Koon 42 kumisaapas painautuu multamaahan.
Kengänjäljen alla möyrii miljoona alkueliötä, kymmeniätuhansia sukkulamatoja, tuhat punkkia ja hyppyhäntäistä, kymmeniä siiroja, muutama kovakuoriainen ja hämähäkki sekä yksi valeskorpioni.
Äkkiseltään miettisi, että nyt ollaan Amazonin sademetsässä, jossa jokaisella silmäyksellään voi nähdä tieteelle tuntemattoman lajin.
Mutta ollaankin ihan perisuomalaisella multamaalla. Maaperä on äärimmäisen rikas elinympäristö, ja juuri siksi professori
Heikki Setälä Helsingin yliopistosta kutsuu sitä köyhän miehen sademetsäksi.
– Meidän ei tarvitse mennä Amazonin sademetsiin havaitaksemme rikasta elonkirjoa. Riittää, kun menemme tuohon takapihalle.
Suurimman osan maaperän elämästä muodostavat mikrobit, mutta eläimillä on myös oma äärimmäisen tärkeä roolinsa.
Tänään vietetään YK:n
kansainvälistä maaperäpäivää (siirryt toiseen palveluun)muistutuksena siitä, miten suuri merkitys hyvinvoivalla maalla on maailman elämälle.
Darwinin, Aristoteleen ja Kleopatran ihailemat
Tunnetuimmat maaperän möyrijät ovat varmasti lierot, kansankielellä kastemadot.
Niiden merkityksen ovat maailmanhistorian aikana ymmärtäneet esimerkiksi
Kleopatra,
Aristoteles ja
Charles Darwin.
Kuningattaren Egyptissä madot olivat pyhiä, ja niiden salakuljettamisesta rangaistiin kuolemalla. Aristoteles sanoi niiden olevan maailman suolisto ja evoluutioteorian isälle lierot olivat rakas kiinnostuksenkohde.
Lierot kuljettavat eloperäistä materiaalia jopa metrin syvyyten maaperässä ja siten lisäävät maan humuspitoisuutta, joka on viljavuuden avain.
Lierojen sukulaiset, änkyrimadot, Setälä on leikkisästi nostanut jalustalle Suomen tärkeimpinä eläiminä. Perusteet palkinnolle ovat vakuuttavat.
– Jos änkyrimadot häviävät metsistä, tulee metsien kasvu vähenemään sen myötä. Änkyrimadot ovat kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi – kaikki herkut samassa paketissa. Ne pystyvät tekemään paljon hyvää maaperässä, kuten lisäämään hajotusta ja kierrättämään ravinteita.
Yhdellä neliömetrillä metsämaata elää käsittämätön määrä eläimiä. Vaikka ne yksittäin ovat pieniä, on helppo ymmärtää, miten suuri vaikutus miljoonien pienten hajottajien työllä on ollut suomalaiselle hyvinvoinnille, joka on elänyt ja elää metsästä.
Raju maankäyttö uhkaa lieropopulaatioita
Silloin, kun maaperä toimii hyvin, ei viljelyssä tarvita Setälän mukaan keinolannotteita kunnon satojen saamiseksi.
Elinvoimainen hajottajayhteistö pitää huolen siitä, että fosfori kiertää maasta kasveihin ja kuolleista ja maatuvista kasveista takaisin maahan.
Ilmastonmuutos ja monia maailman lajeja uhkaava sukupuuttoaalto vaikuttaa toki myös maaperäeläimiin, mutta ne ovat muita onnellisemmassa asemassa suojassa maan sisällä.
Ennen kuin ne järkähtävät, tarvitaan suuria muutoksia tai rajuja toimia maankäytössä.
Esimerkiksi syväkyntäminen, liiallinen lannoitus ja torjunta-aineiden käyttö ovat jo nyt vaikuttaneet maaperän ekosysteemiin köyhdyttävästi.
Keski-Euroopassa ja Amerikassa peltoja on Setälän mukaan viljelty pidempään ja vielä voimakkaammin kuin koto-Suomessa.
Siellä isojen hajottajien, kuten lierojen, kannat ja lajimäärät ovat jo huvenneet reippaasti.
Maaperän merkityksestä muistuttaminen on pyörän keksimistä uudelleen
Yksi ongelma on myös viljelyn monokulttuuri: esimerkiksi suuret rypsi- ja rapsipellot, joissa kasvaa samaa ja vain samaa kasvia hehtaarien ja hehtaarien alalla.
Yksipuolinen elämä maan pinnalla, yksipuolinen elämä maan alla. Silloin kyntöä, äestystä, torjunta-aineita ja lannoitusta tarvitaan enemmän ja enemmän.
– Se johtaa tällaiseen oravanpyörään, joka entisestään köyhdyttää elintärkeää maaperäkoneistoa, Setälä sanoo.
Vaikkei vanha kansa voinut ymmärtää maaperästä kaikkea, minkä nykytiede ymmärtää, olivat ihmiset oppineet vuosisatojen aikana vuoroviljelyn viisauden. Sen, ettei perunapeltoa voi viljellä perunalla montaa vuotta peräjälkeen tai tulee perunarutto.
Sadot ovat parempia, kun viljelyskasvia vaihtelee säännöllisesti.
Setälän mukaan vielä vuoroviljelyäkin parempi vaihtoehto olisi viljellä useampia kasveja rinnakkain samoilla pelloilla, kuten tropiikissa tehdään.
Maaperän eliöt tekevät insinöörityötä ilmaiseksi
Hyvällä maaperällä on roolinsa myös kaupunkiympäristössä, sillä maaperä voi parhaimmillaan olla tärkeä osa kaupunki-infraa.
Talojen, teiden, parkkipaikkojen ja muiden päällystettyjen alueiden alla maaperä on Setälän mukaan käytännössä kuollutta. Eikä kuollut maa tarjoa maaperäpalveluita.
Hengittävä maaperä puhdistaa orgaanisia myrkkyjä, jotka muuten huuhtoutuisivat kovilta pinnoilta pintaveteen. Setälän mukaan olisi tärkeää siis ymmärtää, että viheralueita kaivataan entistä enemmän – jo taloudellisessakin mielessä.
Jos menetämme esimerkiksi Helsingin ydinkeskustassa hehtaarin kokoisen viheralueen, pitää sen tilalle insinöörikeinoin rakentaa mittava hulevesiviemäriverkosto, joka tulee maksamaan satojatuhansia euroja.
Kaupunkipuistojen vaikutus ei sitä paitsi ole vain alueellinen.
Mietitään esimerkiksi Riihimäen kaupunkia ja sen viheralueita: jos viheralueita lisäämällä saadaan hulevesiä kuriin, niitä päätyy entistä vähemmän Vantaanjokeen ja siitä Itämereen.
– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi meidän olisi äärimmäisen tärkeä pitää huolta siitä, että maaperä pysyy hyvässä kunnossa, sillä se heijastuu myös merten hyvinvointiin, Setälä toteaa.
www.kosu.org
.
