6.5.2017
BLOGIT HEIKKI PURSIAINEN
Sludge G
Juuri julkistetun
virkamiesraportin mukaan vain 10 % noin neljän miljardin yritystuista on perusteltuja. Arvio on optimistinen, sillä työryhmä laskee esimerkiksi kaikki Tekesin jakamat tuet yritysten uudistumista edistäviksi. Tämä näkemys edustaa selvästi ns. posiitivista ajattelua.
Mutta unohdetaan nämä edes mahdollisesti viisaat tuet tällä kertaa. Keskitytään siihen työryhmän mukaan haitalliseen 90 %:iin eli yli kolmeen ja puoleen miljardiin euroon.
Virkamiestyöryhmä laskee tukiin mukaan sekä suorat tuet että verotuet. Suora tuki on yritykselle annettavaa rahaa. Verotuki puolestaan tarkoittaa sitä, että tiettyjä yrityksiä tai toimialoja suositaan perimällä niiltä alempia veroja kuin muilta. Laskemalla mukaan alempien verokantojen vaikutukset työryhmä päätyy neljän miljardin summaan.
Tukiaisten määrä on jättiläismäinen. Silti hallituksen mielikuvitus ei puoliväliriihessä riittänyt yhdenkään tuen leikkaamiseen. Se oli hallituksen mielestä kovin vaikeaa ja kaikilla tuilla on
puolustajansa. Yksimielisyys löytyi kuulemma niin pienistä asioista, ettei
kannattanut leikata.
Tämä on yksinkertaisesti skandaali.
Samaan aikaan kun kansalaisia verotetaan äärimmäisen kireästi ja hyödyllisiä toimintoja leikataan, rahaa riittää hukattavaksi tukiaisiin miljardikaupalla.
Hallituksen mumina siitä, että verotusta
ei haluttu kiristää, on täyttä kukkua. Sekä verotukia että suoria tukia olisi voitu leikata ja käyttää säästyneet rahat veronalennuksiin. Siis sellaisiin veronalennuksiin, jotka kohdistuvat kaikkiin kansalaisiin ja yrityksiin tasapuolisesti eivätkä vain suosikkitoimialoihin. Näin verotus ei olisi kiristynyt, mutta tuhlaaminen olisi vähentynyt.
Tuissa ei nimittäin ole pahinta se, että rahaa siirtyy veronmaksajilta erityissuosiossa olevien yritysten omistajien taskuun. Sekin on tosin varmaan monesta veronmaksajasta vähän mälsää. Pahinta tuissa on se, että niillä kannustetaan kannattamattomaan liiketoimintaan.
Toisin sanoen yrityksille maksetaan siitä, että ne muuttavat arvokkaita panoksia vähäarvoisiksi tuotoksiksi. Yrityksen voitto on tuotosten arvon ja panosten arvon eli yrityksen kustannuksien erotus. Jos yritys ei tee voittoa, sen käyttämät panokset ovat tuotoksia arvokkaampia. Se siis tuhoaa arvokkaita panoksia muuttamalla nämä vähemmän arvokkaiksi tuotoksiksi.
Tällainen toiminta on luonnollisesti täysin järjetöntä ja ihmiskuntaa köyhdyttävää. Se ei myöskään ole markkinataloudessa mahdollista. Kannattamatonta yritystoimintaa ei voi jatkaa kovin pitkään. Paitsi siis jos valtio tulee kuvaan ja lahjoo yrityksen tukiaisilla jatkamaan varallisuuden tuhoamista.
Kehotan lukijaa ajatellemaan esimerkiksi yritystä, jonka liikeidea on muuttaa uusia autoja romuraudaksi. Markkinataloudessa tällä liikeidealla ei pitkälle pötkitä. Valtio voi kuitenkin muuttaa tilanteen tukemalla romurautatoimialaa riittävästi. Näin se voi mahdollistaa autojen tuhoamisteollisuuden kukoistuksen.
Aivan samanlaista varallisuuden tuhoamista edistetään Suomessa virkamiestyöryhmän mukaan miljardiluokkaa olevalla euromäärällä vuodessa.
Kuten sanottua, kysymyksessä on skandaali.
Editoitu 6.5.2017 klo 23.55. Lisätty allaoleva jälkikirjoitus.
J.K.
Jäin miettimään, kävikö jutusta tarpeeksi selvästi ilmi verotukien ja suorien tukien ero. Ei varmaankaan.
Verotuet johtavat hyvinvoinnin tuhoutumiseen siinä missä suoratkin tuet. Tuet ohjaavat yrityksiä tekemään vääriä hyödykkeitä. Yritysten pitäisi tuottaa niitä hyödykkeitä, jotka ovat ostajille kaikkein arvokkaimpia. Mutta verotuki ohjaa tuottamaan tämän sijasta hyödykkeitä, joiden verotus on alhainen. Hyvinvointia tuhoutuu kun kaikkein arvokkaimpien hyödykkeiden sijasta tuotetaan keveästi verotettuja.
Mutta verotuki ei mahdollista sellaisten hyödykkeiden tuotantoa, jotka eivät olisi ostajalle arvokkaampia kuin yrityksen kustannukset ilman veroja. Yllä esitetty autoesimerkki sopii siis paremmin suoraan tukeen kuin verotukeen.
Verotukeen sopivampi autoesimerkki olisi sellainen, jossa voidaa valmistaa kahdenlaisia autoja, hyviä ja huonoja. Niiden valmistus on yhtä kallista. Jos molempia verotetaan samalla tavalla, kukaan ei valmista huonoja autoja, koska kustannukset ovat samat mutta hyvien autojen hinta on korkeampi.
Mutta antamalla huonoille autoille sopiva verohelpotus, tuottajat voidaan saada valmistamaan huonoja autoja hyvien sijasta. Tämä on tietenkin yhtä järjetöntä haaskuuta kuin romurautaesimerkinkin.
On tärkeää myös huomata että verotuet ovat alennettuja veroja. Ne eivät siis ole valtion antamaa rahaa yrityksille. Valtio ainoastaan ottaa vähän vähemmän omistajien rahoja. Verotukirahat eivät siis mitenkään ”kuulu” valtiolle. Vähemmän verottaminen ei ole antamista. Tämä pitää ottaa huomioon verotuista puhuttaessa.
Missään ei siis ole miljardeja valtion omistamaa verotukirahaa, jonka valtio voi vain seurauksitta napata budjetin täytteeksi ja käyttää haluamaansa. Verotukien ongelma on se, että epätasainen verotus vääristää kannustimia. On myös oikein olla huolissaan siitä, että verotukien poistaminen olisi veronkorotus.
Siksi verotukien poistaminen pitää korvata sillä, että säästyneillä rahoilla alennetaan veroja yleisesti.
