Suomalaista humalaa löytyy yllättävän paljon – viljelyä saadaan silti odotella vuosia
Suomalaisten pihoilla kasvaa humalaa yllättävän paljon. Luonnonvarakeskuksen kyselyyn tuli yli tuhat vastausta.
Humalat
5.8.2017 klo 06:02
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/rikot-lakia-ellei-sinulla-ole-humalasalkoa-1.153207
Jouni Hakalahti
Markku Sandell
Luonnonvarakeskus(siirryt toiseen palveluun) pyysi keväällä suomalaisia ilmiantamaan vanhat humalakasvunsa ja heinäkuun loppuun mennessä vastauksia kertyi yli tuhat. Syy, miksi juuri kotimainen humala kiinnostaa, on se että ulkomailta tuodut humalalajikkeet eivät kestä ilmasto-olojamme toisin kuin täällä jo karaistuneet lajikkeet.
Yllättävän hyvin humalakasvit ovat säilyneet, sillä kotimainen viljely taantui yli sata vuotta sitten, kun alettiin käyttää enemmän tuontihumalaa.
Luken tutkija Merja Hartikainen arvelee saamiensa vastausten perusteella kuitenkin, että suomalaisilla on jotenkin erityinen suhde humalaan.
– Monenlaisia tarinoita ja ilmoituksia on tullut. Luulen, että humala, joka on näitä vanhoja kasvikantoja, on ollut tosi pitkään samassa pihapiirissä. Tiedetään, että se on vanha ja kukaan ei sitä siihen ole tuonut. Se tunnistetaan myös helposti.
Tavoitteena on, että pystyisimme seulomaan tuhannesta saadusta kasvikantanäytteestä 10 parasta suomalaista aromihumalaa oluentekoon.
MERJA HARTIKAINEN, TUTKIJA, LUONNONVARAKESKUS
Nyt humalakasvustojen ilmiantajat saavat tutkijoilta pyynnön lähettää näytteet kasvin lehdistä ja kävyistä. Lehdistä tutkitaan geneettinen monimuotoisuus ja kävyistä niiden katkero- ja aromipitoisuudet. Humalakäpyjä tutkivat myös oluenpanijat, koska juuri käpyjen kemialliset ominaisuudet ovat tärkeitä mitattaessa niiden aromaattisuutta oluentekoon.
– Tavoitteena on, että pystyisimme seulomaan tuhannesta saadusta kasvikantanäytteestä 10 parasta suomalaista aromihumalaa oluentekoon, arvioi tutkija Merja Hartikainen.
Aivan heti ei suomalaista humalaa ole tulossa myyntiin, sillä kasvikantojen tutkiminen, lisääminen ja humalatarhojen perustaminen vie oman aikansa. Merja Hartikainen laskeskelee, että muutaman vuoden kuluttua suomalaiset humalalajikkeet on kunnolla tutkittu, viljelykokeet tehty ja taimet annettu taimistojen lisättäväksi ja sitä kautta edelleen halukkaille viljelijöille pellille istutettavaksi.
– Kolmantena vuonna taimien istuttamisesta aletaan saada hyvää satoa. Muutama vuosi pitäisi jaksaa odottaa, tutkija miettii.
Humalan hinta nousussa
Euroopan humalasadon(siirryt toiseen palveluun) on erityisesti tänä vuonna kärsineen kuivuudesta ja hinnat ovat taas nousussa. Satotaso on muualla yli 2000 kiloa hehtaarilta, mutta Suomessa tehdyissä viljelykokeissa on jääty tuhanteen kiloon tai alle. Toisaalta luomuhumalalla on kysyntää ja siitä on kaavailtu jopa vientituotetta.
Suomalainen humalanviljely voi perustua vain täkäläisiin kasvikantoihin, sillä tuontijuurakoista ei ole onnistuttu saamaan satoa.
– Ulkomaisia kaupallisia lajikkeita Suomessa on moni yrittänyt pienimuotoisesti viljellä. Joko ne eivät selviä talvesta tai eivät ole sopeutuneet lyhyeen kasvukauteemme ja pitkän päivän valo-olosuhteisiin, Merja Hartikainen kertoo.
Käytännössä vain pohjoiset lajikkeet menestyvät Suomessa ja ehtivät kukkia ajoissa ja tuottaa satoa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Hartikainen uskoo, että meneillään olevan
tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) kautta voidaan löytää viljelyyn sopivat lajikkeet.
– Viljelijät ovat todella kiinnostuneita löytämään ja saamaan täällä pärjääviä, oluenteossa hyviä kasveja. Melkein ainut vaihtoehto on se, että yritämme tutkimuksen kautta löytää viljelynarvoiset kasvikannat.
Suomessa humalaa(siirryt toiseen palveluun) on viljelty keskiajalta lähtien ja sitä on käytetty myös veronmaksuun. Viljelemättömyydestä on jopa sakotettu Ruotsin vallan aikana.
Pohjos-Karjalassa tutkittiin humalanviljelyä 1990-luvulla ja humalalajikkeita on kartoitettu aiemminkin. Torniossa panimotoiminnan uudelleen aloittanut yhtiö haluaa myös elvyttää kotimaisen humalan viljelyä.
Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan yksikössä ylläpidetään kahdeksaa vanhaa suomalaista
humalakantaa(siirryt toiseen palveluun), jotka on kerätty eri puolilta Suomea. Ne kuuluvat kasvigeenivaraohjelman piiriin.
Mustialan käpyjä on käytetty paikallisen pienpanimon oluissa aromihumalointiin keiton loppuvaiheissa.
Lähteet: LUONNONVARAKESKUS
