Osa pärjää, toiset ei. Lienee tässäkin yrittäjän ominaisuudet ratkaisevassa roolissa. Kaikista ei ole yrittäjiksi.
Taksat on kilpailtu eikä löysiä ole yhtään. Omanlaisensa luonteen tuo työ vaatii. Vuorot on pitkiä, työ yksinäistä ja vastuullista.
Koneita hajoaa, rassaat niitä pakkasessa tai vesisateessa, eipä ihme, että ärräpäitä välillä sinkoilee.
Velat painaa niskassa ja koneen pitäisi toimia.
Alkuinvestointi on metsäkone yrittäjällä raskas. Moto ja ajokone lienee noin 500.000 euroa uutena yhteensä?
Mitä olen kuullut parhaiten pärjää ne yrittäjät, jotka jaksaa ajaa itse sen vähintään 12 h vrk. Jos koneet liikkuu palkkakuskeilla pelkästään, niin tiukkaa on.
Eikä kuskejakaan tahdo saada, kun ei ole varaa tosi tiukoilla taksoilla maksaa heille kunnollista palkkaa.
Kovalla pakkasella metsäkonemiehet pyrkii ajamaan kahdessa vuorossa 24 h vrk. Lämpimät öljyt ja toiveet siitä että kone kestää, ainakin jollain lailla.
Jos kone otetaan kylmästä - 30 C tulille, pelkkä hakkuupään lämmityskäyttö vie aikaa tunnin. Kierrätät öljyjä hakkuupäässä niin pitkään, että sillä uskaltaa ilman rikkontumisen pelkoa hakata.
Itse hallitsen kuormauksen, motolla olen peräti kaksi puuta moton omistajan neuvoessa vieressä kaatanut ja katkonut.
Nappeja julmetusti, eipä ihme, että simulaattoriharjoittelu on tarpeen.
Ammattimieheltä työ sujuu joustavasti ja metsäkin jää harvennuksen jäljiltä metsänomistajaa miellyttävään kuntoon.