Euroalueen vuosikasvu kiihtyy kahteen prosenttiin.
Katso liite: 15791
Mutta mikä katkaisi kasvun vuoden 2011 puolivälissä? Politiikkavirheet.
Pankki- ja talousmarkkinoilta aiheutunutta heilahtelua..ja joissain tapauksessa toki poliittisia vieheitä. Ei viitsi ryhtyä edes kaikkia ruotimaan. Euroopan eräiden maiden heikoilla talouksilla oli varmasti oma osuutensa. Niihin jouduttiin puuttumaan koko EU:n pankkijärjestelmä voimalla.
Suomen osalta voidaan sanoa että meillä tehtiin tässä yhteydessä kaikkien aikojen suurin talouspoliittinen virhearviointi..Erityisesti koskien julkisen talouden rakenteita. Vanhasen/Kataisen ja Urpilaisen jatkolla toteutettu *velkaelvytys* tullaan muistamaan ja siitä toipuminen tulee kestämään suomalaisessa yhteiskunnassa koko tämän kuluvan vuosisadan ajan.
Todennäköisesti yhteiskuntamme tarvitsi tämän opetuksen.
- meillä oli aikaisempina vuosikymmeninä hoidettu talousvaikeudet devalvoimalla.
- aikaisemmin devalvointi oli poliitikoille helppo keino saattaa kilpailukyky kuntoon. Käytännössä vahvan AY-liikkeen ja poliitikkojen junailtua liian/kestämättömän suuria palkankorotuksia. Devalvoinneilla saatiin palkkojen ostovoimaa pudotettua, samalla kun sekä teollisuudelle että pääoman tarjoajille/investoijille saatiin lisää etuja/voittoja.
- samaa devalvointia käytettiin pakon edessä myös 1990-luvun laman aikana.
Devalvointi sekä EU:n/euron jäsenyys (myös Nokia jne.) antoivat Suomelle erinomaisen taloudellisen kasvupolun n. vuosikymmeneksi (1996-2008), mutta sitten tuli peräjälkeen globaali rahoituslama sekä pienelle Suomen taloudelle jopa liian suureksi kasvaneen Nokian romahdus.
Rahoituslamaan johtanut Lehman Brothers'in konkurssi ja sen jälkeiset tapahtumat aiheuttivat sen aikaiselle hallitukselle tilanteen jossa jouduttiin miettimään keinoja joilla talouden romahdusta saataisiin korjattua.
- Valuutan devalvointiin ei ollut enää yhteisvaluutan aikana mahdollisuutta. Vaikka se olisi kenties ollut muuten kelpo keino alentaa suomalaisten jopa liian nopeasti kasvanutta palkka-/elintasoa.
Koska aikaisemmat hallitukset olivat noudattaneet hyvää talouskuria Suomella oli valtiontalous erinomaisessa kunnossa. Olimme käytännössä lähes velaton valtio, varsinkin verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin.
- ehkä sen aikainen hallitus halusi löytää devalvaation tapaisen "helpon keinon" korjata yhden pankin (Lehman Brothers) aiheuttama ja tilapäiseksi markkinahäiriöksi arvioitu talouslama.
- päätettiin elvyttää suomalaista kulutuskysyntää *velkaelvytyksellä*. Käytännössä mm. nostamalla julkishallinnon palveluksessa olevien palkkoja sekä muita kuluja reilusti ja rahoittamalla lisääntyneet kustannukset ottamalla valtiolle velkaa.
- tässä vaiheessa luotettiin että mm. Nokia ja muut talouden ns. "veturit" nostaisivat yhteiskunnan verotuottoja laman loputtua nopeasti sille tasolle että lainanotto kyetään lopettamaan.
Mutta mitä tapahtuikaan - tässä on se vuosisadan opetus:
1. Talouslama ei vaikuttanut pelkästään valtion ja julkishallintoon.
- yksityinen teollisuus ja yrittäjät kohtasivat saman laman (kysynnän heikentymisen) kuin julkishallinto. Se joutui myös sovittamaan omaa kilpailukykyään/talouttaan. Yksityiset eivät tietenkään voineet tehdä samanlaista *velkaelvytystä* kuin valtio.
- teollisuudessa jouduttiin kiristämään vyötä ja karsimaan kaikkia kuluja sekä vähentämään investointeja.
- seurauksena oli lisääntyvää työttömyyttä ja tuotannon sopeuttamista vähentyneeseen kysyntään.
- nämä yhdessä a)lisäsivät valtion/yhteiskunnan kustannuksia b) vähensivät valtion verotuottoja
2. Rahoituslama iski voimakkaasti myös yksityiseen teollisuuteen ja kaikkeen tuotanto-/liiketoimintaan.
- moni yritys joutui miettimään ja toteuttamaan säästöjä sekä siirtämään tuotantoaan pois muita maita kalliimmasta Suomesta.
- valitettavasti myös Suomen talouden suurimpana tukijalkana ollut Nokia käytännössä romahti. Valtio menetti tässä yhteydessä valtavan määrän verotulojaan (suoria yritysveroja sekä valtavan määrän palkkatulojen verotusta)
Ilman kyseistä *velkaelvytystä* Suomen talous olisi kehittynyt suurin piirtein samalla tavalla kuin muun EU:n toipuminen 2008 laman markkinahäiriöistä. Erityisen tuhoisasti kyseinen elvytys vaikutti Suomen julkishallinnon rakenteeseen. Suomi on ajautunut käytännössä pysyvään velkakierteeseen. Suomen julkishallinto joutuu ottamaan lisävelkaa myös tulevaisuudessa, ainakin seuraavat 20-30 vuotta.
Vuosisadan opetus poliitikoille
- yhteiskunnan/poliitikkojen ei pidä olla markkinataloudessa ns. suunnan näyttäjänä ja liian aktiivisesti toimivana osapuolena.
- taloustilanteemme olisi todennäköisesti kehittynyt paremmin jos Suomen poliitikot olisivat reagoineen laman johdosta alentuneeseen kulutuskysyntään samalla tavalla kuin yrityselämä - siis karsimalla kustannuksiaan ja vähentämällä kuluja.
P.S. Edellä oli vain pieni pintaraapaisu aiheeseen. Tapahtui paljon muutakin ja oli olemassa valtava määrä erilaisia syitä ja paineita päätöksille. Eikä ole oikeastaan yksittäisiä syntipukkeja vaikka pääpiirteissään Suomen poliittinen hallintotapa/hallintojärjestelmä on vastuussa tapahtumista. Jos valtio olisi toteuttanut samanlaisen säästöohjelman kuin yksityinen yrityselämä olisi siitäkin syntynyt omat vaikeutensa. Mutta joka tapauksessa seurauksista vastaa Suomen kansa.
Euroopan Unionilla ei ole syytä Suomen julkisen talouden rakenteelliseen talousongelmaan. EU ei pakottanut Suomen hallitusta tuhlaamaan rahaa ja ottamaan lisää velkaa. Ehkä jokainen voi itsekseen miettiä mitä esim. omassa taloudessaan tekee jos/kun tulot pienenee. Vähentääkö kulutusta vai ottaako velkaa ja kuluttaa entistäkin enemmän.
Ainakin jos katsoo käytettyjen kikottimien hintoja Nettiauton/-moton/-veneen, Tori.fi yms. sivuilta.
