Taloustieteellinen keskustelu
- Viestiketjun aloittaja Mustaruuti
- Aloitus PVM
Perusteellista pohdintaa tärkeältä sektorilta.
Itse en ole kyseisen alan asiantuntija, mutta pikkuisen olen siihen tutustunut eri puolilta. Yleisemminkin kilpailuttaminen ja ostaminen on julkisella haaste. Se on työlästä, siitä tulee lakimiesvääntöä ja se kankeuttaa toimintaa. Lisäksi usein on niin, että tarjoaja saattaa olla ovelampi kuin pyytäjä. Esim. IT-puolella IT-talot ovat vieneet julkisia ostajia 6-0 ja sen seurauksena Suomen julkisen puolen IT-järjestelmät ovat sirpaleisia ja huonosti yhteensopivia.
Ihan taloustieteellisestikin on arvioitu, että yksityinen terveydenhoito ei ole paras järjestelmä.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2009/07/25/why-markets-cant-cure-healthcare/?_r=0
Kuitenkin, julkinen puoli on terveydenhuollossa usein kankeampi, tehottomampi ja hitaampi. Lisäksi yksityinen on asiakaslähtöisempi, julkinen on täysin tuotantolähtöinen.
Luulisin, että nykyinen järjestelmä, joka perustuu julkiselle, mutta jossa yksityinen täydentää ja kirittää, on paras.
Oleellisinta on tiivistää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä.
http://www.nhg.fi/oulun-kaupunki-paljon-palveluita-kayttavien-asiakkaiden-profilointi/
Projektissa selvisi, että 10 % asukkaista kerryttää 81 % sosiaalialan ja terveydenhuollon kustannuksista.
Johtopäätöksenä todettiin, että nykyinen siilomainen palvelujärjestelmä sopii hyvin 90 %:lle väestöstä, mutta näitä monipuolisesti apua tarvitsevia suurkuluttajia se palvelee huonosti.
vlad
Respected Leader
Aiheesta ja th-sektorin kilpailutuksista ja tietenkin kyseisen sektorin sadoista (koko Suomi siis kyseessä) erilaisista atk-ohjelmista olisi vaikka kuinka kirjoitettavaa ja sillä saralla olisi mahdollista saada järkeistämällä paljonkin säästöjä aikaan mutta tänään on jätettävä aihe käsittelemättä (josko se edes kovinkaan kummoisesti liittyy koko ketjuun, koska kansantaloudellisesti säästöt eivät merkittäviä ole mutta organisaatioiden toiminnan kannalta yhtenäistäminen - johon pyritään - olisi tietty optimaalisin tila). Katsotaan josko huomenissa jotain rustaisin...
Yleisesti kilpailutuksesta voisin sanoa sen, että kilpailutus on hyvä renki mutta huono isäntä - ja vallitsevassa tilanteessa tuntuu siltä, että se on kovin usein se isäntä ja itsetarkoitus (mikä vie paljon energiaa ja työvuosia ja johon sisältyy riskejä, jos kilpailuttajat eivät ole tehtäviensä tasalla).
vlad.
1. Kannatan.
2. Mitähän tämä konkreettisesti tarkoittaa?
3. Helpommin sanottu kuin tehty.
4. Mitenkähän tämän ajattelit toteuttaa? Minusta noista mainitsemistasi kumpikaan ei oikeastaan johdu suoraan työttömyysturvan vastikkeettomuudesta. Ja miksi johtuisikaan, kun nykyinen työttömyysturva juuri ei ole vastiikkeeton, vaan työttömän pitää olla "työmarkkinoiden käytettävissä" ollakseen oikeutettu työttömyysturvaan. Oikeasti vastikkeetonta olisi sen sijaan perusturva/kansalaispalkka. Siinä ideana on se, että heitetään romukoppaan leikki, jossa työtön muka hakee töitä ja työkkäri toisaalta muka hänelle sellaista tarjoaa ja toisaalta kyttää hänen tekemisiään ja iskee sitten karenssia, jos on sitä mieltä, ettei ole tarpeeksi aktiivisesti hakenut työtä (ennen kaikkea, jos on jotenkin pelannut peliä huonosti ja saanut jonkun työnantajan raportoimaan, että olisi kieltäytynyt työstä). Tämä peli siis korvataan sillä, että työttömällä on taattuna tietty varsin niukka perustoimeentulo, kävi mitä kävi. Sen päälle hänellä on nykyistä paljon houkuttelevampaa hankkia oikeasti sellaista työtä, jota haluaa tehdä. Nykysysteeminhän vika on siinä, että työttömillä efektiivinen marginaalirprosentti, eli paljonko bruttopalkasta jää käytännössä nostamatta nettotuloja, on älyttömän korkea. Perustulolla tätä on mahdollista painaa alas ja tehdä työn tekemisestä oikeasti houkuttelevampaa.
5. Miten ajattelit tämän toteuttaa? Tuosta vaan yksipuolisella päätöksellä napsaista lomista pois? Tuskin onnistuu ilman, että työntekijät ryhtyvät työtaisteluun. No, tietenkään teekutsuajatuksella liikkeellä olevia ei haittaisi lainkaan se, että julkisen puolen työntekijät lakkoilevat, mutta muu väestö ei siitä varmastikaan tykkäisi. En pidä erityisen realistisena mitään säästöohjelmia, jotka perustuvat jonkun ryhmän päähän potkintaan. En siis usko, että esim. sisäistä devalvaatiotakaan Suomen viennin edistämiseksi (ja kääntämään ne EK:n käppyrät kaakkoon) voitaisiin tuosta vaan toteuttaa sillä, että lasketaan vientiteollisuudessa toimivien palkkoja.
Tännehän on perustettu mielenkiintoinen ketju, kiitokset @Mustaruuti
Vedetään alkusivujen statistiikoista ja mielipiteistä omat johtopäätökset. Suomen talousongelmiin on syynä sekä 1) työikäisen väestön määrän kasvun pysähtyminen, että 2) työn tuottavuuden aleneminen. Kuten hyvin tiedetään, kansantalouden tuotanto on yhtä kuin tehdyn työn määrä kertaa työn tuottavuus. Nyt vajetta tapahtuu molemmissa tekijöissä.
Kohtaan 1) on selvät demografiset syyt, kohta 2) taas hyvin suurelta osin on seurausta Nokia-vetoisen telekommunikaatiosektorin häviämisestä. Yhteen yritykseen sitoutumisessa on riskinsä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Valtiontalouden menosopeutukset pitäisi kohdistaa niin, että ne samalla lisäävät työvoiman tarjontaa, kuten lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kestoa, lopettamalla vuorotteluvapaat, lyhentämällä julkisen sektorin lomia jne. Jonkinlainen perustulojärjestelmä saattaisi olla toimiva, ja vaatisi ainakin perinpohjaista selvitystä.
Toiseksi valtion tulee tehdä voitavansa ylläpitääkseen kokonaiskysyntää ja samalla tukea tuottavuuden kehitystä. Tarvitaan investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Muut yritystuet ja verohelpotukset tulee karsia minimiin.
Kolmanneksi tarvitaan niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia. Sote-uudistus tulee viedä maaliin, kuntien määrää pitää vähentää, kaupunkiseudut yhdistää ja älytön kuntaliitosten viiden vuoden suoja-aika poistaa. Listattujen ja listaamattomien yritysten verokohtelu tulee yhtenäistää. Kilpailurajoitteet esim henkilöliikenteessä tulee purkaa. Korkeakoulutus tarvitsee uudistusta sekä YO- että AMK-puolilla. Näiden välinen keinotekoinen raja pitää häivyttää, yksiköitä yhdistää ja parhaiden laitosten on tähdättävä maailman huipulle.
Tuottavuuden kasvua on valtion vaikea synnyttää, koska se luodaan kasvuhakuisissa ja tehokkaissa yrityksissä. Pitäisi löytää keinoja miten ja missä tällaisia yrityksiä syntyy lisää. Teknisen ja kaupallisen alan tutkimukseen ja koulutukseen panostaminen lienee tehokas keino. Kun tiedetään, että työn tuottavuus on korkeampi kaupungeissa kuin maaseudulla, pitäisi pyrkiä luomaan lisää kaupunkia tai ainakin poistaa niiden kasvun esteet.
Harmillista että poliittiset realiteetit estävät noista varmaan kaikki toimenpiteet.
Vedetään alkusivujen statistiikoista ja mielipiteistä omat johtopäätökset. Suomen talousongelmiin on syynä sekä 1) työikäisen väestön määrän kasvun pysähtyminen, että 2) työn tuottavuuden aleneminen. Kuten hyvin tiedetään, kansantalouden tuotanto on yhtä kuin tehdyn työn määrä kertaa työn tuottavuus. Nyt vajetta tapahtuu molemmissa tekijöissä.
Kohtaan 1) on selvät demografiset syyt, kohta 2) taas hyvin suurelta osin on seurausta Nokia-vetoisen telekommunikaatiosektorin häviämisestä. Yhteen yritykseen sitoutumisessa on riskinsä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Valtiontalouden menosopeutukset pitäisi kohdistaa niin, että ne samalla lisäävät työvoiman tarjontaa, kuten lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kestoa, lopettamalla vuorotteluvapaat, lyhentämällä julkisen sektorin lomia jne. Jonkinlainen perustulojärjestelmä saattaisi olla toimiva, ja vaatisi ainakin perinpohjaista selvitystä.
Toiseksi valtion tulee tehdä voitavansa ylläpitääkseen kokonaiskysyntää ja samalla tukea tuottavuuden kehitystä. Tarvitaan investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Muut yritystuet ja verohelpotukset tulee karsia minimiin.
Kolmanneksi tarvitaan niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia. Sote-uudistus tulee viedä maaliin, kuntien määrää pitää vähentää, kaupunkiseudut yhdistää ja älytön kuntaliitosten viiden vuoden suoja-aika poistaa. Listattujen ja listaamattomien yritysten verokohtelu tulee yhtenäistää. Kilpailurajoitteet esim henkilöliikenteessä tulee purkaa. Korkeakoulutus tarvitsee uudistusta sekä YO- että AMK-puolilla. Näiden välinen keinotekoinen raja pitää häivyttää, yksiköitä yhdistää ja parhaiden laitosten on tähdättävä maailman huipulle.
Tuottavuuden kasvua on valtion vaikea synnyttää, koska se luodaan kasvuhakuisissa ja tehokkaissa yrityksissä. Pitäisi löytää keinoja miten ja missä tällaisia yrityksiä syntyy lisää. Teknisen ja kaupallisen alan tutkimukseen ja koulutukseen panostaminen lienee tehokas keino. Kun tiedetään, että työn tuottavuus on korkeampi kaupungeissa kuin maaseudulla, pitäisi pyrkiä luomaan lisää kaupunkia tai ainakin poistaa niiden kasvun esteet.
Harmillista että poliittiset realiteetit estävät noista varmaan kaikki toimenpiteet.
Muistelen Soininvaaran jossain kirjoittaneen, että käytännössä Suomessa maksettiin sitä velkaa jopa enemmän hyvinä vuosina pois kuin mitä nuo käppyrät osoittavat. Osa tätä velanmaksua vain piilotettiin eläkerahaistoihin, joihin siis kaadettiin enemmän rahaa kuin olisi tarvinnut ja siten vähennettiin sen tulevan eläkepommin vaikutusta, mikä Suomen ponzi-tyyppiseen eläkesysteemiin liittyy. Tämä tehtiin käsittääkseni juuri siksi, että muuten tosiaan olisi alkanut valitus siitä, että miksi valtio säästää näin rajusti, vaikka rahaa pursuaa joka taskusta. Tämä hyvien vuosien poliittinen päätöksenteko (eli siis populististisista verokevennyksistä ja menojen nostamisista kieltäytyminen) on varmasti lähes yhtä vaikeaa kuin huonojen vuosien pähkäily sen kanssa, miten rahat saadaan riittämään. Itse kannatan keynesiläistä politiikkaa, mutta olen hieman skeptinen sen suhteen, miten sitä on mahdollista toteuttaa nykyisellä poliittisella systeemillä (eduskunta istuu 4 vuotta kerrallaan). Keynesiläisyyteenhän kuuluu se, että hyvinä aikoina julkinen puoli repii suitsista ja pitää omat menonsa alhaalla ja verot korkealla, jotta sitten huonoina vuosina on mahdollista antaa löysää ja laskea veroja ja antaa menojen paisua. Noihin huonojen vuosien elvytystalkoisiin löytyy aina poliittista tahtoa, mutta sen kitkerän liemen juominen hyvinä vuosina tuntuu olevan poliitikoille vaikeaa (ei tosin nyt siis Suomessa 2000-luvun alussa, vaan sen ajan poliittinen johto toimi varsin vastuullisesti, kuten näytti tekevän Espanjakin).
Koska ne hyvien vuosien tiukan talouden ajajat todennäköisesti lentävät eduskunnasta ulos ennen kuin pääsevät maistamaan taloudenpitonsa hedelmiä ja korvautuvat populisteilla (jotka lupaavat veronkevennyksiä ja julkisten palvelujen parantamista), on aika vaikea saada poliitikkoja lähtemään sille tielle. Oikeastaan siis kyse on siitä, että meidät kansalaiset pitäisi jotenkin saada uskomaan se, etteivät hyvät vuodet koskaan jatku ikuisuuksiin ja siksi on perusteltua niinä hyvinä vuosina pitää vyö sopivan kireällä. Tämä on vain hemmetin vaikeaa, kun meistä taas tuntuu, että kun lama jossain vaiheessa vihdoinkin hellittää, olisi aika vähän päästää menoa vapaammalle.
Olen kyllä tuon selityksen suhteen aika lailla skeptinen. Tuossa välillä 1950-2010 on huoltosuhde parantunut n. 1.5:stä 1.8:an. Tämä muutos ei minusta voi mitenkään olla merkittävässä asemassa, kun katsotaan sitä, että se per asukas hyvinvointi oli yli nelinkertaistunut. Kyllä tuossa paljon merkittävämpänä selittäjänä on se Mustaruudin tänne aiemmin postaama käppyrä, eli työn tuottavuuden kehitys. Kun jokainen niistä huoltosuhteen plussapuolella olevista tuottaa enemmän kuin aiemmin (paremman tuottavuuden vuoksi) voi talous ja hyvinvointi kasvaa ihan hyvin, vaikka huoltosuhde huononisikin. Tuota hidasta ikärakenteen muuttumista huolestuttavampaa olikin se tuottavuuskäppyrän viimeisten vuosien data, joka osoitti, että työn tuottavuuden kasvu oli pysähtynyt.
Toinen juttu tuohon vanhenemiseen liittyen on sitten se, että koska terveydenhuoltojärjestelmät ovat suht hyviä, niin ihmiset on mahdollista pitää työelämässä pidempään. Eläkeikiä on siis mahdollista nostaa sitä mukaa, kun odotettavissa oleva elinikä nousee. Ei ole mitään järkeä, että hyväkuntoiset "vanhukset" (siis 60-65-vuotiaat) reissaavat ympäri maailmaa eläkeläisinä samaan aikaan, kun nuoret raatavat entistä kovemmin pitääkseen laivan pinnalla. Jälleen tietenkin yksi varsin ei-populistinen ajatus ottaen huomioon, miten paljon vanhukset äänestävät suhteessa nuoriin. Sinällään tämä seikka voi johtaa pahempaankin koko demokraattisen järjestelmän kriisiin, jos eläkeläiset tulevat dominoivaksi ryhmäksi poliittisessa päätöksenteossa. Systeemin kannalta tämä työtä tekemättömien eläkeläisten potentiaalinen valta on paljon vaarallisempi kuin vaikkapa samalla tavoin työtä tekemättömät opiskelijat ja työttömät. Tämä siksi, että eläkeläiset eivät näe itsellään mitään tulevaisuutta työelämässä, joten sen kuristaminen ei heihin satu lainkaan. Sen sijaan etenkin opiskelijat näkevät itsensä tulevaisuuden työelämässä, eikä heillä siksi ole erityisesti halua sitä kuristaa ei-työtätekevien hyväksi, vaikka juuri sillä hetkellä he itse eivät työtä tekevien ryhmään kuulukaan. Työttömät ovat taas yksi apaattisimmista äänestäjäryhmistä, joten juuri kellään ei ole mitään kiinnostusta heidän mielipiteistään.
Tehtävän antoon ei sisältynyt muutosten toimeenpanon realistisuuden arviointi
. Tuota listaa saa muuten jatkaa.Alkuperäinen lista kirjoitti:
2. Ottaisin esimerkin lapsiperheiden tukemisen saralta. Asiakasrajapinnassa toimivien sossutätien riittävällä resursoinnilla voidaan tunnistaa ongelmatapauksia kattavammin ja antaa tukea jo silloin kun pienellä avulla on mahdollista tukea perheitä. Usean pienen lapsen kanssa kotona olevista äideistä osa voi olla henkisesti heikossa hapessa, jolloin pieni kotiapu voisi estää kamelin selän katkeamisen. Sijoituslasten säilytys maksaa kuitenkin useita tonneja kuukaudessa per nokka. Haasteena on se, että juuri tuon asiakasrajapinnan resursoinnista on helpointa tehdä säästöjä.
3. Tämä on esimerkki johtajuuden puutteesta. Viime kädessä valtio (esim. kuntien valtionosuuksien kautta) on vastuussa julkisista menoista, mielestäni olisi perusteltua että olisi olemassa yksi taho jolla on keskipitkän aikavälin kokonaisnäkemys mitä tehdään ja mitä ei. Muutokset, eli omien pikku hiekkalaatikkojen kutistuminen tulee aiheuttamaan kitinää, se on selvä.
4. Lähden siitä, että suurella osalla ihmisiä on tarve a) tuntea itsensä tärkeäksi ja b) kuulua joukkoon. Olen läheltä nähnyt kuinka pitkäaikaistyötön saa aivan uuden ryhdin, kun on määräaikaisessa työllistämistyössä. Kun ei ole pakko lähteä päivittäin työhön ja näyttäytymään muille ihmisille, osa sortuu kupitteluun vain koska se nyt vaan on mahdollista. Viina on yllättävän vaarallinen päihde.
5. Millä perusteella julkisella puolella pitäisi olla suurempi lomaoikeus kuin yksityisellä? Tässä ei todellakaan ole kysymys päähän potkimisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta. Yksityistä puolta suurempi lomaoikeus kannustaa muuten yksityistämään julkisia palveluita.
Ikääntyminen on yleismaailmallinen ilmiö kehittyneissä maissa. Kanadassakin on tätä ikääntymisen vaikutusta talouskehitykseen käyty läpi aika kattavasti.
http://www.fin.gc.ca/pub/eficap-rebvpc/report-rapport-eng.asp
Ainoa "ilmainen lounas" olisi nostaa työllisyysastetta. Suomessa se on kuitenkin aika korkea jo, vaikka muut P-maat ovat edellä.
Jälleen kerran kriminaali tapa esittää data leikkaamalla nolla pois. Maiden erot näyttäisivät selvästi pienemmiltä, jos palkit olisi piirretty nollasta lähtien. Joka tapauksessa Suomi vaikuttaisi olevan aika hyvin kelkassa tämän suhteen. Esim. USA ja Saksa jäävät taakse. Ei minusta ilmaista lounasta tässä. Tanska on muuten Suomen perässä. Se, mikä itseäni järkytti tässä käyrässä oli Ranskan ja etenkin Italian hyvin alhaiset luvut. Italia on ollut aika laisessa talouskurimuksessa pitkään (yksi ns. PIIGS-maista), joten ihmetyttää, miksei siellä tähän ole panostettu. Siellä ollaan parikymmentä prosenttiyksikköä Suomen alapuolella.
Itse olen Suomen kohdalla jopa sitä mieltä, että tässä asiassa olisi ehkä mahdollista jonkun verran jopa joustaa. Suomessahan on nykyisin hyvin rankasti subventoitu lasten päivähoito, jolla pyritään saamaan naiset palaamaan työelämään mahdollisimman pian lasten syntymisen jälkeen. Tämä on varmasti osaltaan selittämässä Suomen (ja miksei muidenkin Pohjoismaiden) varsin hyvää sijoitusta tässä verrattuna maihin, joissa äidit jäävät useammin lapsia hoitamaan (vaikkap USA, UK, Saksa). En ole täysin vakuuttunut, että on yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta parasta, että pienet lapset dumpataan päivähoitoon (ja sitä kautta työllistetään päivähoitajia) ja sitten molemmat vanhemmat paiskivat kokopäivätöitä. Etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi, voisi hyvinkin olla järkevämpää, että jompi kumpi vanhemmista olisi joko kotona tai vähintäänkin tekisi osa-aikatyötä. Mutta tämä kotihoito vs. päivähoito -keskustelu joutaa ehkä johonkin toiseen ketjuun (tai kokonaan toiselle foorumille).
Mutta, yli 55-vuotiaiden kohdalla Suomi jää selvästi jälkeen muista P-maista. Siinä olisi mahdollisuuksia merkittävään parannukseen.
Tässä käppyrä oli sentään piirretty nollasta lähtemään. Ihme maa kyllä tuo Islanti, kun saa pidettyä yli 55-vuotiaat noin hyvin työelämässä. Muuten, Tanska on jälleen Suomen takana. Silti olet kyllä oikeassa siinä, että verrattuna muihin maihin, tässä asiassa Suomi ei pärjää ihan yhtä hyvin kuin tuossa koko aktiiviväestöä koskevassa. Veikkaan syynä olevan a) tuo, mitä kirjoitin kotihoidosta vs. päivähoito ja b) Suomessa olevat tukisysteemit, jotka johtavat siihen, että yli 55-vuotiaan palkkaaminen on työnantajille hyvin suuri riski (koska käsittääkseni he joutuvat yksin kattamaan sen, jos työntekijä jää työkyvyttömyyseläkkeelle ennenaikaisesti).
Tämä kuulostaa fiksulta. Yksi syy, miksi itse kannatan perustuloa on se, että tämä vapauttaisi erinäköisestä tukianomusten syynäämisestä ja tuen saajien kyttäämisestä ison armeijan sosiaalityöntekijöitä tekemään juuri tuota, eli räätälöimään henkilökohtaista apua juuri sitä tarvitseville. Siis sellaista apua, joka auttaisi ennen kuin kaikki menee päin mäntyä ja vetämään sitten jotenkin kuiville, kun on mennyt. Eli siis kannatan ehdotustasi.
Minkälaista työtä se oli ja johtiko johonkin pysyvään? Oliko kyseinen henkilö siis mahdollista saada pitämään itse itsestään huolta (ja siis hankkia "oikea" työpaikka) sen työllistämistyön ansiosta? Jos oli, niin erinomaista, ehkä tällaista pitkäaikaistyöttömien "kädestä pitämistä" sitten tarvitaan, eikä voida lähteä siitä, että jokainen aikuinen ihminen on itse itsensä herra. Ongelma on kai siinä, kuinka paljon tällaista holhoamista tarvitaan. Jos itse putoaisin työttömäksi, niin kokisin sen aikamoisena iskuna, jos joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan, mitä työtä minun pitää tehdä ja miten minun pitää pitää itsestäni huolta.
Miksi yksityisellä puolella pitää olla korkeammat palkat kuin julkisella (ok, valtiolla on korkeammat kuin yksityisellä, mutta suurimmalla julkisella työllistäjällä, eli kunnilla alemmat)? Niin kauan, kun työehtosopimuksia ei kirjata lakiin, en näe mitään syytä, miksi jonkun tietyn työehdon pitäisi olla sama julkisella ja yksityisellä puolella.
Tyypillinen pitkän loman julkinen työntekijä on opettaja. Sillä, että opettajat pakotettaisiin tulemaan töihin kesälläkin niin, että heille todellista lomaa jäisi vain vaikka 5 viikkoa, ei käytännössä säästettäisi yhtään mitään, koska palkkalistoilla pitäisi edelleen olla ihan sama määrä opettajia talviaikaan.
1. Pitää aina lukea ne tilastojen akselit huolellisesti
2. "Ilmaisella lounaalla" tarkoitan sitä, että kaikki muut keinot vaativat periaatteessa lyhyellä tähtäimellä joko leikkauksia tai velanottoa. Sen sijaan työllisyyden nostaminen kasvattaa kansantaloutta ja siirtää porukkaa suoraan negatiiviselta positiiviselle puolelle julkisen talouden näkökulmasta, mistä on tuplahyöty.
3. Tuosta kirjoitin myöskin jo aikaisemmin. Olin järkyttynyt, kun opin tuon asian. Tuollaisia ikäihmisten työllistämisen esteitä ei vain saisi olla. Järjestelmä on rakennettu väärin.
Itse en näe mitään järkeä opettajien 10:n viikon kesälomissa. Joko puolet pitäisi olla palkatonta, tai sitten opettajia pitäisi kurssittaa kesäaikaan. Ainakin uuden teknologian omaksumiseen saisi helposti käytettyä useamman viikon joka vuosi.
(Julkisen sektorin) lomien lyhentämisellä saavutettaisiin triplahyöty: se lisäisi työvoiman tarjontaa, parantaisi työntehokkuutta ja leikkaisi julkisia menoja.
Ok, no laske opettajien palkka niin, että he saavat nykyisen vuosipalkkansa, mutta se jaetaan 11:lle kuukaudelle. Ongelma ratkaistu. Kyllä, Suomessa on käsittääkseni kansainvälisesti vertailtuna suht hyvät palkat opettajilla. Mutta tästä on ollut se hyöty, että hieman useampi hyvä opiskelija valitsee sitten opettajan uran itselleen, kun taas monessa maassa opettajiksi hakeutuu ne, jotka eivät muualle pääse (Itse olen kuullut Britanniassa tämän vitsin:"Those who can't do, teach. Those who can't teach, teach PE (physical education)").
Jos opettajien kurssittamiselle olisi käyttöä, niin sitä voisi tosiaan harrastaa. Epäilen tosin, että sillä puolella nyt viikkojen pituisille kursseille käyttöä. Ja tässä oli siis tarkoitus laskea kustannuksia. Ei ole mitään järkeä kurssittaa opettajia vain kurssittamisen vuoksi, koska se maksaa rahaa. Sen pitää myös tuottaa parempia oppimistuloksia.
Kuten sanottua, jos työntekijöiden työehtojen heikentäminen onnistuu tuosta vaan, niin tietenkin kaikki on mahdollista. Olen vain varsin skeptinen, että tuollainen olisi mahdollista. Samalla tavoin voisi sanoa, että lasketaan vientialalla olevien bruttopalkkoja, jotta siellä menetetty kilpailukyky saadaan palautettua. Eivät nämä ole mitään ilmaisia lounaita, jotka voidaan toteuttaa tuosta vaan.
Jos kenenkään saavutettuihin etuihin ei voida puuttua, niin mitään ei ole tehtävissä. Case closed ja ketju lukkoon?
Opettajien lomat aiheuttavat kaikenlaista kummaa, kuten määräaikaisten työsopimusten tekoa syyskuusta toukokuun loppuun.
Lomien lyhentämisellä on sellainen ero palkkojen leikkaamiseen, että lomien lyhennys ei vaikuta kenenkään ostovoimaan pennin latia. Asuntolainat lyhennetään ja ostokset tehdään kuten aina ennenkin.
Käy oikein hyvin, parilla pikku ehdolla.
a) nettoansion ja elinkustannusten suhde säilyy about nykyisellä tasolla
b) lastemme maksettavaksi kasattu julkinen velka kääntyy kutistuvalle uralle.
Tietenkin voidaan, etenkin jos on kyse demokraattisesti päätettävistä eduista. En vain pidä työehtoja tällaisina, vaan ne muodostuvat aina työnantajan (oli tämä sitten yksityinen tai julkinen) ja työntekijöiden neuvotteluissa, ei yksipuolisilla demokraattisilla päätöksillä (pl. työlainsäädäntö, mutta siihenhän tässä ei oltu koskemassa). Jos jonkun työntekijäporukan työehtoja olisi sen vastapuolen (jälleen oli se julkinen tai yksityinen) helppoa tuosta vaan heikentää ilman, että seurauksena on vastareaktiota (=työtaistelu), niin tämä ilmainen lounas olisi minusta jo syöty jo aikoja sitten.
Asia on aivan toinen lainsäädäntökeinoilla ihmisille annettavissa eduissa (eläkkeet, sosiaaliturva, terveydenhoito tai vaikka tämän ketjun aihe, eli maanpuolustus). Jos näissä asioissa löytyy tarpeeksi iso enemmistö, niin ne voidaan toteuttaa tuosta vaan. Jos vaikka tuota maanpuolustusta leikattaisiin, kun enemmistö niin haluaisi, niin täällä sitä varmaan parjattaisiin, mutta siihen se jäisi. Niin kauan, kun ihmiset hyväksyvät demokratian päätöksentekomallina, niin ainoa tilaisuus vaikuttaa asiaan olisi sitten se, ettei seuraavissa vaaleissa äänestäisi niitä poliitikkoja, jotka kyseistä leikkausta kannattivat.
Niin, minusta nämä ovat varsin rikollisia juttuja kanssa. Käsittääkseni jotkut naisopettajat tekevät niin, että jäävät äitiyslomalle/vanhempainvapaalle syyskuussa ja sitten palaavat "töihin" kesäkuun alussa, tarkoittaen siis käytännössä sitä, että jatkavat kotona oloaan, mutta isommalla palkalla kuin äitiyspäivärahana saisivat. Samaan aikaan sitä kyseisen pysyvän opettajan tilalle siaiseksi tullutta potkitaan päähän niin, että hän saa tosiaan tuollaisen mainitsemasi sopimuksen kouraan. Ota tai jätä. Siinä tietenkin nuoren opettajanalun on vaikea sanoa ei, koska tie pysyvään virkaan menee juuri tällaisten sijaisuuksien kautta. Joka tapauksessa touhu on minusta varsin törkeää ja ammattiliiton ei pitäisi puolustaa näitä äitiyslomakikkailijoita, vaan niitä nuoria sijaisia (muttei tietenkään niin tee, koska ne pysyvät opettajat ovat jäseniä, mutta nuoret sijaiset eivät välttämättä ole).
No, ihan samaa voisi sanoa vaikkapa sillä, että pakotetaan ihmiset tekemään ilmaiseksi ylitöitä. Tälläkin voidaan tuntipalkkaa laskea ilman, että kenenkään tulot laskevat. Mutta ei tähänkään kukaan suostu ihan tuosta vaan. Pointtini on se, ettei ihmisten työehtoja voi tuosta vaan heikentää. Vähimmillään siitä seuraa se, että paras porukka lähtee muihin hommiin (koska siellä tarjotaan kilpailukykyisemmät työehdot) ja pahimmillaan seuraus on sitten työtaistelu.
Ja siis sanoisin noiden opettajien kohdalla vielä sen, että heillä lomien leikkaus ei juurikaan parantaisi mitään (ellei ole sitten tarjolla jotain maagista kurssia, jonka ansiosta opettajista tulee sellaisia superopettajia, jotka pystyvät opettamaan lukukausien aikana isompaa oppilasmäärää kuin ilman kurssitusta). Kesällä heidän työlleen ei vaan ole käyttöä, eikä heidän töihin pakottamisella siis saavuteta juuri mitään.
Ei tietenkään säily. Sehän koko sisäisen devalvaation idea on, että kurjistetaan työntekijöiden etuja, jotta saavutetaan parempi kilpailukyky.
Jos BKT lähtisi tuon sisäisen devalvaation vuoksi nousuun, niin todennäköisesti tuo velan osuus BKT:stä siinä myös laskisi. Mutta tietenkään nämä eivät ole suoraan toisiinsa liittyviä asioita, koska julkiseen velkaan vaikuttaa monet muutkin asiat.
Tottakai "taso" voi säilyä. Vientialalla olevien elinkustannuksiin sisältyy hyvin paljon kotimarkkinoilla (yksityinen & julkinen) toimivien henkilöstökustannuksia. Aika paljon tapahtuu ennen kuin on maitoa, sille tölkki, tölkille kauppa, tölkki kaupassa ja maksettuna kotiin vietäväksi. Tuhansien henkilöiden kontribuutio tarvitaan, sekä yksityinen että julkinen puoli mukaan luettuna. Pikemmin näkisin sisäisen devalvaation niin, että kaikkien kotimaisten tuotannontekijöiden hinta laskee. Myönnän senkin, että ei haittaisi vaikka julkisen puolen henkilöstökustannukset laskisivat enemmän kuin vientialojen.
Pidemmällä tähtäimellä BKT:n nousu toki tavoitteena ja mahdollinen, mutta lähtisin siitä että sisäinen devalvaatio aluksi laskisi BKT:a. Tämä ihan siitä syystä, että sisäinen devalvaatio ei voi tapahtua vain vientialoilla, vaan julkisen sektorin pitää olla mukana. Julkisen sektorin BKT-osuus lasketaan sen kustannuksista.
En tiedä paljonko tätä kannattaa jauhaa, kun ollaan vaan selvästi eri mieltä asiasta.
Minusta pitää silti muistaa, että työehtojen yksipuolinen heikentäminen on aivan arkipäivää esim kaikissa niissä yrityksissä ja työpaikoissa joissa käydään YT-neuvotteluja. Tulee lomautuksia, palkanalennuksia tai pahimmillaan irtisanomisia jolloin työt kaatuvat paikkansa säilyttäneille. Reaktiot jäävät yleensä johonkin seremonialliseen ulosmarssiin. Pian kun saadaan taas kepu valtaan, alkaa hyvin todennäköisesti valtion virkojen alueellistaminen, eli hallinnollisella päätöksellä siirretään ihmisten työpaikkoja jonkun ministerin omaan vaalipiiriin.
Ilmaisten ylitöiden teettäminen joko kotona tai toimistolla on toimihenkilöille arkipäivää eikä siitäkään ole valtavaa lakkoaaltoa syntynyt. Ylipäätään en ymmärrä miten julkisen puolen työntekijät eivät jaksa työvuotta viiden viikon vuosilomalla, kun se kaikille muille riittää hienosti.
Mutta ehkä jätämme tämän tähän?