Kaasuttaminen ei ole koskaan okei. Ei keltään. Mutta ei myöskään vakuuta tällainen kaasuttelu, jonka tekijästä ei ole varmuutta. Sattui niin sopivasti ja välittömästi se on varmana hallituksen joukot ja varmana pitää mennä ja rankaista. Maailmanhistoriassa aika monta keissiä, millä on oikeutettu iskut ja sodat, ja paljastuneet ihan huijaukseksi. Ei voida sulkea pois lavastuksen mahdollisuutta. Ei ketään tämän mittaluokan hämmennyksiä järjestelevää tahoa kiinnosta kuolonuhrit, vain tavoitteella on merkitystä.
Veikkaapa paljonko ärsyttää kun joutuu epäilemään ihmisten kaasuttelua, asiaa missä sattuu ja kuolee porukkaa. Vaan kun haisee kovasti irak ja libya nenässä. Ihan fiilisten varassa joutuu ihmettelemään ja kyseenalaistamaan metiaa ja mikä pahinta, ihmisten kärsimystä.
Tässä kaasuttamisessa huomioisin myös strategisia ulottuvuuksia, Trump oli ilmoittanut joukkojen vetämisestä Syyriasta - kaasuisku, jolla haastetaan Trump ja USA:n hallinto. Vuosi sitten Trump iski takaisin Syyrian hallinnon suoritettua kaasuiskun, nyt Trump oli ilmoittanut USA:n vetäytymisestä, jonka jälkeen suoritetaan isku siviilien asuttamalle alueelle Syyriassa. Kyseessä on Trumpin tekemän linjauksen haastaminen, enkä sano, että se on ainoa syy vaan yksi (perusteltu) syy muiden syiden joukossa.
Usein moni vetoaa "
länsimaiseen logiikkaan" todeten, ettei se ja se ole järkevää - tällöin on hyvä pohtia, että kuinka moni Venäjän tai Syyrian toimista on ollut järkevää länsimaisen logiikan kannalta tässä viimeisimpien vuosien kuluessa? Venäjän ryhdyttyä järjestelmällisesti testaamaan ja kokeilemaan rajoja Obaman kaudella, ja kun länsi ei reagoinut voimakkaasti vaan pyrki keskusteluun ja diplomatiaan (enkä nyt tarkoita, että olisi pitänyt pommittaa Moskova lasitasangoksi), sen Putin & co tulkitsivat epävarmuudeksi, josta loogisesti seurasi se, että jatketaan testaamista. Ja kun Obaman kaudella Yhdysvallat ei reagoinut voimakkaasti ja voimalla missään tapauksessa (tarkoitan Syyrian & Venäjän toimiin), se oli signaali jonka Putin tulkitsi heikkoudeksi - mutta uskallan sanoa, että myös Bashar al Assad päätteli, että Obama on heikko, jonka myötä brutaalien keinojen käyttö lisääntyi ja normalisoitui.
Obaman keskusteleva politiikka karahti karille Ukrainassa ja Syyriassa, samalla Venäjä harvoine liittolaisineen järjestelmällisesti lisäsi painetta huomattuaan, että länsi on haluton käyttämään voimaa. Obama sai vieläpä oivallista tukea etenkin Saksasta, jossa Merkel toteutti eräällä tapaa kaksoisstandardista ulkopolitiikkaa Ukrainan ja Venäjän suhteen - siinä missä Ukrainalta vaadittiin malttia ja sopimusten noudattamista, Venäjän sotatoimet toimet saivat vain hymistelyä osakseen. Merkel ei ymmärtääkseni kertaakaan uhannut laittaa stoppia Nord Stream 2-hankkeelle. Vasta nyt hän on nostanut esille sen poliittiset ja strategiset kytkennät - nämä olisi pitänyt nostaa esille jo vuosia sitten ja pistää stoppi hankkeelle. Venäjä olisi kiukutellut aikansa, mutta ei se kaasukauppaa olisi lopettanut - raha ratkaisee.
Vuosituhannen alussa Putin kunnioitti Bushia - molemminpuolista luottamusta lisäsi oivalliset taktiset vedot 9/11-iskun jälkimainingeissa, jolloin Putin oli ensimmäinen valtiojohtaja, joka otti yhteyttä Bushiin luvaten tälle kaiken tukensa. Kunnioitus (ehkäpä pieni pelkokin) alkoi haihtua hurrikaani Katrinan jälkeen Putinin huomattua, ettei Bush kyennyt hallitsemaan tilannetta tai suitsimaan lisääntyvää kritiikkiä. Asia johon Bush ei tietenkään kyennyt, vapaa media piti siitä huolen, että kritiikkiä esiintyi - en ota kantaa siihen, oliko kaikki kritiikki aiheellista. Mutta suurimpana syynä pidän Obaman hallinnon tekemiä virheitä Venäjän ja Syyrian suhteen, tuolloin luotiin suuntaviivat, joita nyt kuljetaan - tuolloin luotiin standardit, joista nyt siviilit maksavat hengellään. Ja tässä kohdin huomioin myös sen, että Obaman hallinnon omat toimet Syyriassa ja Irakissa, ne olivat omiaan lisäämään ongelmia - seinät tuen saannin suhteen olivat lopulta liian leveällä ja katto korkealla.
Ja mitä tulee tähän kaasuiskuun, todisteita siitä, että tekijänä on Syyrian hallinto on kohtuudella. Toisaalta se, että Venäjä valehtelee jatkuvasti ja pyrkii kampittamaan tutkimuksia, kertoo omaa karua kieltään - silloin kun Venäjällä on puhtaat jauhot pussissa, sen ei ole ollut tarvetta disinformaation syöttämiseen, kun se tai sen liittolainen on kusessa, Venäjän valtiollinen media ja muu koneisto valjastetaan propagandan ja disinformaation kylvämiseen - varsin usein käy vieläpä siten, että disinformaatiossa on toisensa kumoavaa viestiä. Myrkytä todellisuus!
Ja kun aina löytyy heitä, jotka väittävät, että ulkopuoliset tutkijat ovat puolueellisia, niin jos he kerran ovat puolueellisia, miksi Syyriassa tehdyistä kaasuiskuista ainakin viidessä on syylliseksi todettu joku muu kuin Bashar al-Assadin hallinto, joka on todettu syylliseksi reilussa parissakymmenessä tapauksessa, jokunen isku taitaa olla sellainen, jossa syyllistä ei ole kyetty nimeämään.
