Joo, metsälaitumet, kuten baltriber haaveili, eivät välttämättä ole ihan niin suksee kuin voisi olettaa. Jos nykyään harjoitettaisiin vielä samassa mitassa laiduntamista peräniityillä kuin vaikkapa kasarilla, niin kävisi niissä kyllä kuhakka. seiskytluvun ja kasarialun susivuosina meni monelta hiehoja, lampaita jne. tasaiseen tahtiin - syynä juuri usein laitumien syrjäinen sijainti. Susien Onnela ja Eldorado. Noina vuosina koiratappiot olivat melkoisia. Kasarialkuun osuu se minunkin eka kohtaaminen hukan kanssa. Tuttua juttua varmaan @Ikarus teillä päinkin jo tuolloin. Kaikesta metsänhakkuusta ja tienrakentamisesta huolimatta susien oloelo-alueet pysyvät yllättävän samoina. Ym. vuosina sukeva-sonkajärvi-alueet muistaakseni saivat samaa kokemusta susista kuin piirut sieltä kaakkoonkin.
Pielinen on hirmuinen ja vesilinnustajan Mekka varsinkin lintujen muuttoaikaan. Kalaa on myös hitokseen, kuha ja ahven ehkä valtavirtaa, muikkua kohtuudella. Jalokala vähissä, näköjään tekijämiehet kyllä saavat niitäkin. Selkävesille ei sitten yleensä ole asiaa millään Suvisouturilla. Kun tuuli nousee, niin varsin terävä aalto on pirullinen piintyneelle maakravulle. Metrin aalto Pielisellä ei ole sama kuin Itämerellä. Olen kerran syysmyrskyn alkaessa seikkaillut hilimikkiveneellä siellä ja en seikkaile enää.
Ja kun on määrätty, että jokainen sukupolvi toistaa isiensä hölmöydet, niin omat pojat olivat viime kesänä järvellä, vaikka varoitin lähtemästä, kun tiesin tuulen olevan nousemassa. Mitä sitä tyhjää...he kyllä osaavat jne. Iltayöstä olin sydän kintaanpeukalossa, kun soitin nuorille herroille. Laskettelivat perä tuulessa kohti rantaa ja toinen äyskäröi kuin tuulimylly. Parisataa metriä ennen rantaa loppui bensa. Onneksi osasivat pitää paatin edelleen perä tuuleen ja aaltoon ja pääsivät kuivalle. Naamat valkoisina kotiutuivat ja pidin per-heellisen saarnan. Toivottavasti oppi meni perille.
