Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Herman30 kirjoitti:
No juu enkä ole tuota harkinnut arkiruuaksi vaan se olisi kätevää kantaa mukana eväänä lyhyillä retkillä. Pari purkkia taskuun ja sitä rataa. Muttei ole tullut ostettua, pidän sitä liian kalliina.
Klikkaa laajentaaksesi...

Toivottavasti on parempaa kuin Saarioisten sikanauta jota maistoin monta vuotta sitten, toivottavasti ovat reseptiä vaihtaneet.
 
Suomi haluaa tiukentaa maito- ja lihatuotteiden alkuperämerkintöjä
Suomi aikoo tiukentaa maito- ja lihatuotteiden alkuperämerkintöjä. Maa- ja metsätalousministeriössä on alettu valmistella määräaikaista säädöstä, joka koskee maito- ja lihatuotteissa käytetyn maidon ja lihan alkuperämaan ilmoittamista.

Lihan, jota käytetään ainesosana, alkuperämaan ilmoittamisessa on tarkoitus noudattaa samoja sääntöjä kuin tuoreen lihan alkuperän ilmoittamisessa EU:ssa: ilmoituksessa pitää kertoa eläimen viimeinen kasvatusmaa sekä teurastusmaa. Maidon osalta ei ole harmonisoitua mallia alkuperämaan ilmoittamiseksi. Suomessa alkuperämaaksi on tarkoitus määritellä lypsymaa.

– Suomen säädösehdotus ilmoitetaan komissiolle ja lähetetään kansallisesti lausuntokierrokselle tämän syksyn aikana. Säädös voisi tulla voimaan kevättalvella 2017, sanoo maatalous- ja ympäristöministeriKimmo Tiilikainen (kesk.) ministeriön tiedotteessa.

EU:n elintarviketietoasetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat säätää alkuperämaan pakollisesta ilmoittamisesta, jos elintarvikkeen tiettyjen ominaisuuksien ja sen alkuperän välillä on osoitettu yhteys. Jäsenvaltion on esitettävä näyttö siitä, että valtaosa kuluttajista pitää kyseisen tiedon antamista erittäin tärkeänä.

Komissio on hyväksynyt Ranskan säädösehdotuksen, joka edellyttää maito- ja lihatuotteissa käytetyn maidon ja lihan alkuperämaan ilmoittamista Ranskassa valmistetuissa elintarvikkeissa ensi vuoden alusta. Kokeilu on kaksivuotinen. Myös Italia, Kreikka, Liettua ja Portugali ovat ilmoittaneet komissiolle säädösehdotukset maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperän ilmoittamisesta.

Outi Laatikainen
http://www.ksml.fi/kotimaa/Suomi-ha.../829502?pwbi=5ff13350fefad9665364c05ecf31480a
 
Lihansyöjän lautasella tiivistyy ekologisuus ja tehokkuus
Matti Mäkelä
Kolumni 10:45 http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...a-tiivistyy-ekologisuus-ja-tehokkuus-1.161333
Matti Mäkelä: "Lihansyönti teki ihmisestä sivistyneen luomakunnan kruunun, kun hänellä jäi aikaa ajatteluun. Ruohonsyöjillä ei eläinmaailmassa sen sijaan ole edes teoreettisia mahdollisuuksia itsensä sivistämiseen."

Sorsa lentää pohjoiseen, pataan kuumaan mausteiseen, runoili (hiukan muotoiltuna) lauluntekijä aikanaan.

En ole metsästäjä, kalastankin vain kutuaikana. Lihaa syön nykyään harvakseltaan, mutta se johtuu ikääntymisestä. Vanhus syö kuin lintu, närkkimällä.

Sen sijaan olen pitkään ihmetellyt nykyajan kiihkoilevaa puhetta kasvisruuan puolesta.

Ensiksikin ekologisuus. Ajatellaanpa tuota mainittua sorsaa. Se on kerännyt luonnosta parhaat kasvinosat, mehevät juurekset, makoisat varret. Sen sydän ja verenkiertojärjestelmä on huolehtinut ruuan varastoinnista ja kylmä- tai tässä tapauksessa tuoreketjun saumattomasta toiminnasta.

Sitten se itse omin voimin lentää satoja kilometrejä metsästäjän pyssyn kantamalle, kokee nopean armokuoleman, jollaisesta eläin luonnossa, krokotiilin tappopyörityksessä voi vain unelmoida.

Metsästäjä palaa kotiin, heittää ylpeänä ikiaikaisen saaliin keittiössä esiliina lanteilla pyörähtelevän miehensä eteen. Kohta porisee padassa höyryävä, maustettu sorsakeitto. Mikä idylli, syksyiltanen kaukaisel’ maal’.



Ja mitä tekee samaan aikaan niin sanottu luonnonystävä?

Hän varustaa sata metriä pitkän tankkilaivan tai kerosiinilla ilmassa pysyvän raskaan rahtikoneen, kuljetuttaa ”terveelliseen” ruokapöytäänsä neljääkymmentä sorttia hedelmiä, keväänvihreitä parsantaimia Välimeren ensisadosta, salaa geenimanipuloitua soijaa, ja ah! luomuviiniä Australiasta, Chilestä, ja poliittisesti nykyään niin korrektista Etelä-Afrikasta.

Kenties espanjalaisen tyhjiöpakatun palan luostarijuustoa, jos heittäytyy vapaamieliseksi. No, pakko tehdä niin, kas kun kasvit, viinit ja juustot eivät osaa lentää eivätkä uida, kylmäketjun ylläpidosta puhumattakaan.

Toinen, mitä olen ihmetellyt on teho. Lihansyönti teki ihmisestä sivistyneen luomakunnan kruunun, kun hänellä jäi aikaa ajatteluun. Toki siihen tarvittiin myös taitavat kädet.

Koirallakin on lihansyöjänä luppoaikaa 15 tuntia vuorokaudessa, mutta niin kauan kun lihajalosteita sen appoiseen kitaan riittää, se ei näytä tuntevan mitään kiinnostusta työväenopistojen aina niin innostaviin syksyn ohjelmaläpysköihin. Korkeintaan repii isoilla kulmahampaillaan silpuksi, jos kömpelöiden käpälöidensä väliin sellaisen saa.

Ruohonsyöjillä ei eläinmaailmassa sen sijaan ole edes teoreettisia mahdollisuuksia itsensä sivistämiseen. Niiden valveillaoloaika kuluu ruuanhankintaan, koska kasvisruoka on niin tehotonta.

Sama näkyy ihmistenkin maailmassa. Seurasin kerran, kun kasvisruokatoimittaja haastatteli vihreää filosofia ihmiskunnan tulevaisuudesta. Siitä ei meinannut tulla mitään, koska suurin osa heidän ajastaan kului syömiseen. Kasvisruokaa pitää tunnetusti syödä hitaasti ja nykyihmisen maailmassa myös joka korren välissä kehua pitkään.

Ja oliko ruoka edes hyötyisää, kovin kaitaluisia olivat kumpainenkin.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin isäntä heinäkiireen aikaan heitti lakin päästään ja lapioi lihasopan ennen kuin lakki oli edes penkin päähän pudonnut.

Olin aiemminkin näiden ajatuksieni kanssa kyllä hyvää pataa kyläläisten kanssa, koska he eivät ole koskaan kasvisruokaan hairahtuneetkaan.

Sen sijaan tunsin yksinäisyyttä idealististen nettikavereitteni kanssa, sielläkin kun tapaan viettää aikaani. Kunnes tutustuin Joonas Konstigin kirjaan Pyhä ruoka ja siitä käytyihin keskusteluihin. Konstigilla on vielä se hyvä puoli, että hän on itse entinen paheestaan irti päässyt kasvissyöjä.

Samalla tavalla kuin alkoholistia voi auttaa vain entinen alkoholisti, Konstigin neuvot antavat kelpo vertaistukea kasvissyönnistä luopuneille.



Klikkaa laajentaaksesi...
 
Siat on taas jalostettava rasvantuottoon.

TIEDE

Susanna Peltonen

Onneton tapaus 60-luvulla vaikutti 50 vuoden ravitsemussuosituksiin – tuhdit shekit kuittasivat tutkijat hiljaisiksi
Ars Technica kertoo, että sokeriteollisuus pelasi 1960-luvulla riskialtista peliä pelastaakseen maineensa.

JAMA Internal Medicinen julkaisemien tietojen mukaan sokeriteollisuus jakoi tuhteja shekkejä Harvardin yliopiston tutkijoille hiljentääkseen sokerin ja sydäntaudit linkittävät tutkimukset.

Kenties yllättävästi tutkijat ottivat lahjukset myös vastaan.

Muunneltu tutkimusmateriaali ja tieteelliset tekstit käänsivät keskustelun sokerista rasvaan. Lähes vuosikymmenen ajan rasva oli vakava terveyshaitta, sokeri ei. Ihmisiä saatettiin jopa kannustaa vähärasvaiselle, mutta sokeripitoiselle ruokavaliolle.

Yhdestä ostetusta tutkijasta tuli myöhemmin Yhdysvaltojen maatalousviraston ravitsemuspuolen johtaja. Hän pääsi määrittelemään maan ravitsemussuositukset.

Nykyisin sokerin vaikutusten vähättelyä pidetään yhtenä syynä Amerikan ylipainoepidemiaan.

Paljastuneet sopimukset osoittavat, miten kyseenalaista teollisuuden rahoittama tutkimus voi olla. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että yritysten sponsoroimia tutkimuksia kannattaa käyttää lakeja tai ohjeita laadittaessa. Toisaalta tapaus näyttää, miten tärkeää on, että tutkijat tuovat esiin kaikki tutkimusta koskeneet intressiristiriidat.

Huolestuttavaa kenties on, miten paljon sokeriteollisuuden toimijalla voi olla valtaa. Sokeriteollisuuden toimintaa tarkkaileva Sugar Association sanoi heti dokumenttien paljastuttua, että sen olisi pitänyt toimia läpinäkyvämmin myös aiemmin. Samalla yhdistys kuitenkin ihmetteli, miksi lahjontatapaus kaivettiin esiin juuri nyt. Ehkä aihe kaivettiin esiin pelkästään siksi, että siitä saa helposti sensaatio-otsikoita?

New Yorkin yliopiston tutkijat ovat Sugar Associationin kanssa eri mieltä. Heistä tapaus vahvistaa, että 1950- ja 1960-luvulla tutkijoilta ostettiin yhtiön imagoon sopivia tutkimuksia. Perusteena väitteelle oli, että jo ennen 50-lukua oli puhuttu sokerin ja rasvan terveyshaitoista.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sissi ainakin rakastaa kunnon ryteikköjä.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/lukija-laiska-saa-palkan-metsätaloudesta-1.162150
Laiska saa palkan metsätaloudesta
Hannu Perälä
Lukijalta 00:00 http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/laiska-saa-palkan-metsätaloudesta-1.161913


Olen koko ikäni vihannut raivaussahaa. Se on aiheuttanut, että kiireellisiä ensiharvennuksia on rästissä useampi hehtaari.

Seuraavassa puntaroin metsäammattilaisten ohjeistusta ja omaa laiskanpuoleista tyyliäni.

Otetaan ensin ammattimiesten esimerkki:

Lähdetään tilanteesta, että olet talvella hakkuuttanut aukon rehevälle maapohjalle. Oksat on kerätty ja kannot nostettu. Seuraavaksi paikka pitää laikuttaa tai mätästää. Lasku tehdystä työstä tulee sinulle.

Sitten istutetaan uudet taimet. Työstä ja taimista lasku lankeaa tietysti sinulle. 5–10 vuoden sisällä taimikko pitää raivata koivun ja muun roskapuun vesoista useampaan kertaan. Kuka maksaa taas?

Kun 20 vuotta on kulunut, on pystykarsinnan paikka männyissä. Maksajahan jo tiedetäänkin! Tässä vaiheessa sinulla on hyväkasvuinen nuori metsikkö, tosin täynnä paksuoksaista puuta josta ei koskaan tule hyvää sahatavaraa.

Nyt kun muistetaan työn hinnan nousu viime vuosikymmeninä ja se, että 20 vuotta sitten kuidusta sai 17 euroa/k-m3 – eli saman kuin nykyään – niin kyseenalaistan koko touhun.

Sitten laiskanpuoleinen systeemini:

Lähdetään samasta tilanteesta – aukosta. Olen jättänyt kaikki hakkaamani aukot herran huomaan 15–20 vuodeksi. Aloitin lokakuussa viime syksynä taas yhden pusikon siivoamisen.

Pinta-alaa pusikolla oli 1,2 ha. Aikaa kului alle kaksi kuukautta ja ketjusahan bensaa 40 tankkia. Pidin oikein kirjaa.

Paikassa oli koivut 10- metrisiä, kuuset 5-metrisiä ja pihlajat, pajut siellä seassa, että läpi ei päässyt.

Jätin taimikon kuusivaltaiseksi ja liian sakeaksi. Mätin roskapuun kasalle ja ajoin keväällä pois. Risukasa oli 90 k-m3 joista sain 15,00 euroa/k-m3, kemerarahoja 7 euroa/k-m3 ja 100 euroa/ha.

Kysymys. Kuka saa rahat? Väitän, että minun palstoiltani korjataan aikanaan parempaa lautaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
raivaustyomaa.jpg

Havaintokuva raivauskohteesta. Vuoden-parin vuoden myöhästyminen olisi tiennyt pääpuulajin vaihtoa kuusesta koivuksi. Tuo kuvan taimikko on noin 8-10 vuotiasta. 20 vuotta herran huomassa olisi tiennyt tällä kohteella juuri sitä.

Olen näitä hommia harrastanut ja olen sitä mieltä, että kaikille kohteille tuo myöhästetty raivaus ei käy.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niitäkin kohteita näkee ja valitettavan usein.
Puut myydään, perustetaan uusi metsä istuttamalla taimet ja sen jälkeen homma on herran huomassa.

Rehevilla maapohjilla, kuten kuvan kuusikko, uuden metsän perustaminen on monen hikipisaran takana.
Istutuksen jälkeen 2-3 raivauskertaa, sitten ollaan voiton puolella.
 
miheikki kirjoitti:
Sissi ainakin rakastaa kunnon ryteikköjä.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/lukija-laiska-saa-palkan-metsätaloudesta-1.162150
Klikkaa laajentaaksesi...

Ryteikkönsä kullakin.
Omalle pienelle pläntille vaaramaisemissa on tarjottu jos jonkinlaista metsänparannusta ja serti-koiranmuonaavaimitäseon. Poikkeuksetta tontille olisi toimitettu enemmän tai vähemmän konekalustoa parturoimaan kitukasvuista rääseikköä, vanhoja kosteikkokuusia tai kuivan kankaan muutenkin harvahkoa puustoa. Tuotto ei varmasti kattaisi kuin murto-osan toimenpiteiden aiheuttamista kuluista. Kunnollista sahatavaraa tulisi vähänlaisesti. Puista kaadan vain sairaat, tykyn katkomat ja kuolleet puut polttopuuksi.

Maa-alue soveltuu hyvin vapaa-ajan asutukseen ja virkistyskäyttöön, sillä pläntillä on muutama oma lampi, metsäkanalinnut pesivät aivan alueella olevan asuinrakennuksen ja mökkirakennuken lähellä ja maasto on suurelta osin hyvin kulkukelpoista kumpuilevaa kuivaa kangasmetsää. Humu-maailman palvelutoimintakin on vain muutaman minuutin ajomatkan päässä. Lampien välisessä kosteikossa puron äärellä on perimätiedon mukaan viimemmäksi 60-luvulla tiputeltu "korpikuusen kyyneltä"; paikalta löytyneet arkeologiset todisteet (viinapannu ja jäähdytysrännin jäännökset) vahvistavat puistokemiatehtaan toimineen aikanaan ko. kosteassa ja suojaisessa notkelmassa.

Ko. alueen MHY lähetti taannoin "jos et maksa, ryhdymme toimenpiteisiin" kirjeen (lain mukaan näihin kuuluminen on vapaaehtoista) jäsenmaksulapun keralla. Arvatenkin en maksanut ja irtisanoin itseni toiminnasta, toimenpide sekin.
 
Ikarus kirjoitti:
raivaustyomaa.jpg

Havaintokuva raivauskohteesta. Vuoden-parin vuoden myöhästyminen olisi tiennyt pääpuulajin vaihtoa kuusesta koivuksi. Tuo kuvan taimikko on noin 8-10 vuotiasta. 20 vuotta herran huomassa olisi tiennyt tällä kohteella juuri sitä.
Klikkaa laajentaaksesi...

20 vuotta herran huomassa niin on pahimmillaan tiheää hieskoivikkoa ja taimetkin menivät hukkaan. Ehkä joku kääntää asian positiiviseksi: saahan siitä edes polttopuita.
 
Joskus on taimia istuttaessa tullut mieleen ajatus, että mikä on puun käyttötarkoitus 100 v:n päässä. Onko se rakennusmateriaali vai syödäänkö se?
 
Puusta puheenollen; visa- ja loimukoivulla (kotimaiset puut) olisi tällä hetkellä jonkin verran kysyntää. Näitä kasvattaisin tuleville sukupolville jos oma maa sopisi sellaiseen.

Kauniilla puusepänpuulla on ottajansa huonekaluista ja koriste-esineistä aina autoteollisuutta myöten. Tunnustan, että jemmaan milloin mitäkin puuta tulevaa mahdollista käyttöä varten. Heh, minullahan on muuten ollut jo viiden vuoden ajan hyvän paksuista pihlajapölliä osin kuorittuna kuivumassa. Mitähän siitä voisi tehdä? (Rakkaat puukalikkani! ;)) T. Sarek1 Ankka
 
Yksi tukipäätöstä perusteleva lause, 11 riviä tekstiä – viljelijän kohtaama byrokratia kiteytyy videolla
Politiikka13:46Terhi Pape-Mustonen
Lauseen lukeminen ääneen kestää minuutin ja 20 sekuntia.

SARI KUJALA
181429-jpg.jpg

Tässä on lause kokonaisuudessaan.
"Mulla on tässä käsissäni erään viljelijän saama elykeskuksen päätös, joka liittyy ylimääräisten tukioikeuksien mitätöintiin. Näissä perusteluissa on yksi lause, jonka haluaisin lukea teille."

Näin alkaa Sari Kujalan Facebook-video, joka on saanut verkossa 21 tuhatta katselua. Lause kuvastaa viljelijöiden työssään kohtaamaa byrokratiaa pysäyttävästi: se kestää ääneen luettuna minuutin ja 20 sekuntia.

Kujala on europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen (kesk.) kotimaan avustaja.

"Avustan Annelia täältä kotitoimistosta Etelä-Pohjanmaalta käsin. Saamme runsaasti yhteydenottoja kansalaisilta, joista yksi oli tämän päätöksen saanut viljelijä."

"Luin hänen saamansa päätöksen, tankkasin muutaman kerran ja päätin, että se on pakko jakaa jonkun kanssa. Kun työkavereita ei ole vieressä, tein aiheesta videon."

Kapulakieli harmittaa.

"Viljelijöiden kohtaama byrokratia kiteytyy tässä yhteen lauseeseen, josta ei ymmärrä yhtään mitään. Tuottajat painivat niin vaikeiden asioiden kanssa, että kyllä edes heitä koskevien päätöksien kieli pitäisi olla ymmärrettävää."

Lue lisää:

Byrokratia vie tuottajalta yöunet

Mavi puolustaa 1,18 euron tukien mitätöintiä: "Menettely on määrätty EU-tasolla"

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...ohtaama-byrokratia-kiteytyy-videolla-1.162535

On tämä erinomaisen hienoa:confused: Byrokratian purkamiseksi täytyisi ryhtyä toimii. Norminpurku talkoista on puhuttu, mitään ei ole tehty.
Itse viskaan tukipäätösten perusteluosan munkkilatinoineen kylmästi lukematta roskiin.
Lukeminen ei paljon vakauta, kuka tuosta mitään ymmärtää, ei vaikka lukisi kymmenesti.
 
Tuossa itä-naapurissa on jo kokeiltu systeemiä jossa maatilat tuottaa valtion rahoilla ruokaa ilmaiseksi kauppoihin. Ei toiminut siellä, eikä toimi nytkään.
 
Sarek1 kirjoitti:
Puusta puheenollen; visa- ja loimukoivulla (kotimaiset puut) olisi tällä hetkellä jonkin verran kysyntää. Näitä kasvattaisin tuleville sukupolville jos oma maa sopisi sellaiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Visa on ollut perinteisesti hyvissä hinnoissa (laadusta riippuen), mutta koska sitä on alettu viljelemään aika runsaasti, voisi olettaa hintojen jatkossa laskevan runsastuneen tarjonnan myötä.
 
Erkki kirjoitti:
Visa on ollut perinteisesti hyvissä hinnoissa (laadusta riippuen), mutta koska sitä on alettu viljelemään aika runsaasti, voisi olettaa hintojen jatkossa laskevan runsastuneen tarjonnan myötä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on vähän tällainen muna/kana kysymys. Tarjonta lisää kysyntää. Pari esimerkkiä vuosien varrelta. Marttiini olisi vuosia sitten saanut, oliko nyt Cabelakselta, suurtilauksen visakahvaisita puukoista mutta näytekappaletta seurailevaa visan saantia ei voitu varmuudella taata ja tilaajan sanktiot toimitushäiriöiden tapahtuessa olivat liian suuri riski. Homma jäi siihen.

VW group käytti visaa yhtenä kalleimpana sisustuselementtinä autoissaan mutta laadukkaan visan toimitusten tökkiminen aiheutti sen poistumisen valikoimasta.

Vallitseva muoti ratkaisee ja jotta visa-design jutuista tulisi iso juttu on visan kohdalla lähes aina liian suuri riski saatavuus. Visa kauppa ja käyttö on enemmän tai vähemmän ollut pienpuuseppä nyhräämistä ja hankkiminen metsistä yksittäisten puiden keräilyä. Jos visa pellot alkavat tuottamaan tasalaatuista homogeenista viiluraaka-ainetta niin vasta sitten siitä voidaan alkaa taas yrittää tehdä teollisuudelle toteuttamiskelpoinen trendi tuote. Suuri riski piilee tähän viljellyn visan laatuun. Se kun paljastuu vasta viilutuksen jälkeen. Pahoja pettymyksiä on jo tullut mutta geeni-visat saattavat tuottaa tähän parannuksen. Edellyttäen että kanta-geeni on tehnyt kukkansa juuri rehevällä maalla. Visan tuotanto kuitenkin globaalisti rajoittuu alueelle jossa hauenleuasta tehty kannelgospel oli aikanaan kovinta hottia.
 
Mulle on jäänyt epäselväksi, mihin hankkeisiin valtio nyt satsaa puunjalostusteollisuudessa? Puhetta on uusista tuotteista jne. mutta pitäisi olla sen verran virkku kansalainen, että ihan mielenkiinnosta selvittäisi asiaa pintaa ja puheita syvemmältä. Kutina on sellainen, että wanha kunnon sellunkeitto ja polttoaineisiin tähtäävä jalostus ovat NE. Innovaatiopöhinä nimittäin tarvitsee rahaa ja vähän hitokseen ja hiukka epäilen, ettei niihin sitä riitäkään. Pari Aalto-yliopiston tutkimusta ja Oulun yo:n hanke eivät vakuuta, suoraan sanoen.

Kansainväliseen menestykseen tähtäävät vallankumoukselliset tuotteet....hiukka epäilen. Ja ei, en pidä vallankumouksellisena esim. uudenlaista käärepaperia. Sitä osaavat keittää muutkin. Nanoteknologiaan perustuva uustuotanto vaatii käsittääkseni sellaisia pääomia ja onnistumisia markkinoinnissa, että voi jäädä puheiden asteelle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top