No, voisitko määritellä meille "pystyynkuolevan ikimetsä"? Ymmärrän, että ikimetsässä yksittäiset vanhat puut voivat kuolla, mutta minun on vaikea nähdä, että koko metsä voisi mihinkään kuolla omin päinsä ilman ihmisen moottorisahaa. Edes metsäpalot eivät käsittääkseni tapa koko puustoa, vaan ikimetsien elävissä puissa on nähtävissä palojälkiä.
Se siis, missä sinä näet "kuolevan metsän" (=sen puukuutiot eivät enää lisäänny, kun puuta kuolee samaa tahtia kuin uusia kasvaa tilalle), joku "etelän kasvatti" näkeekin monipuolisen metsän, jossa on elinpaikkoja myös sellaisille eläimille, jotka vaativat elinympäristökseen kuolevia tai kuolleita puita. Itse olen tällainen "etelän kasvatti" (vaikka lapsuuteni vietinkin Savossa, jossa metsä alkoi takapihan rajalta). Tietenkin virkistäytyä voi monenkinlaisessa metsässä, mutta kyllä siinä minusta eri tunnelma on, kun käppäilee kansallispuistossa, jossa tosiaan on "pystyynkuolevaa ikimetsää" verrattuna tehometsätalouden puupeltoon, jossa on runko toisensa perään melko tarkkaan samanlaisia nuoria puita. Minusta ei kyse ole siis vain iästä, vaan kansallispuistossakin voi nähdä tarkoituksella poltettua metsää, jossa sitten kasvaa nuoria puita, mutta toisin kuin talousmetsässä, jossa on istutettu vain sitä puulajia, jota siinä halutaan kasvavan, niin tuollainen on luonnollisesti uudistuvassa metsässä sekalaista pöheikköä, jossa kasvaa erilajien puita sekaisin ja eri-ikäisinä.
Tehometsätaloudenkin metsälöissä on monimuotoisuutta, se on vaan erilaista. Yhtälailla tehometsässäkin syntyy pökkelöitä ja vaivaisia puunlenkareita, jotta erilaiset ötökät ja korsteenit saavat kasvualustaa. Nuoren metsän pohjakasvusto taas sallii paljon sellaista, mikä ikimetsästä puuttuu. Kun olet tallustanut tuollaisessa väinämöismallin ikimetsässä, niin paneppa merkille miten köyhä aluskasvillisuus niissä monesti on. Metsäluonto on muutakin kuin 26-metriset kuuset ja männyt. Metsien virkistys- ja taloudellisen käytön kannalta on aina parasta mitä useampaa kehitysluokkaa löytyy. Ja tuolloin kaikenlaiset kääpiöt ja näivertäjätkin löytävät lokeronsa.
En ole suinkaan kansallispuistojen vihaaja, PÄINVASTOIN. Meillä on varaa reilusti laajentaa puistoja. Mehtävaltiolla lääniä riittää. Enkä väheksy ikimetsien tenhoakaan, halusin korostaa vain sitä, että minulle luonto nykyisellään näyttäytyy aina luontona. Jokaisella luontotyypillä on aina arvonsa. Puhdas vesi on suorastaan kansallisomaisuus. Ja takaan, että siinä vaiheessa, kun Nestle alkaa paaluttaa pohjavesiä itselleen, minusta sukeutuu pirullinen luontoihminen, joka naputtaa itsensä ketjuilla puihin jne. Rauhanomainen vastarinta saa käyttöönsä kirotun vanhan kyöräkkeen, joka käsittää kokonaismaanpuolustuksen todella laajalla tavalla.