Tämän päivä alokkaat

Vonka

Supreme Leader
Oli. Meni tekonurmelta reuna-asvaltille ja jalat alta. Useampi sirpaleinen murtuma, sääri- sekä pohjeluu (jälkikäteen saatua tietoa). Eli ei kontaktia vaan omasta painosta meni. Älyttömän huono säkä.
Olipa huono tuuri. Ensi kausi on uusi kausi.

Minä olen nähnyt paljon loukkaantumisia, keskikokoisia ja pieniä vammoja. Ehdin viisi vuotta olla kahdessakin jääkiekkojoukkueessa huoltajana. Jalkapallossa vedän vieläkin yhtä joukkuetta, olen jojo/huoltaja koska pojat ovat jo miltei aikuisia.

Huoltaja on lujasti organisoidussa seurassa se, joka tulee koppiin ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Huoltajan suhde poikiin on aivan erilainen kuin valmentajan. Huoltaja kuulee ilot ja surut. Teknisesti hän huolehtii varusteista. Teroittaa luistimet, huolehtii juomista, jääpusseista, antaa ensiavun, tarkistaa varusteiden kunnon kokeneella silmällään (esimerkiksi liian pieni polvisuoja jättää kiekonmentävän alueen sivuun, jos jalka on taipunut) ja huolehtii koppikurista. Turnauksissa huoltaja nousee bussista ensin ja selvittää pukukoppijärjestyksen, aikataulut, ruokailut ja selvittää alueen terveydenhuollon yhteistyökumppanit / julkiset paikat. Oikeassa juniorijoukkueessa hänet on asianmukaisesti koulutettu.

Ensinnäkin pojat ovat todella sisukkaita ja hyviä pelimiehiä. Olen muutamaan otteeseen nähnyt, miten nilkka murtuu kolarissa. Huoltajalle ne sekunnit ovat pitkiä, kun hän tietää miten kävi mutta tuomari empii - pitää odottaa lupaa lähteä luistimitta kentälle. Yhden pojan muistan. Toin hänet vaihtoaition taakse penkille. Ensin on tiukasti nyöritetyn luistimen irroitus murtuneesta nilkasta. Pitää avata reilusti. Luonnonjääpussi on parempi kuin kylmäspray tai apteekkipussi. Lunta saa aina sieltä, mihin Zamboni tyhjentää sisuksensa, vaikka kesäkuussa.

Tämäkin poika makasi kalpeana suu viivana eikä hän huutanut lainkaan. Harso väliin, kylmäoussi siihen ja hevosteipillä ympäri. Se saa olla 20-25 min. Sitten se on otettava pois. Riittävä aika sairaalan tai terveysaseman ensiapuun. Kukaan pojista ei katsonut. Kaikki tuijottivat kenttää ja valmistautuivat seuraavaan vaihtoon.

Parin kuukauden kuluttua poika harjoitteli luistelua oranssi huomioliivi päällä, kun muut väänsivät harjoituskuvioita vieressä niin että laidat paukkuivat.

Paljon muistoja tuosta viestistäsi tulee. On nähty Kanadat, Riikat, Tukholmat kaikista Suomen kaupungeista puhumattakaan. On nähty vatsatautiepidemia ja flunssa-aalto. Kun pojat olivat ihan E-junnuja koti-ikävää leireillä. Huoltaja istui poikien kanssa ja he näyttivät puhelimesta koiriensa kuvia ym. Ja meidän joukkueella oli sen värinen paita ja maine, että kaikki halusivat sen voittaa.

Se oli vaikeata heille! Muistan kerran yhden kaupungin XXXX. Meille oli laitettu ensimmäinen peli paikallisia poikia vastaan klo 8.30, vaikka tulimme muutaman tunnin ajomatkan päästä. Tai juuri siksi. Aamuyöstä herätetyt pojat lähestyivät kaupunkia, Samaan aikaan kun paikalliset pojat herätettiin kodeissaan syömään äidin tekemään pullaa, me pysäytimme joukkuebussin kilometriä ennen hallia ja pojat siirtyivät loppumatkan juoksuun valmentajan johdolla. Oli helppoa veikata ottelun lopputulos. Paikallisilla ei ollut mitään jakoa.

On nämä nuoret oikeasti tosi hyvää porukkaa.
 

Vonka

Supreme Leader
Yksi huolenaihe, mikä minulla on, liittyy kyllä peruskoulutukseen. Yleissivistyksen jopa dramaattinen lasku on ollut viimeiset kymmenen vuotta tosiasia eikä sitä kyllä kouluissamme pelasteta millään digitempuilla tai sillä, että porukoita istuu pitkin käytäviä säkkituoleilla.

Professori Uusikylän johdolla markkinointimaailma torjuttiin koulujen ovilta, ja hän sanoi sittemmin 2000-luvulla työelämän huonontuessa että jos vielä opettajat murtuvat tässä koohotuksessa, tämä maa menee suoraan helvettiin. Sittemmin Microsoft ja Apple pääsivät jo 2015 Opetushallituksen työryhmiin vartoimaan etujaan.

Tämähän ei ole viattomien lasten vika. Mutta miten kehitetään sitä päätä, jos ainoa tapa erottaa Mannerheim ja Hitler toisistaan on katsoa netistä, kumpi naama on kummassakin kuvassa? Tulevaisuuden sotilaankin pitää kyetä yhdistämään asioita itsenäisesti johonkin jo olemassa olevaan skeemaan, pohjaan.

Ehkä @EK ja @mienkoiv osaisivat valottaa tätä puolta. Minullekin koulu on koko kansakunnan kivijalka eikä ole samantekevää, mitä siellä tapahtuu. Opettajiin luotan, mutta opetusministeriö, OPH ja toisaalta kaikki kasvatustieteilijät tornissaan eivät aina vakuuta.
 

EK

Kenraali
Yksi huolenaihe, mikä minulla on, liittyy kyllä peruskoulutukseen. Yleissivistyksen jopa dramaattinen lasku on ollut viimeiset kymmenen vuotta tosiasia eikä sitä kyllä kouluissamme pelasteta millään digitempuilla tai sillä, että porukoita istuu pitkin käytäviä säkkituoleilla.

Professori Uusikylän johdolla markkinointimaailma torjuttiin koulujen ovilta, ja hän sanoi sittemmin 2000-luvulla työelämän huonontuessa että jos vielä opettajat murtuvat tässä koohotuksessa, tämä maa menee suoraan helvettiin. Sittemmin Microsoft ja Apple pääsivät jo 2015 Opetushallituksen työryhmiin vartoimaan etujaan.

Tämähän ei ole viattomien lasten vika. Mutta miten kehitetään sitä päätä, jos ainoa tapa erottaa Mannerheim ja Hitler toisistaan on katsoa netistä, kumpi naama on kummassakin kuvassa? Tulevaisuuden sotilaankin pitää kyetä yhdistämään asioita itsenäisesti johonkin jo olemassa olevaan skeemaan, pohjaan.

Ehkä @EK ja @mienkoiv osaisivat valottaa tätä puolta. Minullekin koulu on koko kansakunnan kivijalka eikä ole samantekevää, mitä siellä tapahtuu. Opettajiin luotan, mutta opetusministeriö, OPH ja toisaalta kaikki kasvatustieteilijät tornissaan eivät aina vakuuta.
Tietokoneet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Minun mielestäni. Unohdit tuosta listasta Googlen, jonka ilmainen Google Apps For Education leviää metsäpalon lailla suomalaisiin kouluihin, yhdessä Chromebookin kanssa. Ja hyvä kampe onkin. Parempi kuin Apple, joka on kallis ja hävittää kirjoitustaidon.

Tarkastelen seuraavassa opetusmaailmaa ensisijaisesti yläkoulun (7.-9.-luokkien) näkökulmasta ja siinäkin lähinnä reaaliaineiden kannalta (historia ja yhteiskuntaoppi pääaineina, tosin mukana myös ekonomiaa, ATK:ta ja uskontoa).

Nykyinen suuntaus kokonaisuuksien hahmottamiseen ja ymmärtämiseen yksityiskohtien sijasta on mielestäni hyvä. Euroopan Hullu vuosi 1848 tai Kekkosen syntymäpäivä eivät ole asioita, jotka on pakko muistaa. Ei edes 88 mm:n IT-tykin panssariammuksen lähtönopeus. Kuitenkin joidenkin opettajien ja viisaiden esittämä tulkinta, jonka mukaan oppilaiden ei tarvitse oppia mitään yksityiskohtaista tietoa, vaan kaiken voi katsoa Wikipediasta, on yksiselitteisesti väärä. Olen kuunnellut viisasta miestä, joka kertoi, ettei laskutaitoa tarvita, kun implanttina oleva tietokone laskee laskut, eikä kieliä tarvitse opetella, kun sama kone kääntää reaaliaikaisena mitä tahansa kieltä, eikä historiaa tarvitse opiskella, kun Wiki linkkaa juttuja reaaliajassa suoraan älylaseihin. Paskapuhetta. Jos aivoihin ei ole rakennettu pohjaa, jonne haettu tieto linkataan tai pää ei ymmärrä logiikkaa, jolla laskuja lasketaan, ei tiedolla tai tuloksilla ole mitään merkitystä. Edes oikeaa tietoa ei osata hakea, puhumattakaan, että se osattaisiin sijoittaa oikeaan asiayhteyteen.

Nykyisessä Opetussuunnitelmassa on paljon hyvää, kun se korostaa taitojen opettelua yksityiskohtien sijaan. Sen sijaan huonoa on se, että se lähtee ajatuksesta, että jokainen lapsi kykenee ja haluaa olla oma gurunsa. Tosiasiassa näin ei ole, vaan henkiset rajoitukset tai ongelmat kotona/taustoissa tms. saa huomattavan monet nuorista haluamaan jotain ihan muuta kuin tietojen ja taitojen opettelua. Siispä opettajaa tarvitaan, jotta yliopistossa oppinsa saaneen ammattilaisen rautahansikkaaseen verhoiltu teräsnyrkki voi lujasi, mutta määrätietoisesti ohjata oppilasta oikeaan suuntaan. Muutosta tarvitaan, sitä en kiellä ja toteutankin melko radikaaleja juttuja käytännössä, mutta toimivia käytänteitä ei tarvitse hylätä.
 

Vonka

Supreme Leader
Unohdit tuosta listasta Googlen, jonka ilmainen Google Apps For Education leviää metsäpalon lailla suomalaisiin kouluihin, yhdessä Chromebookin kanssa. Ja hyvä kampe onkin. Parempi kuin Apple, joka on kallis ja hävittää kirjoitustaidon.
Pitääpä tutustua.
 

Sarek1

Kenraali
Komppaan, mitä @EK tuossa yllä loihee lausumaan.

Uudessa, perusopetuksessa vuosiluokilla 1-7 sekä lisäopetuksessa käytössä olevassa opetussuunnitelmassa on sekä hyviä asioita että vakavia valuvikoja. Osa ongelmista pohjautuu vallitsevaan dogmaattiseen ideologiaan. Heil inkluusio, heil omaguruajattelu! Omituista on myös se, että kilpailua koetetaan olan takaa nuijia lyttyyn ettei kenellekään tule paha mieli. Ja sitten sitä kuitenkin eletään yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa kilpailu ja raaka sellainen on arjen tosiasia.

Valinnaisuuden laajeneminen ja lisääntyminen asettaa opetuksen järjestäjille haasteita, sillä resursoinnin tarve lisääntyy valinnaisuutta vastaavasti. Jotkin opetuksen järjestäjät ovat rajanneet/ohjanneet valinnaisten aineiden valintaa, jotta opetus voidaan toteuttaa. Resursseja kun ei tähänkään ole mistään tullut. Eikä taida tulla. Valinnaisuudesta lisätiedoksi sen verran, että 3. vuosiluokasta alkaen on mahdollista valita taito- ja taideaineiden valinnaisia aineita sekä yleensä 5. vuosiluokasta alkaen lisäksi myös varsinaisia valinnaisia aineita, joista osa voi olla samoja kuin edellä mainitut.

Uuden opsin myötä myös oppimisympäristöjä ja opiskelutapoja on ryhdytty radikaalisti muuttamaan ja perinteinen luokkahuonetyöskentely on saanut huutia. Viihtyvyydessä on puolensa ja kivaa on varmasti, mutta miten käy kyvyn sopeutua työpaikan olosuhteisiin ja työtapoihin jos aina on saanut päättää itse, miten päin haluaa rönöttää? Kaikissa töissä sitten aikuisena ei välttämättä voi löhötä chillisti fatboyssa padia tai puhelinta pläräten.

Miten tämä liittyy tämän ja myös huomispäivän alokkaisiin? Tämän päivän jantterit ovat pyörineet koulujärjestelmä -nimisen koneiston läpi ja heidän kohdallaan kouluaikana tapahtunutta ei voida enää toiseksi muuttaa. Huomispäivän koululaiset tulevat jonkin ajan kuluttua palvelusikään. Mielenkiinnolla seuraan, millaisia vaikutuksia uuden rullaston läpi käymisellä on. Toisaalla esittämäni "koulukommando" monipuolisena liikuntamuotona ja älypelinä edesauttaisi osaltaan kurantin materiaalin saamista tarjolle sitten kun kutsu käy. Kilpailuun tai oikeammin kilvoitteluun tulisi totuttaa pedagogista ja kasvatuksellista järkeä käyttäen.

Tutustuessani jokin aika sitten maailman suurimpaan hirsikouluun (joka on rakennettu elinkaariajattelumallin (tm) mukaan), pohdin myös näitä kysymyksiä. Oli hieno rakennuskompleksi.

Ja hei, otetaan sitten ihan rauhallisesti (siellä ulkona)! Huomispäivänäkin tulee olemaan niitä, joilla simahtaa hommat särmästi - intissäkin. Tai ainakin uskon niin. Vielä.
 
  • Tykkää
Reactions: EK

Umkhonto

Kenraali
Nykymiehet heikkoa ainesta? – Armeijasta vapautettujen määrä tuplaantunut
Politiikka 05:00 Jouko Kyytsönen
Terveimmät nuoret miehet asuvat Kaakkois-Suomessa. Pohjois-Savon kutsunnoissa vapautettiin eniten viime vuonna.


Kutsunnoissa vapautetaan puolustusvoimien palvelusta vuosi vuodelta enemmän nuoria miehiä terveyssyistä, viime vuonna 17 prosenttia. Eniten kasvavat mielenterveysongelmat.

Terveyssyistä vapautettujen osuus koko ikäluokasta on kasvanut runsaassa kymmenessä vuodessa kahdeksasta seitsemääntoista prosenttiin.

Toistaiseksi vapautetuista noin neljäsosa määrätään myöhemmissä kutsunnoissa palvelukseen.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat suurin syy vapauttamiseen. Niiden osuus on kasvanut kahdeksan vuoden aikana 39 prosentista 44 prosenttiin.

Perinteisten selkä- ja muiden tukielinsairauksien osuus on pudonnut 8 prosenttiin.

Joissakin kunnissa jopa puolet ikäluokasta vapautetaan palveluksesta MT:n saamien tietojen mukaan.

Puolustusvoimat ei kerro kuitenkaan kutsunnoista kuntakohtaisia tilastoja muun muassa yksityisyyden suojan vuoksi.

Pienimmissä kunnissa voi olla vain muutama henkilö kutsunnoissa, kapteeni Timo Miettinen maavoimien esikunnasta sanoo.

Kutsunnoissa palvelukseen määrättyjen miesten osuus on pudonnut kahdessatoista vuodessa 81 prosentista alle 76 prosenttiin ikäluokasta.

Maakunnittaiset erot eivät ole kovin isoja.

Viime vuonna pienin palvelukseen määrättyjen osuus oli Pohjois-Savossa, 72 prosenttia. Myös Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla osuus on ollut pienimmästä päästä maakuntia.

Suurin osuus oli Kaakkois-Suomen 80 prosenttia. Myös Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla palvelukseen määrättyjen osuus on suuri.

Uusimaa on puolustusvoimien 12:sta maakuntia vastaavasta aluetoimistosta ylivoimaisesti suurin, ja siellä ikäluokan koko oli viime vuonna 8 600 miestä. Uudellamaalla palvelukseen määrättiin viime vuonna 75 prosenttia miehistä.

Etelä-Savossa, joka on pienin alue, ikäluokan koko oli 800 henkilöä.

Puolustusvoimat ei Miettisen mukaan huolehdi kutsuntojen jälkeen erikseen niistä, joita ei määrätä armeijaan.

Kuntien, puolustusvoimien ja työ- ja elinkeinoministeriön Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -toiminta ehkäisee nuorten miesten syrjäytymistä. Aikalisäohjaajat ovat mukana kutsunnoissa tai palveluksen keskeytyessä.

Kutsunnoissa tavoitetaan miesten koko ikäluokka, ja kaikille tarjotaan mahdollisuutta hakeutua tukipalveluun. Ohjaajat ovat kuntien sosiaali-, terveys- ja nuorisoalan ammattilaisia.

Jos armeija keskeytyy, puolustusvoimien sosiaalikuraattorit tarjoavat tukea ja tekevät lähetteen kotikunnan ohjaajalle.

Aikalisä toimii 300 kunnassa.

Lisäksi puolustusvoimat antaa lakisääteisesti etsivälle nuorisotyölle yhteystietoja nuorten auttamiseksi. Myös palveluksessa olevia autetaan samoin toimin.

Puolustusvoimat tarjoaa ensi vuonna pahimmilla työttömyysalueilla töitä kymmenille henkilöille, työllistämiseen käytetään pari miljoonaa euroa.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/nykymiehet-heikkoa-ainesta-armeijasta-vapautettujen-määrä-tuplaantunut-1.207640
 

miheikki

Respected Leader
Sama posti kahteen osoitteeseen.

Kunnia ja velvollisuus
Suomen Sotilas | 19.10.2017 | Artikkeli http://www.suomensotilas.fi/kunnia-ja-velvollisuus/


Asevelvollisena Panssariprikaatissa

Lataa sähköinen kirja klikkaamalla kansikuvaa

Tätä kirjoittaessani palvelusajastani on kulunut päälle kaksi vuotta. Elämä on mennyt eteenpäin, mutta moni asia on muuttunut verrattuna elämään ennen armeijaa. Hyvässä sekä pahassa.

Ajatus kirjasta kypsyi oikeastaan jo palveluksen aikana; kaiken näkemänsä ja kokemansa halusi käsitellä jotenkin, eikä kirjoja nykyajan varusmiehenä olemisesta ole kovinkaan montaa. Viime sodat ja rauhanturvaoperaatiot hallitsevat kirjallista kenttää, mutta tuhansia miehiä ja satoja naisia vuosittain koskeva tapahtuma ja elämänvaihe on jäänyt pimentoon. Silti jokaiselle jää muistoja, joita jaetaan tutuille ja tuntemattomille sopivan tilaisuuden tullen, halusivat kuulla tai eivät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloin nähdä unia, jossa palaan lomilta vain huomatakseni olevani reservissä, tajusin, että mielenrauhani takia asiat on hyvä kirjoittaa paperille.

Kirjaa lukiessa kannattaa muistaa, että kyseessä on korostetusti subjektiivinen kokemus. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin, jopa saman yksikön sisällä, saati muissa joukko-osastoissa. Esitän kritiikkiä ja kehun silloin kun koen sen aiheelliseksi. Olen kirjoittanut päiväkirjamaisesti, mutta ulkomuistista – siksi ajanjaksoissa voi olla päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Olen pyrkinyt käyttämään entisten inttitovereideni apua virheiden korjaamisessa, mutta otan täyden vastuun jäljellä olevista kömmähdyksistä. Olen säilyttänyt autenttisen kielenkäytön ja inttislangin, myös roisimmissa tapauksissa. Taiteilijan vapaudella olen poiminut tilanteita, jotka mielestäni sopivat esimerkeiksi lajeistaan, ja jättänyt pois häveliäisyyssyistä tiettyjä asioita palvelustovereistani. Samasta syystä myös nimet on muutettu.

Kirjaani ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi armeijaa vastaan esimerkiksi Pentti Haanpään ”Kenttä ja kasarmi” -kirjan tapaan, vaikka esittämäni kritiikki on välillä purevaa. Uskon, että asevelvollisuus on paras vaihtoehto Suomelle, mutta uskon myös, että Puolustusvoimat kaipaa uudistuksia. Välillä ristiriita opetetun ja todellisuuden välillä oli hämmentävä, näin muun muassa johtajakoulutuksessa. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi armeijassa opittu johtamistyyli siirtyy herkästi myös siviiliin – oli se relevantti tai ei.

Monessa kohdassa käsittelen myös hyvin henkilökohtaisia asioita, välillä rankkojakin. Toivon lukijalta kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä näissä kohdissa. Pakottauduin kirjoittamaan kuten asiat aikoinaan koin, vaikka nykyiset tuntemukseni ovatkin erilaiset. Asioita on sovittu ja puhuttu halki. Aina ei mene kuten toivoo, toisinaan paska osuu tuulettimeen – mutta kaikesta voi selvitä. Päivä kerrallaan.

19.4.2017 Lappeenrannassa
Juhani Veijalainen

Avainsanat: asevelvollisuus, varusmiehet, varusmieskoulutus, varusmiespalvelu
http://www.suomensotilas.fi/wp-content/uploads/2017/10/Kunnia_ja_velvollisuus_Juhani_Veijalainen.pdf
 

Vonka

Supreme Leader
Minusta alokas, ihan minkä päivän alokas tahansa, on kyllä yksi honkkeli holkkipolvi, oikea rääpyskä. Mutta kyllä se aina siitä sitten johonkin suuntaan lutviutuu.
 

Woodsman

Ylipäällikkö
Minusta alokas, ihan minkä päivän alokas tahansa, on kyllä yksi honkkeli holkkipolvi, oikea rääpyskä. Mutta kyllä se aina siitä sitten johonkin suuntaan lutviutuu.
Lueskelin tuon "muistelma-teoksen". Kyllä ne samat jutut näyttää toistuvan, mitä joskus nuorena.
Itselle jäi mieleen kirjoituksesta tuo kuinka tuolla kaverilla oli kova halu RUK:hon ja jäitten jääkäriksi, näitä tuli silloin aikanaan vastaan, varmasti syö rotan lailla miestä jos on asettanut itselleen noin kovat odotukset.
 

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Lueskelin tuon "muistelma-teoksen". Kyllä ne samat jutut näyttää toistuvan, mitä joskus nuorena.
Itselle jäi mieleen kirjoituksesta tuo kuinka tuolla kaverilla oli kova halu RUK:hon ja jäitten jääkäriksi, näitä tuli silloin aikanaan vastaan, varmasti syö rotan lailla miestä jos on asettanut itselleen noin kovat odotukset.
Muistan aikoinaan yhden tyypin AUK I:n ajalta, joka epätoivoisesti halusi RUK:hon valittavaan porukkaan. Jopa kapiaiset katselivat miehen touhuja hieman pitkään....ja yllätys...ei jatkoon.

Oli se kyllä sellainen touhupetteri, ettei paremmasta väliä. :D Ei se liika yrittäminen ole asiassa hyväksi.

Tästä tulee mieleen oma kokelasaika. Meillä oli yksi alikersantti liian vähän ja yksi kokelas liikaa alokkaiden koulutuksessa. Joten itseni sitten laitettiin yhden tuvan esimieheksi. Oli muuten hauskat ilmeet alokkailla ja ittelläkin oli hauskaa kun siellä oli 2 kanadansuomalaista veljestä. Olivat tulleet vartavasten samaan yksikköön palvelemaan missä isäkin oli ollut. Toisesta tuli vänrikki, toisesta kessu. Eli kyllä se motivaatiokin toisaalta merkitsee paljon.
 

Woodsman

Ylipäällikkö
Muistan aikoinaan yhden tyypin AUK I:n ajalta, joka epätoivoisesti halusi RUK:hon valittavaan porukkaan. Jopa kapiaiset katselivat miehen touhuja hieman pitkään....ja yllätys...ei jatkoon.

Oli se kyllä sellainen touhupetteri, ettei paremmasta väliä. :D Ei se liika yrittäminen ole asiassa hyväksi.
Näitä oli. Itse muistan yhden jonka suvussa oli ollut upseereita ja kapiaisia pitkä rivi. Kun ei sitten päässyt AUK:hon, niin lähti saman tien kotiin. Arvelen, että jokainen meistä muistaa varusmiesajalta tällaisia tapauksia.

Itselle tuollainen ajattelutapa on niin vieras, että en oikein osaa itseäni edes siihena kuvitella.
 

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Näitä oli. Itse muistan yhden jonka suvussa oli ollut upseereita ja kapiaisia pitkä rivi. Kun ei sitten päässyt AUK:hon, niin lähti saman tien kotiin. Arvelen, että jokainen meistä muistaa varusmiesajalta tällaisia tapauksia.

Itselle tuollainen ajattelutapa on niin vieras, että en oikein osaa itseäni edes siihena kuvitella.
Tämäkin veijari oli jonkinlaisesta sotilassuvusta...joten...we rest our case :D
 

Vonka

Supreme Leader
Lueskelin tuon "muistelma-teoksen". Kyllä ne samat jutut näyttää toistuvan, mitä joskus nuorena.
Itselle jäi mieleen kirjoituksesta tuo kuinka tuolla kaverilla oli kova halu RUK:hon ja jäitten jääkäriksi, näitä tuli silloin aikanaan vastaan, varmasti syö rotan lailla miestä jos on asettanut itselleen noin kovat odotukset.
Se on oma lajinsa.

Olimme jonossa siviilit päällä rättivaraston edessä. Zilin lavoilla oli saatu kyytejä Hämeenlinnan rautatieasemalta sitä mukaa, kun junasta tuli porukkaa. Oli siinä vaimeaa juttua, että mihin tässä oikein päädytään. Edessäni oleva poika sanoi karskisti, että hän menee aliupseerikouluun ja hän menee rukkiin. Oli muutenkin aika kovat jutut. Kertoi meille, miten monen pään läpi rynnäkkökiväärin luoti voi mennä. En nyt muista millaista lukua hän esitti.

Näin hänet AUK:n tupakkapaikalla, kun PsRUK:n nimet oli ilmoitettu. Hän puhui pettymyksestään ja yhtäkkiä siinä muisti kohtaamisemme silloin tulopäivänä. Oli hetken hiljaa ja sanoi: "XXX, sä oot perseestä." Niinhän minä olen, joten annoin hänelle uuden tupakan.
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Greatest Leader
BAN
Se on oma lajinsa.

Olimme jonossa siviilit päällä rättivaraston edessä. Zilin lavoilla oli saatu kyytejä saatiin Hämeenlinnan rautatieasemalta sitä mukaa, kun junasta tuli porukkaa. Oli siinä vaimeaa juttua, että mihin tässä oikein päädytään. Edessäni oleva poika sanoi karskisti, että hän menee aliupseerikouluun ja hän menee rukkiin. Oli muutenkin aika kovat jutut. Kertoi meille, miten monen pään läpi rynnäkkökiväärin luoti voi mennä. En nyt muista millaista lukua hän esitti.

Näin hänet AUK:n tupakkapaikalla, kun PsRUK:n nimet oli ilmoitettu. Hän puhui pettymyksestään ja yhtäkkiä siinä muisti kohtaamisemme silloin tulopäivänä. Oli hetken hilkjaa ja sanoi: "XXX, sä oot perseestä." Niinhän minä olen, joten annoin hänelle uuden tupakan.
Ne, joilla on suurimmat puheet tuossa vaiheessa pärjäävät heikommin. Tämä on ainakin oma kokemus. Empiiristä tietoa ei sinänsä asiasta ole. :D

Edit:

Sen sijaan luin ennen palvelukseenastumista sotilaspsykologian kirjan. Siinä oli mielenkiintoista tietoa. Eli esim. miehet, jotka ovat kasvaneet äitinsä kanssa eronneissa perheissä (kuten itse), pärjäävät hyvin, koska on alitajuinen tarve todistaa olevansa "mies" (kun sitä miehen mallia ei välttämättä joka päivä ollut...ja silloin ei tunnettu yhteishuoltajuutta).

Toinen pointti oli, miten henkisesti kasvatetaan joukon yhteenkuuluvaisuutta jne. Ja oli mielenkiintoista seurata, kun tiesi kaikki nuo jutut...ja se silti toimi erinomaisesti myös meikäläiseen. Vuosituhansien varrella kehittynyt asia. :D
 

Woodsman

Ylipäällikkö
Ne, joilla on suurimmat puheet tuossa vaiheessa pärjäävät heikommin. Tämä on ainakin oma kokemus. Empiiristä tietoa ei sinänsä asiasta ole. :D
Kyllä itsellä on samat kokemukset ja tuntemukset.
 

Umkhonto

Kenraali
Lueskelin tuon "muistelma-teoksen". Kyllä ne samat jutut näyttää toistuvan, mitä joskus nuorena.
Itselle jäi mieleen kirjoituksesta tuo kuinka tuolla kaverilla oli kova halu RUK:hon ja jäitten jääkäriksi, näitä tuli silloin aikanaan vastaan, varmasti syö rotan lailla miestä jos on asettanut itselleen noin kovat odotukset.
Ei ehkä ole suomalaisten tyypillisin piirre julistaa etukäteen, mitä kaikkea tulee elämässään saavuttamaan. Tai minkälaiset askelmerkit on asettanut, joita sitten mennään ennalta määrätyssä aikataulussa kohti tavoitetta. Ei se toki tarkoita, etteikö tällaisia tavoitteita suurimmalla osalla olisi, vaikkei niistä sen kummemmin huutelisikaan.

Pari esimerkkiä tällaisista "julistajista" tulee mieleen omasta tuttavapiiristä:

1) Kunnianhimoinen nuori nainen kertoi aina kuinka hänestä tulee juristi. Kolme-neljä kertaa kun oli oikiksen pääsykokeet repuuttanut niin piti ottaa hattu kauniiseen käteen ja todeta ettei tulekaan. Kauppaopistosta sitten jotkut merkonomin paperit ja ihan tavallisiin töihin. Kunnallispolitiikasta sitten lähdettiin hakemaan "sitä jotain", joka jäi saavuttamatta juristin työn myötä.

2) Eräs pariskunta aina kertoi, kuinka heille tulee kolme lasta, mieluummin poikia. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näytti plussaa niin iloista perhetapahtumaa julistettiin jo kaikille. Tuli kuitenkin useampi keskenmeno, lapsettomuushoidot ja sitten se ainokainen lapsi, tyttö muuten, saatiin relusti yli nelikymppisinä kun kavereiden lapset alkoivat olla ripillä käyneitä ja osa jo ylioppilaita.

3) Eräs nuori mies teki firmassa aikanaan dippatyötä. Häneltä oli kysytty että "Mitä meinaat isona tehdä?" "Tulen tänne johtajaksi." oli vastaus. Ja niin vaan kävikin.
 
Viimeksi muokattu:

Woodsman

Ylipäällikkö
Ei ehkä ole suomalaisten tyypillisin piirre julistaa etukäteen, mitä kaikkea tulee elämässään saavutamaan. Tai minkälaiset askelmerkit on asettanut, joita sitten mennään ennalta määrätyssä aikataulussa kohti tavoitetta. Ei se toki tarkoita, etteikö tällaisia tavoitteita suurimmalla osalla olisi, vaikkei niistä sen kummemmin huutelisikaan.

Pari esimerkkiä tällaisista "julistajista" tulee mieleen omasta tuttavapiiristä:

1) Kunnianhimoinen nuori nainen kertoi aina kuinka hänestä tulee juristi. Kolme-neljä kertaa kun oli oikiksen pääsykokeet repuuttanut niin piti ottaa hattu kauniiseen käteen ja todeta ettei tulekaan. Kauppaopistosta sitten jotkut merkonomin paperit ja ihan tavallisiin töihin. Kunnallispolitiikasta sitten lähdettiin hakemaan "sitä jotain", joka jäi saavuttamatta juristin työn myötä.

2) Eräs pariskunta aina kertoi, kuinka heille tulee kolme lasta, mieluummin poikia. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näytti plussaa niin iloista perhetapahtumaa julistettiin jo kaikille. Tuli kuitenkin useampi keskenmeno, lapsettomuushoidot ja sitten se ainokainen lapsi, tyttö muuten, saatiin relusti yli nelikymppisinä kun kavereiden lapset alkoivat olla ripillä käyneitä ja osa jo ylioppilaita.

3) Eräs nuori mies teki firmassa aikanaan dippatyötä. Häneltä oli kysytty että "Mitä meinaat isona tehdä?" "Tulen tänne johtajaksi." oli vastaus. Ja niin vaan kävikin.
Niin, ei se suomalaiselle luonteenlaadulle varmaan tyypillistä ole tuo etukäteen julistaminen. Varmasti meistä jokainen niitä tavoitteita kuitenkin mielessään asettaa, niin teen minäkin, mutta en juurikaan niistä huutele muille, eipähän sitten muut hörähtele saunaillassa kun ei mennytkään kuin Strömssöössä :D
Ja ei ole tarkoitus moittia tuon jutun kirjoittajaa, jokaisella meistä on oma taustansa ja omat syynsä mitä haluaa inttiajalta tai elämältään. Kukin tekee nuo jutut omalla tyylillään ja se heille suotakoon.
 

TomiDude

Kersantti
Mutta eikö EK:kin omassa opetustyössään pyri toteuttamaan uutta OPS:ia vain sen verran että laki täyttyy, mutta muuten mennään "laik nevö bifoor"? ;)
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Intissä on loistava tilaisuus opetella esimiestaitoja ihan vaan asevelvollisuuden ohella, ihan niinkuin ilmaiseksi. Harmi että monet nuoret eivät huomaa tuota tilaisuutta, vaikka heille sitä tarjottaisiin.
 

CV9030FIN

Kenraali
Ne, joilla on suurimmat puheet tuossa vaiheessa pärjäävät heikommin. Tämä on ainakin oma kokemus. Empiiristä tietoa ei sinänsä asiasta ole.
No jaa. Itse ilmoitin ensimmäisenä päivänä tuvalleni ja henkilökuntaan kuuluvalle joukkueenjohtajalle että tavoittelen paikkaa taistelupanssarivaunulinjalle, PSRUK:n ja edelleen kadettikouluun panssarilinjalle. Kaikki nämä toteutui ja vm-palveluksessa vielä yksikön kärkipisteillä.
 
Viimeksi muokattu:
Top