SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

Arvostan suuresti rauhanajan inkluusiota heikomman yksilön kehityksen mahdollistajana kun koulutusresurssit sen mahdollistavat. Sotatyön opettelu on sitten toinen juttu. Oli kyse sitten RA-palvlusturvallisuudesta tai SA-suorituskyvystä ylikuormitettujen johtajien huomion viemisesessä, vähemmän kuin noheva ei käy. Tätä linjaa noudattaen olen omissa joukossanikin henkilöitä tuoreuttanut, eikä ole vielä sijoittamaton reservi loppunut. Kyse ei ole ollut supersotilaiden hakemisesta vaan yksinkertaisesti suorituskyvyn tai joukon koheesion vaarantavien tekjöiden korjaamisesta.

Kyseistä tapausta tai heppua en tunne vähäisimmässäkään määrin. Mieleen tulee vain, että kuvatun kaltaisella henkilöllä olisi varmasti paikka jossakin vähemmän vaativassa kokonaismaanpuolustuksen tehtävässä. VSS-puolella miedommissa hommissa tai kriittisen siviilitoimen avustavissa tehtävissä ei tule konkreettinen vaara käsille ensimmäisessä virheessä. Ääritapauksessa sitkeä ja ymmärtämäänsä käskyä hyvin totteleva henkilö voisi kuulua hanska ja hiki -tehtäviin varastojoukkueeseen tms.

Maanpuolustustahdon ylläpitäminen on tärkeää, mutta asioiden väärin tekeminen ja joukon sekä taistelijoiden suorituskyvyn haittaaminen sen varjolla törkeää. MPK viitekehyksenä ei muuta tuota asetelmaa piirun vertaa, tai jos muuttaa niin sitä itseään on muutettava.
 
Koponen ei tainnut nyt ymmärtää KorpiSissin pointtia. Korpis haluaa kehittää johtajaosaamista ottamalla huomioon tarkemmin kohdalle osuvat henkilöt. Ja sinä kirjoituspöydän takaa käsin "valkkaat sopivia"...jotka näyttävät sopivilta, se kuuluu. Tässä on ero, huomaatko?

Tähän sitä on tultu, voi pojat sanon minä.
 
koponen kirjoitti:
Arvostan suuresti rauhanajan inkluusiota heikomman yksilön kehityksen mahdollistajana kun koulutusresurssit sen mahdollistavat. Sotatyön opettelu on sitten toinen juttu. Oli kyse sitten RA-palvlusturvallisuudesta tai SA-suorituskyvystä ylikuormitettujen johtajien huomion viemisesessä, vähemmän kuin noheva ei käy. Tätä linjaa noudattaen olen omissa joukossanikin henkilöitä tuoreuttanut, eikä ole vielä sijoittamaton reservi loppunut. Kyse ei ole ollut supersotilaiden hakemisesta vaan yksinkertaisesti suorituskyvyn tai joukon koheesion vaarantavien tekjöiden korjaamisesta.

Kyseistä tapausta tai heppua en tunne vähäisimmässäkään määrin. Mieleen tulee vain, että kuvatun kaltaisella henkilöllä olisi varmasti paikka jossakin vähemmän vaativassa kokonaismaanpuolustuksen tehtävässä. VSS-puolella miedommissa hommissa tai kriittisen siviilitoimen avustavissa tehtävissä ei tule konkreettinen vaara käsille ensimmäisessä virheessä. Ääritapauksessa sitkeä ja ymmärtämäänsä käskyä hyvin totteleva henkilö voisi kuulua hanska ja hiki -tehtäviin varastojoukkueeseen tms.

Maanpuolustustahdon ylläpitäminen on tärkeää, mutta asioiden väärin tekeminen ja joukon sekä taistelijoiden suorituskyvyn haittaaminen sen varjolla törkeää. MPK viitekehyksenä ei muuta tuota asetelmaa piirun vertaa, tai jos muuttaa niin sitä itseään on muutettava.

Näin on. MPK:n sotilallinen koulutus on "välimuoto", jossa voidaan opettaa myös ei-reserviläisiä sotilaalliseen toimintaan. VEH ja KH on toinen juttu ja kohdentuu "tietyn joukon koulutukseen". Sotilaallisesti koulutettuja tarvitaan myös ns. pehmeissä tehtävissä.. Sotilaallisesti koulutettuja, riskiotteisia Vartio- ja Suojamiehiä ainakin. Tuosta "konkreettisesta vaarasta" olen erimieltä. Pehmeisiin, kriittisiin siviilikohteisiin iskee kovimmat miehet ja "pehmeissä" ja etenkin "puoli-kovissa" kohteissa tulee olla kykyä suojautua/varautua ihan omin toiminkin (esim. varastovartija sot.tarv.var). Tosin "tärkeimpiin" kohteisiin tulee sotilaiksi koulutettuja/harjoitettuja joukkoja (esim.SPOLK ja MAAKK). Pehmytkin kohde muuttuu välittömästi kovaksi kun alkaa tapahtua.
 
baikal kirjoitti:
Koponen ei tainnut nyt ymmärtää KorpiSissin pointtia. Korpis haluaa kehittää johtajaosaamista ottamalla huomioon tarkemmin kohdalle osuvat henkilöt. Ja sinä kirjoituspöydän takaa käsin "valkkaat sopivia"...jotka näyttävät sopivilta, se kuuluu. Tässä on ero, huomaatko?

Tähän sitä on tultu, voi pojat sanon minä.
Näin on. Niillä mennään mitä meille annetaan ja siihen tulee valmentautua.
Tilanne- ja etenkin taistelun aikainen johtaminen on vähemmän koulutettua.

Huomaa hyvin koulutustapahtumien soveltavassa vaiheessa ja taisteluharjoitukseissa että hyväkin "manageri" luhistuu paineen alla, palikat karkaa käsistä ja johtaja menettää otteen johtamiseen/käskyttämiseen kun tilateet muuttuvat nopeasti ja ennalta arvaamattomasti. Stressitaso nousee ja pinna kiristyy. Arviointikyky ja käskynantotaito joutuu kovalle koetukselle. Tuohon tulisi painottua johtamiskoulutuksessa, kun perusasiat on johtajalla hanskassa. Jotenkin olen saanut sen vaikutelman että AU-koulutetuilla on tuohon paremmat valmiudet kuin RU:lla. Ehkä johtunee siitä että AU:t tekevät käytännönläheisiä hommia miestensä kanssa ja ovat tottuneempia "työnjohtotehtäviin" myös siviilissä. Harjoittelulla hyvä tulee..
 
Tiivistäen ajatuksen joka ei ilmeisesti kaikille auennut: joukon kehittämisen yksi keskeinen tekijä on soveltuvan henkilöstön sijoittaminen tehtäviin. Kun nykyinen järjestelmämme tuottaa reserviä yli joukkoihin sijoitettavan määrän (ennen käyttövaiheen henkilötäydennystarvetta) olisi tyhmää ja vahingollista olla käyttämättä tätä työkalua - yhtenä monista - myös joukon elinkaaren aikana. Asia ei muuksi muutu tehtäväkohtaisessa koulutuksessa; tehtävään soveltumattoman henkilön kouluttaminen on sotilaallisen suorituskyvyn kehittämisen kannalta haitallista, vähintään niukkojen resurssien haaskaamisen kannalta. Hyvä asia on, että ylivoimainen pääosa ammattisotilaista ja reservin johtajista tuntee työkalun ja käyttää sitä.

MPK on Puolustusvoimien strateginen kumppani koulutuspalvelun tarjoajana. Tarkempi sisältö tuolle ylevälle lausahdukselle on kovasti vaihdellut viime vuosina. Itse soisin että se tarkoittaa yksinomaan Puolustusvoimien reservin suorituskyvyn kehittämistä. Muille kokonaismaanpuolustuksen osa-alueille riittää kyllä toteuttajansa. Tämän katsantokannan mukaisesti toimin itse kouluttajana ja kehittäjänä.

Johtamisen harjaannuttamista ja haasteiden kohtaamista ei voi olla koskaan liikaa. Ainakin minun kohtaamani reservin johtamistehtävät ovat niin vaativia, että ilman vapaaehtoista harjoittelua niistä selviää enintään tyydyttävästi. Vaatii todella isoa omakohtaista panostusta ja 'ruodusta poikkeamista' saada tehtävä hanskaan tasolla jolla jokainen siviilitöitä tekevä tehtävänsä itsestäänselvästi hallitsee. Ymmärrän hyvin ammattisotilaita, joiden mielestä nykyinen reservin johtajakoulutuskaari ei tuota keskimäärin riittävän tasoista johtajamateriaalia joukkoihin. Siinä yleisessä kehityslinjassa vaikkapa tällä foorumilla esiintyvät aktiivisesti itseään kehittävät henkilöt eivät riitä kääntämään kehitystä massojen tasolla. Oman kokemukseni mukaan päivätyössä hankittu johtamiskokemus on luontevasti siirrettävissä samantyyppiseen poikkeusolojen tehtäviin. Hyvä kymppi on sitä vaikka työmaa mutkistuu, hyvä manageri manageeraa vihreitä palikoita yhtä hyvin kuin oransseja ja liideri roihuttaa joukkoa kurkkusalaatissakin. Eroja tulee lähinnä siitä miten paljon sisällöllistä osaamisvajetta on asiakokonaisuuden vaihtuessa poikkeusolojen tehtävään. Verrattakoon vaikkapa ajojärjestelijää liikennejoukkueessa tai rahastonhoitajaa tiedustelu-upseerina.

KorpiSISSIn konkreettisen vaaran havaintoon tarkennuksena se, että aiheena on palvelusturvallisuuden vaarantuminen henkilöä itseään tai palvelustovereita koskien.

Viimeiseksi kerrattakoon se mistä aloitin aiemman puheenvuoroni. Syvän rauhan tilassa humanismin voittanutta ideologiaa ihmisen kohtaamisessa en ole löytänyt. Toimittakoon sen mukaisesti heikompaa tukien. Sotatyön ideaalit vallitsevat vain sitä itseään koskien.
 
Kyllä se näkökulma aukesi minullekin koponen. En lähden nyt vinkumaan tästä asiasta sen enempää. Kysyn vain: onko tätä päivää koulutuksessa roikottaa jo lähtökohtaisesti heppuja, joita ei taatusti tulla sijoittamaan yhtään mihinkään? Tämä on mielestäni merkittävin asevelvollisuutta rasittava tekijä, kun vertaillaan eri vaihtoehtoja. Niin kauan, kun näitä sijoitettavia on kosolti, voidaan toki jatkaa tätä kirjoituspöytäjoukkojen muodostamista. Se, että on valinnanvaraa voi kertoa kahdestakin asiasta: sijoitettavia on paljon tai sijoituksia on vähän.
 
AIHEESEEN..
===================
Baikal: Tämän topikin avaussana on MIKSI?

On selvää, että kenttäarmeija pystytään jatkossa muodostamaan kerrotussa laajuudessa alle 35-vuotiaista miehistä ja naisista, kenties jopa alle 30-vuotiaista.

Miksi itsekukin on mukana toiminnassa tai aikoo ryhtyä jossain vaiheessa? Paikkoja SA-kokoonpanoihin tuskin on viljalti luvassa sen jälkeen, kun delete on käynyt pyyhekumin lailla ylitse. Topikin tarkoitus ei ole osoittaa, että ommpas turhaa touhua, itseasiassa päinvastoin.

Mitä arvelette, onko pv:lla tarvetta ikääntyvien ressujen harjoituttamiselle ja jos on, niin mikä on motiivi?

Jos sopii niin jätetään maakuntajoukot pois, niillä on kuitenkin jyvitetyt hommansa eivätkä siten ole "perspektiivittömämpää" laajaa kaartia. Sijoitushommista kaiketi ei pitäisi hotista liikoja myöskään. Jos se meistä tuntuukin tyhjänpäiväiseltä kiellolta, niin se kuitenkin on pv:n kanta asiaan ja sillä siisti.
===========
 
Koponen: "KorpiSISSIn konkreettisen vaaran havaintoon tarkennuksena se, että aiheena on palvelusturvallisuuden vaarantuminen henkilöä itseään tai palvelustovereita koskien."
Samaa mieltä palvelusturvallisuuden tärkeydestä mutta se ei taida olla tämän keskusteluhaaran aiheena?
 
LAINAUS "kapiaisen" pohjustuksesta:
======
Kysymyshän on siitä, mikä on uhkakuva, johon haluamme valmistautua. Taustalla saattaa olla myös jotakin muuta. Tuskin tarvitsee olla mikään huippuanalyytikko huomatakseen mikä se "jokin muu" voisi olla?! Minusta näyttää siltä, että armeijaa muokataan yhä kiihtyvällä tahdilla NATO-jäsenyyttä silmälläpitäen. Nythän armeijan kehityssuunta tuntuu menevän sellaiseksi, että armeija pienenee ja koostuu yhä enemmän ja enemmän ammattisotilaista ja "puoliammattisotilaista", puhtaiden reserviläisjoukkojen vähentyessä koko ajan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että uhkakuvat ja intressit ovat samat kuin NATO:lla, jonka intressit ja uhkakuvat liittyvät tosiasiassa kiinteästi USA:n intresseihin (vaikkei NATO sitä mielellään myönnäkään)

Voi olla, että olen aikani lapsi ja sen vuoksi en pysty tarkastelemaan tätä asiaa riittävän laajalla perspektiivillä. Tosiasia kun kuitenkin on, että kuulun siihen (sotilas)ikäluokkaan, jota on koulutettu ja kasvatettu käymään sotaa Suomeen idästä tulevaa hyökkääjää vastaan..ja vain hiukan kärjistäen olen käytännössä koko tähänastisen elämäni valmistautunut sotaan idästä tulevaa hyökkääjää vastaan.

Oli näkökulmani sitten rajoittunut tai ei, niin olen sitä mieltä, että uhkakuva-arviot ovat meillä lähtemässä väärään suuntaan. Venäjän kehitys on mikä on, en lähde sitä tässä sen tarkemmin enää puimaan, koska sitä olemme käsitelleet aiemmissa keskusteluissa melkoisesti. Minusta olemme menossa kohti tilannetta, jossa emme pysty vastaamaan uhkaan, joka meihin kohdistuu idästä. Jo tällä hetkellä olemme käytännössä ainoa valtio Euroopassa, joka pystyy vastaamaan idästä tulevaan uhkaan asevoimillaan..tarvittaessa jopa yksin. Muu Eurooppa ei pysty siihen kohta enää edes yhdessä. "Kriisinhallinta, rajoiteutut operaatiot 5000km säteellä Brysselistä...", siinä on ne mantrat mitä tällä hetkellä hoetaan kautta läntisen Euroopan.
Asian huolestuttava puoli on se, että tuo on TÄMÄ HETKIN uhkien osalta..15v päästä tilanne todennäköisesti on tyystin toinen! Kun NYT muokkaamme armeijamme vastaamaan niihin uhkiin, jotka ovat tätä päivää, olemme hyvin suurella todennäköisyydellä todella hukassa siinä vaiheessa kun joudummekin vastaamaan niihin uhkiin, joiden edessä olemme 15v päästä!

Minusta me tarvitsemme todella kipeästi reserviläisiä ja reserviin perustuvaa armeijaa! Voi olla, että on järkevää supistaa perustettava kenttäarmeija jopa alle 300 000miehen vahvuiseksi. Jos ja kun isompaa armeijaa ei kyetä varustamaan asianmukaisesti, ei kannattane perustaa sen isompaa armeijaa. Olennaista kuitenkin olisi säilyttää myös tuolla alle 300 000miehen armeijalla riittävä reservi! Eli vaikka sodan uhatessa perustettava armeija olisi vahvuudeltaan vaikkapa 200 000 miestä, olisi mielestäni tarpeellista ja perusteltua, että sen armeijan takana olisi riittävä reservi, jolla voitaisiin täydentää väistämättä syntyviä tappioita. Jokaista sotilasta ei siis tarvitse ottaa aseisiin, kun sota uhkaa, mutta olisi tarkoituksenmukaista, että tarvittaessa sotilaita löytyy reservistä riittävästi yli kenttäarmeijan ns määrävahvuuden. Sota kun on sellaista, että sotilaita kuolee..ja olisi hyvä, jos jostain löytyisi uusia..

Jotta tähän päästäisiin, olisi koulutettava edelleen mahdollisimman suuri osa kustakin ikäluokasta. Sopivimmat sijoitetaan, loput jäävät reserviin sijoittamattomina. Kuitenkin myös heille, joille ei paikkaa löydy ensivaiheessa perustettavista joukoista, pitäisi järjestää koulutusta reservissä..eli siis kertausharjoituksia.
Miesmääräinen reservi pitäisi siis säilyttää riittävän suurena, suurempana kuin kenttäarmeijan "määrävahvuus", sekä myös huolehdittava tämän reservin koulutuksesta.

Voi siis olla, että kykyni nähdä asioita tässä kohtaa on rajoittunut, mutta minun mielipiteeni on, että me tarvitsemme jatkossakin riittävän suuren armeijan, jolla on myös kyky kestää miestappioita riittävästi..eli reservi PITÄÄ OLLA riittävä myös kenttäarmeijan takana ja sitä reserviä ei saa unohtaa myöskään koulutuksen osalta!
Asia kun nyt vaan näyttää olevan niin, että kohta tilanne on se, että edes koko Eurooppa yhdessä ei välttämättä pysty vastaamaan uhkaan idästä..jos sellainen on tullakseen. Siksi meidän on kyettävä olemaan niin vahva, ettei itäkaveri näe järkeväksi lähteä länteen Suomen kautta.
=======
 
Oletpa oikeassa KorpiSissi...topikin aihe on jäänyt huonolle kaluamiselle. Miksi olla mukana mp-toiminnassa ns. yli-ikäisenä kahuamassa ja miksi pv vieläpä järjestää näitä sessioita huru-parroille, kun samaan aikaan leikkurit jyystävät ja kohina käy?

Jos kysyy minun mainiolta lehtimieskaverilta, joka edustaa modernia kokoomussiipeä, hän sanoo: se on pv:n osalta eräänlaista yhteiskuntasuhteiden hoitamista. (hän kannattaa täysin varauksetta Nato-anomuksen jättämistä) Joku toinen vastaa toisin.

Ehkä on uuden topikin aika?
 
Tuohon kapiaisen tekstiin kun syventyy, tulee todellakin mieleen että "kodinturvan" ohessa tulisi ottaa esille hieman laajempana näkökulmana Suomen "Kansallisen Turvallisuuden Joukot", jotka perustuisivat vapaaehtoisuuteen ja poliittiseen riippumattomuuteen (vrt SK-toiminta parhaimmillaan) ja tarjoaisivat PV:n joukkoihin sijoittamattomille reserviläisille. PV:n toiminnothan rahoitetaan vero- ja velkarahoilla ja käsittääkseni varojen niukkuudesta johtuen joudutaan supistuksiin. Sääteleekö tuo niukkuuden jakaminen myös vapaaehtoisia, omasta pussista toimintaansa rahoittavia?

Koulutuksesta ja valmiuksia parantavasta harjoittelusta..

Varsinaista sotilaskoulutusta Suomessa antaa vain pv ja rvl (sekä MPK edelläm.tilauksesta), mutta kuka kieltää esim:
pelaamisen-kamppailulajit-johtajakoulutuksen.. ja "turvallisen aseenkäsittelyn koulutuksen"...ihan vaan "kerho"-pohjalta ?

Sotilaallisia taitoja, jopa taistelutaitoja pystytään kehittämään muutenkin kuin em. viranomaistahojen ja MPK:n kautta. Missä kulkee raja, jossa tulkitaan toiminta "sotilaalliseksi koulutukseksi?

Balkanin kykymykseen; miksi maanpulustustoiminnassa?
Vast: Perinteet velvoittaa ja Sydän käskee

LISÄKSI: Suomalaista sisstoimintamallia ei saa päästää unohtumaan, vaan päinvastoin.. sitä tulee soveltaa ja kehittää nykyajan haasteiden mukaiseksi.
Emmehän todella valmiudu hitech/suurvalta-armeijaksi, vaan perusta on edelleen pieni-iso ..epäsymmetrinen asetelma ja koko maan suvereniteetin puolustaminen ja kansallisen olemassaolon turvaaminen. (HUOM! Suuri ero sissitoiminta vs. sissisota)
Kyllä tekniikka sopii sissitoimintaankin, eikä ole kovin kallistakaan uudistaa välineitä; tst-/viesti-/sensori- yms hai-tekkiä.
 
Jos perustettava kenttäarmeija on täysvahvuisena vaikkapa 250000 taistelijaa, ja siihen lisätään varalisä ja kohtuullinen henkilötäydennysvara päälle niin 350000 voisi olla lähellä totuutta? Siihen niukkuutta jakaen PV koulutus- ja muut resurssit ja se pieni järjestelyvara joka vapaaehtoisuudesta tulee niin yhtälö on suht valmis. Silloin reservin kaari on tehtävästä riippuen sen 10-25 vuotta ja osaavimmilla + halukkaimilla jatkokierroksia päälle. Tuo 25 vuotta siis siviilin erikoisosaamista vaativissa tehtävissä tai (jatkossa harventuvissa) vaativammissa reserviläisille sopivissa johtamis- tai erikoistehtävissä. Ei liene paha paikka innokkaallekaan reserviläiselle?

MPK ja ylipäätään vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on tuossa yhtälössä joustava elementti, joka tosiasiallisesti muuntaa innokkuutta reservin laaduksi. Tuon toteutuminen vaatii paljon nykyistä tavoitteellisempaa ohjausta PV:lta, mutta ei missään nimessä ole tekemätön paikka. Innokkuuden kokonaismäärä ja toisaalta koulutuksen kysyntä laajassa reservissä ei toistaiseksi ole ollut yhtälöä ratkaisevaa tasoa.

Omalta osaltani pyrin pitämään itseni kuranttina niin kauan kuin on sijoitus, kehittämään joukkoani ja sitä lähellä olevia tahoja. Sitten kun tuoreempi kaveri korvaa minut, pysyn joukkojen johtajien käytettävissä kouluttajareservissä sen aikaa kun on kuranttia annettavaa. Tällä alalla se aika ei ole pitkä, enintään muutama vuosi. Tämän jälkeen on luonteva tukea vempk järjestämällä sille rahoitusta ja toiminnallisia resursseja. Eihän sitä tiedä jos turvallisuustyöhön vapautuvan ajan hyödyntäisi sitten hakeutumalla vapepaan tai kouluttautumalla väestönsuojelutehtäviin.

Ikääntyvän reserviläisen kouluttamiseen PV järjestelmän kautta ilman mitään sijoitusnäkymää on vaikea nähdä järkiperustetta. Suotakoon muille turvallisuustyön tekijöille tämä vapautuva henkilöstöpotentiaali, ja maanpuolustuksen aatteellista työtä tekeville se kiistämätön maanpuolustushenki.

Tuo 250000 jos vaihtuu vaikkapa 50000:ksi joskus, niin kuvio on luonnollisesti toinen. Jääköön niissä oloissa keskustelu koko kansan PV:sta omaan arvoonsa. Toisaalta kovin suuren henkilötäydennysvaran kouluttaminen 250000+varalisän päälle on turhaa, kun yhteiskunnan kesto poikkeusoloissa ei kuitenkaan mahdollista urheita torjuntataisteluita vuosikaupalla.

Onhan se luopuminen yksilötasolla vaikeaa, eikä kukaan meistä nuorru. Jos nyt kuitenkin pystyisi tukemaan arvostamaansa tavoitetta eikä muuttumaan riipaksi, näin ainakin itsestäni toivon.
 
Balkkanin esille ottamaan huru-ukkoisuuteen: "..mis sie hyvää koiraa tarttet.." Rokkaa vapaasti mukaellen.
Oli sijoitus tai ei, tulen mukana pyörimään niin kauan kuin jalka liikkuu ja/tai pää toimii.
Nyt kun on tuo "koiran virka", sitä tarttee aina ja tehtäviä riittää, koulutus/harjoittelu päivittäistä ..riippumatta onko sijoitus tai ei;
riippana oon vain koiralle joka vetää.

Hmm. Tulipa mieleen uusi keskusteluaihe "Huru-Ukon Taiistelukiima"
Olen havainnut että vanhempikin ihminen ylittää itsensä fyysisisesti, kun tilanne menee lähelle "tositoimia".
Tuossa "yli-tilassa" erittyy adredaliini piiikki, jonka avulla selviytyy kovistakin ponnistuksista.
Vanhassa lihasmuistissa, joskin nyttemmin pienehkössä on yllättävät voimavarat. Kiima jatkuuu ainakin vuorokauden, ehkäpä kaksikin
tietynlaisena voimavarastona. Ennen puhu wanhat ihmiset "sisuuntumisesta".

Olen joskus joutunut siviilimaailmassakin tilanteisiin, joissa moista on ilmennyt ja lihasmuistista
on kuoriutunut "vanha judoka", joka on ottanut tilanteen haltuun. Mutta em. ei olis puhettakaan normi-tilassa.

Onko muilla huruilla samanlaisia kokemuksia?
 
Yli-ikäisyydestä pitää vielä muistaa se, että jos joukon johtaja tekee hommansa hyvin, niin ikä numeerisena arvona ei ole se peruste jolla pullautetaan kaveri pihalle sijoituksesta. Itsekin tunnen useamman 45-55 -vuotiaan kuraportaan hommia painavan kaverin, ja fysiikan ja opiskelu/kokemuksen yhdistelmä puolustaa paikkaansa kärkitaistelijoina joukoissaan. Näitä sällejä ei vain kasva puissa. Toivottavasti mahdollisimman moni foorumilla roikkuja tunnistaa itsensä kuvasta?
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Balkkanin esille ottamaan huru-ukkoisuuteen: "..mis sie hyvää koiraa tarttet.." Rokkaa vapaasti mukaellen.
Oli sijoitus tai ei, tulen mukana pyörimään niin kauan kuin jalka liikkuu ja/tai pää toimii.
Nyt kun on tuo "koiran virka", sitä tarttee aina ja tehtäviä riittää, koulutus/harjoittelu päivittäistä ..riippumatta onko sijoitus tai ei;
riippana oon vain koiralle joka vetää.

Hmm. Tulipa mieleen uusi keskusteluaihe "Huru-Ukon Taiistelukiima"
Olen havainnut että vanhempikin ihminen ylittää itsensä fyysisisesti, kun tilanne menee lähelle "tositoimia".
Tuossa "yli-tilassa" erittyy adredaliini piiikki, jonka avulla selviytyy kovistakin ponnistuksista.
Vanhassa lihasmuistissa, joskin nyttemmin pienehkössä on yllättävät voimavarat. Kiima jatkuuu ainakin vuorokauden, ehkäpä kaksikin
tietynlaisena voimavarastona. Ennen puhu wanhat ihmiset "sisuuntumisesta".

Olen joskus joutunut siviilimaailmassakin tilanteisiin, joissa moista on ilmennyt ja lihasmuistista
on kuoriutunut "vanha judoka", joka on ottanut tilanteen haltuun. Mutta em. ei olis puhettakaan normi-tilassa.

Onko muilla huruilla samanlaisia kokemuksia?

Kyllähän ne kamppailu-urheiluopit ovat sen verran syvällä muistissa, että ne palautuvat mieleen. Onneks ei oo tarvinnut vetää "loppuun asti" vaan yleensä on pärjännyt puhumalla ja väistämällä. Näissä asioissa ei ikä juurikaan merkitse, mikäli taitojaan vaan pitää yllä.
 
Bodyguard kirjoitti:
KorpiSISSI kirjoitti:
Balkkanin esille ottamaan huru-ukkoisuuteen: "..mis sie hyvää koiraa tarttet.." Rokkaa vapaasti mukaellen.
Oli sijoitus tai ei, tulen mukana pyörimään niin kauan kuin jalka liikkuu ja/tai pää toimii.
Nyt kun on tuo "koiran virka", sitä tarttee aina ja tehtäviä riittää, koulutus/harjoittelu päivittäistä ..riippumatta onko sijoitus tai ei;
riippana oon vain koiralle joka vetää.

Hmm. Tulipa mieleen uusi keskusteluaihe "Huru-Ukon Taiistelukiima"
Olen havainnut että vanhempikin ihminen ylittää itsensä fyysisisesti, kun tilanne menee lähelle "tositoimia".
Tuossa "yli-tilassa" erittyy adredaliini piiikki, jonka avulla selviytyy kovistakin ponnistuksista.
Vanhassa lihasmuistissa, joskin nyttemmin pienehkössä on yllättävät voimavarat. Kiima jatkuuu ainakin vuorokauden, ehkäpä kaksikin
tietynlaisena voimavarastona. Ennen puhu wanhat ihmiset "sisuuntumisesta".

Olen joskus joutunut siviilimaailmassakin tilanteisiin, joissa moista on ilmennyt ja lihasmuistista
on kuoriutunut "vanha judoka", joka on ottanut tilanteen haltuun. Mutta em. ei olis puhettakaan normi-tilassa.

Onko muilla huruilla samanlaisia kokemuksia?

Kyllähän ne kamppailu-urheiluopit ovat sen verran syvällä muistissa, että ne palautuvat mieleen. Onneks ei oo tarvinnut vetää "loppuun asti" vaan yleensä on pärjännyt puhumalla ja väistämällä. Näissä asioissa ei ikä juurikaan merkitse, mikäli taitojaan vaan pitää yllä.

Mullakin nuo muutamat tapaukset olleet ns. pikatilanteita, puolustuskyvyttömän suojelua "paketointia" ja virkavallan odotusta.
Järki kuitenkin unohtuu kun on pikatilanne; toimii ensin ja miettii sitten.

..otsikon ulkopuolelta,mutta jatkanpa kuitenkin..

Yksi tapaus oli pääkaupungissa, jossa nee...so..lia... sori ei rasismia.
Kolme nuorta pitkän huiskeaa nuorukaista yritti ryövätä (tyhjän) läppärilaukun mutta ukemilla selvisin ja yksi pyörähti mukana kun oli jostain syystä takertunut laukun hihnaan.
Postuivat pikasasti paikalta (eivätkä onneksi veitsiään kaivaneet esiin) ilman saalista. Äänehkö "Khiai-huuto" oli ehkä liikaa heidän korvilleen. Pisin kaveri (porukan johtaja?)oli myöhemmin tv:stä tuttu, nyttemmin kotimaahansa karkoitettu...useisiin vastaavanlaisiin syylistynyt.

Oppina: ukemi ja karjahdus on tehokas itsepuolustus useimmissa vastaavanlaisissa tilanteissa, kun ei kuupperissa 3000+ mene
 
"Paketointia" ne enimmäkseen on mullakin olleet. Jotkut asiat ovat ilmeisesti niin vaistomaisia, että ne tulevat melkein itsestään. Täytyy "koputtaa puuta", kun on käynyt tsägä, ettei pahempaa ole sattunut. Yhden kerran on käynyt niin, että opponentti on oikeasti satuttanut, mutta siitäkin selvittiin. Joskus jälkikäteen on hirvittänyt, kun on miettinyt mitä oikeasti olisi voinut tapahtua. Toki sitä on ajan myötä myös "oppinut valitsemaan reittinsä".
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Balkkanin esille ottamaan huru-ukkoisuuteen: "..mis sie hyvää koiraa tarttet.." Rokkaa vapaasti mukaellen.
Oli sijoitus tai ei, tulen mukana pyörimään niin kauan kuin jalka liikkuu ja/tai pää toimii.
Nyt kun on tuo "koiran virka", sitä tarttee aina ja tehtäviä riittää, koulutus/harjoittelu päivittäistä ..riippumatta onko sijoitus tai ei;
riippana oon vain koiralle joka vetää.

Hmm. Tulipa mieleen uusi keskusteluaihe "Huru-Ukon Taiistelukiima"
Olen havainnut että vanhempikin ihminen ylittää itsensä fyysisisesti, kun tilanne menee lähelle "tositoimia".
Tuossa "yli-tilassa" erittyy adredaliini piiikki, jonka avulla selviytyy kovistakin ponnistuksista.
Vanhassa lihasmuistissa, joskin nyttemmin pienehkössä on yllättävät voimavarat. Kiima jatkuuu ainakin vuorokauden, ehkäpä kaksikin
tietynlaisena voimavarastona. Ennen puhu wanhat ihmiset "sisuuntumisesta".

Olen joskus joutunut siviilimaailmassakin tilanteisiin, joissa moista on ilmennyt ja lihasmuistista
on kuoriutunut "vanha judoka", joka on ottanut tilanteen haltuun. Mutta em. ei olis puhettakaan normi-tilassa.

Onko muilla huruilla samanlaisia kokemuksia?

Se on vähän semmoinen juttu, mielestäni, että ikä tuo lisänsä, josta voi parhaimmillaan olla hyötyä JOISSAIN TEHTÄVISSÄ. Jos nyt suunnilleen on terve ja pysytellyt suht suorittavassa vireessä, niin eipä se ikä ihan vain "rasite" ole.

Olen itse itseäni tutkiskellen tätä pohtinut ja todennut, että olisin sanotaan 25:na ollut tietyllä tavalla parhaimmillaan sotaväessä....mutta pahus, olen huomannut nyt 45:na että joissain asioissa olisin nyt parempi kuin 25:na. Ikäasia on saanut korostetun paikan käytävissä keskusteluissa, ja siinäpähän jauhavat pullaa mieleisekseen.
 
baikal kirjoitti:
KorpiSISSI kirjoitti:
Balkkanin esille ottamaan huru-ukkoisuuteen: "..mis sie hyvää koiraa tarttet.." Rokkaa vapaasti mukaellen.
Oli sijoitus tai ei, tulen mukana pyörimään niin kauan kuin jalka liikkuu ja/tai pää toimii.
Nyt kun on tuo "koiran virka", sitä tarttee aina ja tehtäviä riittää, koulutus/harjoittelu päivittäistä ..riippumatta onko sijoitus tai ei;
riippana oon vain koiralle joka vetää.

Hmm. Tulipa mieleen uusi keskusteluaihe "Huru-Ukon Taiistelukiima"
Olen havainnut että vanhempikin ihminen ylittää itsensä fyysisisesti, kun tilanne menee lähelle "tositoimia".
Tuossa "yli-tilassa" erittyy adredaliini piiikki, jonka avulla selviytyy kovistakin ponnistuksista.
Vanhassa lihasmuistissa, joskin nyttemmin pienehkössä on yllättävät voimavarat. Kiima jatkuuu ainakin vuorokauden, ehkäpä kaksikin
tietynlaisena voimavarastona. Ennen puhu wanhat ihmiset "sisuuntumisesta".

Olen joskus joutunut siviilimaailmassakin tilanteisiin, joissa moista on ilmennyt ja lihasmuistista
on kuoriutunut "vanha judoka", joka on ottanut tilanteen haltuun. Mutta em. ei olis puhettakaan normi-tilassa.

Onko muilla huruilla samanlaisia kokemuksia?

Se on vähän semmoinen juttu, mielestäni, että ikä tuo lisänsä, josta voi parhaimmillaan olla hyötyä JOISSAIN TEHTÄVISSÄ. Jos nyt suunnilleen on terve ja pysytellyt suht suorittavassa vireessä, niin eipä se ikä ihan vain "rasite" ole.

Olen itse itseäni tutkiskellen tätä pohtinut ja todennut, että olisin sanotaan 25:na ollut tietyllä tavalla parhaimmillaan sotaväessä....mutta pahus, olen huomannut nyt 45:na että joissain asioissa olisin nyt parempi kuin 25:na. Ikäasia on saanut korostetun paikan käytävissä keskusteluissa, ja siinäpähän jauhavat pullaa mieleisekseen.

Mpk:lla ei tunneta ikärajoja ja vapaaehtoistyömäärä tulee kasvamaan huimasti seuraavina vuosina, joten porut pois ja näyttämään nyt niitä johtamis- ja koulutustaitoja. Kaikille riittää jotain puuhaa!
 
Omalla kohdalla reserviläistoiminta on ollut parisen vuotta täysin jäissä. Sitä ennen tuli käytyä noin kymmenellä MPK:n kurssilla sekä oltua jäsenenä Reserviläisliittossa. Erosin kuitenkin, koska koin jäsenyyden täysin hyödyttömäksi itselleni.

SA-sijoituksen katoaminen jonnekin taivaan tuuliin söi motivaatiota aika tavalla. Tukiyksikköönkin haettiin jossain vaiheessa täydennystä ja pari kertaa olinkin mukana, mutta eipä sekään kauaa lämmittänyt lähteä perjantaisin töistä liian aikaisin jakaamaan rättejä harjoituksiin ja sitten sunnuntaisin ottamaan samoja rättejä vastaan. Vielä, kun touhu vaikutti siltä, että olisi pitänyt olla valmiudessa pistämään kaikki viikonloput kiinni keväisin ja syksyisin, niin ukkomiehenä tuli raja vastaan nopeasti.

Nyt on kuitenkin herännyt taas orastava halu osallistua touhuun. Pitäisikö sitä sitten vaan napsia tuolta MPK:n tarjonnasta jotain sopivia kursseja sillä ajatuksella, että tähän touhuun voi kiinnittää muutaman viikonlopun vuodessa.
 
Back
Top