saa kantaa vyöllä vain erityisen painavista syistä. Eläimet eivät siis ole vaarassa, eivätkä lapset. Mölinäkin on suhteellista, pienempää ääntä tusina reserviläistä pitää kuin esim. komppanian vahvuinen eskariosasto jouluna mäkeä laskemassa.

Mutta eipä vajota aivan kokonaan sentimentaalisiin reserviläistunnelmiin.

Kumpi on sinun kokemusperäisen käsityksesi mukaan -parempi- hyödyntämään myöhäsyksyn rantatulva-alueiden heinikoita, vuohi vai lammas?
 
Jotain rajaa sentään. Reserviläiskokoontumisessa ei ammuta eikä uida, puukkoa saa kantaa vyöllä vain erityisen painavista syistä. Eläimet eivät siis ole vaarassa, eivätkä lapset. Mölinäkin on suhteellista, pienempää ääntä tusina reserviläistä pitää kuin esim. komppanian vahvuinen eskariosasto jouluna mäkeä laskemassa.

Mutta eipä vajota aivan kokonaan sentimentaalisiin reserviläistunnelmiin.

Kumpi on sinun kokemusperäisen käsityksesi mukaan -parempi- hyödyntämään myöhäsyksyn rantatulva-alueiden heinikoita, vuohi vai lammas?

Mä kyllä myös luulen että sikäli mikäli tässä meitin nurkalla järjestää jonkun laajamittaisen ampumisharjoitusperformanssin, saadaan seuraksi jeepillinen sotilaspoliiseja. Täällä kun menee sienestämäänkin liian liki, saa nopeasti muutakin seuraa ku hirvikärpäsiä. Pitäydytään siis poikimisessa, perinnetaidoissa ja makkaranpaistossa.

Tuohon närvikön raivaukseen. Noista kahdesta vaihtoehdosta valittisin lampaat. Musta vuohet on krantumpia.
 
Kyllä siinä oljessa oli samanmoisen elikon tavaraa, ellei siementäjälle käynyt vahinko ja sen tautta mansikin loosteriin olis päätynyt puhvelinsiementä.

Vasikanpäästöpikkujoulujahan pystyy kyllä laajentamaan mittavammaksikin tilaisuudeksi. Siinä poikimisen ohellahan pystyy kyllä ylläpitämään muitakin korvessa tarvittavia ikiaikaisia perinnetaitoja. Erilaisia työpajoja, esim. Pontikan keitto vois olla yks. Sitten voisi askarrella vaikka kanibiksut kotiinviemisiksi. Ne kanit voi sitten paistella nuotiolla kyrsän kaveriksi. Tässähän on rajattomasti mahdollisuuksia.

Kiekonheitinkin löytyy jos tarve on päästä ammuskelemaan (kuuluuko ampuminen siihen reserviläiset nuotiopiirissä-juttuun? Mulle täysin vieras asia) mutta se ei kyllä oikeen sovi samaan sen kanssa että särvitään pontikkaa mansikin kanssa. Sitäpaitti mansikin synnytystä tuskin ainakaan edistää kiekonräiskintä takapihalla.
Mm mmm, kanibiksut, jaaha pitää selkeesti alkaa kattelemaan pilettiä kotia päin. Missäspäin se lehmä nyt poikiikaan? (vaikken tiedä poikimisista tuon taivaallista, niin ne biksut...)
 
Mm mmm, kanibiksut, jaaha pitää selkeesti alkaa kattelemaan pilettiä kotia päin. Missäspäin se lehmä nyt poikiikaan? (vaikken tiedä poikimisista tuon taivaallista, niin ne biksut...)

Kanit ja kanibiksut.. Eiku lehmä on eteläisessä hämeessä. Mutta tässä nyt ilmeisesti tehtävät jakautuu niin että @Ikarus ja @baikal hoitaa lehmän, muut voivat keskittyä antamaan asiantuntijalausuntoja ja kaavottamaan biksuja. Niin ja se pontikkakin tarttis hoitaa.
 
Mm mmm, kanibiksut, jaaha pitää selkeesti alkaa kattelemaan pilettiä kotia päin. Missäspäin se lehmä nyt poikiikaan? (vaikken tiedä poikimisista tuon taivaallista, niin ne biksut...)
Jos sattuu sitä vähän huonompaa tuuria poijityksessä, niin riski voimamies olisikin vetoapuna tarpeen.
(En kyllä usko tuolla rodulla vasikan olevan tiukassa, mutta Ayshire tai Holstein ensikoilla joskus oli.)

Kohtukierteen oikaisun jälkeen joutui kyllä raakasti vetämään. Aika harvinaisia nekin on, mutta kierrekin tuli jonkun kerran nähtyä. Joskus oikesi ja vasikan sai pois, emälle ei käynyt kuinkaan, toisinaan ei ja meni emä että vasikka.

Kerran toivoton jumi. Ehdotin lääkärille, että tee keisarinleikkaus, menee lehmä ja vasikka kumminkin, mitään ei menetä. Ei ruennut leikkaamaan, lehmä navetan nurkalle ja nalli nasahti, muuta ei ollut enää tehtävissä.

Hyvin se menee, älä @Baltriber välitä näistä jutuista:)
 
@Ikarus ja @baikal hoitaa lehmän ja @Baltriber askartelee kanibikiinit....

Tämä on jo ns. SUURI maatalouskeskustelu... :D
 
Back
Top