fulcrum
Greatest Leader
Päädyttiinkö taas puhumaan asumisesta? Sehän onkin suosikkiaiheitani... No, sille on mielestäni aika hyvät syyt, kun Suomen taloutta analysoidaan.
Valtakunnan ykkösongelmia lienevät edelleen krooninen työttömyys ja vientikelpoiseen tuotantoon jääneet aukot. Jos kakkua ei ole, sen jakamisesta vänkääminen on jokseenkin turhaa. Työttömyydestä seuraa taloudellisten ongelmien lisäksi turhautuminen ja uskon menetys yhteiskuntaan. Vanhempien ikäluokkien työttömät kokevat tulleensa laivasta heitetyiksi. Nuoremmat katsovat, etteivät ole laivaan koskaan päässeetkään. Kun ei ole töitä, vientiä eikä tuloja, eletään vuodesta toiseen velaksi.
Mutta sitten se asuminen. Olen jo monta kertaa viitannut Findikaattorin kulutusmenokäppyröihin. Jutun juoni kaikessa lyhykäisyydessään on, että asumismenot (ja siinä sivussa myös asumistuet) ovat edelleen paljon jyrkemmässä kasvussa kuin tulot. Asuminen on kirkkaasti kotitalouksien suurin yksittäinen menoerä. Se määrittää äärimmäisen vahvasti kaiken muun rahankäytön, koska jossain on asuttava. Sillan tai veneen alus ei ole useimmille varteenotettava vaihtoehto. Muutamia linkkejä:
860 000 suomalaista saa asumistukea – määrä pomppasi yli 200 000:lla vuosikymmenessä (Taloussanomat 28.6.2017)
Asumismenot kasvavat tuloja nopeammin - "Uhkaa jo työllisyyttä ja kilpailukykyä" (kauppalehti 16.8.2017)
Kela maksaa 12 600 kodin asumiskulut kokonaan Helsingissä – "Luku on hirveän iso ja näyttää vain kasvavan" (Helsingin Uutiset 7.10.2017)
Kommentti: Pysäyttävät luvut – näin suuri osa vuokra-asujista saa kunnassasi tukia (Taloussanomat 3.8.2017)
Analyysi: Asumisen kallistuminen jatkuu eikä kukaan mahda sille mitään (Yle 16.8.2017)
Tilanne tuottaa kasapäin ongelmia, jotka lienee todettu jo moneen kertaan, mutta kertauksen vuoksi muutamia tärkeimpiä:
Onko tämä viimeinen liioittelua? Olisikin, mutta kun ei...
- Valtion talous menee entistä pahemmin kuralle asumistukimenoista, jotka huitelevat jo kahdessa miljardissa per vuosi, eikä kasvu tunnu edes hidastuvan.
- Laajat kansankerrokset perusduunareita myöten päätyvät nostamaan säännönmukaisesti asumistukia ja toimeentulotukea, joiden pitäisi oikeasti olla väliaikaisia tai viimesijaisia keinoja erityistilanteisiin.
- Kun työt ovat kasvukeskuksissa ja asumisen hinnat tapissa, työn perässä muuttaminen tökkii heti kun asumisensa joutuisi maksamaan siellä itse.
- Kannustinloukut pahenevat, kun pieni palkka menisi pahimmillaan kokonaan asumiseen ja voisi vieläpä tarkoittaa heikompia oloja kuin täysin tukien varaan heittäytymällä.
Vantaalle valmistuu kerrostalollinen 15,5 neliön asuntoja, vaikka lain mukaan alaraja on 20 neliötä – asuntoja markkinoidaan yhteisillä tiloilla (HS 17.9.2017)
68 miniasuntoa, 700 hakijaa. Ei näitä kukaan oikeasti halua:
Pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan. Kyselyyn vastanneet yksin asuvatkin haaveilevat keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Vastausten perusteella se on ihannekoko yhden ihmisen kodille. (HS 30.7.2017)
Mutta pakko on, kun tilistä olisi kiva jäädä jotain vielä ruokaankin. Samaan aikaan Kela maksaa mukisematta täysin pennittömälle Vantaan yksinasujalle 694 euroa toimeentulotuen asumismenoja jo pykälien mukaan, ja käytännössä vielä enemmänkin, kuten aiempi Helsingin Uutisten artikkeli kertoo:
Ja kappas vain, tämän osaston ei tarvitsekaan jonottaa 15 neliön asuntoihin, joista pyydetään 500 euron vuokraa. Asia muuttuu ajankohtaiseksi vain jos erehtyy työllistymään Alepan kassalle tai siivoojaksi. 700 hengen jonosta peräpään 632 ilman asuntoa jäänyttä pendelöivät Keravalta tai improvisoivat jotenkin muuten.
Äitini työkaveri voivotteli taannoin syrjäseutujen huonoa palkkausta verrattuna siihen mitä samasta työstä saisi Helsingistä. Äitimuori käski ottaa selvää Helsingin vuokratasosta ja laskea uudestaan. Muuttohalut Helsinkiin loppuivat...
Asuntomarkkinat ovat vahvasti polarisoituneet pääkaupunkiseutuun vs. muuhun maahan. Itse asun ns. kasvukeskuksessa ja vuokrani on ollut sama vuosikausia. Pääkaupunkiseudun asuntopula on täysin keinotekoinen, jäykällä kaavoituksella luotu. Jos Helsingissä rupeat esittämään että tähän voitaisiin kaavoittaa uusi iso kerrostalo hyvälle paikalle, tulet saamaan vastaukseksi että "ethän sä nyt voi tähän tollaista määrää uusia asuntoja kaavoittaa, entisten arvohan romahtaa!". Ei toki virallisissa yhteyksissä, niissä puhutaan varovasti suojelusta, kaupunkikuvasta ja virkistysalueista. Alueella on paljon ns. vanhaa rahaa jolle on edullista että jonkun mörskän arvo nousee eksponentiaalisesti kun se sattumalta tsaarinajalla rakennettiin hyvälle paikalle.
Samaa ilmiötä esiintyy muuallakin kuin Suomessa, ääriesimerkki lienee Lontoo. Tarinat kertovat Cityn pörssimeklareista jotka joutuvat asumaan ahtaassa kimppakämpässä.