Panssarimiehen päiväkirja
Kirjoitin Puolustusvoimien Arrow 24 -harjoituksessa päiväkirjaa viime keväänä. Näin ansaittua lomaa nauttivana tuoreena reserviläisenä ajattelin tuoda kiinnostuneille varusmiehen näkökulman esiin puhtaaksi kirjoitettuna. Varusmiehenä toimin Leopard 2A4:n ampujana Parolan panssariprikaatissa, astuin palvelukseen heinäkuussa -23 ja palvelin 347 päivää. Ylenin harjoituksen jälkeen korpraaliksi. Meikäläisen tunnistavilla palvelustovereilla pyörii nyt sukat jalassa myötähäpeästä, mutta hei mähän olin hyvä siinä
>**Lauantai 27.4.**
>Panssarivaunukomppaniassa herättiin normaalisti aamukuudelta kasarmipalvelukseen. Aamupalan ja eiliseltä jääneiden vaunukohtaisten materiaalien busseihin lastaamisen jälkeen päästiin liikkeelle kohti Niinisaloa. Perjantaina suurin osa henkilökohtaisesta materiaaleista oltiin jo lastattu Leopardien mukana junalaveteille odottamaan siirtoa. - Nibizalle saavuttiin odottelemaan tankkien saapumista lastausalueelle junan mukana. Hytistiin siinä pataljoonan kesken kolme varttia räntäsateessa. Loppupäivä meni kohtuullisen rennosti, vaunujoukkueet kohdistivat simulaattoreita ja naamioivat vaunuja ensi viikon taisteluharjoituksia varten. Jollain helvetin keinolla yksi alfan koneista tiputti telan paikoiltaan tuhoten kolme telapyörää, ja bravon koneessa syttyi tulipalo. Hieno alku harjoitukselle! - Nibiza on harjoitusalueena upea! Täällä sotilaskoti ja sauna ovat vaunupihan välittömässä läheisyydessä. Kuulemma harjoituspäivinä, kun emme yövy vaunupihalla, saadaan sotkuauto käymään komppanian ryhmityksessä.
>**Sunnuntai 28.4.**
>Aamulla lähdettiin treenaamaan komppanian hyökkäystä tankeilla, samaa kauraa mitä viimeiset 4 kuukautta Parolannummellakin. Oli niin jännittävää, että uni meinasi tulla. Ainakin keli oli kaunis ja jopa lämmin. Pitkän päivän jälkeen oli jopa mahdollisuus päästä saunaan! Löylyhuoneessa oli huikeat 50°C ja suihkusta tuli neliasteista vettä.
>**Maanantai 29.4.**
>Tänään oli hieman toiminnallisempi päivä näkökulmasta riippuen. Lähdettiin aamusella suoraan hyökkäykseen keltaisen valtion joukkoja vastaan. Komentovaunussa oli niin jännittävää, että taisin ihan nukahtaa kesken tilanteen. Taisin osua kahteen vihollispanssariin ja melkein yhteen omaankin. Illan tullen taisteluosastomme oli päässyt etenemään useamman kilometrin syvyyteen. - Univelkaa alkaa kertyä. Ollaan myös jostain sadistisesta syystä syöty koko harjoitus kasvisruokaa, vaikkei se mitään hirveintä paskaa silti ole lounaspussit poislukien. Prikaatin komentaja on todellinen persoona. Nähtävästi paras keino välittää viesti komppanian päällikölle on karjua käsky meikävarusmiehelle kahden metrin päähän niin kovaa, että päällikkö kuulee koko hoidon n. 25 metrin päähän.
>**Tiistai 30.4.**
>Lähdettiin aamulla eilistäkin toiminnallisempaan päivään. Tällä kertaa hyökättiin panssarijääkärien kanssa Apache-helikopterien tukemaa vihollista vastaan. Taistelut olivat kiivaita, kumpikin osapuoli kärsi raskaat tappiot. Pääsin tuhoamaan ainakin kahdeksan vihollisvaunua, pääaseen laukauksia tuli lauottua 16 ja konekiväärin kuulaa sadoittain. - Illemmasta harjoituksen sininen osapuoli pääsi kuulemaan *Knattertonin* talk-showta komppanian radioverkosta. Noin 20 minuutin stand-upin aiheena oli paskan puhuminen panssarivaunumiehistä ja vähän kaikesta muustakin. Aina välillä kannattaa tarkistaa onko vaunupäähineen tangentti pohjassa. - Yleisesti melkein onnistunut päivä, kun ei enää lopussa pärjätty neljää taistelupanssarivaunua vastaan kahden vaunun voimin. 16°C kelit ja oikeasti herkullinen jauheLIHAlasagnette illalla kruunasivat kokonaisuuden. En torkkunut tankissakaan, vaikka unta tuli edellisenä yönä huikeat neljä tuntia. - Parolannummeen nähden Niinisalo on todella kuivaa maastoa. Ihan mukavaa vaihtelua, kun vaunut eivät ole missään saatanallisessa mudassa koko ajan. Toisaalta vaunun miehistötilan lattiat alkavat pikkuhiljaa muistuttamaan hiekkalaatikkoa. MP-lähettejä käy melkein kateeksi, tällainen harvaan kasvanut kuiva kangasmetsä on täydellinen mopolla rälläämiseen.
>**Keskiviikko 1.5.**
>Päivä lähti rauhakseen liikkeelle. Aikaa radioiden säädölle, aamupalalle sun muille aamun askareille oli 9:30 asti, ennen kuin Britit kävivät kurkkaamassa ryhmitystämme Apasseilla. 50 metrin päässä leijuva taisteluhelikopteri on vaikuttava ilmestys. Sellaisen kokoluokan mittakaavaa ei täysin ymmärrä ennen kuin sen näkee läheltä, ihan kuin panssarivaunujen kanssa. Samalla kävi ilmi huolellisen naamioinnin tehokkuus, helikopterien täytyi leijailla melkein iholle asti ennen meidän havaitsemista. Tuloksena pari Apassia rei'itettiin tonttiin ilmatorjuntakonekivääreillä. MG3:lla on hauskaa latoa räkäpäitä menemään, kannatti norkoilla lähimpänä lataajan luukkua. - Sen kummempaa päivässä ei varsinaisesti ollut, oltiin enemmän ulkona tankista kuin normaalisti. *Vohveli* alkaa laskea enemmän vastuuta meikäläiselle, kun vaunun lataaja-johtaja on ehtinyt majoittumaan sairastuvassa leijonanosan harjoituksesta. Yhdessä Leopardissa on aika helvetisti hommaa yksin ampujalle ja ajajalle. Vapun kunniaksi saatiin illalla simaa ja munkkia, olisi se lomapäiväkin maistunut...
>**Torstai 2.5.**
>Hyvin pian herätyksen jälkeen komppanialle annettiin suojeluvaroitus, ei kun sadevaatetta vaunuhaalarien päälle ja nasse varustevyölle valmiiksi. Muutoin hyvin rauhallinen aamu, poislukien meikäläisen nakki säätää komentovaunujen radiot kohdilleen. Haluavat musta jotain komentojoukkueen radistia näköjään. Liikkeellelähdöstä ei kulunut aikaakaan suojeluhälytykseen. Kaasunaamari yhdistettynä ampujan rooliin on Leopard-miehelle toisiksi pahinta paskaa, mitä joutuu tekemään. Kun puolentoista tunnin ajan tuntuu että pää halkeaa ja vaunuhaalarit likoavat omassa hiessä, tulee ajateltuta kaikkea hyvin eläimellistä ja perverssiä. Toisaalta tämä on hyvä keino tutustua paremmin omiin syvimpiin haluihinsa. Tilanteen päätyttyä *Rommelin* ensimmäinen kysymys oli minun mielipide suojeluhälytyksestä. *"No ihan perseestä!"* Taistelun yksityiskohdat jäivät kaiken hapenpuutteen ja tuskan lomassa epäselviksi, mutta ilmeisesti otettiin kunnolla turpaan. Samoin kävi tosin myös keltaiselle vaunukomppanialle. - Päivän taistelut päättyivät suojeluhälytyksen purkuun. Hämeen panssaripataljoona siirtyi santaiselle aukealle valokuvattavaksi, kuvat otettiin pataljoona- ja komppaniakoossa. Päästään sitten joskus kotiyksikön seinälle edustamaan 2/23-saapumiserää panssarivaunukomppaniassa. - Tankattiin vaunut vielä kuvausten jälkeen ja loppuiltana ei paljon muuta enää tehtykään. Aikaa oli soittaa kotiin porukoille ja paistaa vähän makkaraakin. Huomenna pitäisi ampua kaikki räkäpäät mäkeen, tulee raivokkaat taistelut.
>**Perjantai 3.5.**
>Päivähän ei ollut ollenkaan niin räväkkä kuin luvattiin. Istuttiin reservin ryhmityksessä 5 min liikkeellelähtövalmiudessa yhteen asti, komentajalla oli joku master-plan mielessä. Vaunun kannella makoillessa *Rommel* pohti ääneen voisiko yön viettää kotona, kun panettaa niin perkeleesti. Meikäläinenkin laitettiin heiluttamaan letkua, kun moottorin rengastuulettimet piti puhdistaa vedellä. Piti varmistaa kumpaa letkua. *Vohvelilla* oli hauskaa. - Illan ohjelma koostui vaunujen viikkohuolloista. Pää rupesi käymään kuumana lähempänä kahdeksaa huoltojen kestäessä ja sotilaskodin sulkemisajan lähestyessä. Ehdin sotkuun juuri kun viimeiset sämpylät vietiin hyllystä. Saatana. Sainpahan edes kahvia. Myöhemmin paisteltiin vielä makkaraa ja puhuttiin paskaa joukkueen kesken. Ihan kiva lopetus raskaan sotaviikon päätteeksi. Huomenna päästään taas pesulle ja saunomaan Niinisalon varuskuntaan.
>**Lauantai 4.5.**
>VITTU se sauna oli taas kylmä! Puolustusvoimat ei nyt oikein vakuuta, kun varuskunta- saati harjoitusalueilla ei kyetä järjestämään lämmintä saunaa tai suihkua kerran viikossa. Karvaasta pettymyksestä huolimatta päivä oli mukavan kevyt. Ladattiin vaunujen ammustelineet täyteen harjoitusalikaleja ja sirpalekranaatteja tulevan viikon kovapanosammuntoja varten. Illemmalla käytiin jäpittämässä kenttähartaudella ja seuraattiin yleisöstä täysin reilu skapparit-vastaan-varusmiehet ~~vapaapaini~~ futisottelu. Iltapalaksi annettiin makkarapaketti, ei hullumpaa paistella makkaraa jopa kesäisenä iltana valtion piikkiin.
>**Sunnuntai 5.5.**
>Eilisestä hartauksesta huolimatta sunnuntai ei ollut pyhitetty lepopäivä. Lähdettiin aamulla Nibizan aavikoille suorittamaan palveluksen ensimmäiset kovapanosammunnat tankeilla kohdistusammuntojen muodossa. L/44:n täyskaliiperisten ampuminen on helvetillistä touhua. Tykin paineaalto tuntuu vaunun vierellä seistessä korvissa ja kudoksissa ihan sama millainen suojavarustelu on päällä. Viereisen tankin ampuessa paineaaltoon säpsähtää vaunun sisälläkin, ja irralliset tavaratkin meinavat tipahdella lattioille. Omalla tykillä ammuttaessa paine ei tule sisälle, mutta senkin puolesta tykin rekyyli heilauttaa koko 55-tonnista laitosta taakse iskareillaan. Sirpalekranaatin tuhovoimaa esiteltiin tuhoamalla käytöstä poistettu vaunu. On hurjaa miten vaunun katto singahtaa korkeuksiin, ja sen sisätiloista jää jäljelle kuin epämääräistä romua ja tuhkaa. Sirpaleita ei enää ammuta maalivaunuihin, ällimiesten moraali kärsisi liikaa.
>**Maanantai 6.5.**
>Viimeisen gineksen viimeinen viikko alkoi normaalia aikaisemmalla herätyksellä ja lähdöllä taisteluammuntoihin. Ehdittiin ottaa pari vetoa tankeilla ja loppuaika meni lähinnä aurinkoa ottaessa vaunun kannella. Aurinko lämmittää, mutta ilman pitäisi pysyä melko kylmänä loppharjoituksen. Tuulee Jäämereltä päin tai jotain. - Komentojoukkue veti ammunnat panssaripioneerien ja panssarikoulun kadettien kanssa. Ero vaunukoulutuksen edistyneisyyden panssarimiesten ja kadettien välillä on... suuri. Osumaprosentti tai mikään muukaan toiminta ei yllä meikäläisten tasolle. Vetojen välillä odotellessa pääsin järjestämään spontaanin stand-up show'n Leopardista jollekkin bussiköörille. Puheista päätellen olivat ainakin osakseen vanhoja panssarimiehiä vierailemassa meidän ammunnoissa. Sotkuun päästiin tänään ihmisten aikaan.
>**Tiistai 7.5.**
>Päivä meni pitkälti samalla kaavalla kuin eilinenkin. Herättiin vitun aikaisin, odoteltiin hirveästi ja vedettiin pari vetoa tankeilla samalla kokoonpanolla. Päästiinpähän aikaisemmin pois tänään. Huomenna on tarkoitus ampua pimeäammunnat, helvetti aurinko laskee vasta noin 21:30 ja oikeasti pimeää on vasta keskiyön jälkeen... Saadaanpahan nukkua vaihteeksi kunnolla.
>**Keskiviikko 8.5.**
>Herättiin myöhään kuten oli luvattu. Taistelujoukkueet lähtivät puoliltapäivin nk. testiammuntoihin ilman ammunnan harjoittelua, komentojoukkue ei osallistunut. Pitkälle iltapäivään saatiin kahvitella ja valmistella nimikylttejä perinteiseen Nibizan joukkuetoteemiin ennen lähtöä päivän ammuntoihin. Pimeäammunnan ja huomisten ammuntojen harjoittelun sun muiden valmistelujen päätyttyä odoteltiin illalla vielä noin kolmisen tuntia. Jalkaosien piti ammuskella kevyillä ja raskailla kertasingoilla tuohon väliin, mutta homma vähän lysähti laukeamattomien käsittelyyn. Itse pimeäammunnoista ehdittiin vetää vain komppanian Leopardien yhteislaukaus ja Ällien taisteluosuus kaikesta valmistelusta huolimatta. Kello lähenee nyt kahtatoista ja kirjoitan tätä vielä panssarivaunussa. Pelastushenkilöstö sammuttelee vielä maastopaloja tuolla jossain.
>**Torstai 9.5.**
>Päästiin eilisen jälkeen nukkumaan vasta 1:30, mutta saatiin kuitenkin nukkua myöhään. Päivän ainut veto oli eilen harjoiteltu pitkä hyökkäys kovilla laukauksilla. Meni ilmeisen hyvin, vaikka pataljoonan komentaja kuumotteli meidän vaunun kannella koko vedon ajan. Meni niinkin hyvin, että toimin huomenna herra everstiluutnantin lataajana pataljoonan pitkässä hyökkäyksessä. Tai pikemminkin radistina, sillä emme ammu yhtäkään laukausta. Pienet paineet. Tämä nakki merkkaa myös loppua minun kovapanosammunnoille varusmiehenä. *Rommeliin* on vissin tehty tosissaan vaikutus, kun tämä avoimesti kehuu meikäläistä panssarikoulun johtajalle. *"Kato tämän takia \*\*\*\*\*\*\*\* on nollaykkösen ampuja, kun sitä ei tarvitse vetää perässä."* Järjestettiin vedon jälkeen vielä pieni kaaos tankkausjonossa, kun päällikön kone käskettiin kiilaamaan jonon eteen. Loppupäivä oli pääosin vapaata aikaa, käytettiin aika toteemin pystytykseen. Koko ilta meni, mutta lopputulos on upea! 2/23 erottuu joukosta Nibizalla. Revittiin toteemi pystyyn lihasvoimin, oli aika perkeleen vaarallista. - Kolmen viikon kinkku alkaa tuntua jo psyykkeessä. Porukka pitää hulluna, kun revin pressua Leopardin päälle vesisateessa paljain jaloin. Huomenna herätään viideltä, tulee tiukka päivä.
>**Perjantai 10.5.**
>Lähdettiin aikaisin aamulla pataljoonan komentajan ampumapuhuttelun jälkeen liikkeelle aikataulussa. Vedettiin pataljoonakoossa harjoitusveto ja itse kovapanosammunta. Tehtäväni oli kuunnella erillistä radiota ja välittää läpi tulevat viestit everstiluutnantille. On muuten aivan hanurista käyttää LV 241:stä vaunun vakituisena kakkosradiona vaikka vaunussa olisikin vain yksi oma radio meidän silloisen vaunun tavoin. 241:stä ei meinaan saa kytkettyä Leopardin sisäiseen verkkoon, vaan sitä on kuunneltava erikseen erillisellä kuulopuhelimella. Pikkusen tuntuu korvassa sellainen muovipalikka tungettuna nakkipipon väliin. Panssarivaunukomppania saavutti tavoitteen panssarijääkäreitä nopeammin, *Vohveli* esitteli myöhästelijöille *"Jääkärit eivät sitä tehneet"* -kanvasta. - Ammuntojen ja muutaman Apassin ylilennon jälkeen pataljoonan varusmiehet käskettiin kolmiriviin kunnianimien ja ylennyksien vastaanottamista varten. Lyhyen tilaisuuden jälkeen suunnattiin vaunupihan kautta lastausalueelle lastaamaan vaunuja junalaveteille, sinne vaunun johti tällä kertaa *Knatterton*. Tyyppi laittoi ajajan kaahaamaan kuuttakymppiä Nibizan aavikon läpi. Oli muuten aika helvetin hauskaa olla mukana lataajan komootissa samalla, kun komppanian verkosta luukutetaan Spiderbaitin Black Bettyä. - Vaunut oli lastattu neljään mennessä ja Parolannummelle saavuttiin seitsemän jälkeen. En ole ollut lämpimässä suihkussa kahteen viikkoon, ei yli puolen tunnin suihkuttelut paljoa hävettäneet. Tilattiin vielä kebabit porukalla iltapalaksi. - Koivuihin on ilmestynyt lehdennuppuja. Lämmin kevätilta oli mitä lumoavin. Olo on saatanan uupunut, nyt on kaikki annettu. Huomenna ajetaan vielä tankit junasta hallille ja lähdetään kaikki kotiin. Täydellinen tapa päättää kolmen viikon kinkku ja raskas sotaharjoitus. - Iske ja murra!
>**Jälkipohdinta**
>Toimiakseen tehokkaasti taistelussa, panssarivaunun miehistön on oltava joukko heitä isomman sotakoneen osia siinä missä vaikka vaunun moottori tai tykki on. Ihmisyys on välillä heitettävä roskakoriin, ja jokainen toimenpide on toteutettava kylmän määrätietoisesti. Ei voi ruveta miettimään, että mitäs helvettiä tässä oikein tehdään, kun ammutaan 120 mm sirpalekranaatti jalkaväkiryhmittymään tai kirjaimellisesti ajetaan sellaisen yli. Vastaavia temppuja harjoiteltiin pitkin harjoitusta korostamatta sitä tosiasiaa, että näin tulisi voida muuten tehdä ihan oikeassa elämässäkin. Olin välillä enemmän kauhistunut kuin innoissani harjoituksen aikana, esimerkiksi sen tuhon ja hävityksen edessä käytöstä poistetun vaunun tuhoamisen jälkeen. - Armeija on otettava kokonaisuudessaan vakavasti. Täällä ei olla millään partiolaisten leirillä vaan opettelemassa tappamista organisoidusti ja tehokkaasti.
Kiitos lukemisesta! Vastaan mielelläni kysymyksiin aiheeseen liittyen.
yle.fi
