Taloustieteellinen keskustelu

Suomi-Ruotsi -maaottelu?

Suomalaisista noin kaksi kolmasosaa saa jotain säästöön tuloistaan. Sen sijaan talouden suunnitelmallisuus on hälyttävän surkealla tolalla. Finanssialan tutkimuksen (2019) mukaan vain seitsemän prosenttia suomalaisista suunnittelee raha-asioitaan yli kolmen vuoden päähän! Yhdeksän prosenttia ei suunnittele talouttaan lainkaan, 24 prosenttia suunnittelee korkeintaan kuukauden ja 57 prosenttia korkeintaan kuusi kuukautta.

Luvut ovat niin karseita, että vääjäämättä jää pohtimaan, ovatkohan vastaajat ymmärtäneet, mihin vastaavat.

Suomalaisten sijoitusharrastus on joka tapauksessa yleistymässä. Sijoittamisesta myös puhutaan julkisesti enemmän. Tällä hetkellä suomalaiset makuuttavat noin 85 miljardia rahoitusvarallisuudestaan pankki- ja säästötileillä. Varaa sijoittaa siis olisi. Tilillä raha on vain inflaation syötävänä.

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset ovat vielä varovaisia arvopaperisijoittajia. Esimerkiksi Ruotsissa on sijoitusvarallisuutta rutkasti enemmän asukasta kohden. Vuoden 2016 lopussa ruotsalaisella oli keskimäärin yli 133 000 euron verran sijoitusvarallisuutta, kun suomalaisella sitä oli vajaat 54 000 euroa. Pörssiosakkeita on noin joka kuudennella suomalaisella ja rahastoja noin joka neljännellä. Sijoitusasunto löytyy alle kymmeneltä prosentilta. https://www.verkkouutiset.fi/ruotsi-hakkaa-suomen-varallisuudessa-taustalla-karseat-luvut/

Uusruotsalaisen sijoitusomaisuuteen luetaan kai vuohetkin. Todellinen poroporvari sen sijaan laskee mukaan koko tokan.
 
Kapitalisti vs sosialisti.

Amerikkalaiskirja: Suomen hyvinvointi ei tule sosialismista
Paul huomauttaa, että Ruotsissa on ollut pörssi vuodesta 1819 ja Suomessa vuodesta 1912. Hän kertoo Thomas Pikettyn WIR-tutkimuksesta, jonka mukaan 90 prosenttia Skandinavian varallisuudesta on yksityisessä omistuksessa – joka on enemmän kuin USA:ssa Ronald Reaganin aikana.

– On valitettavaa Amerikan sosialistien kannalta, että niin kutsuttu Skandinavian sosialistinen menestys johtuu, tosi asiassa, vanhasta hyvästä yksityisomistuksesta ja kapitalismista!

– Debatti ei koske sitä, ovatko Skandinavian taloudet menestyksiä, vaan mikä sen menestyksen aiheutti. Professori Jeffrey Dorman Georgian yliopistosta hyväksyy Bernien väitteen Pohjoismaiden taloudellisesta menestyksestä. Hän kirjoittaa: ”On todella totta, että Ruotsi, Norja, Suomi ja Tanska ovat huomattavia talousmenestyksiä. Mikä on väärä väite on se, että nämä maat olisivat erityisen sosialistisia”.

– Se mitä hän ei ymmärrä on, että Pohjoismaiden tarina on sosialismia edeltänyt menestystarina, talouden pysähtyneisyys sosialistiseen politiikkaan 1970-ja 80-luvuilla, ja lopulta paluu kasvuun 1990-luvulla kun keskustaoikeistolaiset hallitukset toivat markkinauudistuksia ja laskivat veroja, Rand Paul kirjoittaa.

https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaiskirja-suomen-hyvinvointi-ei-tule-sosialismista/
 
Prosentilla velkaa yli 200 tuhatta.

Velkamäärä suomalaisilla vaihtelee suuresti. LähiTapiolan kyselyyn osallistuneista yli tuhannesta vastaajasta 38 prosenttia sanoi, ettei heillä ole velkaa lainkaan. 35 prosentilla vastanneista velkaa oli enintään 50 000 euroa. Vain yhdellä prosentilla oli velkaa yli 200 000 euroa. Tilastokeskuksen vuoden 2016 kotitalouksien varallisuustutkimuksen mukaan 58 prosentilla kotitalouksista oli velkaa. Eniten on asuntovelkaa. Viime vuoden tilastojen mukaan asuntovelallisilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 100 030 euroa.

Työryhmän ehdotuksen mukaan henkilön kaikkien hänelle myönnettyjen ja taloyhtiölainaosuuksien yhteismäärä ei saisi ylittää 450 prosenttia henkilön vuosituloista. Luoton enimmäismaksuajaksi työryhmä esittää 25 vuotta.

Kyselyn yli viidestäsadasta velallisesta vastaajasta 41 prosenttia sanoi velassa huolettavan vähintään jonkin verran se, mitä velanhoitokyvylle kävisi puolison kuoleman tai vakavan sairauden sattuessa. Oma vakava sairastuminen ja sen vaikutus velanhoitokykyyn huoletti 37 prosenttia kyselyn velallisesta. Sen sijaan korkojen noususta oli huolissaan 35 prosenttia vastanneista. Velan vakuutena olevan kohteen arvon lasku huolestutti vain 12 prosenttia vastaajista.

"Tulokset antavat selvän kuvan missä pelkokerroin on korkeimmillaan. Isoin pelko tulee elämän satunnaisuuksista, päällimmäisenä oma ja puolison terveys, työkyky ja pahimmillaan kuolema. Tämä kuulostaa ihan odotetulta, sillä samat elämän ikävät yllätykset ovat juuri niitä riskejä, joiden varalle kotitaloudet ylipäätään sanovat varautuvansa", Nummiaro sanoo.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/onko-asuntolainasi-pienempi-vai-suurempi-kuin-suomalaisilla-keskimaarin-kansa-ei-itse-tajua-pelata/cbd5bd46-5e90-498b-b26b-14622203f145
 
Käkikellokauppiaat.

Amerikkalaisen vasemmiston johtavissa puheenvuoroissa viitataan Venezuelan kaltaisten sosialististen diktatuurien sijaan usein Skandinavian maihin talouden paratiiseina. Näin toteaa sijoittaja-kirjailija Ruchir Sharma New York Timesissa kirjoituksessaan.

– On kuitenkin maa, joka on huomattavasti rikkaampi ja aivan yhtä oikeudenmukainen kuin mikään Skandinavian Ruotsin, Tanskan ja Norjan kolmikosta. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä, Ruchir Sharma sanoo.

– Tämä vähemmän sosialistinen mutta menestyneempi utopia on Sveitsi.

Kirjoituksessa listataan Sveitsin saavutuksia. Maan 630 miljardin euron talous on maailman 20 suurimman joukossa ja peittoaa kaikki Skandinavian taloudet.

– Se tarjoaa yhtä kattavat sosiaalietuudet kuin Skandinaviassa, mutta keveämmällä verotuksella, pienemmällä hallinnolla ja avoimemmalla ja vakaammalla taloudella. Tasainen kasvu teki siitä hiljattain Luxemburgin jälkeen maailman toiseksi rikkaimman kansakunnan 75 000 euron keskimääräisillä vuosituloilla – eli 18 000 euroa yli Skandinavian keskiarvon. Raha ei ole menestyksen lopullinen mittari, mutta kyselyissä tämä maa on myös eräs maailman kymmenestä onnellisimmasta.

Ruchir Sharman mukaan Sveitsi on kasvattanut eroaan Skandinaviaan ja kuronut samalla kiinni eroa tasa-arvossa.

– Varallisuutta ja tuloja jaetaan väestön kesken liki yhtä tasa-arvoisesti kuin Skandinaviassa ja keskiluokka omistaa noin 70 prosenttia maan vauraudesta.

Suureksi eroksi kuvataan sitä, että tavallisella sveitsiläisperheellä on noin 540 000 euron nettovarallisuus. Se on kaksi kertaa suurempi kuin keskimääräisellä pohjoismaisella kotitaloudella.

– Kapitalistinen ytimiään myöten – Sveitsi verottaa yksilöitä, kuluttajia ja yhtiöitä keveämmin kuin Skandinavian maat. Vuonna 2018 sen ylin tuloveroluokka oli 36 prosentilla läntisen Euroopan matalin, reilusti alle Skandinavian 52 prosentin keskiarvon. Julkiset menot kattavat kolmanneksen bruttokansantuotteesta siinä missä Skandinaviassa ne kattavat puolet. Sveitsi on avoimempi kaupalle ja sen osuus globaalista viennistä on noin kaksinkertainen verrattuna mihinkään Skandinavian talouksista, Ruchir Sharma sanoo.

Hänen mukaansa avoimet rajat ja virtaviivainen hallinto ovat tehneet Sveitsistä epätodennäköisen hautomon kansainvälisesti kilpailukykyisille yrityksille. M:I.T:n vertailussa maat pannaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten monimutkaisia tuotteita ne vievät ulkomaille. Sveitsi oli tässä maailman kakkonen. Edelle ylsi vain Japani. Skandinavian maiden keskimääräinen sijoitus oli 15.

– Maa on koti kolmelletoista Euroopan sadasta huippuyrityksestä. Se on kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla kolmella Skandinavian maalla yhteensä, Sharma muistuttaa.

Yksityinen sektori on myös Sveitsissä Skandinaviaa vahvempi työllistäjä. Vain joka seitsemäs sveitsiläinen työssäkäyvä on julkisen sektorin palveluksessa. Skandinaviassa luku on kaksinkertainen.

Ruchir Sharma kiittelee myös Sveitsin avoimuutta. Vaikka maan maahanmuuttopolitiikka onkin hänen mukaansa ”valikoivaa” ja keskittyy työperäisyyteen, on Sveitsi ottanut 1950-luvulta lähtien suhteessa vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin yksikään Skandinavian maa.

– Se on tällä menolla ottamassa vastaan yli 250 000 maahanmuuttajaa vuosina 2015-2020, kasvattaen väestöään kolmella prosentilla. Tämä maahanmuuttovauhti on liki kaksi kertaa suurempi kuin Skandinavian keskiarvo ja yksi kehittyneiden maiden suurimmista. Maahanmuuttajat myös työllistyvät Sveitsissä huomattavasti todennäköisemmin – osaksi, koska heidän on hankittava työ ennen saapumistaan.

https://www.verkkouutiset.fi/unohtakaa-skandinavia-oikea-utopia-on-sveitsi/
 
Sveitsi lienee harvoja maita jotka hyötyivät v. 2008 lamasta. Pankkisektori vältti pahimmat notkahduksen ja epävarmat ajat toivat maahan valtavasti turvapaikkaa etsivää pääomaa. Dotcom-kuplasta Sveitsi ponnahti vahvalla elvytyksellä, sekä monetaariset että keynesiläiset keinot oli käytössä. Ennestään rikkaalla maalla oli siihen varaa.

Rand Paulin näkemykset ovat tyypillisen puusilmäisiä. Kukaanhan ei ole koskaan väittänytkään että pohjoismaat olisivat sosialistisia talouksia.
 

Agriculture and rural development Commissioner Phil Hogan said: “European Geographical Indication products are renowned across the world for their quality. Consumers are willing to pay a higher price, trusting the origin and authenticity of these products, while further rewarding farmers. This agreement shows our commitment to working closely with our global trading partners such as China. It is a win for both parties, strengthening our trading relationship, benefitting our agricultural and food sectors, and consumers on both sides.

China is the second destination for EU agri-food exports, reaching €12.8 billion (in the 12-month period between September 2018 and August 2019). It is also the second destination of EU exports of products protected as Geographical Indications, accounting for 9% of its value, including wines, agri-food products and spirit drinks.

The Chinese market is a high-growth potential market for European food and drinks, with a growing middle class with a taste for iconic, high-quality and genuine European products. It also has a well-established geographical indication system of its own, with specialties that European consumers could now further discover thanks to this agreement.
 
Rand Paulin näkemykset ovat tyypillisen puusilmäisiä. Kukaanhan ei ole koskaan väittänytkään että pohjoismaat olisivat sosialistisia talouksia.

Skandinavian maiden sosialismi taitaa olla olkiukko, jolla USAn konservatiivit ja demokraatit saavat kiistelyn aikaan.

Sharma nostaa kuitenkin esiin myös Sveitsin taloudellisia saavutuksia:
  • Maan 630 miljardin euron talous on maailman 20 suurimman joukossa.
  • Luxemburgin jälkeen maailman toiseksi rikkain kansakunta 75 000 euron keskimääräisillä vuosituloilla.
  • Keskiluokka omistaa noin 70 prosenttia maan vauraudesta.
  • Ylin tuloveroluokka on 36 prosentilla läntisen Euroopan matalin.
  • MIT:n vertailussa maat pannaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten monimutkaisia tuotteita ne vievät ulkomaille. Sveitsi oli tässä maailman kakkonen. Edelle ylsi vain Japani.
  • Maa on koti kolmelletoista Euroopan sadasta huippuyrityksestä.
  • Vain joka seitsemäs sveitsiläinen työssäkäyvä on julkisen sektorin palveluksessa.
  • Vaikka maan maahanmuuttopolitiikka onkin hänen mukaansa ”valikoivaa” ja keskittyy työperäisyyteen, on Sveitsi ottanut 1950-luvulta lähtien suhteessa vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin yksikään Skandinavian maa.
Unohtamatta natsikultaa, pankkisalaisuutta ja rahanpesua.
 
Tuossa Sveitsiä koskevassa artikkelissa kiinnitti erityisesti huomiota sveitsiläisten keskivarallisuus (yli puoli miljoonaa) ja talouden ”kompleksisuus”.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_wealth_per_adult

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_economic_complexity

Islanti on noussut sekin varsin korkealle tuossa varallisuuslistauksessa. Onkohan velat otettu huomioon (nettovarallisuus)?

Suomi ja Ruotsi taas pärjäävät kohtalaisesti talouksien monimuotoisuusvertailussa. https://oec.world/en/rankings/country/eci/
 
Tuossa Sveitsiä koskevassa artikkelissa kiinnitti erityisesti huomiota sveitsiläisten keskivarallisuus (yli puoli miljoonaa) ja talouden ”kompleksisuus”.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_wealth_per_adult

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_economic_complexity

Islanti on noussut sekin varsin korkealle tuossa varallisuuslistauksessa. Onkohan velat otettu huomioon (nettovarallisuus)?

Suomi ja Ruotsi taas pärjäävät kohtalaisesti talouksien monimuotoisuusvertailussa. https://oec.world/en/rankings/country/eci/

Kotitalouksien varallisuuden mittauksessa on tiettyjä hankaluuksia. Jos eläkejärjestelmä pohjautuu henkilökohtaiseen eläketiliin, tulee iso osa varallisuudesta eläkemaksujen kautta. Toinen on sitten koulutuksen lukukausimaksut. Jenkeissä säästäminen jälkipolven koulutusmenoihin alkaa jo heti syntymästä.

Ts. Jos olisin kahden lapsen keskituloinen isä jenkeissä ja takana keskituloista työuraa lähes parikymmentä vuotta olisi minulla varmaan teoreettisesti ihan mittava yksityisvarallisuus - jos en huolehtisi eläkkeestäni tai lasteni koulutuksesta.

Suomen osalta suurin ongelma on varallisuuden painottuminen omaan asuntoon, jonka arvo on usein yllätys myyntiin asti. Huippukuntoinen rintamamiestalo Savukoskella on arvoltaan eri luokkaa kuin Savonlinnassa puhumattakaan Pakilasta.
 
Kotitalouksien varallisuuden mittauksessa on tiettyjä hankaluuksia. Jos eläkejärjestelmä pohjautuu henkilökohtaiseen eläketiliin, tulee iso osa varallisuudesta eläkemaksujen kautta. Toinen on sitten koulutuksen lukukausimaksut. Jenkeissä säästäminen jälkipolven koulutusmenoihin alkaa jo heti syntymästä.

Ts. Jos olisin kahden lapsen keskituloinen isä jenkeissä ja takana keskituloista työuraa lähes parikymmentä vuotta olisi minulla varmaan teoreettisesti ihan mittava yksityisvarallisuus - jos en huolehtisi eläkkeestäni tai lasteni koulutuksesta.

Suomen osalta suurin ongelma on varallisuuden painottuminen omaan asuntoon, jonka arvo on usein yllätys myyntiin asti. Huippukuntoinen rintamamiestalo Savukoskella on arvoltaan eri luokkaa kuin Savonlinnassa puhumattakaan Pakilasta.

Tuo on totta. Yksityishenkilöiden varallisuuslukuja on vaikea saada vertailukelpoiseksi valtioiden välillä, kun kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet (etenkin verotus ja sosiaaliturva) eroavat suuresti.

Elinkeinorakenteen monimuotoisuuden mittaus tai vientituotteiden kirjon ja kehittyneisyyden mallintaminen toisaalta on mielenkiintoinen tapa vertailla talouksien kasvupotentiaalia ja riskinkestävyyttä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos nostetaan esille talouskriiseistä nouseminen, kumpaa te kannatatte keinona, nousemista elyvytyksen keinoin tai talouskurin keinoin? Ymmärtääkseni Ruotsi elvytti ja pääsi nousuun nopeammin 1990-luvulla kuin Suomi, joka käytti talouskuria, ja jälkikäteen on ollut konsensus, että Suomenkin olisi tullut elvyttää.
 
Jos nostetaan esille talouskriiseistä nouseminen, kumpaa te kannatatte keinona, nousemista elyvytyksen keinoin tai talouskurin keinoin? Ymmärtääkseni Ruotsi elvytti ja pääsi nousuun nopeammin 1990-luvulla kuin Suomi, joka käytti talouskuria, ja jälkikäteen on ollut konsensus, että Suomenkin olisi tullut elvyttää.

Hieman yksinkertaistettuna makrotaloustiede on kolmen konstin timpermanni: finanssi- ja rahapolitiikka sekä rakenteelliset uudistukset.

Laskusuhdanteessa elvytetään finassipolitiikalla (verot kevennetään ja/tai valtion menoja kasvatetaan), rahapolitiikalla (keskuspankkikorkoja lasketaan) ja talouden rakenteita rukataan uuteen uskoon.

  1. Jos valtio saa lainaa markkinoilta, se voi keventää verotusta tai lisätä julkista kulutusta ja investointeja; jos ei, sitten pitää vyötä kiristää.
  2. Jos keskuspankki kontrolloi valuuttaa, se voi laskea korkoja, devalvoida tai laskea valuutan kellumaan; jos ei, sitten markkinat määräävät valuuttakurssin ja pitkät korot.
  3. Talouden rakenteet uusiutuvat konkurssien, toimialajärjestelyjen ja uusien yritysten luovassa tuhossa, lainsäädännön liberalisoinnin tai uudelleenreguloinnin paineessa ja muiden rakenteellisten uudistusten avulla.
 
Pienenä lisäyksenä, jos esimerkiksi finanssipolitiikalla ei voi elvyttää ja joudutaan kiristämään (vähennetään valtion menoja lisäämisen sijaan) tällä on yleensä kriisiä vahvistava vaikutus. Samoin nykyisessä nollakorkotodellisuudessa on todella mielenkiintoista odottaa mitä vippaskonsteja seuraavassa kriisissä keksitään mikäli tilanne ei tästä ala muuttumaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että rakenteellisten muutosten tekeminen vaikuttaa olevan Suomessa todella nihkeää ja uudistamista on lykätty aina vain myöhemmäksi (kts. esimerkiksi SOTE-uudistus).
 
Pienenä lisäyksenä, jos esimerkiksi finanssipolitiikalla ei voi elvyttää ja joudutaan kiristämään (vähennetään valtion menoja lisäämisen sijaan) tällä on yleensä kriisiä vahvistava vaikutus. Samoin nykyisessä nollakorkotodellisuudessa on todella mielenkiintoista odottaa mitä vippaskonsteja seuraavassa kriisissä keksitään mikäli tilanne ei tästä ala muuttumaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että rakenteellisten muutosten tekeminen vaikuttaa olevan Suomessa todella nihkeää ja uudistamista on lykätty aina vain myöhemmäksi (kts. esimerkiksi SOTE-uudistus).

Näin tahtoo käydä. Vyön kiristäminen kuristaa ja kurjistaa taloutta ainakin alussa. ”Sisäinen devalvaatio” eli yleinen palkkojen alennus supistaa kokonaiskulutusta. ”Fiskaalinen devalvaatio” - esimerkiksi työn sivukuluja tilapäisesti leikkaamalla - vaarantaa tulevat eläkkeet yms.

Keskuspankkien viime aikoina harjoittama kvantitatiivinen elvytys (”setelirahoitus”) negatiivisine korkoineen on ajanut rahapolitiikan tuntemattomille vesille. Saa nähdä, miten käy. USAn talous elpyi. Japani on elvyttänyt vuosikymmeniä. Onko EU:sta tulossa Euroopan Japani?

Timpurin pakissa on jäljellä enää rakenteelliset uudistukset. Helppoja eivät ole nekään.
 
Jalasmökkejä taas tarvittaisiin.

Vuonna 2040 puolet asunnoista ”väärissä” kunnissa
Asuntomarkkinoiden eriytyminen ei näytä hidastumisen merkkejä. Suomessa on noin 1,2 miljoonaa vakituisesti asuttua asuntoa kunnissa, joiden väkiluvun ennustetaan laskevan vuoteen 2030 mennessä. Noin 1,3 miljoonaa asuntoa sijaitsee kunnissa, jonka väkiluvun ennustetaan laskevan vuoteen 2040 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes puolet nykyisistä asunnoista sijaitsee kunnissa, joiden väkiluvun ennustetaan laskevan.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen mukaan ”asuntomarkkinoiden eriytyminen ei näytä hidastumisen merkkejä”.

– Tämä polarisaatio vaatii reagointia myös poliittisilta päättäjiltä. On tärkeää että kaupungistumisen asettamiin muutospaineisiin vastataan mm. riittävällä kaavoituksella, jotta asuntomarkkinoiden eriytyminen ei olisi esteenä perheiden ja työvoiman liikkuvuudelle, Kärkkäinen sanoo Nordean tiedotteessa. https://www.verkkouutiset.fi/vuonna-2040-puolet-asunnoista-sijaitsee-vaarissa-kunnissa/

Tai pirttiviljelyä.
 
Ratkaisu tuohon ongelmaan on kasvukeskuksissa kaavoitukset remonttiin ja tornitaloa ja pilvenpiirtäjää pystyyn kovalla tahdilla puskien kasvukeskusten asuntojen hinnat alemmas kun tarjonta nousee huomattavasti tehden elämisen kasvukeskuksissa edullisemmaksi.
 
Ratkaisu tuohon ongelmaan on kasvukeskuksissa kaavoitukset remonttiin ja tornitaloa ja pilvenpiirtäjää pystyyn kovalla tahdilla puskien kasvukeskusten asuntojen hinnat alemmas kun tarjonta nousee huomattavasti tehden elämisen kasvukeskuksissa edullisemmaksi.

Onko tornitaloissa /pilvenpiirtäjissä oikeasti halpaa asua. Mitä minä olen ymmärtänyt niin ne on pääasiassa tehty luxuskseen. Ainakin länsimaissa.


Hong Kong isossa on muutakin kuin luxusta korkealla,asuvat kuin koiran kopissa, mutta siitä huolimatta maailman kalleimmat neliöhinnat.

Asuvat kuin siat säkissä, Ihmekkää kun välillä pitää höyryä päästellä.



architecturedensity01.jpg
article-2306842-19377FB2000005DC-561_964x1245.jpg
hk-housing-kowloon-district.jpg
58a32ab3dd08956c558b4dad.jpeg

ak_hkskyline_0901.jpg
 

Liitteet

  • ca5e009e-79c5-11e8-8ce4-b59b2fedb43f_1280x720_094831.jpeg
    ca5e009e-79c5-11e8-8ce4-b59b2fedb43f_1280x720_094831.jpeg
    457.7 KB · Luettu: 4
 
Odotettavissa oleva työuran pituus 15-vuotiaana Euroopassa.

1574418458679.png

Suomi jää muista Pohjoismaista jälkeen työurien odotetussa pituudessa. Näin toteaa Danske Bankin johtava ekonomisti Pasi Kuoppamäki Twitterissä. Pasi Kuoppamäki viittaa Euroopan unionin tilastotoimisto Eurostatin karttaan Euroopan maiden työurien odotetusta pituudesta. Karttaan on koottu kunkin maan 15-vuotiaiden odotettujen työvuosien keskiarvo.

Suomessa työuran odotetaan kestävän keskimäärin 38,6 vuotta. Vastaava luku Ruotsissa on 41,9, Norjassa 39,6 ja Tanskassa 39,9 vuotta. Virossa työuran odotetaan kestävän 39,0 vuotta. Euroopan kärjessä on Islanti, jossa työuran odotettu pituus on 46,3 vuotta. Islanti on ainoa valtio Euroopassa, jossa työurien odotettu pituus ylittää yli 45 vuotta.

Lyhyimmät työurat ovat Eurostatin mukaan Turkissa, (29,4 vuotta), Italiassa (31,8 vuotta) ja Montenegrossa (32,0).

Ekonomistin mukaan Suomessa ”ainakin työpanoksen määrää voi yrittää lisätä monella tavalla. Tuottavuuskin voisi olla parempi”.

– Onneksi täällä ollaan sentään maailman onnellisimpien joukossa, vapaa-ajallakin toki arvonsa.

https://www.verkkouutiset.fi/kuva-tyourista-nain-suomi-jaa-jalkeen/
 
Back
Top