Suuri maatalouskeskustelu

Kyllä jotain arvostusta vielä maamiehiä kohtaan on,tulin juuri naapurikunnan rengasliikkeestä,traktorin eturengas sanoi eilen työsopimuksen irti,kun vein sen liikkeeseen niin se otettiin työn alle heti,ohi jonon..kiitosta vain kavereille!!!!!

Itse asioin maalaisrengasliikkeessä aina. Meillä on YYA-sopimus, eli en mene pahimpaan ruuhka-aikaan, renkaat vaihdetaan samoille vanteille aina( eli pestään ja puntitetaan samalla), pojat säilyttää alta pois otetut, tarvittaessa on aina uutta tarjolla, mikäli on tarvis. Maksan työstä pyydetyn hinnan ja olen tyytyväinen. Renkaan hinnatkin halvempia kuin "cityssä" ja aukioloajat ylivertaiset.

Talvirenkaan vaihto siirtyi seuraavalle toissa viikolla päivälle suunnitellusta, kun metsäkoneyrittäjän koneestä oli mennyt kumit rikki ja se laitettiin listan kärkeen työnalle...näin se toimii...
 
Metsätyöt eivät kiinnosta suomalaisnuoria – maahanmuuttajat tarttuvat moottorisahaan
Metsä14:14Tuure Kiviranta
Metsäala sopii maahanmuuttajille, kertoo MTV. Metsureista on pulaa ja työllistyminen näyttää valoisalta.


KARI SALONEN
340074-jpg.jpg

Metsureille riittää töitä.
Kemiin pakolaisina tulleet maahanmuuttajat eivät ole jääneet toimettomaksi – kaupunki kouluttaa myanmarilaisista metsien ammattilaisia, kertoo MTV.

Metsätyöt eivät enää kiinnosta suomalaisia, vaikka työllistyminen näyttää valoisalta, koska metsureista on pulaa.

"Pulaa on tällä hetkellä oikeasti osaavista ja motivoituneista metsureista. Töitä on vaikka kuinka paljon ympäri Suomen, summaa Lapin metsäpalveluiden toimitusjohtaja Risto Kelloniemi MTV:n haastattelussa.

"Meidän omia nuoria tämä ala ei jostain syystä kiinnosta", opettaja Veijo Nurmikumpu toteaa.

"Viime vuosina meidän ammattikoulusta on valmistunut ihan muutamia kantasuomalaisia metsureita vuosittain. Valmistuvien määrä ei johdu siitä, etteikö koulutusta ole tarjolla. Sitä löytyy, mutta hakijoita ei."

"Nämä työt eivät kelpaa kaikille suomalaisille. Metsurin pitää liikkua ja touhuta metsässä kaikissa sääolosuhteissa", Kelloniemi sanoo.

Nurmikumpu on huomannut, että metsäala sopii maahanmuuttajille.

"Siinä mielessä metsäala on sopiva henkilölle, jolla ei ole niin hyvä suomen kielen taito, koska tällä alalla tekeminen ratkaisee. Mutta totta kai työntekijän täytyy ymmärtää ohjeet, turvamääräykset ja pystyä kommunikoimaan muiden kanssa", Nurmikumpu toteaa MTV:lle.

MTV:n uutinen aiheesta.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.210431

Sillälailla, oikea asenne, nämä työt ei tästä maasta lopu.:salut:
Burman pojille kelpaa metsätyöt.

Mutta missä ovat Irakilaiset ja muut läpsyttelijät? ( Jos en ole ihan väärässä niin diskossa.)

Jännä juttu, että nyt olisi palkanmaksajia metsureille??
 
Jännä juttu, että nyt olisi palkanmaksajia metsureille??

Alla juttu eräästä metsurista, töitä on riittänyt. Raivaustöitä on loputtomasti. Rehevillä kasvupohjilla tarvitaan taimikkoon kaksi (jopa kolme) raivausta (raivaussahalla) kymmenen vuoden jaksolla siitä, kun taimikko on perustettu. Usein ennen koneellista ensiharvennusta tarvitaan myös ennakkoraivaus, jos harvennuksen onnistuminen halutaan varmistaa. Poistettavan puun valinta läpi pääsemättömässä ryteikössä on moto-kuskille haasteellinen tehtävä.

Monet yksityiset metsänomistajat teettäisivät myös ensiharvennuksen mieluiten metsurilla, jos sellaisen jostain saisi. Työn laadussa kokenutta metsuria ei voita mikään. Jos polttopuuta tarvitaan, metsuri tekee ja kasaa samalla nekin. Tämäkin Jaakko Pessinen käyttää 40 m ajouraväliä, kun se motolla on 20 m. Kovien miesten kovaa hommaa.
Ei nykyään noihin fyysisesti koviin töihin tahdo vapaaehtoisia enää löytyä.

Hyvä moto-kuski tekee ennakolta raivatusta harvennuksesta lähes Pessisen veroista jälkeä, mutta ajouraväli on puolet tuosta Pessisen käyttämästä.

Aarre: Metsuri Jaakko Pessinen on korpien sahavirtuoosi – 300 sahauspäivää vuodessa, nolla haaveria
Metsä14.10.2017Risto Jussila
Näitä miehiä lienee valmistettu yksi ainut: hakkuuta 52 vuotta putkeen, ei koskaan sairauslomalla, saha laulaa edelleen.


RISTO JUSSILA
336376-jpg.jpg

"On hienoa olla metsässä, kun aurinko nousee. Kesällä saatan sammuttaa sahan silloin hetkeksi."

336375-jpg.jpg

Hyvänkin moottorisahan Pessinen ajaa loppuun noin kahdeksassa kuukaudessa.

Punaisen avolava-Toyotan ovi rävähtää auki, ennen kuin auto on kunnolla pysähtynyt. Jaakko Pessinen harppaa ulos ja kävelee ripeästi kohti.

Kädenpuristus tulee kivikovasta kourasta.

"Terve. Olenko myöhässä? Hakkasin aamulla jo muutaman tankin."

"Aja perässä, mennään lauantaipalstalle. Hakkaan arkipäivät toista työmaata, mutta ei mennä sinne, lauantaipalstalla on väljempää ja mukavampaa."

Lähdemme ajamaan syvemmälle Lappajärven Karvalan metsiin.



Savotta on energiapuuhakkuuta, rungot katkotaan viisimetrisiksi. Niin pitkinä pöllit ovat kyllä painavia lauantainakin.

Ihmettelen Pessisen käyttämää sahaa, joka on 50-kuutioinen tukkisaha. Pienemmillä hän ei kuulemma ole koskaan sahannut.

Vilkaisen vaivihkaa teräketjua. Säätöhammas on viilattu matalaksi, ja silloin ketju puree isossa sahassa tylsänäkin. Se on urakkamiehen merkki. Ja tuon kun tuikkaa terävänä koivun kylkeen, purua lentää kuin lumilingosta.

Kannot palstalla ovat uskomattoman matalia.

"Nuoruudessani pomo moitti, että jätän pitkiä kantoja. Ajattelin, ettei toista kertaa tarvitse sanoa."
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.209608



Puita alkaa kaatua. Ottavaksi viilattu ketju uppoaa ärhäkästi. Usein Pessinen tekee kaatosahauksen yhdellä kädellä työntäen runkoa toisella kädellä.

Energiapuuhun saa jäädä hieman oksia, ja mies karsii runkoja kävellessään. Runko on välillä hänen vasemmalla ja välillä oikealla puolellaan. Tuollaista en ole ennen nähnyt. Askel on pitkä ja ripeä, mutta hieman ontuva.

Sitten suuni loksahtaa auki. Rungon karsittuaan Pessinen kiepauttaa alapuolen esiin ja karsii loput yhdellä kädellä takaisin kävellessään. Käsi suorana hän roikottaa painavaa Stihliä ja antaa sen purra oksia moottori ulisten. (Varoitus: Älä yritä samaa.)

Seuraavalle puulle kävellessään hän käyttää sahaa kävelykeppinään.



Pikkuhiljaa alan tajuta. Mies on paitsi metsuri myös korpien sahavirtuoosi, jonka yleisöä ovat tikat ja ketut. Hän hallitsee työkalunsa ihailtavan taitavasti.

Hengityksen höyry pullahtelee kirpeään pakkasilmaan. Metsuri sammuttaa Stihlin ja pudottaa sen suorilta jaloiltaan sammalikkoon, samoin kuin teki jo kasatessaan. Saha putosi joka kerran pehmeään kohtaan.

On tauon paikka. Kahvia Pessinen kertoo juovansa pari kolme litraa päivässä.

Ripeä työtahti pyörii yhä mielessäni. Kysyn, onko ketju lipsahtanut joskus jalkaan.

"En ole koskaan sahannut itseeni enkä loukannut selkääni."

Nolla sahaushaaveria kertoo varmasta sahurista. Siihen ei ylletä vahingossa. Ei varsinkaan, kun sahapäiviä on vuodessa 300, kuten Pessisellä pääosan työurasta. Tasaisella tahdilla se tekee 25 työpäivää kuukaudessa.

Lue koko Aarteen juttu ja katso myös video.Mikä on Pessisen hakkuuennätys, entä missä yllättävässä lajissa hänellä on maailmanennätys?
 
Viimeksi muokattu:
Kyseessä on OIKEA AMMATTIMIES ei henkilö... ei tuollaisia miehiä ole kovin tarjolla enää. Vähän kuin sokea louhosmies Vanninen.


Meillä n.10v sitten harvennettiin metsurin toimesta ja se perkele kaato kaikki aivan sikin sokin ettei edes kulkemaan päässyt...ihan sama vaikka olisi päästänyt moton möyhentään..

Olisin päässyt pari viikoa sitten katsomaan tälläistä konetta työn touhussa, mutten päässyt töiltäni irtautumaan..
https://yle.fi/uutiset/3-9752271
 
Naapurin vanha isäntä kertoi puinnista ''murtajalla'' eli puimakoneella. Puimakoneessa ei ole leikkuupöytää, siihen syötettiin käsin tavara sisään. Työ ei ollut vaaratonta. Kovilla kierroksilla pyörivälle puintikelalle asti ei ollut vara kättä työntää.. -16 C pakkasta aamulla, kun aloittivat puinnin. Työ oli edennyt hyvin niin pitkään, kunnes lämpötila oli alkanut päivän edetessä lähetä nollaa.

Uskoisin, että sama ilmiö on myös leikkuupuimurilla. Pidettävä päivällä vähän siestaa, sitten illan kylmetessä uudelleen pakkasen puolelle jatkaa taas puintia.

Itse asiassa taitaisi olla viisainta aloittaa klo 18-19 illalla ja ajella rauhassa työvaloilla keskeytyksettä puinti loppuun. Onneksi nykyvehkeissä on lämmin ohjaamo.
Talvilöpöä jo tankattuna koneeseen.

Puintia murtajalla. Mistä liekään nimensä saanut.
Silppuuntuneista viljaa koneistoon syöttävän miehen sormista/käsistä?

Leikkuupuimuri on kehitetty tuosta laitteesta. Koneeseen lisättiin ajonhallinta, leikkuupöytä ja oma moottori sekä tietysti renkaat.
Korjuuketjusta puuttui itsesitoja
Tuolla pukilla on jokunen tunti tullut istuttua vahtimassa narun loppumista. Olin silloin vielä liian pieni talikon varteen kun muut pisti lyhteet seipäille.

Olkilietson puuttumisen oli kuvausryhmäkin noteerannut. Noin 50 vuotta on ollut elävänä muistissa, kun kana meni jyviä etsiessään liian lähelle lietson imutorvea. Tuskin unohtuukaan.

Hartsin levittäminen remmeihin olisi kuulunut ehtottomasti viteolle, kiinteällä köntillä piti aina jonkun aikaa hinkata mutta myöhemmin tuli juoksevat hartsit, joita sai pullosta lirutettua remmeille.

Eräs vaikuttavimmista muisteloista liittyy myös paikallispuimakoneeseen. Taisi olla kohlimissa jotakin vikaa, kun koko kone meni aina säännöllisesti tukkoon. Kerran sitten isä vaan jatkoi syöttämistä vaikka olkia ei enää tullut ulos. Muut eivät uskaltaneet puuttua asiaan, koska isän ilme kertoi mielentilan hyvin selvästi. Kone sitten pysähtyi, maamoottori irti, ketju kiinni traktorin perään ja niin koko komeus matkasi keskelle peltoa. Kanisterillinen paloöljyä päälle ja pitkälle elokuun yöhön pieni ylikoo katseli liekkien loimotusta. Jäähtyneet rautaosat kerättiin sitten aikanaan saunan taakse ja niissä riitti minulle tutkittavaa vuosikausiksi.
 
Säätöhammas on viilattu matalaksi, ja silloin ketju puree isossa sahassa tylsänäkin. Se on urakkamiehen merkki.
Älä yritä tätä kotona. Takapotkun vaara tuollaisella ketjulla on suuri, ja vaikka teräjarru pysäyttäisikin ketjun niin saha saattaa lentää monta metriä.
Rungon karsittuaan Pessinen kiepauttaa alapuolen esiin ja karsii loput yhdellä kädellä takaisin kävellessään
Sahaa ei tarvitse kantaa kuin puulta toiselle, sanovat ammattimiehet. Se kelluu runkoa pitkin karsittaessa, silloin kun osaava metsuri työskentelee.
 
Korjuuketjusta puuttui itsesitoja
Tuolla pukilla on jokunen tunti tullut istuttua vahtimassa narun loppumista. Olin silloin vielä liian pieni talikon varteen kun muut pisti lyhteet seipäille.

Olkilietson puuttumisen oli kuvausryhmäkin noteerannut. Noin 50 vuotta on ollut elävänä muistissa, kun kana meni jyviä etsiessään liian lähelle lietson imutorvea. Tuskin unohtuukaan.

Hartsin levittäminen remmeihin olisi kuulunut ehtottomasti viteolle, kiinteällä köntillä piti aina jonkun aikaa hinkata mutta myöhemmin tuli juoksevat hartsit, joita sai pullosta lirutettua remmeille.

Eräs vaikuttavimmista muisteloista liittyy myös paikallispuimakoneeseen. Taisi olla kohlimissa jotakin vikaa, kun koko kone meni aina säännöllisesti tukkoon. Kerran sitten isä vaan jatkoi syöttämistä vaikka olkia ei enää tullut ulos. Muut eivät uskaltaneet puuttua asiaan, koska isän ilme kertoi mielentilan hyvin selvästi. Kone sitten pysähtyi, maamoottori irti, ketju kiinni traktorin perään ja niin koko komeus matkasi keskelle peltoa. Kanisterillinen paloöljyä päälle ja pitkälle elokuun yöhön pieni ylikoo katseli liekkien loimotusta. Jäähtyneet rautaosat kerättiin sitten aikanaan saunan taakse ja niissä riitti minulle tutkittavaa vuosikausiksi.

Vai paloi ukolta käämit ja kohta puimakonekin.:D

Tuota itsesitojaa ei täällä tiettävästi juuri käytetty. Vilja niitettiin, nosteltiin seipäille kuivamaan ja jos oli hyvää keliä jyviä ei tarvinnut puinnin jälkeen kuivata.

Jotain remmeille toljattiin, ettei se vaan olisi ollut tervaa? En ole varma, aikaa noista muistoista on päässyt jo hyvä tovi vierähtämään.

Ensimmäinen leikkuupuimuri oli 70-luvun alkupuolella keltainen Sampo 10. Ukot ajoi tarkasti seisten, näkivät siten mahdolliset kivet mukamas paremmin.;) Kone oli kolmen tilan yhteinen.

Murtaja, iso Teijo myytiin pois, joku sitäkin vielä tuolloin tarvitsi.

Leikkuupuimurista ensimmäiset muistot: Pieni MF tai Massey-Harris. Työleveys noin metrin, volkkarin kone huusi pellit auki kuskin vieressä hoosiannaa.. tuolloin ei kuulosuojaimia vielä harrastettu..säkityslaite, säkit tiputeltiin siitä pellolle ja nosteltiin käsivoimin peräkärryyn.

Renkaat siinä oli kapeat kuin mopossa ja jos oli vähänkään märkää ei se niillä renkailla suostunut pellolla etenemään.

Eli tämä syksy olisi ollut sille koneelle erittäinkin haasteellinen.
maxresdefault.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Viljelijöiden tulot syöksykierteessä
Pääkirjoitus 23.10.2017
Maatilan keskimääräinen tulo on alle 6 000 euroa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan maatilojen yrittäjätulo romahtaa tänä vuonna viime vuodesta yhteensä sata miljoonaa euroa 409 miljoonaan euroon (MT 20.10.).

Tulojen romahtaminen johtuu tänä vuonna osin heikosta kasvukaudesta, mutta tulokehitys on ollut samansuuntainen koko 2000-luvun. Vuonna 2010 maatilojen yrittäjätulo oli vielä noin 900 miljoonaa euroa.

Vaikka samaan aikaan tilojen lukumäärä on vähentynyt nopeasti, on yrittäjätulo vähentynyt tilojen määrääkin nopeammin. Maatilan keskimääräiseksi palkaksi tulee Luken arvion mukaan tänä vuonna alle 6 000 euroa, jos palkkavaatimus on runsaat kaksi kolmasosaa ja pääoman korkovaatimus vajaa kolmannes.



Tilanteen vakavuudesta kertoo, että Luke arvioi jo vuonna 2015 maatalouden kannattavuuden olevan kriisirajalla. Vuonna 2015 maatilojen yrittäjätulo romahti 40 prosenttia edellisen vuoteen verrattuna. Silloin yrittäjätuloa kertyi keskimäärin noin 9 700 euroa tilaa kohti eli noin kolmannes enemmän kuin tänä vuonna.

Vaikka maataloustyöntekijöiden palkat eivät ole yleisen mittapuun mukaan korkeat, saa tilalle palkattu työntekijä neljä kertaa enemmän palkkaa kuin viljelijä itse. Pienillä tiloilla yrittäjätulo on negatiivinen eli työstä ei jää mitään käteen.

Luvut kertovat keskimääräisestä tilanteesta. Keskimääräinen tarkastelu ei kuitenkaan kerro yksittäisen tilan tilanteesta, koska tilat ovat erilaisia. Vilja- ja sikatilojen kannattavuus on ollut erittäin heikko jo pitkään. Maitotilojen kannattavuus kääntyi nopeaan laskuun EU:n ja Venäjän vuonna 2014 aloittaman pakotepolitiikan seurauksena. Kananmunien hinnat romahtivat viime vuonna.

Luken tutkija Jukka Tauriainen muistuttaa, että lypsykarjatalouden kannattavuus määrittää koko maatalouden kannattavuuden suunnan. Maitotilat tuottavat yhteenlasketusta yrittäjätulosta yli 60 prosenttia, vaikka maitotilojen osuus tilojen määrästä on vain 15 prosenttia.



Kylmä ja sateinen kasvukausi on venyttänyt puintikauden poikkeuksellisen myöhäiseksi. On harvinaista, että vielä lokakuun loppupuolella on merkittävä osa sadosta korjaamatta. Näyttää siltä, että osa jää peltoon.

Erot tilojen välillä ovat todella suuria. Osa viljelijöistä on korjannut parhaan sadon vuosiin, mutta osalla tiloista puinnit ovat pahasti kesken tai niitä ei ole edes päästy aloittamaan. Yhteistä puiduille sadolle on, että kuivauskustannukset ovat noin kaksinkertaistuneet. Myös laatutappiot ovat mittavat.

On myönteistä, että maan hallitus päätti varata 25 miljoonaa euroa syksyn vaikeista korjuuoloista kärsineiden viljelijöiden tukemiseen. Kyse ei ole kokonaan uudesta rahasta, vaan kymmenen miljoonaa euroa otetaan maa- ja metsätalouden budjetin sisältä. Rahat käytetään energiaverojen palautuksen korottamiseen.


Apu on tarpeen, mutta energiatuen palautus ei auta esimerkiksi niitä, joiden puinnit eivät ole onnistuneet. Lisäksi viljelijät ovat periaatteessa maksaneet lisätuen itse lisääntyneinä polttoaineostoina ja -veroina.

Vaikka maatalouden saamista tuista puhutaan paljon, löytyy perimmäinen syy viljelijöiden tulojen syöksykierteeseen markkinoilta. On aivan käsittämätöntä, että Euroopan puhtainta ruokaa pitää tuottaa Euroopan alhaisimmilla tuottajahinnoilla.

Pitkään jatkunut kannattavuuskriisi on ajanut tuottajat myös fyysisen ja henkisen jaksamisen lujille. Ongelmien kanssa ei pidä jäädä yksin. Apua on tarjolla muun muassa Välitä viljelijästä -projektin tukihenkilöiltä.

Samaan aikaan kun viljelijöiden tulot ovat romahtaneet, on kotimaisen ruuan arvostus ollut korkealla. Jokin tässä yhtälössä ei toimi.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/pääkirjoitus/artikkeli-1.210435

Pääkirjoitus, eilinen MT. Lopettaneiden tilojen pellot ovat pääosin siirtyneet jatkavien käyttöön. On laajennettu tuotantoa. Edes tällä syöksykierrettä ei ole saatu pysähtymään. Selvää on, että 6000 eurolla ei perhettä elätetä. Kahdenkin ihmisen tuloksi jäävällä osuudella on erittäin tiukkaa. Lisätuloja on pakko hankkia metsästä, urakoinnista tai palkkatöistä. Tuo hallituksen tukikin on lähinnä surkuhupaisa. 10 milj. euroa tuosta summasta siirretään muutenkin maatalouden käyttöön varatuista varoista paikasta A paikkaan B. 15 milj. euroa on uutta rahaa. Tilaa kohti summa on pieni. Tasan jaettuna n. 500 euroa/tila.
 
Viljelijöiden tulot syöksykierteessä
Pääkirjoitus 23.10.2017
Maatilan keskimääräinen tulo on alle 6 000 euroa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan maatilojen yrittäjätulo romahtaa tänä vuonna viime vuodesta yhteensä sata miljoonaa euroa 409 miljoonaan euroon (MT 20.10.).

Tulojen romahtaminen johtuu tänä vuonna osin heikosta kasvukaudesta, mutta tulokehitys on ollut samansuuntainen koko 2000-luvun. Vuonna 2010 maatilojen yrittäjätulo oli vielä noin 900 miljoonaa euroa.

Vaikka samaan aikaan tilojen lukumäärä on vähentynyt nopeasti, on yrittäjätulo vähentynyt tilojen määrääkin nopeammin. Maatilan keskimääräiseksi palkaksi tulee Luken arvion mukaan tänä vuonna alle 6 000 euroa, jos palkkavaatimus on runsaat kaksi kolmasosaa ja pääoman korkovaatimus vajaa kolmannes.



Tilanteen vakavuudesta kertoo, että Luke arvioi jo vuonna 2015 maatalouden kannattavuuden olevan kriisirajalla. Vuonna 2015 maatilojen yrittäjätulo romahti 40 prosenttia edellisen vuoteen verrattuna. Silloin yrittäjätuloa kertyi keskimäärin noin 9 700 euroa tilaa kohti eli noin kolmannes enemmän kuin tänä vuonna.

Vaikka maataloustyöntekijöiden palkat eivät ole yleisen mittapuun mukaan korkeat, saa tilalle palkattu työntekijä neljä kertaa enemmän palkkaa kuin viljelijä itse. Pienillä tiloilla yrittäjätulo on negatiivinen eli työstä ei jää mitään käteen.

Luvut kertovat keskimääräisestä tilanteesta. Keskimääräinen tarkastelu ei kuitenkaan kerro yksittäisen tilan tilanteesta, koska tilat ovat erilaisia. Vilja- ja sikatilojen kannattavuus on ollut erittäin heikko jo pitkään. Maitotilojen kannattavuus kääntyi nopeaan laskuun EU:n ja Venäjän vuonna 2014 aloittaman pakotepolitiikan seurauksena. Kananmunien hinnat romahtivat viime vuonna.

Luken tutkija Jukka Tauriainen muistuttaa, että lypsykarjatalouden kannattavuus määrittää koko maatalouden kannattavuuden suunnan. Maitotilat tuottavat yhteenlasketusta yrittäjätulosta yli 60 prosenttia, vaikka maitotilojen osuus tilojen määrästä on vain 15 prosenttia.



Kylmä ja sateinen kasvukausi on venyttänyt puintikauden poikkeuksellisen myöhäiseksi. On harvinaista, että vielä lokakuun loppupuolella on merkittävä osa sadosta korjaamatta. Näyttää siltä, että osa jää peltoon.

Erot tilojen välillä ovat todella suuria. Osa viljelijöistä on korjannut parhaan sadon vuosiin, mutta osalla tiloista puinnit ovat pahasti kesken tai niitä ei ole edes päästy aloittamaan. Yhteistä puiduille sadolle on, että kuivauskustannukset ovat noin kaksinkertaistuneet. Myös laatutappiot ovat mittavat.

On myönteistä, että maan hallitus päätti varata 25 miljoonaa euroa syksyn vaikeista korjuuoloista kärsineiden viljelijöiden tukemiseen. Kyse ei ole kokonaan uudesta rahasta, vaan kymmenen miljoonaa euroa otetaan maa- ja metsätalouden budjetin sisältä. Rahat käytetään energiaverojen palautuksen korottamiseen.


Apu on tarpeen, mutta energiatuen palautus ei auta esimerkiksi niitä, joiden puinnit eivät ole onnistuneet. Lisäksi viljelijät ovat periaatteessa maksaneet lisätuen itse lisääntyneinä polttoaineostoina ja -veroina.

Vaikka maatalouden saamista tuista puhutaan paljon, löytyy perimmäinen syy viljelijöiden tulojen syöksykierteeseen markkinoilta. On aivan käsittämätöntä, että Euroopan puhtainta ruokaa pitää tuottaa Euroopan alhaisimmilla tuottajahinnoilla.

Pitkään jatkunut kannattavuuskriisi on ajanut tuottajat myös fyysisen ja henkisen jaksamisen lujille. Ongelmien kanssa ei pidä jäädä yksin. Apua on tarjolla muun muassa Välitä viljelijästä -projektin tukihenkilöiltä.

Samaan aikaan kun viljelijöiden tulot ovat romahtaneet, on kotimaisen ruuan arvostus ollut korkealla. Jokin tässä yhtälössä ei toimi.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/pääkirjoitus/artikkeli-1.210435

Pääkirjoitus, eilinen MT. Lopettaneiden tilojen pellot ovat pääosin siirtyneet jatkavien käyttöön. On laajennettu tuotantoa. Edes tällä syöksykierrettä ei ole saatu pysähtymään. Selvää on, että 6000 eurolla ei perhettä elätetä. Kahdenkin ihmisen tuloksi jäävällä osuudella on erittäin tiukkaa. Lisätuloja on pakko hankkia metsästä, urakoinnista tai palkkatöistä. Tuo hallituksen tukikin on lähinnä surkuhupaisa. 10 milj. euroa tuosta summasta siirretään muutenkin maatalouden käyttöön varatuista varoista paikasta A paikkaan B. 15 milj. euroa on uutta rahaa. Tilaa kohti summa on pieni. Tasan jaettuna n. 500 euroa/tila.
Vaikka en tuosta tykkääkään.. Tuskin Baikalkaan?
 
Onhan se absurdia että alkutuottaja saa kaikista vähiten siitä siivusta koko ketjussa. Kauppa ja jalostuslaitokset vie varmaan 3/4 ellei enemmän tuosta piirakasta jos diagrammia piirtäisi. Samoiten on aika huvittavaa miten esim Kemira myytiin ja Yara on saanut sitten mielensä mukaan hilata lannoitehintoja ylöspäin, samoiten siemenet kallistuu, torjunta-aineet kallistuu, puhumattakaan dieselistä ja polttoöljystä tai energiasta yleisesti. Maitolitrasta tai viljakilosta ei saa ns. vittuakaan ja niiden hintakehitys ei ole ollut samanlainen kuin vähittäiskaupan hyllyhinta. Tässähän pian kannattaa palata takaisin omavaraistilaan että 2 lehmää, 3 sikaa, 10 kanaa ja oma laidun ;) Varmuusvarastot kumisee vielä tyhjyyttään tulevaisuudessa...

Esimerkiksi http://www.hankkija.fi/Maatalous_ja...markkinat-ja-hinnat/Viljan_hintanoteeraukset/
Ostohinta rehukauralla tuon 137 euroa tonnilta ja halvin ostosiemen viljelyyn on yli 420 euroa tonnilta.

http://stat.luke.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat-vilja-ja-peruna-elokuu-2017_fi
Perunalla ei mene yhtään sen paremmin.

https://www.luke.fi/uutiset/lihan-viljan-tuottajahinnat-laskivat-kolmatta-vuotta-perakkain/
Sama virsi on joka paikassa.

Itseä kyllä harmittaa että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ei yksittäisellä viljelijällä ei ole mitään saumaa vaikuttaa asiaan. S-ja K- ryhmä taitaa sanella ehdot aika pitkälle monessa tuotantoketjussa ja maanviljelijöiden etujärjestöt ovat hampaattomia.
 
Onhan se absurdia että alkutuottaja saa kaikista vähiten siitä siivusta koko ketjussa. Kauppa ja jalostuslaitokset vie varmaan 3/4 ellei enemmän tuosta piirakasta jos diagrammia piirtäisi. Samoiten on aika huvittavaa miten esim Kemira myytiin ja Yara on saanut sitten mielensä mukaan hilata lannoitehintoja ylöspäin, samoiten siemenet kallistuu, torjunta-aineet kallistuu, puhumattakaan dieselistä ja polttoöljystä tai energiasta yleisesti. Maitolitrasta tai viljakilosta ei saa ns. vittuakaan ja niiden hintakehitys ei ole ollut samanlainen kuin vähittäiskaupan hyllyhinta. Tässähän pian kannattaa palata takaisin omavaraistilaan että 2 lehmää, 3 sikaa, 10 kanaa ja oma laidun ;) Varmuusvarastot kumisee vielä tyhjyyttään tulevaisuudessa...

Esimerkiksi http://www.hankkija.fi/Maatalous_ja...markkinat-ja-hinnat/Viljan_hintanoteeraukset/
Ostohinta rehukauralla tuon 137 euroa tonnilta ja halvin ostosiemen viljelyyn on yli 420 euroa tonnilta.

http://stat.luke.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat-vilja-ja-peruna-elokuu-2017_fi
Perunalla ei mene yhtään sen paremmin.

https://www.luke.fi/uutiset/lihan-viljan-tuottajahinnat-laskivat-kolmatta-vuotta-perakkain/
Sama virsi on joka paikassa.

Itseä kyllä harmittaa että tilanne on mennyt tällaiseksi. Ei yksittäisellä viljelijällä ei ole mitään saumaa vaikuttaa asiaan. S-ja K- ryhmä taitaa sanella ehdot aika pitkälle monessa tuotantoketjussa ja maanviljelijöiden etujärjestöt ovat hampaattomia.

Yara on nostanut lannoitteiden hintaa tänä vuonna vasta 4 kertaa.:D Yara lyö henkitoreissaan kituvaa alkutuotantoa piilukirveellä niskaan, loppuu vihdoin tämä joutava ja kannattamaton rimpuilu.
Kemira Agron myynti oli valtiolta kaikkien aikojen suurimpia munauksia.

Etujärjestöjä taida olla kuin yksi, MTK (SLC ruotsinkielinen) ja se tekee mitä voi, eli pitää ääntä ja siihenpä se sitten jää.

Keskittynyt kauppa kyykyttää pahiten. Hinnat sanellaan, jos et tällä myy, me tilataan muualta. Ota tai jätä. Tätähän se nykymeno.

Kuten on ollut aikaisemminkin juttua, tavallinen kuluttaja tässä kuitenkin on avainasemassa. Omilla valinnoillaan kaupan tiskillä hän päättää, minkä maalaista ja hintaista tuotetta mukaansa kerää. Jos se vaikkapa virolainen juustopaketti tai lihakilo, joka maksaa euron tai kaksi vähemmän, lähtee mukaan ennen kotimaista vaihtoehtoa, niin tästä maasta loppuu elintarvikeiden tuotanto ja jalostaminen. Asia on ihan tarkalleen näin. Koko alkutuotanto kaikkine oheistoimintoineen (jalostus, kuljetus,kauppa) on kuitenkin merkittävä työllistäjä tässä(kin) maassa.

Kuluttaja arvostaa kotimaista, mutta ei ole valmis siitä enempää maksamaan kuin ulkolaisesta. Jos kuluttaja ei näe kotimaisessa tuotannossa yhtään minkäänlaista lisäarvoa verrattuna ulkomaiseen, kotimaista tuotantoa ei kohta enää ole.

Suomalaisella elintarvikkeiden tuotannolla on Häkämiestä hieman joustavasti mukaillen kolme uhkaa ja mahdollisuutta. Kuluttaja, kuluttaja ja kuluttaja.
Kotimainen kuluttaja ostopäätöksillään ratkaisee pelin.

Nykyillä tuottajahinnoilla tuottajan ei vaan ole mahdollista kannattavasti toimia. Ei vaikka kaikki mahdolliset tuotannon tehostamistemput olisi tehtynä.
Syynä pohjoinen sijanti ja sen mukanaan tuomat ankarat olosuhteet: pitkä talvi, lyhyt kasvukausi, pienemmät satotasot, kalliimmat tuotantopanokset ja välillä luojamieskin potkii päähän, kuten tällä kasvukaudella kävi.

Satuin liikkumaan äskettäin tuotantopanoksia myyvän maatalouskaupan kautta. Tämä syksy oli myyymäläpäällikön mielestä monelle viljelijälle viimeinen niitti.
Ne, jotka pystyy lopettamaan tuotannon, lopettaa. Mitä sitä tyhjää. Vuokraa tai myy pellot, jos joku on niin älytön, että ne ottaa viljeltäväkseen. Jos eivät mene kaupaksi tai vuokralle, metsittyy ne siitä hiljalleen ihan omin nokkinensa. Ajaa koko maatalouden liiketoiminnan kalustoineen alas. Paljonko on työttömyyskorvauksen peruspäiväraha /v? Tuskinpa jää tuosta keskimääräisen suomalaisen maatilan vuotuisesta 6000 euron tuotosta.

No, itse en kuitenkaan ole vielä lyömässä hanskoja tiskiin. Tällä menolla se päivä näkyy kuitenkin liiankin vauhdikkaasti lähenevän.
 
Viimeksi muokattu:
Aarre: Metsuri Jaakko Pessinen on korpien sahavirtuoosi – 300 sahauspäivää vuodessa, nolla haaveria

Tuon lajin jätkiä ei ole edes jokaisessa pitäjässäkään. Meillä päin vaikutti aikanaan yksi tuota lajia ja olihan se virtuoosi. Ja pitäjän tulipunaisin kommunisti samalla, mutta ei haitannut sahaamista pätkääkään. Liekö ammentanut sorretun kansan kiukusta :cool:sitten lisäenergiaa, en tiedä. Hieno ihminen muutenkin.

Kun oikein taitava ja jaksava metsuri sahaa, niin se on taidetta enemmän kuin mitään muuta. Ei turhia liikkeitä, ei ylim. askelia, pää ei heilu ja tankki vedetään huolella tappiin. Huolellinen teroitus väliin, kahvia ja leipää ja taas mentiin.
 
Jaakko Pessisen kertoi eräässä lehtijutussa moottorisahoistaan.

Arvokas sahakokoelma

Vaikka metsuri Pessinen on vaatimaton mies, niin ammatistaan hän on ylpeä. Ensitöikseen mies johdattaa vieraan autonsa äärelle ja esittelee kattavan moottorisahakokoelmansa. Lavalla on tasan 49 erikuntoista sahaa, joista vanhimmat ovat 70-luvun loppupuolelta.

– Kuten huomaat, moottorisahat ovat olleet kovassa käytössä.
Valitettavasti tekniikan kehittyessä myös sahojen käyttöikä on lyhentynyt. Vanhemmilla ruotsalaisvalmisteisilla, kuten Partnerilla, Husqvarnalla ja Steelillä pääsi parhaimmillaan jopa pariin tuhanteen kiintokuutioon. Nykyään saa olla jo tuhannestakin kiitollinen
.

Moottorisahat-03012017-Anne-Anttila-825x518.jpg

Metsuri Pessinen on ajanut loppuun 75 moottorisahaa, joista 49 on edelleen tallessa ja osa jopa käyntikuntoisia. (Kuva Anne Anttila)
Nykypäivän sahat ovat ammattimetsuri Pessisen mukaan kevyitä, mutta tekniikaltaan liian monimutkaisia.

– Sähköistetyt hienoudet eivät kestä käyttöä. Yksinomaan jo säiden vaihtelut vaikuttavat kestävyyteen. Pahimmillaan pelkkä sumu saa sahan yskähtelemään. Harmittavaa on myös se, ettei sahoja voi enää itse korjata. Edes pohjakäyntiä ei voi säätää, kuten ei myöskään bensiininsyöttöä.

Metsuri Pessinen on ajanut loppuun kaikkiaan 75 moottorisahaa.

– Kaikki olisivat tallella, ellei eräs emäntäehdokas olisi pyytänyt siivoamaan tallin nurkkia. Rakkauden sokaisemana tuli tehty sen verran perusteellinen suursiivous, että siinä meni samalla myös osa tunnearvoltaan arvokkaasta sahakokoelmasta, Jaakko harmittelee.
https://www.paivanlehti.fi/metsuri-...ahaa-eika-ole-ollut-paivaakaan-poissa-toista/

Minä teen polttopuita tällä vehkeellä.

Moottorisaha; Stihl 031 AV electronic Stihl 031 AV electronic
Andreas Stihl Maschinenfabrik, valmistaja 1973–1977
Aineistotyyppi: Esine
Organisaatio: Lusto - Suomen Metsämuseo
Inventaarionro:
E00012:27
Mitat:
Pituus 78 cm, leveys 25 cm, korkeus 27 cm. Terän pituus 37 cm. Paino 7,81 kg (säiliöt tyhjänä 7,11 kg). Sylinterin läpimitta 44 mm. Iskutilavuus 48 cm3. Iskun pituus 32 mm.
Valmistus:
1970-luvun puoliväli
tehdasvalmisteinen
metalli, muovi, kumi
Länsi-Saksa, Baden-Württemberg, Waiblingen
Käyttö:
1970-luku. Ko. moottorisahamalli ollut myynnissä Suomessa vv. 1974-75.
Keski-Suomi, Jämsänkoski
Show


Liekköhän jo museoarvoa. :)
 
Tuollainenhan se pitää saada,Stihlit on hyviä sahoja,erityisesti osien saannin kannalta,tuon ikäisestä tosin en tiedä saako osia,olen noita "rikkinäisiä" Stihlejä ostanut halvalla ja halvalla olen ne myös itse korjannut,kolme niitä on ja lisää ostan kun eteen tulee,Vintage Stihli on kyllä pakko saada jostakin :) 017 nikkarointiin,MS 230 polttopuun kaatoon ja 026 isomman puun kaatoon.
 
Tässä kun mentiin nyt savotalle niin minkäslaista kirvestä löytyy liiteristä? Itsellä kirpparilta muutamalla eurolla ostettuja Billnäsin teriä jotka hioin uudelleen ja vartin,yksi Kellokoskelainen veistokirveenä ja yksi Billnäsin piilu.Lahjaksi aikoinaan saatu Fiskars muovivarrella makaa liiterin nurkassa vailla käyttöä,en tykkää siitä :mad:
 
Tässä kun mentiin nyt savotalle niin minkäslaista kirvestä löytyy liiteristä? Itsellä kirpparilta muutamalla eurolla ostettuja Billnäsin teriä jotka hioin uudelleen ja vartin,yksi Kellokoskelainen veistokirveenä ja yksi Billnäsin piilu.Lahjaksi aikoinaan saatu Fiskars muovivarrella makaa liiterin nurkassa vailla käyttöä,en tykkää siitä :mad:

Pari vuotta sitten piti tehdä pilkettä isoista oksaisista pihakoivuista. Ei ole taitoa niin piti hankkia tämä. Hommaa helpottamaan käytän autonrengasta.

splitting-axe-xxl-x27-1015644_productimage.jpg


Leveys
235 mm
Pituus
964 mm
Korkeus
45 mm
Paino
2600 g

 
Puu halkeaa mielestäni pienemmällä voimalla noilla vanhoilla kirves malleilla,noissa uusissa on outo tuo terän malli,terän suu ohut ja levenee ylöspäin,vanhoissa on paksumpi terän suu joka pakottaa puun halki heti kättelyssä,mieleipiteitä on monia,minä pidän vanhaa mallia parempana.Käytössä on myös jonkun kyläsepän tekemä vesuri,hieman eri mallinen terä kun nyky muovi vesurissa ja vartena kirvesmallin lyhyt,on aika luonnikasta hutkia sillä,parempi kuin suora nykymalli.
 
Puu halkeaa mielestäni pienemmällä voimalla noilla vanhoilla kirves malleilla,noissa uusissa on outo tuo terän malli,terän suu ohut ja levenee ylöspäin,vanhoissa on paksumpi terän suu joka pakottaa puun halki heti kättelyssä,mieleipiteitä on monia,minä pidän vanhaa mallia parempana.Käytössä on myös jonkun kyläsepän tekemä vesuri,hieman eri mallinen terä kun nyky muovi vesurissa ja vartena kirvesmallin lyhyt,on aika luonnikasta hutkia sillä,parempi kuin suora nykymalli.

Minullakin on käytössä appiukon vanha kirves, jossa on jyrkästi kiilautuva terä(saunaan pientä pilkettä). En vain osannut käyttää. X27:lla pitää vain varoa ettei pölkky halkea samalla.
 
Back
Top