Taloustieteellinen keskustelu

[fulcrum]

Tällaista tilannetta ei ole mahdollisuutta saavuttaa pienen, pääomaköyhän ja velkaisen maan omalla valuutalla.

Tilanne jossa lainan antaja on halukas tyytymään jopa nollakorkoon (osin jopa maksamaan lainan ottajalle) kertoo erittäin suuresta luottamuksesta valuuttaan ja kyseiseen valuuttajärjestelmään. Ei tämä silti mikään ihannetilanne ole. Pieni (0-1%) inflaatio ja vastaava korkotaso olisi ehkä jatkuvuuden ja markkinoiden kehityksen kannalta parempia. Muttei tietenkään ole syytä valittaa nykyisestä tilanteesta.

Euron piikkiin ei kannata liikaa valtionkorkoja laittaa. On pieniä maita joilla on oma valuutta ja erittäin alhaiset korot, ja euromaita joille juuri kukaan ei halua lainata edes jättikoroilla.

Iso yhteisvaluutta epäilemättä tuo etuja, mutta kenties sen tuoma näennäinen turva on myös aiheuttanut kansantalouksissa vauhtisokeutta?

 

[Mustaruuti]

Tilanne jossa lainan antaja on halukas tyytymään jopa nollakorkoon (osin jopa maksamaan lainan ottajalle) kertoo erittäin suuresta luottamuksesta valuuttaan ja kyseiseen valuuttajärjestelmään. Ei tämä silti mikään ihannetilanne ole. Pieni (0-1%) inflaatio ja vastaava korkotaso olisi ehkä jatkuvuuden ja markkinoiden kehityksen kannalta parempia. Muttei tietenkään ole syytä valittaa nykyisestä tilanteesta.

Ehkä tähän vielä kommentoisi sitä, mihin osin viittasitkin, että korkotaso ja inflaatio ovat alhaisia siksi, että taloudessa menee heikosti.

Optimitilanne voisi olla vaikka 3-4% talouskasvu, 4% korot ja 1-2% inflaatio.

Tämä kuva...

... kertoo, että asiat eivät ole hyvin. Nuo ovat käytännössä synonyymeja toisilleen.

 

[jurppi]

Ehkä tähän vielä kommentoisi sitä, mihin osin viittasitkin, että korkotaso ja inflaatio ovat alhaisia siksi, että taloudessa menee heikosti.

Optimitilanne voisi olla vaikka 3-4% talouskasvu, 4% korot ja 1-2% inflaatio.

Olet oikeassa...Kiitos että korjasit. Tuollaisilla luvuilla pyörii terve talous.

Nollakorot kertoo siitä että valuuttajärjestelmällä pyritään puskemaan ulos talouskasvua..Ja sitähän Euroopan keskuspankki pyrkii kaikin mahdollisin keinoin lisäämään.

Euroopan keskuspankki (EKP) on euroalueen keskuspankki. Euroalueen muodostavat ne 19 Euroopan unionin jäsenvaltiota, jotka ovat ottaneet euron käyttöön. EKP:n tärkein tehtävä on ylläpitää hintavakautta euroalueella ja sen kautta säilyttää euron ostovoima.

Tältä osin tilanne ei ole periaatteessa huono ainakaan Suomen osalta. Meillä teollisuuden kilpailukyky on melko hyvä. Monella toimialalla olemme ihan EU:n kärkikaartia. Uusia investointeja tehdään. Tuotanto ja vienti on pienessä kasvussa. Työttömyys vähenee..

Julkishallinnon (valtion ja kuntien) osalta taloustilanne ei ole kuitenkaan vielä korjaantunut. Edelleenkin joudutaan ottamaan velkaa lisää lähes samaan tahtiin kuin aikaisemminkin. Periaatteessa tilanne on kääntymässä parempaan suuntaan. Verotulot lisääntyy samalla kun työttömyyden kustannukset vähenee. Toki muutakin säästöä pitäisi löytää.

Huonoa olisi yhteiskunnan kannalta se jos seuraava vaalikausi toisi hallitukseen puolueet jotka ovat jo etukäteen ilmoittaneet halukkuuttaan velan lisäämiseen. Sillä perusteella että korkotaso on näin alhaalla. Mutta, mitä sitten tehdään kun korot alkaa nousta?

 

[jurppi]

Euron piikkiin ei kannata liikaa valtionkorkoja laittaa. On pieniä maita joilla on oma valuutta ja erittäin alhaiset korot, ja euromaita joille juuri kukaan ei halua lainata edes jättikoroilla.

Iso yhteisvaluutta epäilemättä tuo etuja, mutta kenties sen tuoma näennäinen turva on myös aiheuttanut kansantalouksissa vauhtisokeutta?

Läheskaikki näistä maista ovat mukana EU:n valuuttajärjestelmässä EMS (European Monetary System) kautta:

European Monetary System eli EMS) on kiinteiden, mutta muutettavissa olevien valuuttakurssien järjestelmä useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Se on ollut toiminnassa vuodesta 1979 ja sen tavoitteena on varmistaa, että valuutta- ja vaihtokurssit pysyvät EU:ssa mahdollisimman vakaina.

Kaikkien yhteisenä tavoitteena/hyötynä on vakaat ja ennustettavat valuuttamarkkinat.

Suomessa kävi juuri niin että valtion johto sokaistui 2000-luvun alkuvuosina. Nokian ja muidenkin yritysten kasvuvauhdissa valtion verotulot kasvoivat. Vaikka niitä "ulosmitattiin" reilusti kaikenlaisia sosiaalisten tukijärjestelmiä lisäämällä kyettiin myös maksamaan takaisin edellisen lamakauden aikana (1990-luvulla) otettuja lainoja. Sitten tuli 2008 ja Lehman Brithers'in konkurssi jonka seurauksena myös Suomen talous kyykkäsi rajusti. Siinä vaiheessa Suomen silloinen hallitus katsoi sopivaksi ryhtyä elvyttämään kansantaloutta ottamalla velkaa ja kasvattamalla kustannuksia. Ennustettiin ja luotettiin siihen että lama on lyhyt ja sen jälkeinen nousukausi jatkuisi entiseen malliin. Mutta tunnetuista syistä johtuen Suomen julkishallinnon tilanne ei korjautunutkaan samalla tavoin kuten useimmilla muilla mailla.

Julkishallinnossa kustannusrakenne jäi päälle..samalla kun valtion ja kuntien verotuotot vähenivät. Yksityisellä puolella joutui yrityselämä sopeutumaan tilanteeseen omalla tavallaan. Ja, siitäkin aiheutui lisää kustannuksia valtiolle.

Nyt olemme jo kymmenen vuoden ajan sulatelleet saamaamme opetusta. Mutta syyt Suomen talouden notkahdukseen eivät johtuneet valuuttajärjestelmästä. Oikeastaan päin vastoin. Meillä on ollut onni siinä että valuuttajärjestelmä sekä Euroopan keskuspankki on kyennyt pitämään korot alhaalla.

 

[StmSvejk]

Juuri näin siinä tapahtui.. Lisään sen verran että palkat nousivat kuten yllä on mainittu. Ikävä kyllä juuri siinä tapahtui juuri se kuuluisa "velkaelvytys". Vanhanen/kepu ja Katainen/kok halusivat saada aikaan lisää kulutuskysyntää. Koska valtion kassa oli tyhjä sitä lähdettiin toteuttamaan ottamalla velkaa. Julkishallinnon palkankorotukset vuonna 2009 suunnattiin erityisesti ns. naisvaltaisille terveydenhuollon jne. aloille ja ne rahoitettiin valtion ottamilla lainoilla. Päätyminen tällaiseen ratkaisuun johtui osittain myös Kataisen ja kokoomuksen antamista vaalilupauksista kyseiselle kohderyhmälle..

Vanhasen ja Kataisen elvytys oli surkeinta mahdollista elvytystä - pidettiin yllä vanhoja rakenteita eikä investoitu. Matalien korkojen aikaan olisi ollut paikka isoihin investointeihin, esim. rakennus- ja infra-alalla sekä t&k -sektorilla, joilla olisi parannettu kilpailukykyä ja luotu työpaikkoja työttömyyskorvausten maksun sijaan. Esim. 10mrd euroakin investointipaketteihin olisi ollut summa, jonka varjolla olisi voitu leikkauksiakin tehdä toisaalla.

Nyt valittiin typerin tie. Yksikään maa ei ole noussut lamasta leikkauksilla, toisaalta ei taida olla yhtään maata jossa riittäisi malttia uudistuksiin nousukauden aikana jolloin ne pitäisi tehdä...

 

[Springeri]

Nyt olemme jo kymmenen vuoden ajan sulatelleet saamaamme opetusta. Mutta syyt Suomen talouden notkahdukseen eivät johtuneet valuuttajärjestelmästä. Oikeastaan päin vastoin. Meillä on ollut onni siinä että valuuttajärjestelmä sekä Euroopan keskuspankki on kyennyt pitämään korot alhaalla.

Tähän kommentti. Eli asiaan voi nähdä toisenkin kulman, jos faktoja katselee. Otetaan verrokkina Ruotsi, joka lienee lähinpänä Suomea taloudelliselta rakenteeltaan kaikista maapallon maista. Kriittisessä vaiheessa 2008-2010 Ruotsi devalvoi (suhteessa euroon) omaa valuuttaansa n. 10-15 % ja sai pelastettua suuren osan teollisista työpaikoistaan. Samassa ajassa Suomesta taisi hävitä kymmeniä tuhansia vientiteollisuuden duuneja lopullisesti. Sama ilmiö 1=1:n oli esmes Norjassa, jossa on myös oma valuutta.

Asia ei toki ole yksiselitteinen, vaan aivan kuin talous yleensä useiden muuttujien summa, mutta faktat lienevät tältä osin aika kiistattomat?

 

[StmSvejk]

Tähän kommentti. Eli asiaan voi nähdä toisenkin kulman, jos faktoja katselee. Otetaan verrokkina Ruotsi, joka lienee lähinpänä Suomea taloudelliselta rakenteeltaan kaikista maapallon maista. Kriittisessä vaiheessa 2008-2010 Ruotsi devalvoi (suhteessa euroon) omaa valuuttaansa n. 10-15 % ja sai pelastettua suuren osan teollisista työpaikoistaan. Samassa ajassa Suomesta taisi hävitä kymmeniä tuhansia vientiteollisuuden duuneja lopullisesti. Sama ilmiö 1=1:n oli esmes Norjassa, jossa on myös oma valuutta.

Asia ei toki ole yksiselitteinen, vaan aivan kuin talous yleensä useiden muuttujien summa, mutta faktat lienevät tältä osin aika kiistattomat?

Ruotsi on samalla myös velkaantunut rajusti - ei julkisen sektorin vaan kotitalouksien toimesta. Velkarahalla sielläkin on kuopasta noustu.

 

[Sardaukar]

Ruotsissahan odotetaan hieman pelonsekaisesti sitä, puhkeaako maan asuntokupla.

 

[jurppi]

Tähän kommentti. Eli asiaan voi nähdä toisenkin kulman, jos faktoja katselee. Otetaan verrokkina Ruotsi, joka lienee lähinpänä Suomea taloudelliselta rakenteeltaan kaikista maapallon maista. Kriittisessä vaiheessa 2008-2010 Ruotsi devalvoi (suhteessa euroon) omaa valuuttaansa n. 10-15 % ja sai pelastettua suuren osan teollisista työpaikoistaan. Samassa ajassa Suomesta taisi hävitä kymmeniä tuhansia vientiteollisuuden duuneja lopullisesti. Sama ilmiö 1=1:n oli esmes Norjassa, jossa on myös oma valuutta.

Asia ei toki ole yksiselitteinen, vaan aivan kuin talous yleensä useiden muuttujien summa, mutta faktat lienevät tältä osin aika kiistattomat?

Näin tapahtui...

Ruotsissa ei tapahtunut samanlaista yritysten saneerausta kuin Suomessa pelkästään Nokian ja se alihankkijoiden kohdalla. Niitä ei olisi pelastanut minkäänlainen devalvaatio. Myös Ruotsissa tehtiin 2000-luvun alussa monenlaisia säästöjä julkishallinnossa kts. Vartiainen & Borg esim goolettamalla. Siis Ruotsissa tehtiin niitä samanlaisia asioita joita nykyinen hallitus on koettanut tuoda meilläkin esille..

Meillä valtio päätti ottaa velkaa, jakaa palkankorotuksia julkishallinnon työntekijöille. Päätettiin yhä paremmista sosiaalietuuksista jne. Kaikki tämä maksettiin velanotolla. Tarkoitus oli hyvä - sillä saatiin lisättyä kotimaista kulutuskysyntää. Mutta valitettavasti asiat eivät menneetkään siten kuin Vanhanen ja Katainen olivat suunnitelleet. En minä heitä suoranaisesti syytä siitä..eivät he kyenneet näkemään tulevia hankaluuksia (esim. Nokian romahdus) Olisi vain pitänyt ymmärtää vetää takaisia virheellisiä päätöksiä. Mutta sekin oli käytännössä mahdoton rasti seuraavalle hallitukselle.

Faktat ovat kiistattomia..Mutta se on varmaa ettei devalvaatiolla olisi kyetty korjaamaan mitään. Se olisi luonut Suomelle vain uusia ja entistäkin vaikeampia ongelmia. Joskus minusta tuntuu että meillä on sellaisia poliitikkoja ja ideologioita jotka oikein tavoittelevat yhteiskunnan tuhoamista.

Mutta jos joku haluaa uskoa devalvaatiotalouteen niin antaa mennä vaan. Se sopii minulle henkilökohtaisesti erittäin hyvin. Eniten siitä olisi haittaa palkansaajille sekä sosiaaliturvan varassa eläville. Yrittäjille devalvaatio olisi jo paljon parempi keino..saataisiin helpolla keinolla palkkatasoa alennettua. Toisaalta yrittäjät kykenevät nostamaan tuotteidensa ja palveluidensa hintatasoa varsin helposti.

Mutta jos katsotaan tästä hetkestä eteen päin niin teollisuudella ja yrittäjillä on mahdollisuudet pärjätä, lisätä ja kehittää uutta tuotantoa. Myös työvoiman tarve on kasvussa. Kysymys alkaa olla jo siitä mistä saadaan työntekijöitä.. Julkishallinnolla on edelleenkin ongelmia. Niidenkin ratkaisua helpottaa yksityissektorin kasvu. Mutta kyllä meillä on jäljellä ihan oikeita rakenteellisia ongelmia..Esim. yhteiskunta (=veronmaksajat) maksaa vuokratukea jo 70 %:ille vuokralaisista. Sosiaaliturvan varassa elävien määrä kasvaa vaikka työpaikkoja on tarjolla jokaiselle halukkaalle. Syitä siihen ettei tarjotut työt kelpaa löytyy vaikka kuinka paljon...Me kaikki tiedämme tämän.

 

[jurppi]

Ruotsi on samalla myös velkaantunut rajusti - ei julkisen sektorin vaan kotitalouksien toimesta. Velkarahalla sielläkin on kuopasta noustu.

Juuri näin..

Sen lisäksi Ruotsissa on paljon enemmän pääomia, niin taloudellisia kuin ehkä myös henkisiäkin kuin pienessä Suomessa.

 

[jurppi]

Ruotsissahan odotetaan hieman pelonsekaisesti sitä, puhkeaako maan asuntokupla.

Puhkeaa varmasti. Kysymys on vain siitä koska se tapahtuu.

Ruotsin valtion varautuminen tällaiseen oli/on yhtenä tekijänä esim. Nordean lähdön taustalla. Ruotsissa valtio haluaa sälyttää pankeille mahdollisimman paljon vastuuta mahdollisesta asuntolaina/pankkikriisistä. Pankkien vakavaraisuutta ja varantoja halutaan kasvattaa. Se on toki ymmärrettävää koska ruotsalaisella pankkijärjestelmällä ei ole yhtä vahvaa taustatukea kuin euromailla on Euroopan keskuspankki.

Näkisin että Ruotsin asuntokupla puhkeaa siinä vaiheessa kun korot nousevat normaalille tasolle. Nykyisenä nollakoron aikana voidaan ottaa sadan vuoden lainoja joista ei makseta lainkaan lyhennyksiä, vaan maksetaan pelkästään korkoa. Itseasiassa varsin monilla ruotsalaisilla asuntovelallisilla tekee jo nykyisellään tiukkaa selvitä pelkistä koroista..Ihmiset ovat ruotsissakin sellaisia että mitoittavat menonsa maksimaalisesti tulojen mukaan.

 

[Sakararäjähdepanos]

Päädyttiinkö taas puhumaan asumisesta? Sehän onkin suosikkiaiheitani... No, sille on mielestäni aika hyvät syyt, kun Suomen taloutta analysoidaan.

Valtakunnan ykkösongelmia lienevät edelleen krooninen työttömyys ja vientikelpoiseen tuotantoon jääneet aukot. Jos kakkua ei ole, sen jakamisesta vänkääminen on jokseenkin turhaa. Työttömyydestä seuraa taloudellisten ongelmien lisäksi turhautuminen ja uskon menetys yhteiskuntaan. Vanhempien ikäluokkien työttömät kokevat tulleensa laivasta heitetyiksi. Nuoremmat katsovat, etteivät ole laivaan koskaan päässeetkään. Kun ei ole töitä, vientiä eikä tuloja, eletään vuodesta toiseen velaksi.

Mutta sitten se asuminen. Olen jo monta kertaa viitannut Findikaattorin kulutusmenokäppyröihin. Jutun juoni kaikessa lyhykäisyydessään on, että asumismenot (ja siinä sivussa myös asumistuet) ovat edelleen paljon jyrkemmässä kasvussa kuin tulot. Asuminen on kirkkaasti kotitalouksien suurin yksittäinen menoerä. Se määrittää äärimmäisen vahvasti kaiken muun rahankäytön, koska jossain on asuttava. Sillan tai veneen alus ei ole useimmille varteenotettava vaihtoehto. Muutamia linkkejä:

860 000 suomalaista saa asumistukea – määrä pomppasi yli 200 000:lla vuosikymmenessä (Taloussanomat 28.6.2017)
Asumismenot kasvavat tuloja nopeammin - "Uhkaa jo työllisyyttä ja kilpailukykyä" (kauppalehti 16.8.2017)
Kela maksaa 12 600 kodin asumiskulut kokonaan Helsingissä – "Luku on hirveän iso ja näyttää vain kasvavan" (Helsingin Uutiset 7.10.2017)
Kommentti: Pysäyttävät luvut – näin suuri osa vuokra-asujista saa kunnassasi tukia (Taloussanomat 3.8.2017)
Analyysi: Asumisen kallistuminen jatkuu eikä kukaan mahda sille mitään (Yle 16.8.2017)

Tilanne tuottaa kasapäin ongelmia, jotka lienee todettu jo moneen kertaan, mutta kertauksen vuoksi muutamia tärkeimpiä:

• Valtion talous menee entistä pahemmin kuralle asumistukimenoista, jotka huitelevat jo kahdessa miljardissa per vuosi, eikä kasvu tunnu edes hidastuvan.
  
• Laajat kansankerrokset perusduunareita myöten päätyvät nostamaan säännönmukaisesti asumistukia ja toimeentulotukea, joiden pitäisi oikeasti olla väliaikaisia tai viimesijaisia keinoja erityistilanteisiin.
• Kun työt ovat kasvukeskuksissa ja asumisen hinnat tapissa, työn perässä muuttaminen tökkii heti kun asumisensa joutuisi maksamaan siellä itse.
  
• Kannustinloukut pahenevat, kun pieni palkka menisi pahimmillaan kokonaan asumiseen ja voisi vieläpä tarkoittaa heikompia oloja kuin täysin tukien varaan heittäytymällä.

Onko tämä viimeinen liioittelua? Olisikin, mutta kun ei...

Vantaalle valmistuu kerrostalollinen 15,5 neliön asuntoja, vaikka lain mukaan alaraja on 20 neliötä – asuntoja markkinoidaan yhteisillä tiloilla (HS 17.9.2017)

Elorannan mukaan hakemuksia tuli 700. Hakemuksista 33 prosenttia tuli opiskelijoilta ja 55 prosenttia työssäkäyviltä ihmisiltä.

68 miniasuntoa, 700 hakijaa. Ei näitä kukaan oikeasti halua:

Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille. (HS 30.7.2017)

Mutta pakko on, kun tilistä olisi kiva jäädä jotain vielä ruokaankin. Samaan aikaan Kela maksaa mukisematta täysin pennittömälle Vantaan yksinasujalle 694 euroa toimeentulotuen asumismenoja jo pykälien mukaan, ja käytännössä vielä enemmänkin, kuten aiempi Helsingin Uutisten artikkeli kertoo:

Kesäkuussa Helsingissä 44 prosentilla perustoimeentulotuen hakijoista vuokra oli tarpeelliseksi katsottua suurempi.

Peräti 87 prosentissa ylitystapauksista Kela huomioi vuokran tarpeellisen rajan määrää suurempana. Tuki voidaan myöntää kalliimpaan asuntoon 3–6 kuukaudeksi.

Ja kappas vain, tämän osaston ei tarvitsekaan jonottaa 15 neliön asuntoihin, joista pyydetään 500 euron vuokraa. Asia muuttuu ajankohtaiseksi vain jos erehtyy työllistymään Alepan kassalle tai siivoojaksi. 700 hengen jonosta peräpään 632 ilman asuntoa jäänyttä pendelöivät Keravalta tai improvisoivat jotenkin muuten.

Valtio ja kunnat vain pahentavat tilannetta toimillaan. Ne korottavat energiaveroja, kiinteistöveroja, tonttivuokria ja autoilun hintaa (esimerkiksi halvemmilta alueilta töihin). Käynnissä on klassinen silmänkääntötemppu. Torvet soivat ja valot kohdistuvat oikeaan käteen, joka taiteilee tuloverojen kanssa. Taikuri vakuuttaa, ettei kenenkään verotus nouse. Samalla vasen käsi käy taskulla ja nostaa vaivihkaa kaikkia muita elämisen kustannuksia. Näin kannustinloukku vain pahenee ja vapaa kulutus pysyy jäisissä lukemissa.

Jos keskivertoduunarin asumismenoista saataisiin leikattua vaikka satanen kuussa pois, jokainen voi laskeskella, kuinka paljon vastaavasti tarvittaisiin:

1. työntekijän bruttopalkankorotusta,
2. työnantajan kokonaiskustannusta ja
   
3. yrityksen liikevoiton kasvua

että saataisiin samanlainen korotus käytettävissä oleviin nettotuloihin. Sellaisia prosentteja ei näillä kierroksilla ole jaossa. Ensin mainittu hinnanlasku olisi kirkkaasti parempi tapa saada lisää rahaa kulutukseen, lisätä työn kannustavuutta ja elvyttää koko kansantaloutta. Tätä ei kuitenkaan saada aikaan, vaikka tilanne on kaikkien tiedossa. Miksi? On olemassa kolme kilpailevaa hypoteesia:

1. Pahantahtoisuus - päättäjillä on liikaa kytköksiä tahoihin, joiden etua palvelee asuntojen hinnan rajaton kasvu, keinotekoinen niukkuus ja kahden miljardin vuotuinen rahansiirto nettomaksajilta asuntosijoittajille.
2. Kyvyttömyys - mitään ei vain huvita tehdä, tai sitten juututaan kinastelemaan jostain Malmin lentokentän, Keskuspuiston reunaviivan tai kaupungin sivuprofiilin kaltaisesta pikkuseikasta vuosikausiksi niin ettei mikään etene millään muullakaan rintamalla.
3. Hyvät aikomukset (jotka johtavat tiedätte-kyllä-minne) - halutaan ylläpitää ideologiaa perheasunnoista, esteettömyydestä, autopaikoista sun muusta, vaikka ihmiset haluaisivat vain simppelin katon päänsä päälle sopuhintaan ja mahdollisimman äkkiä.

Oikeastaan asuntoja kyllä Suomessa piisaa. Ne ovat vain vääränlaisia ja väärissä paikoissa:

Kemistä saa kaksion jopa alle 20 000 eurolla – tyhjien asuntojen määrä kasvaa koko ajan Meri-Lapissa (Yle 28.9.2017)
Opiskelijat karttavat soluasuntoja – Hoas suunnittelee jo kokonaisten talojen purkamista (Yle 29.9.2017)
Asuntorakentaminen kovilla kierroksilla: Suomessa miljoona asuntoa väärässä paikassa (Kauppalehti 7.10.2017)

Ongelmat keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Työt ovat siellä, joten töitä etsivät tai niitä saaneet muuttavat. Yliopistot ovat siellä, joten opiskelijat muuttavat. Big city on siellä, joten maahanmuuttajat muuttavat. Tyhjää käyvätkin muuttavat, koska Kela maksaa lopulta aina. Kemin kaksioihin ei ole menijöitä. Tilanne voisi olla toinen, jos työpaikkoja olisi ympäri maata ja työntekijä voisi valita, haluaako maksaako 400 euron vai 800 euron vuokraa samasta TES-palkasta. Tai jos tuet maksettaisiin yhden ainoan taulukon mukaan niin että tukien varassa kuumimmille alueille muuttaminen olisi heti kaikesta muusta pois, pakottaen pohtimaan paikkavalintaa kahdesti. Nythän kuka tahansa nollatuloinen voi valita asuinpaikkansa kuten perustuslain yhdeksäs pykälä takaa, ja katto maksetaan pään päälle aina, vaikka huideltaisiin yli Kelan korkeimmankin sarakkeen maksimeista. Keskeisten kaupunkien vuokra-asuntoihin on aina tulija. Sekös sijoittajille - niin suurille kuin pienille - kelpaa:

Sijoittajat kahmivat kasvukeskusten pienet asunnot – kokonaisia kerrostaloja myyty päivässä (Yle 10.5.2017)
Sijoittajat hamuavat Rovaniemen uusista kerrostaloasunnoista liki puolet (Yle 25.9.2017)

Mitä duunareihin tulee, jossain pitää edelleen ihmisen asua tai tulee vilu. Vaihtoehtoina ovat huimaa tahtia kallistuva vuokra-asuminen tai tulikuuman sijoitusbisneksen kanssa kilpailu asuntomarkkinoilla. Tällä hetkellä joka arpa häviää:

Helsingin hinnat karkaavat ensiasunnon ostajien käsistä, huonokuntoinen pikkukaksio voi maksaa jo 250 000 euroa (HS 26.9.2017)

Jotkut kyllä julkeavat jo povata käännettä...

Kiinteistönvälitysketjun johtaja varoittaa: "Vuokra-asuntomarkkinoilla muhii pommi" (Kauppalehti 28.9.2017)

Jotain hyvää sentään. Rakentaminen on vihdoin saatu käyntiin ja oikeisiin paikkoihin. Se on keinoista aivan ensimmäinen, jos tilanteeseen halutaan joku tolkku. Valitettavasti mikään rakentaminen ei riitä, jos valtio edelleen piffaa viime kädessä asumisen kenelle tahansa, joka vain asettaa jalkansa maan kalleimpien kaupunkien rajojen sisälle. Vaikka Suomesta jollain ihmeen kaupalla loppuisivat ihmiset kesken, maailmalla on kyllä lisää.

Niin kauan kuin tämä ruletti jatkuu, asuntosijoitusfirmat voivat edelleen mainostaa koko sivun ilmoituksillaan "varmaa tuottoa". Minkään tuoton tässä maailmassa ei pitäisi olla varmaa, mutta Suomessa valtio onnistuu sen takaamaan, kun taikaseinästä maksetaan ihan mikä tahansa summa minkä joku vain ilkeää pyytää. Voiko tätä paremmin tiivistää kuin...

Saton toimitusjohtaja: ”Vuokratuotot kunnossa” (Kauppalehti 16.8.2017).

Veronmaksaja ei kiitä.

Se siitä katsauksesta. Taas on kertyneiden linkkien varasto vähän tyhjempi. Onnea jos joku jaksoi tänne asti.

 

[Umkhonto]

Päädyttiinkö taas puhumaan asumisesta? Sehän onkin suosikkiaiheitani... No, sille on mielestäni aika hyvät syyt, kun Suomen taloutta analysoidaan.

Valtakunnan ykkösongelmia lienevät edelleen krooninen työttömyys ja vientikelpoiseen tuotantoon jääneet aukot. Jos kakkua ei ole, sen jakamisesta vänkääminen on jokseenkin turhaa. Työttömyydestä seuraa taloudellisten ongelmien lisäksi turhautuminen ja uskon menetys yhteiskuntaan. Vanhempien ikäluokkien työttömät kokevat tulleensa laivasta heitetyiksi. Nuoremmat katsovat, etteivät ole laivaan koskaan päässeetkään. Kun ei ole töitä, vientiä eikä tuloja, eletään vuodesta toiseen velaksi.

Kirjoitit paljon, mutta asiaa. Asuminen on minunkin suosikkiaiheitani, samoin "työmarkkina- ja palkkapolitiikka". Ja niillä on aika lailla yhtymäkohtia. Vaikka itse olen "keskimääräistä paremmissa hommissa", enkä mikään peruspunikki, niin silti minussa jokin sisäinen Robin Hood aina vähän tuppaa nostamaan päätään jos huomaan että iso mies on viemässä lapsen kädestä tikkaria. Tunnen myös sen verran laidasta laitaan porukkaa että joukkoon mahtuu sekä Top-500 verolistalla olevia että asunnottomia.

Pari tuoreinta helmeä noista palkkaukseen ja työsuhteeseen liittyvistä:
1) Eräs kaveri haki päällikkötason paikkaa oltuaan yt-neuvottelujen jälkeen pari vuotta työttömänä. Haastattalussa luvattiin paikka ja kerrottiin palkaksi xxxx €/kk. Firman toimari niisti palkasta kuitenkin tonnin kun tuli paperi allekirjoitettavaksi ja perusteli että "Onhan se nyt kuitenkin paljon paremmin kuin mitä työttömänä saat."
2) Tutulle tarjottiin haalarihommia isossa yrityksessä. Tarjoaja oli entinen työkaveri takavuosilta, joka oli nykyisessä työpaikassaan noussut "kympiksi". Pelin henki oli se, että kaikki uudet "duunarityöntekijät" tulevat taloon vuokrafirman kautta. Koeaika teetetään kaikkein raskainta ja v-maisinta hommaa mitä talosta löytyy. Sellaista, jota kukaan oma työntekijä ei halua tehdä. Koeaikana tai sen lopussa poimitaan rusinat pullasta ja muut heitetään pihalle perusteella liian huono tai laiska. Ja pidempään talossa olleistakin joka kuukausi siis aladesiilin kaverit saavat lähteä ja uusia otetaan tilalle. "Oven takana on jono ja itse asiassa sehän on reilua potkia ne pihalle - ei tule karenssia". Yrityksessä on myös tuotantopalkkiojärjestelmä, jonka perusteella pikkupomot saavat palkkion mikäli tavoitetaso ylitetään. Eli vuokratyöntekijöillä teetetään urakkatöitä tessin minimipalkalla ja esimiesketju saa bonareita jos menee riittävän hyvin.

Jos joku vielä osaisi selittää minulle tyhjentävästi sen, miksi vuodesta toiseen kannattaa teettää hommia vuokrafirmojen kautta? Otetaan hypoteettinen esimerkki että alan työntekijän tuntipalkka on vaikka 15 €/h eli 70% työnantajamaksujen kanssa kustannus työnantajalle on 25,5 €/h. Jos vuokrafirman kautta maksetaan samaa palkkaa ja päälle vuokrafirman kate niin uskallan väittää että tuntikustannus on vähintään 30-35 €. Kertokaa, mitä kohtaa yhtälössä en ymmärrä?

 

[PSB 5500]

Kirjoitit paljon, mutta asiaa. Asuminen on minunkin suosikkiaiheitani, samoin "työmarkkina- ja palkkapolitiikka". Ja niillä on aika lailla yhtymäkohtia. Vaikka itse olen "keskimääräistä paremmissa hommissa", enkä mikään peruspunikki, niin silti minussa jokin sisäinen Robin Hood aina vähän tuppaa nostamaan päätään jos huomaan että iso mies on viemässä lapsen kädestä tikkaria. Tunnen myös sen verran laidasta laitaan porukkaa että joukkoon mahtuu sekä Top-500 verolistalla olevia että asunnottomia.

Pari tuoreinta helmeä noista palkkaukseen ja työsuhteeseen liittyvistä:
1) Eräs kaveri haki päällikkötason paikkaa oltuaan yt-neuvottelujen jälkeen pari vuotta työttömänä. Haastattalussa luvattiin paikka ja kerrottiin palkaksi xxxx €/kk. Firman toimari niisti palkasta kuitenkin tonnin kun tuli paperi allekirjoitettavaksi ja perusteli että "Onhan se nyt kuitenkin paljon paremmin kuin mitä työttömänä saat."
2) Tutulle tarjottiin haalarihommia isossa yrityksessä. Tarjoaja oli entinen työkaveri takavuosilta, joka oli nykyisessä työpaikassaan noussut "kympiksi". Pelin henki oli se, että kaikki uudet "duunarityöntekijät" tulevat taloon vuokrafirman kautta. Koeaika teetetään kaikkein raskainta ja v-maisinta hommaa mitä talosta löytyy. Sellaista, jota kukaan oma työntekijä ei halua tehdä. Koeaikana tai sen lopussa poimitaan rusinat pullasta ja muut heitetään pihalle perusteella liian huono tai laiska. Ja pidempään talossa olleistakin joka kuukausi siis aladesiilin kaverit saavat lähteä ja uusia otetaan tilalle. "Oven takana on jono ja itse asiassa sehän on reilua potkia ne pihalle - ei tule karenssia". Yrityksessä on myös tuotantopalkkiojärjestelmä, jonka perusteella pikkupomot saavat palkkion mikäli tavoitetaso ylitetään. Eli vuokratyöntekijöillä teetetään urakkatöitä tessin minimipalkalla ja esimiesketju saa bonareita jos menee riittävän hyvin.

Jos joku vielä osaisi selittää minulle tyhjentävästi sen, miksi vuodesta toiseen kannattaa teettää hommia vuokrafirmojen kautta? Otetaan hypoteettinen esimerkki että alan työntekijän tuntipalkka on vaikka 15 €/h eli 70% työnantajamaksujen kanssa kustannus työnantajalle on 25,5 €/h. Jos vuokrafirman kautta maksetaan samaa palkkaa ja päälle vuokrafirman kate niin uskallan väittää että tuntikustannus on vähintään 30-35 €. Kertokaa, mitä kohtaa yhtälössä en ymmärrä?

Sen vuokramiehen voi pistää pois heti kun ei ole tarvetta/ työtä sille? Maksu vuokrafirmalle näyttää talousjeesuksen silmään paremmalta kirjanpidossa kuin palkanmaksu omalle työvoimalle? Tämä jälkimmäinen ajatus ei ole täysin omani vaan olen sitä joltain ' ay-änkyrältä' kuullut kun on ollut isojen firmojen vuokratyöntekijöiden käytöstä ollut puhetta.

 

[Deleted member 2762]

Kirjoitit paljon, mutta asiaa. Asuminen on minunkin suosikkiaiheitani, samoin "työmarkkina- ja palkkapolitiikka". Ja niillä on aika lailla yhtymäkohtia. Vaikka itse olen "keskimääräistä paremmissa hommissa", enkä mikään peruspunikki, niin silti minussa jokin sisäinen Robin Hood aina vähän tuppaa nostamaan päätään jos huomaan että iso mies on viemässä lapsen kädestä tikkaria. Tunnen myös sen verran laidasta laitaan porukkaa että joukkoon mahtuu sekä Top-500 verolistalla olevia että asunnottomia.

Pari tuoreinta helmeä noista palkkaukseen ja työsuhteeseen liittyvistä:
1) Eräs kaveri haki päällikkötason paikkaa oltuaan yt-neuvottelujen jälkeen pari vuotta työttömänä. Haastattalussa luvattiin paikka ja kerrottiin palkaksi xxxx €/kk. Firman toimari niisti palkasta kuitenkin tonnin kun tuli paperi allekirjoitettavaksi ja perusteli että "Onhan se nyt kuitenkin paljon paremmin kuin mitä työttömänä saat."
2) Tutulle tarjottiin haalarihommia isossa yrityksessä. Tarjoaja oli entinen työkaveri takavuosilta, joka oli nykyisessä työpaikassaan noussut "kympiksi". Pelin henki oli se, että kaikki uudet "duunarityöntekijät" tulevat taloon vuokrafirman kautta. Koeaika teetetään kaikkein raskainta ja v-maisinta hommaa mitä talosta löytyy. Sellaista, jota kukaan oma työntekijä ei halua tehdä. Koeaikana tai sen lopussa poimitaan rusinat pullasta ja muut heitetään pihalle perusteella liian huono tai laiska. Ja pidempään talossa olleistakin joka kuukausi siis aladesiilin kaverit saavat lähteä ja uusia otetaan tilalle. "Oven takana on jono ja itse asiassa sehän on reilua potkia ne pihalle - ei tule karenssia". Yrityksessä on myös tuotantopalkkiojärjestelmä, jonka perusteella pikkupomot saavat palkkion mikäli tavoitetaso ylitetään. Eli vuokratyöntekijöillä teetetään urakkatöitä tessin minimipalkalla ja esimiesketju saa bonareita jos menee riittävän hyvin.

Jos joku vielä osaisi selittää minulle tyhjentävästi sen, miksi vuodesta toiseen kannattaa teettää hommia vuokrafirmojen kautta? Otetaan hypoteettinen esimerkki että alan työntekijän tuntipalkka on vaikka 15 €/h eli 70% työnantajamaksujen kanssa kustannus työnantajalle on 25,5 €/h. Jos vuokrafirman kautta maksetaan samaa palkkaa ja päälle vuokrafirman kate niin uskallan väittää että tuntikustannus on vähintään 30-35 €. Kertokaa, mitä kohtaa yhtälössä en ymmärrä?

Itse olen myös tuota vuokrafirmojen laaja-alaista käyttöä kummastellut. Oikeastaan se näyttää täällä meilläpäin keskittyvän sellaisiin yrityksiin joilla tulee vuoden aikana paljon tuotannossa kuorman kasvua ja taas laskua. Ja jotka toimivat alahankintasektorilla sellaisten asiakkaiden kanssa joilla voi menekki kasvaa tai laskea huomattavasti. Ilmeisesti on laskettu, että on helpompaa pelata vuokrahenkilöstöllä kuin lomautuksilla, nämä samat yritykset aiemmin olivat vähän väliä otsikoissa yt-neuvottelujen vuoksi ja kai siinä sitten alkoi imago kärsimään. Mutta en nyt itse osaa laskea kuinka tuollaisen palkkakustannuksen voi muka uittaa tuotteiden hintaan, varsinkin jos kilpailijalla ei ole samankaltaista "rasitetta" palkkakustannuksissaan.
Ja kaikista hulluimpana anekdoottina eräs pörssiyritys jolla oli tässä alueella yksikkö suunnitteli ihan tosissaan koko yksikön henkilöstön ulkoistamista vuokrafirmalle, olisi ollut kuulemma paljon joustavampaa.

Kyllä vuokrafirmoja voi käyttää, mekin käytämme henkilöstön etsimiseen, mutta siinä se on, yksi pätkä vuokrafirman kautta ja sitten vakimieheksi. Ja täytyy sanoa, että on noiden vuokrafirmojen taso noussut siitä mitä olivat joskus 2000-luvun alussa, nyt mennään jo ihan lain mukaan ja pitävät huolen henkilöstöstään.

 

[Deleted member 2762]

Päädyttiinkö taas puhumaan asumisesta? Sehän onkin suosikkiaiheitani... No, sille on mielestäni aika hyvät syyt, kun Suomen taloutta analysoidaan.

Valtakunnan ykkösongelmia lienevät edelleen krooninen työttömyys ja vientikelpoiseen tuotantoon jääneet aukot. Jos kakkua ei ole, sen jakamisesta vänkääminen on jokseenkin turhaa. Työttömyydestä seuraa taloudellisten ongelmien lisäksi turhautuminen ja uskon menetys yhteiskuntaan. Vanhempien ikäluokkien työttömät kokevat tulleensa laivasta heitetyiksi. Nuoremmat katsovat, etteivät ole laivaan koskaan päässeetkään. Kun ei ole töitä, vientiä eikä tuloja, eletään vuodesta toiseen velaksi.

Mutta sitten se asuminen. Olen jo monta kertaa viitannut Findikaattorin kulutusmenokäppyröihin. Jutun juoni kaikessa lyhykäisyydessään on, että asumismenot (ja siinä sivussa myös asumistuet) ovat edelleen paljon jyrkemmässä kasvussa kuin tulot. Asuminen on kirkkaasti kotitalouksien suurin yksittäinen menoerä. Se määrittää äärimmäisen vahvasti kaiken muun rahankäytön, koska jossain on asuttava. Sillan tai veneen alus ei ole useimmille varteenotettava vaihtoehto. Muutamia linkkejä:

860 000 suomalaista saa asumistukea – määrä pomppasi yli 200 000:lla vuosikymmenessä (Taloussanomat 28.6.2017)
Asumismenot kasvavat tuloja nopeammin - "Uhkaa jo työllisyyttä ja kilpailukykyä" (kauppalehti 16.8.2017)
Kela maksaa 12 600 kodin asumiskulut kokonaan Helsingissä – "Luku on hirveän iso ja näyttää vain kasvavan" (Helsingin Uutiset 7.10.2017)
Kommentti: Pysäyttävät luvut – näin suuri osa vuokra-asujista saa kunnassasi tukia (Taloussanomat 3.8.2017)
Analyysi: Asumisen kallistuminen jatkuu eikä kukaan mahda sille mitään (Yle 16.8.2017)

Tilanne tuottaa kasapäin ongelmia, jotka lienee todettu jo moneen kertaan, mutta kertauksen vuoksi muutamia tärkeimpiä:

• Valtion talous menee entistä pahemmin kuralle asumistukimenoista, jotka huitelevat jo kahdessa miljardissa per vuosi, eikä kasvu tunnu edes hidastuvan.
  
• Laajat kansankerrokset perusduunareita myöten päätyvät nostamaan säännönmukaisesti asumistukia ja toimeentulotukea, joiden pitäisi oikeasti olla väliaikaisia tai viimesijaisia keinoja erityistilanteisiin.
• Kun työt ovat kasvukeskuksissa ja asumisen hinnat tapissa, työn perässä muuttaminen tökkii heti kun asumisensa joutuisi maksamaan siellä itse.
  
• Kannustinloukut pahenevat, kun pieni palkka menisi pahimmillaan kokonaan asumiseen ja voisi vieläpä tarkoittaa heikompia oloja kuin täysin tukien varaan heittäytymällä.

Onko tämä viimeinen liioittelua? Olisikin, mutta kun ei...

Vantaalle valmistuu kerrostalollinen 15,5 neliön asuntoja, vaikka lain mukaan alaraja on 20 neliötä – asuntoja markkinoidaan yhteisillä tiloilla (HS 17.9.2017)

68 miniasuntoa, 700 hakijaa. Ei näitä kukaan oikeasti halua:

Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille. (HS 30.7.2017)

Mutta pakko on, kun tilistä olisi kiva jäädä jotain vielä ruokaankin. Samaan aikaan Kela maksaa mukisematta täysin pennittömälle Vantaan yksinasujalle 694 euroa toimeentulotuen asumismenoja jo pykälien mukaan, ja käytännössä vielä enemmänkin, kuten aiempi Helsingin Uutisten artikkeli kertoo:

Ja kappas vain, tämän osaston ei tarvitsekaan jonottaa 15 neliön asuntoihin, joista pyydetään 500 euron vuokraa. Asia muuttuu ajankohtaiseksi vain jos erehtyy työllistymään Alepan kassalle tai siivoojaksi. 700 hengen jonosta peräpään 632 ilman asuntoa jäänyttä pendelöivät Keravalta tai improvisoivat jotenkin muuten.

Valtio ja kunnat vain pahentavat tilannetta toimillaan. Ne korottavat energiaveroja, kiinteistöveroja, tonttivuokria ja autoilun hintaa (esimerkiksi halvemmilta alueilta töihin). Käynnissä on klassinen silmänkääntötemppu. Torvet soivat ja valot kohdistuvat oikeaan käteen, joka taiteilee tuloverojen kanssa. Taikuri vakuuttaa, ettei kenenkään verotus nouse. Samalla vasen käsi käy taskulla ja nostaa vaivihkaa kaikkia muita elämisen kustannuksia. Näin kannustinloukku vain pahenee ja vapaa kulutus pysyy jäisissä lukemissa.

Jos keskivertoduunarin asumismenoista saataisiin leikattua vaikka satanen kuussa pois, jokainen voi laskeskella, kuinka paljon vastaavasti tarvittaisiin:

1. työntekijän bruttopalkankorotusta,
2. työnantajan kokonaiskustannusta ja
   
3. yrityksen liikevoiton kasvua

että saataisiin samanlainen korotus käytettävissä oleviin nettotuloihin. Sellaisia prosentteja ei näillä kierroksilla ole jaossa. Ensin mainittu hinnanlasku olisi kirkkaasti parempi tapa saada lisää rahaa kulutukseen, lisätä työn kannustavuutta ja elvyttää koko kansantaloutta. Tätä ei kuitenkaan saada aikaan, vaikka tilanne on kaikkien tiedossa. Miksi? On olemassa kolme kilpailevaa hypoteesia:

1. Pahantahtoisuus - päättäjillä on liikaa kytköksiä tahoihin, joiden etua palvelee asuntojen hinnan rajaton kasvu, keinotekoinen niukkuus ja kahden miljardin vuotuinen rahansiirto nettomaksajilta asuntosijoittajille.
2. Kyvyttömyys - mitään ei vain huvita tehdä, tai sitten juututaan kinastelemaan jostain Malmin lentokentän, Keskuspuiston reunaviivan tai kaupungin sivuprofiilin kaltaisesta pikkuseikasta vuosikausiksi niin ettei mikään etene millään muullakaan rintamalla.
3. Hyvät aikomukset (jotka johtavat tiedätte-kyllä-minne) - halutaan ylläpitää ideologiaa perheasunnoista, esteettömyydestä, autopaikoista sun muusta, vaikka ihmiset haluaisivat vain simppelin katon päänsä päälle sopuhintaan ja mahdollisimman äkkiä.

Oikeastaan asuntoja kyllä Suomessa piisaa. Ne ovat vain vääränlaisia ja väärissä paikoissa:

Kemistä saa kaksion jopa alle 20 000 eurolla – tyhjien asuntojen määrä kasvaa koko ajan Meri-Lapissa (Yle 28.9.2017)
Opiskelijat karttavat soluasuntoja – Hoas suunnittelee jo kokonaisten talojen purkamista (Yle 29.9.2017)
Asuntorakentaminen kovilla kierroksilla: Suomessa miljoona asuntoa väärässä paikassa (Kauppalehti 7.10.2017)

Ongelmat keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Työt ovat siellä, joten töitä etsivät tai niitä saaneet muuttavat. Yliopistot ovat siellä, joten opiskelijat muuttavat. Big city on siellä, joten maahanmuuttajat muuttavat. Tyhjää käyvätkin muuttavat, koska Kela maksaa lopulta aina. Kemin kaksioihin ei ole menijöitä. Tilanne voisi olla toinen, jos työpaikkoja olisi ympäri maata ja työntekijä voisi valita, haluaako maksaako 400 euron vai 800 euron vuokraa samasta TES-palkasta. Tai jos tuet maksettaisiin yhden ainoan taulukon mukaan niin että tukien varassa kuumimmille alueille muuttaminen olisi heti kaikesta muusta pois, pakottaen pohtimaan paikkavalintaa kahdesti. Nythän kuka tahansa nollatuloinen voi valita asuinpaikkansa kuten perustuslain yhdeksäs pykälä takaa, ja katto maksetaan pään päälle aina, vaikka huideltaisiin yli Kelan korkeimmankin sarakkeen maksimeista. Keskeisten kaupunkien vuokra-asuntoihin on aina tulija. Sekös sijoittajille - niin suurille kuin pienille - kelpaa:

Sijoittajat kahmivat kasvukeskusten pienet asunnot – kokonaisia kerrostaloja myyty päivässä (Yle 10.5.2017)
Sijoittajat hamuavat Rovaniemen uusista kerrostaloasunnoista liki puolet (Yle 25.9.2017)

Mitä duunareihin tulee, jossain pitää edelleen ihmisen asua tai tulee vilu. Vaihtoehtoina ovat huimaa tahtia kallistuva vuokra-asuminen tai tulikuuman sijoitusbisneksen kanssa kilpailu asuntomarkkinoilla. Tällä hetkellä joka arpa häviää:

Helsingin hinnat karkaavat ensiasunnon ostajien käsistä, huonokuntoinen pikkukaksio voi maksaa jo 250 000 euroa (HS 26.9.2017)

Jotkut kyllä julkeavat jo povata käännettä...

Kiinteistönvälitysketjun johtaja varoittaa: "Vuokra-asuntomarkkinoilla muhii pommi" (Kauppalehti 28.9.2017)

Jotain hyvää sentään. Rakentaminen on vihdoin saatu käyntiin ja oikeisiin paikkoihin. Se on keinoista aivan ensimmäinen, jos tilanteeseen halutaan joku tolkku. Valitettavasti mikään rakentaminen ei riitä, jos valtio edelleen piffaa viime kädessä asumisen kenelle tahansa, joka vain asettaa jalkansa maan kalleimpien kaupunkien rajojen sisälle. Vaikka Suomesta jollain ihmeen kaupalla loppuisivat ihmiset kesken, maailmalla on kyllä lisää.

Niin kauan kuin tämä ruletti jatkuu, asuntosijoitusfirmat voivat edelleen mainostaa koko sivun ilmoituksillaan "varmaa tuottoa". Minkään tuoton tässä maailmassa ei pitäisi olla varmaa, mutta Suomessa valtio onnistuu sen takaamaan, kun taikaseinästä maksetaan ihan mikä tahansa summa minkä joku vain ilkeää pyytää. Voiko tätä paremmin tiivistää kuin...

Saton toimitusjohtaja: ”Vuokratuotot kunnossa” (Kauppalehti 16.8.2017).

Veronmaksaja ei kiitä.

Se siitä katsauksesta. Taas on kertyneiden linkkien varasto vähän tyhjempi. Onnea jos joku jaksoi tänne asti.

Hieno ja pitkä analyysi.
Minulla on asumistukeen ja asumiseen hyvin selkeä näkemys. Ei Kelan kuulu maksaa mitään tukea siitä, että halutaan asua kalliisti kaupungin keskustassa. Sen mukaan minäkin aikoinaan asuntoni olen katsonut, että voimme itse maksaa vaikka jompikumpi perheestä olisi työttömänä. Ja siis niin, että silloinkaan ei tarvitsisi Kelalta mitään hakea. Ja vaikka olikin pari pätkää jolloin ehkä olisi tukea saanut kun vaimo oli työttömänä, niin olin niin periaatteen mies, että tukea ei haettu. Silloin vain leikattiin muista menoista että saatiin maksettua se kämppä.

 

[Deleted member 2762]

Sen vuokramiehen voi pistää pois heti kun ei ole tarvetta/ työtä sille? Maksu vuokrafirmalle näyttää talousjeesuksen silmään paremmalta kirjanpidossa kuin palkanmaksu omalle työvoimalle? Tämä jälkimmäinen ajatus ei ole täysin omani vaan olen sitä joltain ' ay-änkyrältä' kuullut kun on ollut isojen firmojen vuokratyöntekijöiden käytöstä ollut puhetta.

Niin, kyllähän vuokratyövoiman voi nakata tuloslaskelmassa kohtaan ulkopuoliset palvelut jolloin palkkakustannukset taas näyttävät kivoilta. Osa-optimointia ja neppailua parhaimmillaan

 

[PSB 5500]

Niin, kyllähän vuokratyövoiman voi nakata tuloslaskelmassa kohtaan ulkopuoliset palvelut jolloin palkkakustannukset taas näyttävät kivoilta. Osa-optimointia ja neppailua parhaimmillaan

Näinpä itsekin sen ajattelin, sinä vaan osasit sen pukea fiksumpaan kirjalliseen muotoon. Pulkkista mukaillen : Nyt mä näkisin että sä oot asian ytimessä!

 

[Deleted member 2762]

Näinpä itsekin sen ajattelin, sinä vaan osasit sen pukea fiksumpaan kirjalliseen muotoon. Pulkkista mukaillen : Nyt mä näkisin että sä oot asian ytimessä!

Itsekin joskus tätä ihmetellyt ja ehkä joskus siihen syyllistynyt aiemmassa elämässä
Mutta kuitenkin se sama raha on maksettava, ei se siitä mihinkään katoa kustannuksena. Tämä on vaa sellaista neppailua jos halutaan esittää yrityksen kustannusrakenne "parempana" kuin se onkaan. Kyllä tuon yleensä erottaa tuloslaskelmasta aika hyvin jos tuntee yrityksen toimialan hyvin.

 

[Umkhonto]

Itse olen myös tuota vuokrafirmojen laaja-alaista käyttöä kummastellut. Oikeastaan se näyttää täällä meilläpäin keskittyvän sellaisiin yrityksiin joilla tulee vuoden aikana paljon tuotannossa kuorman kasvua ja taas laskua. Ja jotka toimivat alahankintasektorilla sellaisten asiakkaiden kanssa joilla voi menekki kasvaa tai laskea huomattavasti. Ilmeisesti on laskettu, että on helpompaa pelata vuokrahenkilöstöllä kuin lomautuksilla, nämä samat yritykset aiemmin olivat vähän väliä otsikoissa yt-neuvottelujen vuoksi ja kai siinä sitten alkoi imago kärsimään. Mutta en nyt itse osaa laskea kuinka tuollaisen palkkakustannuksen voi muka uittaa tuotteiden hintaan, varsinkin jos kilpailijalla ei ole samankaltaista "rasitetta" palkkakustannuksissaan.
Ja kaikista hulluimpana anekdoottina eräs pörssiyritys jolla oli tässä alueella yksikkö suunnitteli ihan tosissaan koko yksikön henkilöstön ulkoistamista vuokrafirmalle, olisi ollut kuulemma paljon joustavampaa.

Kyllä vuokrafirmoja voi käyttää, mekin käytämme henkilöstön etsimiseen, mutta siinä se on, yksi pätkä vuokrafirman kautta ja sitten vakimieheksi. Ja täytyy sanoa, että on noiden vuokrafirmojen taso noussut siitä mitä olivat joskus 2000-luvun alussa, nyt mennään jo ihan lain mukaan ja pitävät huolen henkilöstöstään.

Nämä sinun ja @PSB 5500:n perusteet ymmärrän täysin. Lyhytaikainen, muuttuva tarve, joustavuus, "koeajan luonteisesti" ja sitten palkkaus omille listoille jne. Näinhän minäkin työnantajana saattaisin toimia. Vaan en ymmärrä sitä, että homma jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen. Puhutaan, ettei suomalaisilla yksityishenkilöillä ole uskallusta ottaa minkäänlaista riskiä mutta ei näytä kyllä olevan kaikilla yrityksilläkään.

Ehkä jollain yrityksillä on sellainen vuosibudjetti että palkkoihin on varattu X euroa ja momentille "muut toimintamenot" sitten se vuokratyöntekijöiden kustannus. Työntekijän, edes hyvän sellaisen, tuntipalkkaa ei ole varaa korottaa 50 sentillä mutta kymppi per tunti vuokrafirmalle on aivan peanuts. Ei olisi koskaan tullut minusta taloustieteilijää kun en tällaisia itsestäänselvyyksiä ymmärrä