Tämä jäi hieman alitajuntaan raksuttamaan (kun viestisi sisältää paljon hienoja sanoja enkä ole aivan varma ymmärsinkö oikein koko asian?).
Myös tuotannollisten yritysten suunnalta löytyy loppuviimeksi paljon sellaisia jotka ovat kehittäneet tuotteistustaan...
Ilmaisin varmaan itseäni epäselvästi tai - itselleni ah niin tyypillisesti - liian vähäsanaisesti.
STMSvejk puhui siitä, että sijoitusajattelussa pitäisi laskea mukaan sijoitukset inhimilliseen pääomaan. Syyksi siihen, ettei näin tehdä veikkasi sekä arvioinnin liian lyhyttä aikajännettä ("nähdään pelkästään ensi vuoden kulut, eikä...") että asenteita ("akkain puuhastelua").
Vastaukseni koski siis teemaa "inhimillisen pääoman arviointi osana suurempaa pääoman inventointia".
Syyksi esitin - kunnon sotamiehestä poiketen - sitä, että henkisen pääoman numeraalinen (kvantitatiivinen) arviointi on äärettömän vaikeaa ellei ole sekä siihen sopivia työkaluja että sellaista henkilöstöä joka osaa tuollaista arviointia tehdä.
Selityksenä tuon arvioinnin vaikeudelle esitin kaksi asiaa:
1. Arviointi edellyttää inhimillisen pääoman (laadullista tietoa) muuttamisen numeraaliseen muotoon (kvantitatiivista tietoa). Ja jotta inhimillisen pääoman tuotantotaloudellinen hyödyntäminen ja tulevaisuuteen suuntaava budjetointi onnistuisi, niin sama henkisen pääoman arvioimisen prosessi pitäisi kyetä tekemään myös toisinpäin, kvantitatiivisestä laadulliseen.
2. Alan osaaminen on sellaista, että parhaat taitajat kerääntyvät herkästi niihin jättiläsmäisiin ja supervarakkaisiin yrityksiin, joiden ansaintalogiikka ja kasvu perustuvat lähes täysin datan/informaation kvali<=>kvantti -käännöstyöhön.
Esimerkkinä käytin someyrityksiä, jotka saavat käyttäjistään laadullista sosiaalista ja muuta tietoa, kääntävät sen sitten mainonnan ja markkinoinnin kohdistamisessa keskeiseksi kvantitatiiviseksi tiedoksi, joka puolestaan hyödynnetään mainonnan ja markkinoinnin laadullisessa tuotteistamisessa...
"Tavalliselle" yritykselle, julkiselle sektorille, turvallisuusalojen analyytikoille ja tutkijoille tulee siis ongelmaksi myös se, että kilpaillako yliopistojen suojatyöduuneissa olevien superhitaiden puolivillaisten idioottien panoksesta kolmen tonnin kuukausipalkkaa ja paskaa arvostustasoa tarjoamalla (tyyliin Supo) vai yrittääkö haalia niitä harvoja, joilla on muodollisen pätevyyden ja vielä muodollisemman työpanoksen sijaan aihepiirille jotain syvällisempää annettavaa.
Edellinen vaihtoehto on helppo toteuttaa ja omaa turvallisesti ennustettavissa olevan tuottamattomuuspotentiaalin.
Jälkimmäinen vaihtoehto on paljon hankalampi ja sisältää valtavasti sekä riskejä että potentiaalia.
Julkisen sektorin ja turvallisuusalan suhteen painotin sitä, että jälkimmäisen vaihtoehdon valinnut Nou Sats Eitsensi hallitsee tiettävästi datan/informaation kvali <=> kvantti -käännöstyön huomattavan hyvin - lähinnä rekrytointikäytäntöjensä ansiosta. Palkkaavat tiettävästi mieluummin taitavia ja kyvykkäitä lahjakkuuksia kuin muodollisesti päteviä.
(Aihetta sivuttiin myös "Supo rekrytoi" -aiheisessa keskustelussa mutta vähän eri termein.)