D
Deleted member 2762
Guest
Poikkeusyksilö
Aina poikkeuksia on. Ja taisi olla sinulla jo nuorena selkeä ajatus omasta ammatistasi?
Tämän päivä alokkaat
- Viestiketjun aloittaja alikessu1983
- Aloitus PVM
Poikkeusyksilö
Aina poikkeuksia on. Ja taisi olla sinulla jo nuorena selkeä ajatus omasta ammatistasi?
Kyllä.Poikkeusyksilö
Aina poikkeuksia on. Ja taisi olla sinulla jo nuorena selkeä ajatus omasta ammatistasi?
D
Deleted member 2762
Guest
No millä mielin luit tuon jutun? Millaisia ajatuksia tuli, ammattilaisena?
Ymmärrän jos et voi kommentoida.
Mitä tulee "pääosan esittäjään" niin ihan oikein on valinnat tehty jos on niin tasapainoton jätkä mitä kirjassa ilmenee myöhemmin. Ja todistaa myös kuinka P-koe toimii eli paineen sietokykyä mittaava osio jäi alle AUK rajan. Pitää myös muistaa, että luimme myös vain toisen puolen tarinasta...
Muutoin ikävä huomata että mikään ei ole muuttunut 20v:n tuolla, esim. noita esitettyjä simputuksenmerkit täyttäviä asioita on onnistuneesti hävitetty "perinteistä" muissa isoissa varuskunnissa, mutta näemmä tuolla edelleen ollaan 90-luvulla. Se selittää myös ison osan omia havaintojani myös määrätyistä muista jutuista.
Hirveä Sherlock ei tarvitse olla, että tunnistaa kaikki nuo ihmiset vaikka nimet on "muutettu". Tästä syystä en asiaa halua kommentoida muuten kun, että kyllä tuolla on isoja virheitä tehty monessa asiassa, jopa rikottu räikeästi määräyksiä ja tästä tulee vielä seurauksia ihan varmasti.
D
Deleted member 2762
Guest
Offtopiccina, mites nuo p-kokeen rajat menivätkään ja miten pisteytys on P1/P2?
D
Deleted member 2762
Guest
Huomasin saman noista simputukseen vivahtavista jutuista. Käytännössä samoja juttuja kuin vuonna -94. Yllättävää, että tuollaista vielä on mahdollista tehdä.
Mutta miten olisit sen tehnyt, jos saapumiserässäsi ei kouluteta Leo -miehistöjä? Kirjailijalla on ainakin motivaatio ollut kohdallaan, kun on halunnut toiselta puolelta maata nimenomaisesti PsPrään. Kukaan ei varmaan ennakolta osannut kertoa, että siinä joukko-osastossa lähes kaikki palvelee 12 kk, joten mahikset johtajakoulutukseen on paljon huonommat. Kainuun Prikaatissa olisi tullut ainahin alik heittämällä. Samoin lapin miehet eivät etelässä aina sopeudu joukkoon, josta nykysyteemissä seuraa huonot pisteet vertaisarvioinnissa.
Samaa mieltä tästä! Ennen tätä puheenvuoroasi ehdin jo pelätä, että paljon puhuttu uudenlainen koulutus onkin ainoastaan juhlapuhetta. Ei tässä ryhmädynamiikasta sekä joukon koheesiosta paljoa ole jäljellä. Tosin emme tiedä, kuinka paljon "tämän päivän Pentti Haanpää" on käyttänyt taiteilijan vapautta esim tuosssa simputuskohtauksessa.
Vastaukset löytyvät tuolta.
http://puolustusvoimat.fi/documents...-SKK2017/eafee7ec-a218-49ef-8100-7e40883b0eb4
D
Deleted member 2762
Guest
Kiitos.
@Woodsman: Ei ole jos noudatetaan normeja.
@Old Boy: Eli ole, vaan kyllähän se on muuttunut. Turhasta tekemisestä on tietoisesti pyritty eroon ja samalla henkilökunta vastaa entistä enemmän jotta nuoret johtajan alut eivät pääse soveltamaan. Mutta tuossa yksikössä on erittäin paljon vanhoja "jarruja" ja lisäksi se on erittäin sisäsiittoinen jolloin huonojen perinteiden kitkeminen on haastavaa.
No minäkin aikanaan halusin PSPR:n sen rekrytointi alueen ulkopuolelta ja pääsin kun vähän näki vaivaa kutsunnoissa. Ja vaikka Internettiä ei ollut tuolloin kuten nyt, minäkin tiesin että missä erässä missäkin yksikössä koulutetaan mitäkin ja osasin itseni hommata oikeaan yksikköön siihen saapumiserän jossa pääsi helpoimmin johtakoulutukseen...
D
Deleted member 2762
Guest
Aivan. Niin se oli Rovaniemelläkin, simputus oli ns ”normien” mukaista. Kyllähän se oli kiellettyä, mutta kuten varmasti tiedät, vanhat parrat katsoivat asioita sormien läpi. Omalla kohdalla se tuli hyvin esille siinä, että patterin vääpeli piti meille kokelaille puhuttelun aiheesta: kuinka voitte simputtaa luvallisesti. Myös kuntsareiden määrä kokelailla oli ”sidottu”siihen kuinka paljon tykärit saa poistumiskieltoa, eli paljon poistumiskieltoa, paljon kuntsareita. En saanut kuntsareita.
Vonka
Supreme Leader
Minua harmitti lukea kouluttajista, koska minulla samassa paikassa oli erittäin hyvät kouluttajat. Ensimmäinen pataljoonankomentajani jäi eläkkeelle kenraalina, olikohan nyt Läntisen Maanpuolustusalueen komentajan paikalta. Kokelasajan komppanianpäällikköni on myös jo eläköitynyt everstiluutnanttina, veti vuosia PsRUK:n kannatusyhdistystä. Alokasajan joukkueenjohtajani taisi olla viimeksi materiaalilaitoksella, eversti, siirtynyt liikkeenjohdon konsultiksi.
Panssarikoulun kouluttajanani oli seinäjokelainen luutnantti, joka oli edennyt pitkää tietä. Hän oli rauhallinen ja ammattitaitoinen, oikea isähahmo, ei mitään asiattomuuksia. Myöhemmin hän kuulemma jäi pois terveysseikkojen ja mahdollisesti erään a-tarvikkeisiin liittyvän hiukan epäselvän episodin vuoksi (omat kuulat ja valtion kuulat menivät sekaisin - voi olla juorukin). Apukouluttajana hänellä oli "panssarikenraalin sukulainen", joka ainakin muutama vuosi sitten oli Itä-Uudenmaan aluetoimiston päällikkö.
Tietysti joku voi nähdä heidätkin eri silmin. Minulla ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa omistani. Me saatoimme olla hyvin onnekkaita noina aikoina.
Alokassimputusta oli lapsellisten alikersanttien toimesta, ja se kuulemma loppui, kun "Peppe" tuli komppanianpäälliköksi ollessani Panssarikoulussa.
Mietin tuota "kirjaa" vielä. Omaelämäkerrallinen itse tehty kertomus on kirjallisuustieteellisesti aina luokiteltavissa fiktioksi. Se on tulkinta, ei dokumentti. Sepite. Ei sille voi antaa virallista todistusarvoa. Tiettyä uskottavuutta sen tunnelmissa varmaan on, ja siksi jotain ehkä voi tehdä.
Näin on! kaksi virhettä löytyi. Parolan nyt jo lopetettua upseerikerhoa ei kutsuta messiksi, kun ei olla Ruotsin armeijassa. Eikä Niinisalon varuskunnan läpi ajeta ampumaleirille kuljettaessa. No, ehkä lavalta ei näe tehdä tarkkoja havaintoja.
Tuon Niinisalon osalta olen hiukan eri mieltä kun siitä lastauslaiturilta lähtee uraa pitkin kohti pohjankangasta niin ei se monelle hahmotu että ajetaan välissä siviilimailla (varsinkaan ampujan komootista) kun siinä ent KOEAL:n kohdalla on tien vieressä ihan panssariurakin...
Mä taas ymmärsin, että kirjailija tarkoitti Niinisalon Varuskuntaa. Joka mulle tykkimiehenä sijaitsee kokonaan sanotun lastauslaiturin eteläpuolella.
Eipä kyllä minullakaan. Samassa pataljoonassa on taidettu olla, ehkä hieman eri aikoina. Oli siellä kouluttajina joitakin jossain määrin huvittavia hahmoja, jotka kunnostautuivat tahattoman huumorin lähettiläinä lähinnä alokas&peruskoulutuskaudella, sekä ehkä tiettyä perseilyä joka tuntui epäreilulta, edelleen alokas&peruskoulutuskaudella. Mutta kun vauhtiin päästiin, meillä oli ehkä raskasta, reipasta, jännää, nastaa, mielettömän hienoja kokemuksia sekä oman ja joukon suorituskyvyn, yhteishengen kasvamista ja kaikkea sellaista, joka on hienoa ja josta voi olla ylpeäkin(suruakin, valitettavasti). Porukkahan oli monimuotoista ja emme olisi todellakaan ikimaailmassa siviileinä tutustuneet toisiimme, emmekä ottaneet mittaa toisistamme sen enempää kilvoittelussa, kuin kavereinakaan. Lähes kaikki kouluttajat olivat loppujen lopuksi loistotyyppejä ja olemme kokoontuneet samalla varusmieskokoonpanolla myöhemmin, komppanian kantahenkilökunta tietty mukana.
On surullista jos kehitys on johtanut alennustilaan.
Toisaalta, niin kulunut fraasi kuin onkin, aika paljon lähtee omasta itsestä, siitä kuinka kohtaa muut ihmiset ja tilanteet. Ja siinä pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin; auringonpaisteessa se on helppoa, mutta asenne todella mitataan sitten kun päät painuvat, vituttaa ja kaikki voimat on menneet.
Vonka
Supreme Leader
En ihan vielä osta, että olisi. Mikään ei muutu hitaammin kuin kulttuuri. Vaikka Hämeen Jääkäripataljoona oli todella perinteinen joukko-osasto, Hiipijästä kehittynyt, alokassimputus oli kiistaton tosiasia ainakin siellä. Kulttuurin sitkeyttä osoittaa se, että vaikka sitä oikeasti kitkettiin, se syttyi tasaisesti uudelleen kuin fosforipalo. Mutta alokasajan iltoihin se sitten jäikin, sinne missä kakarat olivat keskenään.
Sitä ei sallittu, mutta sitä ei vain kokonaan saatu lopetettua. Samat jutut olen kuullut kaikkialta. Se tehdään, kun silmä välttää eikä kukaan yleensä kieli. Aamupalalta tultua, kun pihalla tehtiin jotain joutavaa ilveilyä, ja kasarmiin olikin tullut upseeri vähän etuajassa paikalle, ikkunasta kuului heti komento: "Alikersantti XXX, tulkaapa käymään täällä." Siten rauhoittui yksi alikeisari, mutta joku toinen höntti keksi pian jotakin. Eivätkä kaikki olleet samanlaisia.
Niin, 90-luvun puolenväinaikoihin simputus oli kiellettyä, jos sen kohdisti yksittäiseen varusmieheen. Ota koko ryhmä/tupa/joukkue mukaan niin se oli liikuntakoulutusta...
Onneksi noikin on muuttunut tällä vuosituhannella parempaan suuntaan, ja niitä suihkussa liukastumisia seurattiin ainakin Vekaralla jo silloin... kerran voitiin AUK:ssa katsoa vähän poispäin jos joku oikein töppäsi ja linja kärsi, mutta "seuraavaa kertaa ei sitten tulisi, ok! Ymmarretty?"
Nykyään sielläkin on 0-toleranssi noissa "tuparankaisu"-jutuissa.