Jos Suomen eläinoikeusjuristien ehdotus toteutuisi, maa astuisi ison askeleen kohti vegaanista yhteiskuntaa. Tämä olisi kuitenkin seuraus, ei itseisarvoinen tavoite.
Parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva eläinsuojelulaki on kuin vaihtaisi tapettia vinoilla perustuksilla olevaan taloon tai yrittäisi lukitusta ovesta sisään ilman avainta. Näin sanoo eläinoikeuden tutkija ja Åbo Akademin julkisoikeuden yliopisto-opettaja Birgitta Wahlberg.
– Jos eläinten oikeudet olisi kirjattu perustuslakiin, suuri osa kädenväännöstä olisi nyt turhaa.
Wahlberg toimii Suomen eläinoikeusjuristit ry:n puheenjohtajana, joka on valmistellut konkreettisen muutosehdotuksen perustuslakiin eläinten suojelemiseksi paremmin ihmisen toiminnalta.
Toteutuessaan se lopettaisi Suomesta eläintuotannon, metsästyksen ja kalastuksen. Lemmikkejä voisi pitää edelleen, mutta niidenkin ääni tulisi nykyistä paremmin kuuluviin.
– Ehdotuksen keskiössä on velvoite ottaa myös eläimen etu ja intressi huomioon esimerkiksi oikeudessa.
Ihmisoikeudet eläimlle? Siitä ei ole kyse
Wahlbergin väitöskirja käsitteli eläinsuojelulainsäädännön valvontaa. Tutkimuksia tehdessään hän tutustui eläinten arkeen monilla tiloilla ja sanoo vierailleensa käytännössä kaikissa rannikkoalueen teurastamoissa.
– Mitä enemmän näin, sitä enemmän lakiteksti alkoi rapista silmissäni. Lainsäädännössä eläimelle kuuluvaksi määritelty hyvä ei näy eläimen todellisuudessa ja eläinsuojelupäätöksissä, juristi sanoo.
Myös Animaliassa ja kansainvälisissä eläinsuojeluorganisaatioissa asiantuntijana toiminut Wahlberg muistuttaa, että perustuslaki on Suomen lainsäädännön korkein taso. Jotta eläinten oikeudellinen asema vahvistuisi, ne – tai heidät, kuten juristi itse sanoo – olisi nostettava juuri sinne.
– Se pakottaisi jokaista ihmistä ja viranomaista punnitsemaan ihmisten ja eläinten perusoikeuksia keskenään. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että eläimille annettaisiin ihmisoikeudet, Wahlberg korostaa.
Eläinsuojelulainsäädäntö on nykyisellään rikkonainen kooste erilaisia hyvinvointisäännöksiä. Ne keskittyvät pitkälti negatiivisiin tuntemuksiin eli käytännössä kärsimyksen rajoittamiseen. Positiivisten tuntemusten takaaminen eläimille ei näy Wahlbergin mukaan lainsäädännössä juuri lainkaan.
Hän sanoo, että lähtökohta on ylipäätään aivan väärä, kun keskitytään eläinten suojeluun ihmiseltä. Siksi kokonaisuuden pitäisi lähteä eläinten perusoikeuksien määrittelystä perustuslaissa.
– Nykyisen eläinsuojelulainsäädännön perustelut lähtevät siitä, että ihmisellä on oikeus käyttää ja tappaa eläimiä. Tätä oikeutta ei keskusteluissa yleensä kyseenalaisteta, Wahlberg toteaa.
Hän sanoo, että lain henki on, että lyödä ei saa, mutta tappaa voi.
– Kyllä jo vuonna 2018 on ilmaistava selkeästi, että eläimet ovat tuntevia yksilöitä, joita pitää kunnioittaa. Sen pitää myös näkyä siinä, miten me heitä kohtelemme.
Tuntevan eläimen määritelmä elää
Mitä juristit sitten ajattelevat eri eläinryhmistä, eli missä menisi lainsäädännössä tuntevan ja perusoikeuksiin oikeutetun eläimen raja? Mille eläinlajeille perustuslain mukaiset oikeudet kuuluisivat?
Kysymys on kiinnostava jo siksi, että toisin kuin nisäkkäistä ja linnuista, ei kasvatuskalojen oikeuksista ei ole laajalti keskusteltu elintarvikehyönteisistä puhumattakaan.
Perustuslakiehdotus ottaa lähtökohdaksi varovaisuusperiaatteen esimerkiksi ympäristönsuojelulainsäädännön tapaan.
– Olettamus, että kaikki olennot ovat tuntevia, ellei muuta todisteta. Tästä tulee uutta tietoa koko ajan, ja raja muuttuu. Siksi todistustaakka määriteltiin ehdotuksessa näin.
Vastuu perusoikeuksien huolehtimisesta kaikille
Ehdotus on muotoiltu juridiseksi tekstiksi, joka on monille tavallisille ihmisille hankalasti hahmotettavaa.
Wahlberg sanoo kokonaisuuden oleellisimmaksi asiaksi ensimmäisen pykälän toista momenttia. Se kuuluu sanatarkasti näin: Eläinten etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa, joka vaikuttaa olennaisesti niiden elinolosuhteisiin.
Käytännössä tämä toisi vastuun ja velvoitteen huolehtia eläinten perusoikeuksista jokaiselle kansalaiselle ja viranomaiselle ihmisoikeuksien tai vaikkapa ympäristön huomioimisvelvoitteen tavoin.
– Jopa paatunein eläinten oikeuksien vastustaja pystyy ehkä ajattelemaan, että tällainen perusoikeus kuuluu jokaiselle tuntevalle yksilölle, Wahlberg miettii.
Ristiriitaisten etujen puntarointi on juridiikassa arkipäivää. Perustuslakiehdotus kuitenkin takaisi sen, ettei eläinten perusoikeuksien yli voi automaattisesti kävellä ihmisen intressien vuoksi.
Eläinten perusoikeuksiin kuuluisi myös oikeus olla asianosainen.
– Emme halua sikoja ja koiria tuomioistuimeen, Wahlberg torppaa tässä kohtaa tyypillisesti nousevan kritiikin. Kyse on siitä, että eläimellä voisi olla oikeudessa oma edustaja, joka käyttää puhevaltaa eläimen puolesta.
Kohti vegaanista yhteiskuntaa
Eläimen perusoikeudet elämään voisi ehdotuksen perusteella asettaa kyseenalaiseksi, jos se olisi välttämätöntä.
Oikeudet eivät kuitenkaan riippuisi esimerkiksi eläinlajin, -rodun tai -yksilön taloudellisesta arvosta tai merkityksestä riistana. Eläimellä olisi itseisarvo.
Perustuslaki siirtäisikin Suomen pitkälle kohti vegaanista yhteiskuntaa.
Esimerkiksi lihantuotanto olisi mahdollista, jos eläimen perusoikeudet turvataan ja toiminta olisi välttämätöntä ihmisen eloonjäämiselle. Nykymaailmassa ihminen selviää kuitenkin ilman lihaa.
– Ylimenovaiheen jälkeen eläinten käyttö elintarviketuotannossa loppuisi sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan, Wahlberg myöntää.
Lemmikkien pito voisi jatkua, jos se olisi kunnioittavaa
Menneeseen maailmaan jäisivät myös turkistuotanto, kalastus ja metsästys. Joidenkin luonnoneläinkantojen säätely tai vaarallisten yksilöiden poisto voisi edelleen olla muiden lajien tai yksilöiden perusoikeuksien näkökulmasta perusteltua, mutta käytännön toimet Wahlberg jättäisi kokonaan viranomaisille.
– Se olisi edes jollakin tavalla oikeutettua ja poistaisi hurjan tilanteen, joka metsissämme tänä päivänä on.
Lemmikkieläimiä voisi perustuslakiehdotuksen mukaan pitää edelleen. Perusteluna on pitkä yhteinen historia ja eläimiä kohtaan kehittyvän empatian kehittyminen.
– Molempien edun mukaista on, että yhteiselo jatkuu, mutta sen pitää olla kunnioittavaa.
Perustuslakiehdotus ei koske vain tuotantoeläimiä tai lemmikkejä, vaan myös luonnonvaraisia eläimiä. Niitä koskeva vangitsemiskielto nostettaisiin perustuslakitasoiseksi, samoin oikeus elämään ja elinympäristöön.
Esimerkiksi metsänhakkuissa tämä oikeus toteutuisi silloin, kun alueen eläimillä olisi mahdollisuus siirtyä muualle – tarpeen vaatiessa ihmisen avustuksella.
– Suomessa tätä mahdollisuutta ei nykyisin käytetä juuri lainkaan. Kun eläin on "väärässä" paikassa, se yleensä tapetaan.
Onko nyt alkamassa eläinten oikeuksien aika?
Wahlbergin mukaan eläinten hyödyntämiseen liittyvät ihmisen intressit ovat niin vahvoja, että suurin osa laintulkitsijoista argumentoi asioita ihmisen etu edellä.
Kun eläinsuojelulain yksityiskohdistakin riittää riitaa, on helppo pitää eläinten vahvat oikeudet varmistavaa perustuslakiaa utopiana.
Wahlberg muistuttaa, että yhteiskunta alkaa olla valmis toisenlaiselle näkemykselle. Siihen alkaa pakottaa viimeistään ympäröivä todellisuus, erityisesti luonnonkatastrofit biodiversiteettikadosta ilmastonmuutokseen.
Esimerkiksi lihansyönnin lopettamisesta ei ole koskaan keskusteltu yhtä intensiivisesti kuin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportin myötä tänä syksynä. Mitä useampi ihminen kokee, että esimerkiksi eläinten syöminen ei ole välttämättömyys, sitä laajemmaksi kasvaa myös ymmärrys eläinten perusoikeuksille.
– Jokaiselle asialle on oma momentum. Tällä se alkaa olla nyt.
Eläinten perusoikeuksia koskevaan perustuslakiehdotukseen perusteluineen voi tutustua täällä.
