Minuteman
Eversti
Puheet siitä että USA hakisi jonkinmoista totalitaristista globaalia dominanssia on kyllä ihan puhdasta bravo sierraa. Vasen laita kyllä uikuttaa kaikenlaista mutta tämä on ainoastaan kominterin muiston synnyttämää projektiota: Koska Neuvostoliitto pyrki rakentamaan ihan avoimesti Moskova-johtoista maailmaa kommunistisen maailmanvallankumouksen kautta -> USA:n on "pakko" toimia samoin.
Eikös se pitänyt olla niin että jenkit meni Irakiin vaan öljyn takia? No jenkit on olleet Irakissa toistakymmentä vuotta ja missäs se Irakin öljy oikein luuraa? Ei ole havaintoja tankkerisaattueista matkalla kohti USA:a? Jos sota käytiin öljyn takia niin miksi eivät ole pumppaamassa pää märkänä?
Ihan aikuisten oikeasti USA:n ulkopolitiikan kulisseihin pääsi Ronald Reganin valtakaudella pesiytymään muutama neonconeiksi kutsuttu aatteeseen pettynyt ex-vasemmistoälykkö josta näkyvimpiä olivat kansalaisoikeusaktivisti Paul Wolfowitzsekä vanha trotskilainen Irving Kristol. Neoconien naivi ajatus oli että nyt kun kylmäksi sodaksi kutsuttu ideologinen taistelu oli päättynyt lännen murskavoittoon, koko maailma siirtyisi euro-amerikkalaisen mallin mukaiseen edustukselliseen demokratiaan johon oleellisena osana kuuluvat oikeusvaltio ja kansalaisyhteiskunta. Irakin sodan tavoitteena ei ollut päästä riistämään öljyvaroja vaan se, että irakilaiset pääsisivät seuraamaan Bagdadin pride-kulkuetta Kentacky Fried Chikkeniä mutustellen. Vapaat vaalit ja vapaa markkinatalous!
Neokonservatiivien innostuksen lähteenä oli Francis Fukuyaman teos Historian loppu ja viimeinen ihminen, joka tulkitsi kommunismin romahtamisen tarkoittavan sitä, että länsimainen liberaali demokratia vakiintuisi kaikkialla maailmassa koko ihmiskunnan lopulliseksi hallintomuodoksi. Ideologinen kilpailu ja aseelliset konfliktit lakkaisivat, jolloin itse historia sellaisena kuin sen ymmärrämme saavuttaisi päätepisteensä. Kristillisperäinen käsitys, että historialla on käsikirjoitus alkuineen, keskikohtineen ja loppuineen ei politiikkaan siirrettynä ole konservatiivinen eikä liberaali, vaan marxilainen, ja neokonservatiivit eroavatkin Leninistä ja muista ”ihmissielujen insinööreistä” vain siinä, että heidän ”viimeinen ihmisensä” ei ole homo sovieticus, vaan hedoistinen kuluttaja. Neoconit perustelivat ”terrorismin vastaista sotaa” väittämällä niitä lähtölaukaukseksi uudelle maailmanjärjestykselle, jossa ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittamattomat hallinnot kaadettaisiin asevoimin ja GWB nielaisi typeryyttään syötin, koukun, painon ja metrin siimaa.
Ikävä juttu vaan että demokratia osoittautui huonoksi vientituotteeksi, se ei helposti tunnu juurtuvan sellaiseen maaperään jossa ei ole entuudestaan demokraattisia perinteitä ja instituutioita. Itä-Euroopan esimerkit (Puola, Tsekki, Unkari ect.) olivat synnyttäneet neoconeissa harhakuvan siitä että demokratia syntyy automaattisesti kun totalitaristinen diktatuuri kumotaan. Arabimaissa diktaattorin tilalle näyttää tunkevan teokratia ja Venäjällä demokratian verson tappoi palatsivallankumouksen kautta valtaan noussut sotilasdiktatuuri (KGB/FSB on puhdasverinen sotilasorganisaatio.) Entisen Neuvostoliiton asukkaat eivät määritelleet itseään ensisijaisesti ostajiksi ja myyjiksi tai erilaisten poliittisten vapauksien ja oikeuksien abstrakteiksi haltijoiksi, vaan tietyn kansallisuuden, uskontokunnan tai etnisen ryhmän jäseniksi. Kiina lähti kehittymään autoritaarisen markkinatalouden suuntaan. Jugoslavian kaltainen autoritaarisesti hallittu monikansallinen valtio ei muuttunut hallinnon kaaduttua demokraattiseksi liittovaltioksi, vaan hajosi verisessä sisällissodassa.
Nyt sitten Obaman hallinto on pyrkinyt ottamaan pesäeroa edeltäjästään mutta ei ole päässyt eroon perinnöstä, eikä tunnu hirveästi edes pyrkivänkään. Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri että USA on ottanut kantaakseen demokratian soihdun ja meidän kannaltammehan on mukavaa että juuri meidän elämänmuotoamme ja edustamiamme arvoja puolustaa maailman ainoa supervalta, tosin joskus kyseenalaisin ja ylimitoitetuin keinoin. Jenkkien asenne on manikealainen, he katsovat sotivansa hyvyyden ja valon puolesta maailman kaikkien ihmisten eduksi ja koska me europpalaiset jaamme suurimmaksi osaksi samat arvot jenkkien kanssa, me vain nyökyttelemme tyytyväisinä vaikka heitämmekin sekaan muutaman happamen tekopyhän kriittisen kommentin. Islamilainen fundamentalisti tai muu globaalin demokratian vastustaja on pahuuden ja pimeyden edustaja, jolla ei ole luovuttamattomia oikeuksia. Jos häntä ei saada käännytetyksi oikealle tielle, hänet on surmattava. Bush nuoremman kuuluisa lause ”pahan akselista” ei ollut pelkkää retoriikkaa. Tämä lähestymistapa ei ehkä ole kaikkein fiksuin; Maailman jakaminen hyviksiin ja pahiksiin toimii vain sarjakuvissa ja teiniyleisölle suunnatuissa toimintaleffoissa.
Vaikka neoconit alkavat olla mennen talven lumia, vastaavat asenteet elävät yhä politiikassa Yhdysvalloissa ja muuallakin länsimaissa; Länsivaltojen sekaantuminen Libyan ja Syyrian sisällissotiin ovat tämän suuntauksen jatkumoa. Yllättäen - tai ehkä ei niin yllättäen - Suomessa neokonservatiivisia äänenpainoja kuuluu vihreiden suunnalta, Suomen puolueista juuri vihreillä näyttää olevan suurin into lähteä ristiretkiin globaalin demokratian puolesta, seurauksista välittämättä. Samoin jotenkin jännä ilmiö että kommunistien kansan uutiset on ottanut putinismiin aika yhdensuuntaiset linjaukset neoconien kanssa.
Ehkä tämä nyt vähän auttaa tuulettamaan kylmän sodan juoksuhautoihin jämähtäneitä ajatusrakenteita. USA ei ole mikään suuri saatana joka pyrkii maailmanherruuteen vaan vähän yksinkertainen iso pikkupoika joka naivissa liberaalin yhteiskuntamallin levittämishalussaan saa usein aikaan vahinkoa. Liberaalin markkinatalousmaan kansalaisena joka tykkää yksilönvapauksista ja ihan puhtaasti vapaudesta tuo USA on kumminkin se vähemmän huono vaihtoehto minulle ja meille. Moni on eri mieltä.
Eikös se pitänyt olla niin että jenkit meni Irakiin vaan öljyn takia? No jenkit on olleet Irakissa toistakymmentä vuotta ja missäs se Irakin öljy oikein luuraa? Ei ole havaintoja tankkerisaattueista matkalla kohti USA:a? Jos sota käytiin öljyn takia niin miksi eivät ole pumppaamassa pää märkänä?
Ihan aikuisten oikeasti USA:n ulkopolitiikan kulisseihin pääsi Ronald Reganin valtakaudella pesiytymään muutama neonconeiksi kutsuttu aatteeseen pettynyt ex-vasemmistoälykkö josta näkyvimpiä olivat kansalaisoikeusaktivisti Paul Wolfowitzsekä vanha trotskilainen Irving Kristol. Neoconien naivi ajatus oli että nyt kun kylmäksi sodaksi kutsuttu ideologinen taistelu oli päättynyt lännen murskavoittoon, koko maailma siirtyisi euro-amerikkalaisen mallin mukaiseen edustukselliseen demokratiaan johon oleellisena osana kuuluvat oikeusvaltio ja kansalaisyhteiskunta. Irakin sodan tavoitteena ei ollut päästä riistämään öljyvaroja vaan se, että irakilaiset pääsisivät seuraamaan Bagdadin pride-kulkuetta Kentacky Fried Chikkeniä mutustellen. Vapaat vaalit ja vapaa markkinatalous!
Neokonservatiivien innostuksen lähteenä oli Francis Fukuyaman teos Historian loppu ja viimeinen ihminen, joka tulkitsi kommunismin romahtamisen tarkoittavan sitä, että länsimainen liberaali demokratia vakiintuisi kaikkialla maailmassa koko ihmiskunnan lopulliseksi hallintomuodoksi. Ideologinen kilpailu ja aseelliset konfliktit lakkaisivat, jolloin itse historia sellaisena kuin sen ymmärrämme saavuttaisi päätepisteensä. Kristillisperäinen käsitys, että historialla on käsikirjoitus alkuineen, keskikohtineen ja loppuineen ei politiikkaan siirrettynä ole konservatiivinen eikä liberaali, vaan marxilainen, ja neokonservatiivit eroavatkin Leninistä ja muista ”ihmissielujen insinööreistä” vain siinä, että heidän ”viimeinen ihmisensä” ei ole homo sovieticus, vaan hedoistinen kuluttaja. Neoconit perustelivat ”terrorismin vastaista sotaa” väittämällä niitä lähtölaukaukseksi uudelle maailmanjärjestykselle, jossa ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittamattomat hallinnot kaadettaisiin asevoimin ja GWB nielaisi typeryyttään syötin, koukun, painon ja metrin siimaa.
Ikävä juttu vaan että demokratia osoittautui huonoksi vientituotteeksi, se ei helposti tunnu juurtuvan sellaiseen maaperään jossa ei ole entuudestaan demokraattisia perinteitä ja instituutioita. Itä-Euroopan esimerkit (Puola, Tsekki, Unkari ect.) olivat synnyttäneet neoconeissa harhakuvan siitä että demokratia syntyy automaattisesti kun totalitaristinen diktatuuri kumotaan. Arabimaissa diktaattorin tilalle näyttää tunkevan teokratia ja Venäjällä demokratian verson tappoi palatsivallankumouksen kautta valtaan noussut sotilasdiktatuuri (KGB/FSB on puhdasverinen sotilasorganisaatio.) Entisen Neuvostoliiton asukkaat eivät määritelleet itseään ensisijaisesti ostajiksi ja myyjiksi tai erilaisten poliittisten vapauksien ja oikeuksien abstrakteiksi haltijoiksi, vaan tietyn kansallisuuden, uskontokunnan tai etnisen ryhmän jäseniksi. Kiina lähti kehittymään autoritaarisen markkinatalouden suuntaan. Jugoslavian kaltainen autoritaarisesti hallittu monikansallinen valtio ei muuttunut hallinnon kaaduttua demokraattiseksi liittovaltioksi, vaan hajosi verisessä sisällissodassa.
Nyt sitten Obaman hallinto on pyrkinyt ottamaan pesäeroa edeltäjästään mutta ei ole päässyt eroon perinnöstä, eikä tunnu hirveästi edes pyrkivänkään. Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri että USA on ottanut kantaakseen demokratian soihdun ja meidän kannaltammehan on mukavaa että juuri meidän elämänmuotoamme ja edustamiamme arvoja puolustaa maailman ainoa supervalta, tosin joskus kyseenalaisin ja ylimitoitetuin keinoin. Jenkkien asenne on manikealainen, he katsovat sotivansa hyvyyden ja valon puolesta maailman kaikkien ihmisten eduksi ja koska me europpalaiset jaamme suurimmaksi osaksi samat arvot jenkkien kanssa, me vain nyökyttelemme tyytyväisinä vaikka heitämmekin sekaan muutaman happamen tekopyhän kriittisen kommentin. Islamilainen fundamentalisti tai muu globaalin demokratian vastustaja on pahuuden ja pimeyden edustaja, jolla ei ole luovuttamattomia oikeuksia. Jos häntä ei saada käännytetyksi oikealle tielle, hänet on surmattava. Bush nuoremman kuuluisa lause ”pahan akselista” ei ollut pelkkää retoriikkaa. Tämä lähestymistapa ei ehkä ole kaikkein fiksuin; Maailman jakaminen hyviksiin ja pahiksiin toimii vain sarjakuvissa ja teiniyleisölle suunnatuissa toimintaleffoissa.
Vaikka neoconit alkavat olla mennen talven lumia, vastaavat asenteet elävät yhä politiikassa Yhdysvalloissa ja muuallakin länsimaissa; Länsivaltojen sekaantuminen Libyan ja Syyrian sisällissotiin ovat tämän suuntauksen jatkumoa. Yllättäen - tai ehkä ei niin yllättäen - Suomessa neokonservatiivisia äänenpainoja kuuluu vihreiden suunnalta, Suomen puolueista juuri vihreillä näyttää olevan suurin into lähteä ristiretkiin globaalin demokratian puolesta, seurauksista välittämättä. Samoin jotenkin jännä ilmiö että kommunistien kansan uutiset on ottanut putinismiin aika yhdensuuntaiset linjaukset neoconien kanssa.
Ehkä tämä nyt vähän auttaa tuulettamaan kylmän sodan juoksuhautoihin jämähtäneitä ajatusrakenteita. USA ei ole mikään suuri saatana joka pyrkii maailmanherruuteen vaan vähän yksinkertainen iso pikkupoika joka naivissa liberaalin yhteiskuntamallin levittämishalussaan saa usein aikaan vahinkoa. Liberaalin markkinatalousmaan kansalaisena joka tykkää yksilönvapauksista ja ihan puhtaasti vapaudesta tuo USA on kumminkin se vähemmän huono vaihtoehto minulle ja meille. Moni on eri mieltä.
