Seuraava lainattua Ylilaudalta, pitääkö paikkansa ja kuinka hyvin, korostuu muutama puoluekin:
Raskone
Raskone myytiin huomattavaan alihintaan Lease Deal Groupille, jonka omistaa kokonaan Timo Nieminen. Lease Deal -konsernilla ei ole aiemmin ollut raskaan kaluston huollon liiketoimintaa.
Nieminen on sama henkilö, josta Nuorisosäätiö teki tutkintapyynnön tonttikapuoista, joilla säätiö sidottiin kalliiseen vuokrasopimukseen ja Niemisen yritys sai satojentuhansien eurojen pikavoiton.
Suomen Kuvalehden haastatteleman analyytikon mukaan yritys myytiin noin puoleen hintaan pelkästään omaisuutensa arvoon nähden. Mikäli kauppahintaa tarkastelee vuoden 2018 viiden kuukauden kehityksen perusteella, niin se näyttää entistäkin edullisemmalta. Keväällä 2018 Raskone jakoi 1,5 miljoonaa euroa osinkoa, mutta valtio tai Raskone eivät kerro, tuliko raha valtiolle vai uudelle omistajalle.
Valtio ei kerro kaupasta mitään muutakaan. Sekä omistajaohjausministeri Mika Lintilä että finanssineuvos Minna Pajumaa kieltäytyivät vastaamasta toimittajien kysymyksiin. Kauppaan liittyvät asiakirjat on salattu liikesalaisuuksien takia. Edes sitä ei kerrota, oliko ostohalukkaita muitakin kuin alalla aiemin toimimaton yhden henkilön omistama yritys. Ainakaan Scania Suomi Oy:ltä ja Volvo Finlandilta ei kysytty ostohalukkuutta.
Olimme täysin tietämättömiä. Totesimme silloin samaa, että kauppahinta vaikutti alhaiselta, Scania Suomi Oy:n toimitusjohtaja Henna Wickström kommentoi SK:lle.
Jos valtio myy mitä tahansa avoimilla markkinoilla, luulisi, että valtio olisi kiinnostunut, että se saisi parhaan mahdollisen tuoton siitä, totesi puolestaan Volvo Finlandin toimitusjohtaja Magnus Björklund.
Nuorisäätiön pumppaus
Vakavarainen yhtiö.
Keskustajohtoiset Perttu Nousiainen ja Aki Haaro johtoon.
330 miljoonan velat ja 45 miljoonaa kateissa.
Fortumin sähköverkkojen myynti
Jyrki Katainen(kok) ja (elinkeinoministeri) Jan Vapaavuori(kok) ajoivat asiaa voimakkaasti. Haavisto sinetöi. Vasemmistoliitto ainoa joka vastusti.
Runnottiin läpi parissa tunnissa.
Katainen ja (elinkeinoministeri) Jan Vapaavuori(kok) ajoivat asiaa voimakkaasti. He vakuuttivat, että Suomen lainsäädäntö ei mahdollista tällaisia jättikorotuksia, Arhinmäki sanoo.
Tuolloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok), joka puolusti Fortumin sähköverkkojen myyntiä, vakuutti eduskunnan kyselytunnilla 12. joulukuuta 2013, että perustettava uusi sähköverkkoyhtiö maksaa veronsa Suomeen.
Pelkästään 2017 Suomi menetti yhtiön verokikkailun takia arviolta 12 miljoonaa euroa verotuloja.
Iltalehden 12. joulukuuta 2013 julkaisemassa artikkelissa Katainen totesikin, että "kauppa ei nosta sähkönsiirron hintaa asiakkaille" ja Vapaavuori sanoi, että "mitään hintapiikkiä ei pystytä rakentamaan".
Kumpikaan lupaus ei toteutunut.
Tappio pitkässä juoksussa satoja miljardeja.
Kemira GrowHow:n myynti norjalaisella Yaralle.
Suurin ristiriita ei edes liittynyt ennätyksellisen alhaiseen myyntihintaan (207 miljoona) vaan siihen, että samalla luovuttiin (käytännössä ilmaiseksi) Siilijärven ja Soklin malmivarat (nykyarvo n. 17 miljardia) kokonaan Yaralle.
Liityessään EU:hun Suomi sai poikkeusluvan lannoitteiden ”puhtaudessa”: Suomessa ei saa myydä lannoitteita, joissa on enemmän kuin 30 milligrammaa kadmiumia fosforikilossa. Muissa EU-maissa fosforilannoitteiden kadmiumpitoisuus on keskimäärin 138 milligrammaa. Ennen myyntiä hallitus tiukensi ehtoja entisestään (rajoitettiin fosfoorilannoitteista kadiumin määrä siten, että ainoastaan Soklin kaivos täytti vaadittavat ehdot), joka takasi Kemira GrowHow:lle (ja myöhemmin Yaralle) käytännössä monopoliasema lannoitteiden myynnissä. Siten myöskin ulkomaalaisten lannoitteiden tuonti Suomeen oli käytännössä mahdotonta.
Itse valtionosuus myytiin 207 miljoonalla, joten myynnin kokonaishinnaksi muodostui 690 miljoona. Yhtiön arvoksi oli arvioitu 870 miljoona, joten pelkästään myyntihetkellä valtio myi tahallaan alihintaan. Tämän lisäksi Yara sai käyttöoikeuden (Siilijärven lisäksi) Soklin fosfaattikaivokseen. GrowHow:n silloisen pääjohtajan arvion mukaan kaivoksen arvo oli vuonna 2007 14 miljardia eli nykyhinnoissa (inflaatiolaskurilla) 17 miljardia. Itse kaivoksen arvoa ei laskettu olenkaan yhtiökaupassa, joten käytännössä se annettiin ilmaiseksi Yaralle.
Kansantalouden ”tappio”:Noin 18,2 miljardia tähän menneessä* (kasvaa joka vuosi) / tappio per vuosi noin 100 miljoona *** – 180 M suora myyntitappio / Kaivosten arvo 17 000 M (17 miljardi) / Monopolihinnan vääristymä (700 000 tonnia per vuosi x 360e per tonni x 0,40 (monopolin aiheuttama ylihinta) =*** n. 100 M x 10v =1 000 M (1 miljardi)
Päähenkilöt. Pääministeri : Matti Vanhanen (kesk.) Maatalousministeri: Juha Korkeaoja (kesk.) Elinkeinoministeri: Mauri Pekkarinen (kesk.) Omistajaohjausministeri : Jyri Häkämies (kok.)
Soneran myynti Telialle + muut hyvävelisuhmuroinnit
Soneran historia on pitkä, alkaen jo vuonna 1917 perustetusta valtion Lennätinlaitoksesta vuoteen 1997, jolloin Paavo Lipposen I hallitus hyväksyi Telen eli Telecom Finland Oy:n yksityistämishankkeen. Yhtiö listautui Sonera Oyj:n nimellä pörssiin, ja valtio myi omistustaan asteittain, aina 52,8 prosenttiin asti.
Sonera osallistui vuosituhannen vaihduttua huutokauppaan, jossa panoksena olivat Saksan ja Italian kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen toimiluvat. Suomessa annettiin uudet taajuudet ilmaiseksi neljälle operaattorille, jotta niillä olisi varaa sijoittaa verkkoinvestointeihin, palveluun ja tekniikkaan.
Varatoimitusjohtaja Kaj-Erik Relander vastasi huutokaupoista, joiden jälkeen hänet nimitettiin toimitusjohtajaksi.
Sonera osti huutokaupoissa ilmaa noin 4,3 miljardilla. Euroopan valtiot keräsivät huutokaupoissa rahaa yhteensä 120 miljardia, Sonera puolestaan miljarditappiot, kun paria vuotta myöhemmin sijoitukset osoittautuivat arvottomiksi.
Velkaantunut Sonera ja ruotsalainen Telia yhdistyivät TeliaSoneraksi, kun Telia haali Sonerasta tarvittavan osakekannan. Valtio menetti Sonerassa huoltovarmuuden kannalta keskeisen teleyhtiön, joten sellainen tehtiin Elisasta.
Sonera myytiin alehinnalla.
Soneran johtajista ei menettänyt epäonnistuneiden kauppojen seurauksena lanttiakaan, eikä kukaan edes virkaansa. Soneran operaatiosta vastannut varatoimitusjohtaja Kaj-Erik Relander ylennettiin muutama kuukausi huutokauppojen jälkeen toimitusjohtajaksi, josta pestistä hän luopui jo puolen vuoden kuluttua kesällä 2001.
Sonera seurasi Relanderia kuitenkin vielä kymmenen vuotta, kun hän nosti paljastuskirjasta oikeusjutun.
Nimimerkki Pekka Peloton oli tehnyt kirjan Miten hävisivät Soneran miljardit (Art House), joka oli pääosin jo julkaistu netissä nimellä Minne hävisivät Soneran rahat?
Oikeudenkäynti koski kirjan internetversiota, jossa painetusta poiketen väitettiin Relanderin syyllistyneen taloudellisiin väärinkäytöksiin. Sonera-kirjan internetversion mukaan "Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla". Oikeudessa Relander vaati henkisestä kärsimyksestä 50 000 euron vahingonkorvausta.
Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 2015, että hakukoneyhtiö Googlelle on lähetetty pyyntö, että suomenkielisen Wikipedian sivu "Sonera-kirja" poistettaisiin Googlen hakutuloksista
Miljardien kohtalo jäi oikeuden päätöksellä ratkaisematta, kun syytteet hylättiin. 2017 maaliskuussa Sonera katosi sitten kokonaan yhtiön nimestä, enää on jäljellä Telia.
Tappio kymmeniä miljardeja.