Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
baikal kirjoitti:
Monen ihmisen mahavaivat päätyvät tolkuttomaan sokerimäärään, jota lapetaan joka käänteessä. Tai hiivatuotteisiin ja rukiiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taivahan tosi, ainakin tuon hiivan kanssa. Viimeiset pari vuotta leipäni on ollut kokolailla kotikutoista eli valmistettu joko padassa ihan omassa kyökissä tai sitten harvemmin asmaralaisen leipomon kivenkovaa mutta tiukkaa vehnästä. Ei vatsaongelmia niistä. Tänne kotopuoleen päästyäni hilpaisin sitten innolla paahtoleipää (koska se on tuntematonta Eritreassa) ja "rukiista" eli Reissumiestä ja jälkiuunileipää ja voi pojat miten irrottelikin kaasuja. Sitten kokeeksi siskolikalta ikivanhaan juureen leivottua oikeata ruisleipää ja itsetehtyä pataleipää: Ei mitään onkelmia. Teollisuudella paremmat hiivat?
 
Bwana kirjoitti:
Taivahan tosi, ainakin tuon hiivan kanssa. Viimeiset pari vuotta leipäni on ollut kokolailla kotikutoista eli valmistettu joko padassa ihan omassa kyökissä tai sitten harvemmin asmaralaisen leipomon kivenkovaa mutta tiukkaa vehnästä. Ei vatsaongelmia niistä. Tänne kotopuoleen päästyäni hilpaisin sitten innolla paahtoleipää (koska se on tuntematonta Eritreassa) ja "rukiista" eli Reissumiestä ja jälkiuunileipää ja voi pojat miten irrottelikin kaasuja. Sitten kokeeksi siskolikalta ikivanhaan juureen leivottua oikeata ruisleipää ja itsetehtyä pataleipää: Ei mitään onkelmia. Teollisuudella paremmat hiivat?
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikös sitä sanota, että terve suolisto tuottaa kaasuja ;)
 
Mulla on ikävästi hommat haitannu palstalla notkumista viimepäivinä, mutta joku samea muistikuva on keskustelusta missä puhuttiin maataloudesta ja kansan ruokkimisesta talvi- ja jatkosodassa. Ne maalaisten ääriään myöten täydet lihatiinut ja potaattikellarit kaivellaan usein esiin kun puhutaan omavaraisuudesta ja kansanruokkimisesta jos uutta häsmäkkää pukkaa.

Tuossa paalia kanniskellessa kun oli joutavaa aikaa miettiä. Onko jollain ihan oikeasti edelleen sellainen kuvitelma että maatalous suomessa on nykyäänkin sellaista kun 30-40 luvuilla. Että on ne lihatiinut, potaatit, hillokellarit, jauhosäkit myllyltä haettuina ja kanaparvi ku pukkaa munaa kloaakit oikosellaan. Niistä sitten emäntä pakkaa kaupunkilaisserkuille nyssäkkään itse kirnuamaa voita, aamulla paistettua leipää, kotijuustoa, marjamehua, siankylkeä, munia ja päälle maitohinkin. Tietysti tää samainen emäntä oli aamusta lypsänyt ne kolme lehmää (joille oli vuoden heinät tehtyinä ladossa mistä ne haettiin sillä ainokaisella hevosella) ja laittanut niistä maidoista osan piimäksi. Osan separoinut ja tehnyt voita (kurrin juottanu porsaille) ja tietysti ne juustot siinä sivussa. Loput laskenu tonkassa kaivoon tai naapurin lehmätön hakenut itselleen omiin tarpeisiinsa. Siitä sitten aittaan lihatiinusta hakemaan pala possua, kallarista pottua ja toisesta tiinusta puolukkasurvosta läskisoossin höysteeksi.

Kyllähän nykyään kaikkea sinänsä tuotetaan. Mutta kun se varsin tehokasta ja erittäin koneistettua. Kuvitelkaas robottinavetta ilman sähköä ja maitoautoa. Saa olla melkoisen riuska emäntä joka aamusta solmii huivin päähän, ottaa kiulun ja lypsyjakkaran ja laulellen lypsää 120 huipputuottoista lehmää ja jalostaa edelleen iloisesti laulellen siinä sivussa kaiken sen maidon kaupunkilaisten syötäväksi.

Tai se verenpaineen marinoima, kypsän keski-iän ylittänyt pikkuisen pullea isäntämies jonka atk-gps-automaatti-ilmastoitu itseohjautuva jääkaapilla varustettu traktori ja puimuri jää polttoaineen puutteessa halliin ja isäntä ottaa sirpin kätöseen, polkasee fillarilla pitäjän halki ja työstää 164ha viljaa kuhilaille. Siitä sitten kamat kantoon ja riihen lämmitykseen. Koska myöskään se atk-ohjattu, öljyä ja sähköätarvitseva 2miljoonaa maksanut kuivuri tönöttää tyhjänpanttina. Äkkiäkös sitä muutaman satatonnia viljaa pui klupuvarstalla myllykuntoon attä naisväki pääsee kakkaranpaistoon.

Muniahan saa tietysti kanaloista, niistä missä se onnellinen, luomulattiavapaakotkottaja niitä pukkaa yhen kaksi päivässä, samoin kuin sen 17 000 kaveria sen vieressä. Niitä sitten käsipelillä kerätään, lajitellaan ja pakataan minkä noiden kanojen ruokinnalta keritään. Kanalanomistaja voi vaihtaa niitä sitten kyläläisten kesken vaikka mihin. Paitsi ne kanat taisi sähkönpuutteessa kuolla ammoniakkiin.

Potunviljelijän sopii toivoa pitkää ja kuivaa syksyä jotta kerkiää käsipelillä nostaa 100ha perunaa, samalla kun kaivaa lapiolla laajennusosaa maakellariinsa.

Tässä meidän kylällä ainaki on pelkkää alkutuotantoa ja kyllä ihan ehdottomasti valtaosa elää samoin kuin kaupunkilaiset omakotitaloissaan. Oli se maito tai viljatila, ruoka haetaan kaupasta. Talot lämpiää sähkön tai öljynvarassa. Kaikki liikkuminen on myös täysin riippuvaista polttoaineista, ei kai suomessa mitään amissiyhteisöjä ole missään. Tai mitään 30-luvun maataloutta.

Miten käytännössä homma menee jos tulee hässäkkä?
 
Baltriber kirjoitti:
Mulla on ikävästi hommat haitannu palstalla notkumista viimepäivinä, mutta joku samea muistikuva on keskustelusta missä puhuttiin maataloudesta ja kansan ruokkimisesta talvi- ja jatkosodassa. Ne maalaisten ääriään myöten täydet lihatiinut ja potaattikellarit kaivellaan usein esiin kun puhutaan omavaraisuudesta ja kansanruokkimisesta jos uutta häsmäkkää pukkaa.

Tuossa paalia kanniskellessa kun oli joutavaa aikaa miettiä. Onko jollain ihan oikeasti edelleen sellainen kuvitelma että maatalous suomessa on nykyäänkin sellaista kun 30-40 luvuilla. Että on ne lihatiinut, potaatit, hillokellarit, jauhosäkit myllyltä haettuina ja kanaparvi ku pukkaa munaa kloaakit oikosellaan. Niistä sitten emäntä pakkaa kaupunkilaisserkuille nyssäkkään itse kirnuamaa voita, aamulla paistettua leipää, kotijuustoa, marjamehua, siankylkeä, munia ja päälle maitohinkin. Tietysti tää samainen emäntä oli aamusta lypsänyt ne kolme lehmää (joille oli vuoden heinät tehtyinä ladossa mistä ne haettiin sillä ainokaisella hevosella) ja laittanut niistä maidoista osan piimäksi. Osan separoinut ja tehnyt voita (kurrin juottanu porsaille) ja tietysti ne juustot siinä sivussa. Loput laskenu tonkassa kaivoon tai naapurin lehmätön hakenut itselleen omiin tarpeisiinsa. Siitä sitten aittaan lihatiinusta hakemaan pala possua, kallarista pottua ja toisesta tiinusta puolukkasurvosta läskisoossin höysteeksi.

Kyllähän nykyään kaikkea sinänsä tuotetaan. Mutta kun se varsin tehokasta ja erittäin koneistettua. Kuvitelkaas robottinavetta ilman sähköä ja maitoautoa. Saa olla melkoisen riuska emäntä joka aamusta solmii huivin päähän, ottaa kiulun ja lypsyjakkaran ja laulellen lypsää 120 huipputuottoista lehmää ja jalostaa edelleen iloisesti laulellen siinä sivussa kaiken sen maidon kaupunkilaisten syötäväksi.

Tai se verenpaineen marinoima, kypsän keski-iän ylittänyt pikkuisen pullea isäntämies jonka atk-gps-automaatti-ilmastoitu itseohjautuva jääkaapilla varustettu traktori ja puimuri jää polttoaineen puutteessa halliin ja isäntä ottaa sirpin kätöseen, polkasee fillarilla pitäjän halki ja työstää 164ha viljaa kuhilaille. Siitä sitten kamat kantoon ja riihen lämmitykseen. Koska myöskään se atk-ohjattu, öljyä ja sähköätarvitseva 2miljoonaa maksanut kuivuri tönöttää tyhjänpanttina. Äkkiäkös sitä muutaman satatonnia viljaa pui klupuvarstalla myllykuntoon attä naisväki pääsee kakkaranpaistoon.

Muniahan saa tietysti kanaloista, niistä missä se onnellinen, luomulattiavapaakotkottaja niitä pukkaa yhen kaksi päivässä, samoin kuin sen 17 000 kaveria sen vieressä. Niitä sitten käsipelillä kerätään, lajitellaan ja pakataan minkä noiden kanojen ruokinnalta keritään. Kanalanomistaja voi vaihtaa niitä sitten kyläläisten kesken vaikka mihin. Paitsi ne kanat taisi sähkönpuutteessa kuolla ammoniakkiin.

Potunviljelijän sopii toivoa pitkää ja kuivaa syksyä jotta kerkiää käsipelillä nostaa 100ha perunaa, samalla kun kaivaa lapiolla laajennusosaa maakellariinsa.

Tässä meidän kylällä ainaki on pelkkää alkutuotantoa ja kyllä ihan ehdottomasti valtaosa elää samoin kuin kaupunkilaiset omakotitaloissaan. Oli se maito tai viljatila, ruoka haetaan kaupasta. Talot lämpiää sähkön tai öljynvarassa. Kaikki liikkuminen on myös täysin riippuvaista polttoaineista, ei kai suomessa mitään amissiyhteisöjä ole missään. Tai mitään 30-luvun maataloutta.

Miten käytännössä homma menee jos tulee hässäkkä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Erittäin hyvä kysymys!
On olemassa VAP-viljelyjärjestelmä, jota kuvataan tässä:
https://akaanseutu.fi/2016/03/03/viljelijoiden-mielesta-luonnonvoimat-ovat-maatilojen-pahin-uhka/
Käsittääkseni heillä on valtuudet ottaa johtoonsa työvoimaa, jota kunta heille osoittaisi käyttöön.
Mutta kokonaan toinen juttu on, kuinka se sitten oikeasti toimisi, mikä on työvoiman osaaminen ja miten se paikalle organisoidaan. Sitä ei liene missään kokeiltu.
Kuvasit osuvasti volyymeja tuossa hommassa. Ei niinkään helppo juttu, kun käytännössä apuvoima olisi suureksi osaksi amatöörejä, joille ruumiillinen työ olisi tuttua lähinnä Elovena-puuropaketin kyljestä.
 
Törmäsin tällaiseen varautumiskeissiin. Huoltovarmuuskeskus vetää, alkanut keväällä 2018
https://www.varmuudenvuoksi.fi/aihe/huoltovarmuuden_toteutuksia/370/myos_kaupan_pitaa_varautua

Nythän tässä tulee muutama ikävä ajatus mieleen. Äkkiseltään sitä luulisi, että ao. asiat on jo valmiiksi pohdittu, eikä sisältöä tarvitse miettiä. Onhan tässä nyt koettu Kylmää Sotaa vuosikymmeniä ja senkin jälkeen ovat viisaat virkamiehet tointaan hoitaneet meidän nöyrien hallintoalamaisten hyväksi. Siitä vaan vanhoja suunnitelmia vähän päivitellään.
Joskus kaupan kassalla nimittäin miettinyt, että mitenköhän nämä asiat hoidettaisiin, kun lyhytkin sähkökatko näyttää pistävän pillit pussiin kassoilta, pankeilta yms. Kun tiedossani on, että esim. vain harvalla huoltoasemalla on varavoima, jotta pumput pelaisivat sähkökatkon aikaan ja niin...
Kun tuollainen projekti nyt sitten on nähty tarpeelliseksi perustaa, niin voisiko olla, että ihan loppuun asti mietittyjä suunnitelmia ei olisikaan ollut olemassa, ja jotain on tapahtunut lähimaailman politiikassa, että nyt pitää jo miettiä ihan kaupan ja kauppiaan tarkkuudella, että mikä Prisma olikaan nyt auki ja mitä Kake Kauppias oikeasti tekee, kun viranomainen vaatii jotta nyt ruokit puolet kaupungista :devilish:

Kun meillä kuitenkin on, juhlapuheissa, se maailman paras sotilas-/siviilipuolen varautumisjärjestelmä...:whistle:.

---------------------
Veli @Ikarus ja muut viisaana tunnetut maatalouden asiantuntijat, mietitäänpä skenaariota, että saisitte vastuullenne kotikuntienne ruoantuotannon jatkumisen kriisitilanteessa. Oletetaan lähtötilanteeksi, että varavoima riittäisi maatiloilla ja että vastuussa olevat viljelijät olisivat VAP-varattuja. Mitä muuta tarvitsette? Kipupisteet? Kuntahan antaisi työvoimaa.
Kuljetusten, jatkojalostamisen ja elintarvikkeiden järjestämisellä kuluttajien ulottuville pitää olla resurssit taattuja ja käytännön suorittajat olemassa, että kaikki sujuu. Vaikka välistä lähtisi 300.000 ukkoa ja akkaa kenttäarmeijaan. Eikä aikaa miettimiseen juuri olisi sen enempää kuin sotilaspuolen LKP:ssä.
Esim. meijeriauton kuljettajan olisi suotavaa pysyä omassa hommassaan, eikä olla tykinvetäjän ratissa. Mitenkä nopeasti järjestelmä taipuu väärien sijoitusten purkamiseen?
Vaikka vielä 2018 mietittiin, että: tutkimme, miten ja minkä laajuisella myymäläverkolla päivittäistavaroiden jakelu saataisiin hoidettua ja myymälät pidettyä toiminnassa yli 1-2 viikkoa kestävien poikkeustilanteiden aikana. Samalla selvitämme, minkälaisia lisäinvestointeja siihen mahdollisesti tarvitaan...
 
Minä kun en ole viljellyt viljaa koskaan niin voisiko joku teistä viljelijöistä kertoa että miten paljon esim vehnää tulee keskimäärin aarilta?
 
JR49 kirjoitti:
mietitäänpä skenaariota, että saisitte vastuullenne kotikuntienne ruoantuotannon jatkumisen kriisitilanteessa. Oletetaan lähtötilanteeksi, että varavoima riittäisi maatiloilla ja että vastuussa olevat viljelijät olisivat VAP-varattuja. Mitä muuta tarvitsette? Kipupisteet?
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvin olit asian @JR49 miettinytkin.
Isommilla maatiloilla varavoima on kunnossa. Polttoainettakin sen pyörittämiseen useimmiten vähintään viikoiksi. (Riippuen polttoaineiden tilasäiliöiden täyttöasteesta.) Kasvinsuojeluaineita olisi hyvä löytyä myös kriisin aikana. Satotasoissa tullaan aika nopeasti alas, jos esim. glyfosaatti lopahtaa. Muutama vuosi, niin ollaan 70-luvun satotasoissa.

Pitemmässä kriisissä kipupisteeksi tulee polttoaineen, lannoitteiden ja siementen riittävyys. Viljan siemeniä saadaan, jos puinnit onnistuu ja toki heinääkin on mahdollista yksittäiselläkin tilalla puida ja kuivata siemeneksi. Lannoitteita pitäisi hehtaaria kohti noin 500 kg/v , määrä on viljalle yläkanttiin ja nurmelle hieman alilannoitus vuositasolla, mutta keskimäärin ok. Kun kerrotaan viljelyalalla, niin yllättävän isosta lannoitteiden tarpeesta puhutaan vuositasolla.
Karjatilat voi osittain korvata karjanlannalla ostolannoitusta, mutta kasvinviljelytiloille pitää löytyä kemiallisia lannoitteita.

Hyvin organisoimalla työvoima sekä pellon käyttö, ottamalla ''varareservistä'' peltoja tehokäyttöön, ei meitä kriisissäkään uhkaa nälkä. Vap-varatut kyllä osaa pyöräyttää kuntatasollakin pelto- ja maatalouden työvoimareservit tehokäyttöön.

Edellytys elintarviketuotannon ylläpidolle on yllämainittujen tuotantopanosten riittävä saanti ja tuotteiden kuljetus tiloilta jalostukseen pitää toimia kriisinkin aikana moitteetta. Luonnollisesti myös jalostuksen pitää pyöriä, jalostukselle pitää olla varattuna riittävä vara- sekä työvoima.

Edelleen logistiikkaketjun jalostuksesta kaupoille pitää pysyä pystyssä ja kauppojen varavoiman pitää olla kunnossa. Jos joku yksittäinen asia tuosta ketjusta tökkää, todella nopeasti ollaan tilanteessa, että kaupoissa myydään eioota.

Sen jälkeen alkaa tavan pulliaista nälkä hiukoa. @Baltriber in loistavaa varautumistasoa omaa äärimmäisen harva.
 
Justin Case kirjoitti:
Minä kun en ole viljellyt viljaa koskaan niin voisiko joku teistä viljelijöistä kertoa että miten paljon esim vehnää tulee keskimäärin aarilta?
Klikkaa laajentaaksesi...
Vilja kuin vilja, (edellyttää että pelto on vesitaloudeltaan, ravinnetilaltaan, happamuudeltaan ja kasvinsuojelultaan) kohtuullisessa kunnossa lähtee 3000 kg ha. Kun 100 a = 1 ha sato 3000 kg , 10 a 300 kg, yhdeltä aarilta sato 30 kg. Tähän vaaditaan myös kohtuullisesti onnistunut muokkaus, kylvö ja lannoitus.
Tarvitaan myös kohtuullisen hyvä kasvukausi, ts. riittävä lampösumma sekä sademäärä.

Otetaanhan viljoista 5-6 tn/ha käyttämällä ravakasti tuotantopanoksia ja hyvänä kesänä saadaan hyvin myös satoa, mutta tuo 3 tn/ha pitäisi onnistua kohtuullisilla panostuksilla.
 
Eli ne jotka eivät ole vap-varattuja, tekevät niinkuin parhaaksi näkevät? Päättävät itse käyttävätkö tankissa olevat löpöt puimuriin ja kuivuriin vai talonlämmitykseen, autoon ja aggregaattiin? Eli siis todellisuudessa valtaosa viljoista jäisi peltoon. Vaikka mielikuva kuhilaita askartelevasta naapurin isännästä onkin varsin hauska, realistinen se ei ole.

Karjanlanta lannoitteena on ajatuksena loistava. Mä käytän vallankin vaan sitä. Ainoa tietysti että tässä ihan omalla kylällä on pelkästään viljapeltoa jokunen satahehtaaria. Karjaa on naapurin n. 50 mansikkia plus mun muutama elukka. Ei taida pitkälle riittää ja kerkiää tulla talvikin ennen kuin lanta on käsipelillä saatu kärrättyä peltoon ja käännettyä sinne.

Eikä noita lypsylehmiä saa millään hoidettua ilman sähköä ja tooooosi isoa löpövarastoa. Mutta mitä mieltä siinä on pyörittää aggregaatilla lypsykonetta ja pumppua mikä nostaa veden kaivosta niille lehmille ja sitten kaataa se kaikki maito maahan. Käsipelillä tollasta elukkamäärää ei juota eikä lypsä jeesuskaan. Eli pulttia otsaan?

Kyllä multakin yksi isäntä tiedusteli heikkona hetkenään että mites jos jotain käy niin jos hän tarjoo pellot, siemenet ja hevoskoneet niin voinko mä tulla hevoseni kanssa laittamaan ne maahan.
 
Baltriber kirjoitti:
No kaikki on sisällä. Vettä tulee oikosenaan. Muutama päivä menee toipuessa. Mun pieni poika ajoi sitkeästi koko helvetillisen rupeaman, kysyin mitä haluaa palkaksi, karkkipussin ja nokkoslettuja. Taidan hakea kaupan isoimman pussin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos mulle oltais sanottu seittemän vanhana, että aja niitä heinäkuormia niin paljon kun jaksat, niin olisin varmaan ollu "pellol eka, pellol vika". Se on juuri tuo hetki, kun kaikki koneet ja autot alkavat kiinnostamaan. No mää en saanu ajaa heinäkuormia, kun vanhempi veli siirteli traktoria seipäältä toiselle. Ite pääsin sitten kuskiks, kun seipäät kerättiin pois ja sai ajaa ilman kytkinrumbaa pikkuvaihteella. Sitten meiltä lopetettiikin aktiivitilan pito 80-luvun lopussa, kun olisin jo tarpeeksi vanhana joutunut osallistumaan hommiin hangon varressakin.
 
Telaketju kirjoitti:
Jos mulle oltais sanottu seittemän vanhana, että aja niitä heinäkuormia niin paljon kun jaksat, niin olisin varmaan ollu "pellol eka, pellol vika". Se on juuri tuo hetki, kun kaikki koneet ja autot alkavat kiinnostamaan. No mää en saanu ajaa heinäkuormia, kun vanhempi veli siirteli traktoria seipäältä toiselle. Ite pääsin sitten kuskiks, kun seipäät kerättiin pois ja sai ajaa ilman kytkinrumbaa pikkuvaihteella. Sitten meiltä lopetettiikin aktiivitilan pito 80-luvun lopussa, kun olisin jo tarpeeksi vanhana joutunut osallistumaan hommiin hangon varressakin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juoksin kuulemma vaahtosammuttimen kokoisena isovanhempien naapurinisännän traktorin perässä perkeleelisen isot saappaat jalassa pitkin peltoja. Olin kuulemma juoksennellut aina niin kauan että oli pakko ottaa kyytiin. :D
 
Kiitos Ikarus,ihan vain olen omavaraisuuden kannalta miettinyt tuota juttua,mulla nuo muutamat peltosarat on joista poistin hirven syömät männyt takavuosina ja niissä olen syötävää kasvatellut,kylvölannotin (Tume KL 200) mulla on sekä äkeet,kyntöaurat ja hankmo,joten ostaa ei koneita tarvitse,tekisi mieli koittaa pientä alaa viljalle,puimuria ei ole joten katkonta pitäisi vielä miettiä,vanha Esa puimakone nököttää kyllä ladon edessä,toimiikin vielä,mutta katsotaan.
 
En kriisinajan suunnitelmaa tarkemmin tunne. Itse tekisin mallikkona asian suunnilleen seuraavasti:

Vap-varatuista nimetään jokaiselle kyläkunnalle ''viljelypäällikkö''. Joka yhteistyössä muiden viljelijöiden (joilla ei sijoitusta) kanssa kohdentaa maatalouden käytettävissä olevan työvoiman sekä tuotantopanokset mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.

Tyylin Arska sun pellot sopii parhaiten kauralle, pistetään ne sille. Muun ajan käyt työvuorolistan mukaisesti tuuraamassa naapurin robottinavetassa isänmaan palvelukseen joutunutta isäntää.

Mukaan lukien sen, että jos Arska saa ostaa 1000 l löpöä viljelyyn, Arska löpön siihen myös käyttää, ei lämmitä sillä taloa. (Kun en millään jaksanut tehä polttopuita.)

No helpolla ja kepeillä töillä päässyt Arska protestoi, mutta kriisin aikana kaikkien on tehtävä uhrauksia:)
 
Justin Case kirjoitti:
Kiitos Ikarus,ihan vain olen omavaraisuuden kannalta miettinyt tuota juttua,mulla nuo muutamat peltosarat on joista poistin hirven syömät männyt takavuosina ja niissä olen syötävää kasvatellut,kylvölannotin (Tume KL 200) mulla on sekä äkeet,kyntöaurat ja hankmo,joten ostaa ei koneita tarvitse,tekisi mieli koittaa pientä alaa viljalle,puimuria ei ole joten katkonta pitäisi vielä miettiä,vanha Esa puimakone nököttää kyllä ladon edessä,toimiikin vielä,mutta katsotaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vanhoja sormipalkkikoneita on Nettikone ja kiviraunioiden päällystät turvoksissa. Ennen puimureita viljat kuivattiin seipäällä, hyvänä syksynä jyviä ei tarvitse erikseen kuivata, ne ovat säilyäkseen riittävän kuivaneita.

Rukiit kerättiin pellolla lyhteisiin ja puitiin riihessä varstoilla hakkaamalla. Mahtoi olla @Baltriber in paaliprojektiin verrattava elämys. Etenkin jos riihen kiukaassa oli vielä lämpöä.
 
Saiko sodan aikana hevosta, koneista ja autoista asiallista korvausta kun ne otettiin armeijan tarpeisiin?. Niin ja tuo ruoan tuotanto, menikö sekin ihan talkooona?.
 
Leaderdog kirjoitti:
Saiko sodan aikana hevosta, koneista ja autoista asiallista korvausta kun ne otettiin armeijan tarpeisiin?. Niin ja tuo ruoan tuotanto, menikö sekin ihan talkooona?.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllähän niistä jonkun korvauksen sai, ainakin rintamalle jääneistä hevosista. Eloon jääneet palautettiin.

Ne talkoot hoitui työvelvoitteisten tekeminä. Mun mummo oli tuusulassa perunapellolla työssä, silloin vielä lapseton evakko. Heinä- ja viljapeltoja hoiti kotiin jääneet naiset, vanhukset jne. Meijän vanhassa paikassa (joka silloin oli 200ha:n tila), oli venäläisiä sotavankeja töissä. Ne majoitettiin saunaan, karjakon asunnon seinänaapuriin.

Mutta siihen aikaan isolla osalla väestöstä oli jonkunlainen tuntuma maataloustöihin. Järestään kaikki osasi käyttää viikatetta ja oli edes nähnyt kuinka lypsetään lehmä ja valjastetaan hevonen. Nykyään se on enempi et on nähny lehmän ja hevosen.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top