Olet insinööri?
Tottakai voidaan rakentaa sellainen aita, että nauta pysyy sisällä ja susi ulkona. Hinta sellaiselle vain on tähtitieteellinen. Nautojen aidat perustuvat siihen, että sähköiskun saatuaan eläin ei toista kertaa aitaan koske, paitsi jos joutuu hengen hätään ja pakokauhuun. Silloin ei pelkkä psykologinen pidäke riitä.
Niin, ajattelin, että nykyteknologialla olisi mahdollista tehdä jotain muutakin kuin vain rakentaa iso aita. Jos ongelmana on se, että susi kiusaa niitä lehmiä läpi yön, niin voisi ajatella, että rakentaisi jonkinlaisen hälyytysjärjestelmän, joka havaitsisi suden ja tekisi hälyytyksen talossa, josta sitten ihminen voisi tulla ajamaan suden pois. Nykyisin kukaan ei viitsi tällaiseen investoida, kun on vain halvempaa ampua ne sudet pois.
Mitä näiden kustannuksiin tulee, niin siitä voidaan vetää köyttä, miten paljon maanviljelyn tulee sopeutua luonnonsuojeluun ja miten paljon muun yhteiskunnan tulee kompensoida maanvilljelijöille aiheutettua taloudellista haittaa siitä, että ympäristöarvoja pidetään arvossa.
Ja sitten voi pohtia sitä, onko järkeä harjoittaa kaikentyyppistä maanviljelyä kaikkialla, vai olisiko järkevää, että vaikkapa alueilla, joilla on paljon susia, karjankasvatusta vähennettäisiin ja jätettäisiin tämä touhu niille alueille, joilla susia on vähemmän. Tietenkin tämä voi tuntua yksilöstä (=se maanviljelijä, jonka tila sattuu olemaan väärällä alueella) vääryydeltä ja minusta sitä voisikin ajatella, että jos tällaiseen ryhdyttäisiin, niin näille viljelijöille maksettaisiin jotain lopetus- tai sopeutumisrahaa. Joka tapauksessa on muistettava, että maanviljelyyn kaadetaan todennäköisesti jo nyt enemmän veronmaksajien rahaa (suoraan Suomen pussista ja EU:sta) kuin mihinkään vastaavan taloudellisen lisäarvon tuottavaan toimintaan. Kyse ei siis ole mistään Suomen talouden avaintoiminnasta, vaan tekohengityksellä elossa pidettävästä toiminnasta (tämä lause ei tietenkään koske vain Suomea, vaan melkein koko Eurooppaa).
Pointti on kuitenkin se, että Suomi on niitä harvoja EU-maita, joissa on pieni väentiheys ja siksi on edes jotenkin mahdollista villien susien ja ihmisten elää samalla alueella. Nyt susia suunnitellaan
palautettavaksi jopa Skotlantiin, jotta kaurispopulaatio saadaan pidettyä kurissa. Siellä väentiheys on kuitenkin luokkaa nelinkertainen Suomeen verrattuna.
Ja koska petoeläimet ovat valtion omaisuutta, kuuluu vahinkojen ennalta ehkäisy ja korvaaminen luonnollisesti valtiolle, eli veronmaksajille. Jos minun lehmäni karkaavat ja mylläävät naapurin nurmikon, niin tietenkin minun tulee korvata vahingot, eikä voivotella että tällaista tämä nyt on ja koitahan pärjäillä...
Osin olen samaa mieltä. En tosin näe kenelläkään susiin samanlaista omistusoikeutta kuin vaikkapa lehmiin. Omistaako valtio ilmankin, jota hengitämme? Jos joskus tulee kovasti ja puu kaatuu auton päälle, niin onko tämä valtion korvattava? Tai miten vesistöt? Vedenomistus on kai jopa jaettu yksityisille omistajille. Jos joku vesistö tulvii, niin pitäisikö sinusta vedenomistajien korvata tulvien kärsijöille aiheutuneet taloudelliset vahingot? Pointti: Osa asioista on vain luonnon tapahtumia, joita ei nyt vaan kukaan omista. Suden aiheuttamien tuhojen korvaamisessa olen sitä mieltä, että siihen on johonkin mittaan järkevää ryhtyä, mutta minusta pitää pitää systeemi sellaisena, että maanviljelijällä on insentiivit investoida järjestelmiin, joilla vahingot pidetään minimissä sen sijaan, että keskittyisi vain korvaushakemusten kirjoitteluun.