Taloustieteellinen keskustelu

s91

Kenraali
BAN
Tottakai "taso" voi säilyä. Vientialalla olevien elinkustannuksiin sisältyy hyvin paljon kotimarkkinoilla (yksityinen & julkinen) toimivien henkilöstökustannuksia. Aika paljon tapahtuu ennen kuin on maitoa, sille tölkki, tölkille kauppa, tölkki kaupassa ja maksettuna kotiin vietäväksi. Tuhansien henkilöiden kontribuutio tarvitaan, sekä yksityinen että julkinen puoli mukaan luettuna. Pikemmin näkisin sisäisen devalvaation niin, että kaikkien kotimaisten tuotannontekijöiden hinta laskee. Myönnän senkin, että ei haittaisi vaikka julkisen puolen henkilöstökustannukset laskisivat enemmän kuin vientialojen.
Ja miten julkisen puolen henkilökustannusten lasku sitä vientialaa auttaisi? En todellakaan ymmärrä tuota viimeista lausettasi. Merkittävin vaikutus vientialalla kustannuksiin on tietenkin se, että siellä lasketaan palkkoja. Se, että muillakin aloilla laskettaisiin palkkoja, voi ehkä mahdollisesti jotain auttaa, mutta suhteessa tarvittavaan palkanalennukseen, se kilpailukyvyn parantaminen onnistuu parhaiten kohdistamalla palkkojen lasku juuri vientialalle. Eikä tässä muutenkaan keskustella siitä, mikä sinua henkilönä haittaa, vaan siitä, mikä kansantalouteen vaikuttaa. Päätellen kirjoituksestasi, ettet työskentele julkisella puolella, joten siinä mielessä tuo lauseesi on varsin tökerö oman edun puffaaminen naamioituna keskusteluun kansantalouden edusta.

Pidemmällä tähtäimellä BKT:n nousu toki tavoitteena ja mahdollinen, mutta lähtisin siitä että sisäinen devalvaatio aluksi laskisi BKT:a. Tämä ihan siitä syystä, että sisäinen devalvaatio ei voi tapahtua vain vientialoilla, vaan julkisen sektorin pitää olla mukana. Julkisen sektorin BKT-osuus lasketaan sen kustannuksista.
Siis, miksei sisäinen devalvaatio voisi tapahtua vain vientialoilla? Siellähän se kilpailukyky on menetetty. Kuten Mustaruuti on kirjoittanut, Suomen kansantalouden ongelma ei ole julkinen velkaantuminen, vaan tuottavuuden kasvun pysähtyminen. Tietenkin pitemmällä tähtäimellä tämä kasvu pitää saada käyntiin (panostusta R&D:hen, koulutusta, jne.) , mutta lyhyellä tähtäimellä on tärkeää saavuttaa viennin kilpailukyvyssä ne samat asemat, jotka muutama vuosi sitten menetettiin. Tämä siksi, että sitten tuottavuuden lähtiessä kasvuun, on niitä vientialojen firmoja, joissa sitä tuottavuutta voidaan hyödyntää. Julkisen puolen kuristamisella juuri nyt ei saavutettaisi juuri mitään.
 

s91

Kenraali
BAN
En tiedä paljonko tätä kannattaa jauhaa, kun ollaan vaan selvästi eri mieltä asiasta.
En tiedä, olemmeko eri mieltä siitä, mikä kenenkin lomapäivien määrä pitäisi olla, vai siitä, mitä yksipuolisesta työehtojen muuttamisesta seuraisi. Edellinen on minusta mielenkiinnoton asia, vaikka siinä tosiaan mielipiteet ovat ainoa asia, joka merkitsee. Toinen kysymys taas ei ole minusta mielipiteestä kiinni, vaan siitä voi esittää rationaalisia argumentteja.

Minusta pitää silti muistaa, että työehtojen yksipuolinen heikentäminen on aivan arkipäivää esim kaikissa niissä yrityksissä ja työpaikoissa joissa käydään YT-neuvotteluja. Tulee lomautuksia, palkanalennuksia tai pahimmillaan irtisanomisia jolloin työt kaatuvat paikkansa säilyttäneille. Reaktiot jäävät yleensä johonkin seremonialliseen ulosmarssiin.
Ymmärrät varmaan, että YT-neuvotteluja käyvä firma ei ole vertailukelpoinen ainakaan niin kauan, kun Suomen valtion talous on kohtuukunnossa. Jos Suomi on jossain vaiheessa kuin Kreikka nyt, niin varmasti siinä tilanteessa yksipuoliset työehtojen heikennykset menisivät läpi.

Siis tuollaisessa YT-neuvottelufirmassa jokainen työntekijä tajuaa, että jos tässä ei kiristetä vyötä, kohta ei ole mitään työpaikkaa. Sen sijaan on hyvin epätodennäköistä, että vaikkapa kaikki koulut tai terveyskeskukset pantaisiin kiinni sen vuoksi, että ei olisi varaa maksaa työntekijöiden palkkoja.

Toiseksi, tuo on minusta väärä vertauskohta muutenkin. Sinun pitäisi osoittaa, että tuollainen olisi mahdollista yksityisellä puolella käytäessä liittotason neuvotteluja. Tässä muuten yksi syy, miksi olen myös skeptinen sen suhteen, että se vientialojen sisäinen devalvaatiokaan olisi mahdollista kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Ilmaisten ylitöiden teettäminen joko kotona tai toimistolla on toimihenkilöille arkipäivää eikä siitäkään ole valtavaa lakkoaaltoa syntynyt. Ylipäätään en ymmärrä miten julkisen puolen työntekijät eivät jaksa työvuotta viiden viikon vuosilomalla, kun se kaikille muille riittää hienosti.
Ei varmaan ole kyse mistään jaksamisesta. Varmaan jaksaisivat, jos nyt poistettaisiin kaikki historia ja asetettaisiin lomapäivien määrä viideksi viikoksi. Kyse on siitä, että jos työntekijöiltä ryhdytään poistamaan saavutettuja etuja, sitä yleensä ei oteta hyvällä, ellei touhuun ole jotain erityisen hyvää syytä (kuten se, että firma menee konkkaan muuten). Katso mitä on käynyt Kreikassa? Siellä julkisen puolen työntekijät ovat kapinoineet työehtojen heikennyksiä vastaan, vaikka koko Eurooppa tietää valtion olevan henkitoreissaan.

Mutta ehkä jätämme tämän tähän?
Eiköhän tätä tässä ole jauhettu.
 
Peace, man. Vähän kieli poskella kirjoittelen eli idealistiseen sävyyn ohuilla suodattimilla.

Ja miten julkisen puolen henkilökustannusten lasku sitä vientialaa auttaisi? En todellakaan ymmärrä tuota viimeista lausettasi. Merkittävin vaikutus vientialalla kustannuksiin on tietenkin se, että siellä lasketaan palkkoja. Se, että muillakin aloilla laskettaisiin palkkoja, voi ehkä mahdollisesti jotain auttaa, mutta suhteessa tarvittavaan palkanalennukseen, se kilpailukyvyn parantaminen onnistuu parhaiten kohdistamalla palkkojen lasku juuri vientialalle. Eikä tässä muutenkaan keskustella siitä, mikä sinua henkilönä haittaa, vaan siitä, mikä kansantalouteen vaikuttaa. Päätellen kirjoituksestasi, ettet työskentele julkisella puolella, joten siinä mielessä tuo lauseesi on varsin tökerö oman edun puffaaminen naamioituna keskusteluun kansantalouden edusta.

Siis, miksei sisäinen devalvaatio voisi tapahtua vain vientialoilla? Siellähän se kilpailukyky on menetetty. Kuten Mustaruuti on kirjoittanut, Suomen kansantalouden ongelma ei ole julkinen velkaantuminen, vaan tuottavuuden kasvun pysähtyminen. Tietenkin pitemmällä tähtäimellä tämä kasvu pitää saada käyntiin (panostusta R&D:hen, koulutusta, jne.) , mutta lyhyellä tähtäimellä on tärkeää saavuttaa viennin kilpailukyvyssä ne samat asemat, jotka muutama vuosi sitten menetettiin. Tämä siksi, että sitten tuottavuuden lähtiessä kasvuun, on niitä vientialojen firmoja, joissa sitä tuottavuutta voidaan hyödyntää. Julkisen puolen kuristamisella juuri nyt ei saavutettaisi juuri mitään
Aluksi pitää pohtia mitkä ovat "vientialojen" (henkilöstö)kustannukset. Mieti vaikka Suomessa sijaitsevaa valmistavaa teollisuutta, joka käyttää suomalaista raaka-ainetta ja suomalaista palveluntoimittajaverkostoa. Tällaisen yrityksen yhtä vientieuroa saattaa toiminan luonteesta johtuen rasittaa enemmän (täysin) suomalaisen raaka-aineketjun ja toimittajaverkoston (henkilöstö)kulut kuin yrityksen itsensä palveluksessa olevien kulut. Vientiyrityksen kulurakenteessa on siis vähän joka välissä leivottuna sisään "kotimarkkinoiden" (henkilöstö)kuluja. Olisi vähän tehotonta, jos kilpailukyvyn kehittämisen nimissä alennettaisiin vain vientiyrityksen itsensä palkkalistoilla olevien bruttopalkkoja. Suuremmassa kuvassa pitää tarkastella kaikkien suomalaisten tuotantopanosten kustannusta.

Julkisen sektorin henkilöstökustannukset kustannetaan viimekädessä yksityisen sektorin maksamilla veroilla, jotka vaikuttavat myös yksityisen sektorin nettoansioon ja ostovoimaan. Pitäisin selvänä ihan oikeudenmukaisuussyistä, että yksityisen sektorin nettoansio ja ostovoima eivät voi laskea enempää kuin julkisen sektorin henkilöstöllä. Lähtökohta on kuitenkin se, että yksityinen sektori rahoittaa julkisen sektorin olemassaolon ja vientiteollisuus pitää yllä Suomen kauppatasetta eli haalii Suomeen ne eurot, jolla julkisenkin sektorin työntekijät ostavat tuotteita ulkomailta (muutoin velkaannumme lisää ulkomaille).

Vaikka omaankin vahvan itsetunnon, on myönnettävä että en kuvittele oman vaikutusvaltani olevan sellainen että voisin tämän palstan kautta puffata omaa etuani :).

Tuota Mustaruudin tokaisua mielellään vääntäisin siihen suuntaan, että julkinen velkaantuminen on ongelma, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt eikä kasvun oraita (kasvavia veroeuroja velan maksuun) ole näkyvissä.
 

s91

Kenraali
BAN
Peace, man. Vähän kieli poskella kirjoittelen eli idealistiseen sävyyn ohuilla suodattimilla.
Jep, ja minä koitin vain tuoda kaikkien lukijoiden näkyviin sen ideologiasi, ettei se jäisi kellekään epäselväksi.

Aluksi pitää pohtia mitkä ovat "vientialojen" (henkilöstö)kustannukset. Mieti vaikka Suomessa sijaitsevaa valmistavaa teollisuutta, joka käyttää suomalaista raaka-ainetta ja suomalaista palveluntoimittajaverkostoa. Tällaisen yrityksen yhtä vientieuroa saattaa toiminan luonteesta johtuen rasittaa enemmän (täysin) suomalaisen raaka-aineketjun ja toimittajaverkoston (henkilöstö)kulut kuin yrityksen itsensä palveluksessa olevien kulut. Vientiyrityksen kulurakenteessa on siis vähän joka välissä leivottuna sisään "kotimarkkinoiden" (henkilöstö)kuluja. Olisi vähän tehotonta, jos kilpailukyvyn kehittämisen nimissä alennettaisiin vain vientiyrityksen itsensä palkkalistoilla olevien bruttopalkkoja. Suuremmassa kuvassa pitää tarkastella kaikkien suomalaisten tuotantopanosten kustannusta.
Siis, minusta tuo olisi tarvittavaan euromääräiseen laskuun nähden selvästi tehokkain tapa. Tietenkin niitä muidenkin portaiden palkkoja voidaan laskea, mutta mitä pidemmälle siellä mennään, sitä epäsuorempi sen kustannusvaikutus on vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Sanotaan, että meillä on firma, joka tekee työtä, joka myydään 90%:sti suoraan kotimarkkinoille ja 10%:a menee vientifirmojen käyttöön. Jos tuossa firmassa lasketaan palkkoja eurolla, sen viennin kilpailukykyä parantava vaikutus on 10 senttiä. En ymmärrä, miksi sinusta tämä olisi tehokkaampaa, kuin se, että laskettaisiin vientifirman työntekijöiden palkkoja, jossa siis jokainen säästetty euro parantaisi vientituotteen kilpailukykyä sillä eurolla.

Julkisen sektorin henkilöstökustannukset kustannetaan viimekädessä yksityisen sektorin maksamilla veroilla, jotka vaikuttavat myös yksityisen sektorin nettoansioon ja ostovoimaan. Pitäisin selvänä ihan oikeudenmukaisuussyistä, että yksityisen sektorin nettoansio ja ostovoima eivät voi laskea enempää kuin julkisen sektorin henkilöstöllä.
Jaa, miksi ei? Tai kysytään näin, voiko se sitten nousta? Jos voi, niin millä perusteella homma toimii vain yhteen suuntaan?

Lähtökohta on kuitenkin se, että yksityinen sektori rahoittaa julkisen sektorin olemassaolon ja vientiteollisuus pitää yllä Suomen kauppatasetta eli haalii Suomeen ne eurot, jolla julkisenkin sektorin työntekijät ostavat tuotteita ulkomailta (muutoin velkaannumme lisää ulkomaille).
Vanha virsi, joka ei pidä paikkaansa. Julkinen sektori on pääosin terveydenhoito ja koulu. Sen päälle on jotain pienempiä rippeitä, kuten vaikkapa tämän foorumin aihe, eli maanpuolustus, mutta nuo kaksi ovat suurimpia blokkeja. Terveydenhoito pitää kansan terveenä ja koulutus tuottaa korkean osaamisen työvoimaa. Minusta on täysin keinotekoista jakaa tässä työnjaossa niin, että vientifirma "rahoittaa" julkisen sektorin, kun ihan yhtä hyvin voi sanoa, että julkinen sektori tuottaa vientifirmalle työvoimaa ja pitää sen terveenä. Kyse on yhteistyöstä, jossa molempia osapuolia tarvitaan. Pohjoismaat, joissa melkein minkä tahansa mittauksen mukaan on maailman parasta asua, ovat selvästikin se malli, jossa nämä kaksi puolta on yhdistetty tehokkaimmin.

Vaikka omaankin vahvan itsetunnon, on myönnettävä että en kuvittele oman vaikutusvaltani olevan sellainen että voisin tämän palstan kautta puffata omaa etuani :).
No, sanotaan sitten niin, että levität propagandaa, jolla ei ole todellisuuspohjaa, vaan perustuu puhtaasti siihen, mikä sinusta tuntuisi parhaalta oman henkilökohtaisen hyvinvointisi suhteen.

Tuota Mustaruudin tokaisua mielellään vääntäisin siihen suuntaan, että julkinen velkaantuminen on ongelma, koska tuottavuuden kasvu on pysähtynyt eikä kasvun oraita (kasvavia veroeuroja velan maksuun) ole näkyvissä.
Julkinen velkaantuminen ei tuossa ole se ongelma, vaan tuottavuuden kasvun pysähtyminen. Ihan riippumatta siitä, jatkuuko julkinen velkaantuminen vai ei, kansantalous on ongelmissa, jos tuottavuus ei lähde kasvuun. Tuossa tilanteessa on ihan sama, onko velka julkista vai yksityistä. Kummastakin seuraa ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Borg puhuu asiaa

http://yle.fi/uutiset/borg_suomen_ongelma_ei_ole_velkaantuminen__syy_on_aivan_toinen/7917085

Suomessa vierailleen Anders Borgin mukaan Suomen talouspolitiikka ei kaipaa kiristämistä, vaan taloutta voisi hänen mielestään jopa elvyttää investoinneilla ja yritysten verohelpotuksilla. Heikko kilpailukyky on Borgin mielestä Suomen varsinainen ongelma, ja palkkamaltti olisi olennainen osatekijä maan talouden kohentumiselle.

Borg toteaa, että Suomen olisi tärkeää saada takaisin teknologia-alojen kasvuyrityksiä. Yrittäjyyttä tulisi rohkaista niin, että nuoret haluavat yrityksiä, jotka kansainvälistyvät ja kasvavat nopeasti. Verotusta tulisi muuttaa sellaiseksi, että Suomessa olisi kannattavampaa toimia yrittäjänä. Konkreettisia toimia olisivat vaikkapa investoinnit infrastruktuuriin ja yritysten verohelpotukset. Myöskään tutkimus- ja kehitystoimintaan ei ole Suomessa viime vuosina sijoitettu tarpeeksi.


 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
"Suomen hyvinvoinnin huima kasvu viimeisten 30 vuoden aikana on Borgin mukaan pohjautunut teollisuussektorin kasvuun. Vientiteollisuus on ollut niin tuottavaa ja tehokasta, että se on kannatellut palvelusektoria ja julkista sektoria.

– Työmarkkinoiden täytyy sopeutua vientiteollisuuden ehdoilla, koska näin palkkakehitys on pitkällä tähtäimellä parempaa. Jos teollisuuden annetaan kutistua, muidenkin sektorien täytyy pidättyä palkankorotuksista, sanoo Borg.

Borgin mielestä elvyttäminen kannattaa, mutta sekään ei auta pitkällä tähtäimellä, mikäli vanhentuneet rakenteet säilyvät ennallaan."

Onko tämä Borg miten arvostettu Ruotsissa?
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Professoriporukka esittää työreformia Suomen talouden nostamiseksi suoksi. Mitenkään erikoisen omaperäisiä ideat eivät ole, vähän aikaa sitten OP Kallasvuo esitti samanlaista listaa Lapin Kansan haastattelussa.

Mielestäni näistä esityksistä hyvin näkyy miten pihalla ihmisten arjesta ns. talouseliitti on. Katsokaapa nyt näitäkin:

– Lomia on lyhennettävä ("aloitettava julkiselta puolelta").

– Viikkotyöaikaa on pidennettävä.

– Ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi.
Koomista. Epäilen ettei kukaan arvon professorikööristä tunne yhtään suomalaista työmiestä tai -naista henkilökohtaisesti. Olen syvästi hämmästynyt että ekonomistit norsunluutorneissaan ilmeisesti oikeasti kuvittelevat vielä Herran vuonna 2015 että työaika korreloi suoraan työn tuottavuuteen. Omista sukulaisistani ne jotka ovat lähestymässä tai jo saavuttaneet yleistä eläkeikää (jota siis eräiden mielestä pitäisi nostaa!) ei yksikään, ei ainutkaan ihminen, ole jäämässä sinne työkuntoisena ja täyttä työpäivää tekevänä ja moni on jäänyt sairaseläkkeelle jo paljon ennen tuota rajapyykkiä yksinkertaisesti siksi ettei joko paikat tai pälli tai molemmat kestä nykyaikaista työruljanssia. Ja samaan aikaan ns. talousviisaat esittävät että työtaakkaa pitää entisestään nostaa, JA sairauspoissaoloja vähentää.

Maailman suurin lol. Luoja varjelkoon meitä talousviisailta.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Koomista. Epäilen ettei kukaan arvon professorikööristä tunne yhtään suomalaista työmiestä tai -naista henkilökohtaisesti. Olen syvästi hämmästynyt että ekonomistit norsunluutorneissaan ilmeisesti oikeasti kuvittelevat vielä Herran vuonna 2015 että työaika korreloi suoraan työn tuottavuuteen. Omista sukulaisistani ne jotka ovat lähestymässä tai jo saavuttaneet yleistä eläkeikää (jota siis eräiden mielestä pitäisi nostaa!) ei yksikään, ei ainutkaan ihminen, ole jäämässä sinne työkuntoisena ja täyttä työpäivää tekevänä ja moni on jäänyt sairaseläkkeelle jo paljon ennen tuota rajapyykkiä yksinkertaisesti siksi ettei joko paikat tai pälli tai molemmat kestä nykyaikaista työruljanssia. Ja samaan aikaan ns. talousviisaat esittävät että työtaakkaa pitää entisestään nostaa, JA sairauspoissaoloja vähentää.

Maailman suurin lol. Luoja varjelkoon meitä talousviisailta.
Samat kokemukset.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Professoriporukka esittää työreformia Suomen talouden nostamiseksi suoksi. Mitenkään erikoisen omaperäisiä ideat eivät ole, vähän aikaa sitten OP Kallasvuo esitti samanlaista listaa Lapin Kansan haastattelussa.

Mielestäni näistä esityksistä hyvin näkyy miten pihalla ihmisten arjesta ns. talouseliitti on. Katsokaapa nyt näitäkin:

Koomista. Epäilen ettei kukaan arvon professorikööristä tunne yhtään suomalaista työmiestä tai -naista henkilökohtaisesti. Olen syvästi hämmästynyt että ekonomistit norsunluutorneissaan ilmeisesti oikeasti kuvittelevat vielä Herran vuonna 2015 että työaika korreloi suoraan työn tuottavuuteen. Omista sukulaisistani ne jotka ovat lähestymässä tai jo saavuttaneet yleistä eläkeikää (jota siis eräiden mielestä pitäisi nostaa!) ei yksikään, ei ainutkaan ihminen, ole jäämässä sinne työkuntoisena ja täyttä työpäivää tekevänä ja moni on jäänyt sairaseläkkeelle jo paljon ennen tuota rajapyykkiä yksinkertaisesti siksi ettei joko paikat tai pälli tai molemmat kestä nykyaikaista työruljanssia. Ja samaan aikaan ns. talousviisaat esittävät että työtaakkaa pitää entisestään nostaa, JA sairauspoissaoloja vähentää.

Maailman suurin lol. Luoja varjelkoon meitä talousviisailta.
Olihan siellä ehdotuksissa ihan hyviäkin ajatuksia joukossa, mutta erityisesti esille nostamasi ovat tosiaan aika huvittavia.

Ongelma ei ole, etteivätkö herrat periaatteessa ymmärtäisi taloutta ja olisi mahdollisesti fiksujakin. Ongelma on, että idealismi, kaikkiin suuntiin, sokaisee järkevän ajattelun. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Liberan suunnasta tulee ilmoille kannanottoja, joissa paistaa se, että ideologia jyräsi järkevän taloustieteen heti kättelyssä.

En vähättelisi taloustiedettä sinänsä, mutta sen suurin haaste on taloustieteilijöiden itsensä arvolataumat.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Olihan siellä ehdotuksissa ihan hyviäkin ajatuksia joukossa, mutta erityisesti esille nostamasi ovat tosiaan aika huvittavia.

Ongelma ei ole, etteivätkö herrat periaatteessa ymmärtäisi taloutta ja olisi mahdollisesti fiksujakin. Ongelma on, että idealismi, kaikkiin suuntiin, sokaisee järkevän ajattelun. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Liberan suunnasta tulee ilmoille kannanottoja, joissa paistaa se, että ideologia jyräsi järkevän taloustieteen heti kättelyssä.

En vähättelisi taloustiedettä sinänsä, mutta sen suurin haaste on taloustieteilijöiden itsensä arvolataumat.
Just näin. Lisäksi, veikkaan että moni kovapalkkainen liike-elämän johtaja on työnarkomaani. Työnteko on heille sekä elanto että harrastus, heistä on mukava paiskia pitkää päivää ja pistää kaikki energia työhön kiinni. Tässä ei ole tietenkään mitään vikaa sinänsä, mutta tällaiselle henkilölle voi olla vaikea ymmärtää että suurimmalle osalle ihmisistä työ on pakkopullaa jota tehdään että saadaan leipää pöytään ja rahaa harrastuksiin. Tällaiselta ihmiseltä tulee sitten helposti ehdotuksia tyyliin "no tehkää enemmän töitä, sillähän se ratkeaa!" tajuamatta etteivät kaikki ihmiset oikeasti jaksa tehdä nykyistä enempää duunia. Työajan pidentäminen johtaisi heillä vain työtehon heikentymiseen samassa suhteessa.

Taloustieteilijöiden idealismista vielä että toisin kuin mitä usein annetaan ymmärtää, ei liike-elämä välttämättä kannata kaikkia heidän ajatuksiaan. Yksi suosikkikeppihevonen on erilaisen säätelyn purkaminen. Monissa tapauksissahan isot firmat voivat kuitenkin hyötyä uusista säännöksistä - saattavat jopa lobata sellaisten puolesta! Jos esimerkiksi kaikki kaloja vähittäismyyvät tahot pakotetaan uudella säädöksellä laittamaan kalliit kylmäkoneistetut myyntitiskit, niin isolle firmalle jolla on 50% markkinaosuus se ei ole ongelma, mutta 50 pienelle myyjälle joilla jokaisella on 1% markkinaosuus, se voikin olla mahdotonta...jolloin isolle myyjälle tiedossa voi olla muhkea markkinaosuuden kasvu kun pieniä toimijoita pakotetaan pois markkinoilta. Näin niinkuin täysin hypoteettisena esimerkkinä...
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Professoriporukka esittää työreformia Suomen talouden nostamiseksi suoksi. Mitenkään erikoisen omaperäisiä ideat eivät ole, vähän aikaa sitten OP Kallasvuo esitti samanlaista listaa Lapin Kansan haastattelussa.

Koomista. Epäilen ettei kukaan arvon professorikööristä tunne yhtään suomalaista työmiestä tai -naista henkilökohtaisesti. Olen syvästi hämmästynyt että ekonomistit norsunluutorneissaan ilmeisesti oikeasti kuvittelevat vielä Herran vuonna 2015 että työaika korreloi suoraan työn tuottavuuteen. Omista sukulaisistani ne jotka ovat lähestymässä tai jo saavuttaneet yleistä eläkeikää (jota siis eräiden mielestä pitäisi nostaa!) ei yksikään, ei ainutkaan ihminen, ole jäämässä sinne työkuntoisena ja täyttä työpäivää tekevänä ja moni on jäänyt sairaseläkkeelle jo paljon ennen tuota rajapyykkiä yksinkertaisesti siksi ettei joko paikat tai pälli tai molemmat kestä nykyaikaista työruljanssia. Ja samaan aikaan ns. talousviisaat esittävät että työtaakkaa pitää entisestään nostaa, JA sairauspoissaoloja vähentää.

Maailman suurin lol. Luoja varjelkoon meitä talousviisailta.
Tietyissä asioissa en lähtisi epäilemään heidän kompetenssiaan mutta heiltä todellakin tuntuu unohtuvat muutamia realiteetteja puhuessaan esim. työurien pidentämisestä tai työajan lisäämisestä tai muista vastaavista toimista - jopa niin pienistä asioista kuin arkipyhien siirtämisestä viikonlopuille (jotta työaika lisääntyisi). Tässä suhteessa moni talousguru elää oman alansa muodostamassa kuplassa eivätkä he välttämättä edes ymmärrä niitä realiteetteja jotka jollain toisella alalla vallitsevat, etenkin aloilla joilla yhdistyy kiire, työn kuormittavuus tuki- ja liikuntaelimiin, työn kokonaisvaltainen fyysisyys - ihmisen, jonka ainoa kokemus fyysisestä työstä on rentouttava halkojen pilkkominen tai opiskeluaikojen varastoduuni ei todellakaan voi ymmärtää sitä, että miltä tuntuu tehdä vuosikymmenestä toiseen työtä jossa yhdistyy kiire, kuormittavuus ja fyysinen raskaus - puhumattakaan muista fysiikkaa kuluttavista tekijöistä.

Sen sijaan, että kiinnitetään huomiota kokonaisvaltaiseen työurien pidentämiseen minusta luontevampi lähestymisnäkökulma olisi se, että ryhdyttäisi arvioimaan työtä myös muin mittarein ja huomioimaan se, että ihmisen fysiikalla on rajansa ja että tietyillä aloilla työ kuormittaa kehoa niin paljon, että se asettaa omat rajansa ihmisen fyysiselle ja sitä myötä myös psyykkiselle jaksamiselle. Olen työskennellyt alalla joka oli kuormittavaa ja työskentelen nyt ja kyllä minä voin todeta jo silmämääräisten havaintojen perusteella sen, että huomattavan usea jää joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai jaksaa juuri ja juuri eläkeikään saakka tai - jos mahdollista - ryhtyy tekemään lyhennettyä työaikaa (mikä tietenkin näkyy sitten palkkapussissa entistäkin pienempänä palkkana ja sitä myöten sitten myös eläkkeessä).

Tietyssä mielessä on "harhaista" vedota ihmisten pidentyneeseen keskimääräiseen elinikään, koska kyseinen lukema ei kuitenkaan kerro kaikkea. Sen perusteella voidaan tietenkin sanoa, että eläkkeellä olo aika pitenee (keskimääräisesti siis) mutta jo nyt on havaittavissa se kehityssuunta, että fyysisesti ikänsä raskasta työtä tehneen laadukas elämä ei pitene läheskään samassa suhteessa vaan eläkkeellä entistä useampi on entistäkin sairaampana ja raihnaisempana. Ja toisaalta fyysisesti raskailla matalapalkka-aloilla työskentelevien keskimääräinen eliniän odotekin on vuosia lyhyempi mitä "valkokaulustyöntekijöillä" - tätä seikkaa tuskin halutaan huomioida millään muotoa työurien pidentämistä haikailevissa suunnitelmissa.

Ja jos/kun tässä paketissa ryhdytään miettimään työturvallisuusseikkoja niin väkisinkin tulee mieleen se, että kuka sitten korvaa tapaturmia joita tapahtuu välillisesti tällaisen päätöksen seurauksena. Ikä yksin tuo omia muutoksia kehoon ja sen toiminnot hidastuvat mutta mitä seuraa sitten siitä, että kun tähän yhtälöön lisätään esim. lisääntyvät tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja muut iän mukanaan tuomat sairaudet - voidaanko olettaa, että 68-vuotias varastomies jaksaa saman mitä kolmikymppinen ja jos/kun ei jaksa niin riittääkö sitten ymmärrystä siihen?

vlad.
 
Laitetaan tämä nyt tännekin, kun olen tätä erinomaista blogia - yksi Suomen parhaista talousblogeista - muuallakin markkinoinut:

https://tyhmyri.wordpress.com

Tosin nykyinen talouskeskustelu on niin harhaista, että on ihan toivotonta edes aloittaa empiiristä keskustelua. Sanottakoon, että Tyhmyri tosin on oikeistolainen monetaristi, ja minä keynesiläinen, mutta silti kummallakin on rationaalinen lähestymistapa, mikä etenkin Euroopassa ja Suomessa on järkyttävässä vähemmistössä.

Btw, rahat eivät ole loppu, Suomen ja Euroopan talousongelmat eivät johdu julkisen talouden alijäämästä ja meidän pitäisi tehdä velkarahalla merkittäviä julkisia infrastruktuuri-investointeja (Suomen tapauksessa liikenneverkko, satamien kunnostus, puolustusteollisuuden suurinvestoinnit). Ja, kyllä, syömävelkaa on tyhmä ottaa ja rakenteellinen alijäämä on eliminoitava, mutta sillä ei ole mitään tekemistä nykyisen kysyntätaantuman suhteen. Ja, kyllä, euro (ja Saksan euroalueelle tuhoisa deflatorinen talouspolitiikka) on valtaisa riippakivi Suomen taloudelle.
 
Taloustieteilijöiden idealismista vielä että toisin kuin mitä usein annetaan ymmärtää, ei liike-elämä välttämättä kannata kaikkia heidän ajatuksiaan. Yksi suosikkikeppihevonen on erilaisen säätelyn purkaminen. Monissa tapauksissahan isot firmat voivat kuitenkin hyötyä uusista säännöksistä - saattavat jopa lobata sellaisten puolesta! Jos esimerkiksi kaikki kaloja vähittäismyyvät tahot pakotetaan uudella säädöksellä laittamaan kalliit kylmäkoneistetut myyntitiskit, niin isolle firmalle jolla on 50% markkinaosuus se ei ole ongelma, mutta 50 pienelle myyjälle joilla jokaisella on 1% markkinaosuus, se voikin olla mahdotonta...jolloin isolle myyjälle tiedossa voi olla muhkea markkinaosuuden kasvu kun pieniä toimijoita pakotetaan pois markkinoilta. Näin niinkuin täysin hypoteettisena esimerkkinä...
Juuri näin, pro-business ei todellakaan = pro-market. Esimerkiksi valtion maksamaa innovaatiotukea voi saada vain markkinoille jo etabloitunut toimija jolla on sekä aikaa, tietotaitoa että resursseja hakea kyseistä tukea. Saamallaan tuella se voi estää uutta startuppia pääsemästä markkinoille.

Korporaatioiden Suomessa on kilpailuesteiden purkaminen jotenkin niin ysäriä. Sen sijaan pitäisi saada valtiolta suoraa tukea, verohelpotuksia, tai ainakin tie ja rautatie pitäisi perille rakentaa.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Uusia tuulia vai?

Nyt sen sanoo ministeriö: EKP ja euro ovat kriisin syypäitä


ANALYYSI

Eurokriisi ei ole Kreikan tai muiden kriisimaiden syytä, vaan syypäitä ovat euro, EKP ja komissio. Tällainen tulkinta ei ole yhtä yllättävä kuin sen esittäjä: ei radikaali Syriza-puolue Kreikasta vaan valtiovarainministeriön ylin virkamies Suomesta.
6.5.2015 06:02 http://www.taloussanomat.fi/jan-hur...ekp-ja-euro-ovat-kriisin-syypaita/20155713/12
Jan Hurri
Kommentteja 116 kpl






artikkelin eurokriisin syistä.

Kirjoituksen sisältö ei ole kuitenkaan yhtä yllättävä kuin sen kirjoittaja.

Lue myös nämä:
Virallista "eurototuutta" haastavien tulkintojensa ja keskeisten johtopäätöstensä puolesta kirjoitus voisi melkein olla Kreikan radikaalin valtiovarainministerin Gianis Varoufakisin kynästä, mutta ei ole.

Sen sijaan teksti on Suomen valtiovarainministeriön ylimmän virkamiehen Martti Hetemäen kynästä. Hän on ministeriön kansliapäällikkönä työskentelevä valtiosihteeri ja valtiotieteiden tohtori.

Kirjoituksessaan Eurokriisin syyt ja euroalueen tulevaisuusHetemäki "tunnustaa" varsin suorasanaisesti sellaisia eurokriisiin johtaneita ja sitä kärjistäneitä perimmäisiä syitä, joista europäättäjät ovat mieluiten vaienneet.

Tekstin viestiä pelkistäen Hetemäki antaa Kreikalle ja muille kriisimaille "synninpäästön" ja kääntää syyttävän katseen vastakkaiseen suuntaan: kriisimaat ovat onnettomien olosuhteiden uhreja ja kriisille otolliset olot ovat euron ja euroa paimentavan euroalueen keskuspankin EKP:n syytä.

Kriisin kärjistyminenkään ei ollut kriisimaiden syytä, vaan se johtui Hetemäen mukaan keskeisiltä osin Euroopan unionin (EU) komission onnettoman talousohjauksen kohtalokkaista virheistä. Samat virheet ovat sittemmin pitkittäneet kriisiä.

Hetemäen "kapinakirjoitus" on selvä irtiotto europäättäjien virallisista tulkinnoista, joiden mukaan Kreikka ja muut kriisimaat ajautuivat kriisiin oman talouspoliittisen vastuuttomuutensa takia.

Kirjoitus on johdonmukaista jatkoa ja samaa maata kuin VM:n aiemmin julkaisema laaja EMU-raportti Vakaampi talous- ja rahaliitto. Yhdessä ne ovat kuin käsikirjoitus Suomen europolitiikan U-käännökseen.

Kriisien piti kehittää EU:ta
EU:n talous- ja rahaliiton (EMUn) ja yhteisvaluutta euron niin sanotut valuviat olivat kriittisten taloustieteilijöiden tiedossa siitä lähtien, kun europäättäjät ryhtyivät 20 vuotta sitten perustamaan rahaliittoa ja euroa.

Euroalueen likimain vääjäämätön ajautuminen pahenevien tasapainohäiriöiden kautta vakavaan talous- ja rahoituskriisiin oli "ulkopuolisten" kriitikoiden lisäksi varsin tarkoin myös EU:n sisäpiirin ja rahaliiton rakentajien tiedossa.

Rahaliiton varhaiset valmisteluasiakirjat löytyvät edelleen komission verkkosivujen arkistoista, ja niiden sanoma on varsin selkeä.

Yhteinen raha näytti sinänsä tehokkaalta keinolta edistää EU:n yhdentymistä, mutta sitä ennen pitäisi keskittää talouspolitiikan päätösvaltaa ja luoda maiden välisiä tasapainohäiriöitä tasoittavia tulonjakokeinoja. Raportit varoittivat, että pelkän rahan ja rahapolitiikan yhdistäminen ilman talouspolitiikan keskittämistä olisi vaarallinen uhkayritys.

Varoituksista huolimatta rahaliiton rakentajat ummistivat silmänsä euron riskeiltä. He luottivat EU:n isäksi kutsutun Jean Monnet'n neuvoon, jonka mukaan Euroopan eripuraisten kansojen yhdistäminen on mahdollista vain kriisien ja kulloinkin "välttämättömien" kriisitoimien avulla.

VM:n Hetemäki ei sentään väitä eurokriisiä varta vasten tahallaan aiheutetuksi. Mutta kyllä hänkin vahvistaa kirjoituksensa keskeisillä johtopäätöksillä, että euron valuviat ovat totta ja eurokriisin synnyttäneet olosuhteet ovat keskeisiltä osin euron valuvikojen, eurojärjestelmän ja EKP:n syytä.

EKP voimisti euron vikoja
Hetemäki haastaa yleisen ja europäättäjienkin suosiman tulkinnan, jonka mukaan eurokriisi olisi yksin tai edes suurimmaksi osaksi kriisiin ajautuneiden maiden ja niiden kansalaisten omaa syytä.

Tämän tulkinnan mukaan oli kunkin kansakunnan oma asia joko velkaantua tai jättää velkaantumatta liikaa, kun euro ja korkojen voimakas lasku toivat kaikkien eurokansojen ulottuville yhtäläiset houkutukset ja keinot velkajuhliin.

Hetemäki ei mene tällaiseen halpaan, sillä hän tietää, ettei moinen päättely perustu talouden tosiasioihin. Hän tietää esimerkiksi sen, että ylivelkaantumiseen ei syntynyt yhtä vahvoja houkuttimia ja suoranaista painetta missään muualla kuin juuri kriisiin ajautuneissa euroalueen reunamaissa.

Euroajan alussa juuri reunamaiden korot laskivat eniten, ja niiden talous ampaisi kovimpaan kasvuun. Kansalliseen talouskasvuun ja inflaatiovauhtiin suhteutettu korkotaso laski monin paikoin voimakkaasti negatiiviseksi, ja pääoman virta hitaamman kasvun ydinmaista, kuten Saksasta, paisutti helpon lainarahan tarjonnan vastustamattoman suureksi.

Hetemäki kertoo, miksi juuri reunamaiden korot laskivat eniten, ja miksi raju ylivelkaantuminen vei juuri reunamaat kriisiin – ja mitkä olivat eurokriisin keskeiset syyt:

1) Euro poisti euromaiden väliltä valuuttakurssiriskin, mikä poisti yhden luontaisen pidäkkeen maasta toiseen virtaavien pääomien liikkeiltä.

2) EKP alkoi euroajan alusta asti tarjota keskuspankkirahoitusta kaikille euroalueen pankeille hyvin laajaa vakuusmateriaalia vastaan samoilla ehdoilla, pankin luottokelpoisuudesta riippumatta.

3) Kaikkien eurovaltioiden velkakirjat kelpasivat euroajan alusta asti EKP:n keskuspankkirahoituksen vakuudeksi täydestä arvostaan kunkin valtion todellisesta talouskunnosta ja luottokelpoisuudesta riippumatta. Valtioiden velkakirjoista tuli virallisesti riskittömiä.

Tällaisten valintojen vaikutus oli Hetemäen mukaan selvä: niiden jälkeen pankkien varainhankinta halpeni kunkin pankin kunnosta riippumatta, ja seuraavaksi laskivat valtioiden, yritysten ja kotitalouksien lainakorot luottoriskeistä riippumatta. Tämä taas kiihdytti reunamaiden pääoman tuontia, velkaantumista ja varallisuusarvojen nousua.

Uusien velkaeurojen mahdollisimman laaja leviäminen euroalueen joka kolkkaan oli EKP:lle tärkeämpi tavoite kuin luottoriskien vahtiminen. Näin euroalueen sisälle ja erityisesti sen heikoimpiin osiin syntyi velkakupla vailla vertaa. Ja näin syntyi eurokriisi.

Ilman euroa ei olisi eurokriisiä
Korkojen jyrkästä laskusta ja rajusta velkaantumisesta olisi kenties selvitty nyt koettua eurokriisiä pienemmin vaurioin, jos kriisimaat olisivat ajoissa ryhtyneet hillitsemään velkajuhlia talouspolitiikan keinoin.

Hetemäellä on selitys siihenkin, miksi näin ei käynyt ja miksi tämäkään ei ollut kriisimaiden syytä. Hänen mukaansa talouspolitiikan vauhtisokeus oli komission syytä.

Komission talousohjauksen olisi pitänyt olla niin sanotusti vastasyklistä ja osaltaan hillitä talouden kiihtymistä ylikierroksille, mutta Hetemäen mukaan se on päinvastoin osoittautunut myötäsykliseksi ja jyrkentänyt suhdannevaihtelua.

Komission talouspolitiikan ohjausvirheet toisin sanoen ensin kiihdyttivät nousukauden ylikierroksia ja velkakuplan paisumista. Kriisin aikana samanlaiset mutta vastakkaiset ohjausvirheet ovat voimistaneet talouden äkkijarrutusta ja jyrkentäneet vaikeuksia.

Mutta sen Hetemäki jättää avoimeksi, miksi ylivelkaantuminen ja talouspolitiikan virheet aiheuttivat juuri eurokriisin, vaikka samanlaisia virheitä on tehty muuallakin kuin euroalueella.

Vastaus löytyy VM:n EMU-raportista, joka vääntää selityksen rautalangasta:

"Valtio, jonka oma keskuspankki valvoo kansallista rahaa, voi periaatteessa aina kattaa kansallisen valuutan määräiset velkansa ja turvata pankkiensa maksuvalmiuden. Yksittäinen euromaa ei sen sijaan kontrolloi euron liikkeeseen laskua, eikä sen kyky hoitaa kaikissa olosuhteissa euromääräinen velkansa ole siten turvattu."

Suomeksi sanottuna euromaat ovat euron ja EKP:n – ja niiden virheiden – armoilla.

Jos ja kun talouspolitiikan päättäjät päätyvät samoihin johtopäätöksiin kuin VM:n virkakunta ylintä virkamiestä myöten, voi kriisin kustannuksillekin tarkentua uusi osoite: euroalueella se on EKP ja Suomessa se on Suomen Pankki.
 
Jos meillä on valtiovarainministeriössä tälläistä asiantuntemusta niin miksi Suomen tilanne on se mikä se on. Olettaisin, arvauksella, että Suomen puoluepoliittisin perustein valittu valtiovarainministeri ei kuuntele valtiovarainministeriön virkamiehiä. Valtiovarainministerillä on tässä kovakorvaisuudessa taustatukena Suomen hallitus ja eduskunta, jotka ovat puoluepoliittisia elimiä joissa istuu melkolailla alhaisella koulutustasolla varustettuja ihmisiä, joiden kyvyillä ei ole pystytty hankkimaan korkeampaa koulutusta, koska sellainen edellyttää ihan oikeasti älykkyyttä, ja sitten siis ymmärrys ei välttämättä kata vallitsevan politiikan tulevaisuuden riskejä. Toisaalta, jos ymmärrys kattaa niin silloin kyseessä onkin täysin harkittu lyhyen tähtäimen rusinoiden kerääminen pullasta hyvin tietoisena, että tästä seuraa tulevaisuudessa valtiollinen konkurssi.

Suomessa on jokin perustavanlaatuinen ongelma tässä, että on havaittavissa ilmeistä motivoitumisen puutetta siinä, kun pitäisi tehdä hyvää työtä ja laadukasta jälkeä. Mistä tämä johtuu. Johtuuko se siitä, että Suomi on ehkä liiankin sosialistinen yhteiskunta. Sosialismihan on luonteeltaan sellaista, että se rankaisee yrittämisestä ja ahkeruudesta ja palkitsee laiskuudesta. Nuoret ovat yritteliäitä, mutta sitten he havaitsevat, että jumaliste niskassa istuu niin raskas koneisto, että se vie työnteosta kannattavuuden ja sitten he laittavat hanskat naulaan ja alkavat loisia itsekin odotellen koska järjestelmä romahtaa ja poliitikot tulevat järkiinsä ja alkavat taas kunnioittaa ja palkita ahkeruudesta niitä yritteliäitä.

Suomessa on meneillään pitkä ja hidas valtataistelu sosialismin ja liberalismin välillä. Sosialistit ja liberaalit ovat kumpikin liian ääripäissä, pitäisi löytää toimiva välimuoto, joka ei ole liian sosialistinen, eikä myöskään liian liberaali. Liberalismilla tarkoitan tässä, että kaikki ovat omillaan ja kenenkään ei tarvitse auttaa ketään. Liberaalit sanovat tätä vapaudeksi, joka on siis niin äärimmäistä, että velvoitteita yhteiskuntaa kohtaan ei ole.

Ajamalla systeemi harkitusti huonolla poliittisella päätöksellä kriisiin opetamme monille henkilöille, että heidän politiikkansa ei toimi. Esimerkiksi kommunismilta on kadonnut systeeminä uskottavuus, kun me kaikki näimme, että kommunismi ei toimi. Kommunistit ovat roistoja, jotka yrittää oikeuttaa ryöstön sanomalla sitä aatteeksi. Asia on käsitelty ja voimme unohtaa kommunismin ja siirtyä tekemään seuraavaa virhettä malliksi muille.

Vikaa on kyllä Kreikassakin. Korruptio ja kleptokratia on nimittäin täysin harkittua omaa valtiota perikatoon ajavaa politiikkaa. Kreikka on se ääripää minne politiikka johtaa mikäli politiikka aiheuttaa laajan moraalikadon systeemissä.

http://thl32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/100977/005kangas.pdf?sequence=1

Alkuperäisessä sadussa heinäsirkalle käy kehnosti, mutta muunnelmassa heinäsirkka pääsee soittotaitojensa avulla mehiläispesään asumaan koko talven ajaksi. Mehiläiset pörisee koko talven ja pörinähän on mukavaa, kun heinäsirkka soittaa svengaavaa musiikkia. Heinäsirkka kutsui kaveritkin ja perusti pelimannibändin.

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/04/muurahainen-ja-heinasirkka.html

Se on niin, että ensin virkamiehet sanovat miten tässä käy, ja poliitikot eivät usko. Mutta asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, kuten huomaamme linkissä olevasta muunnelmasta sadusta muurahainen ja heinäsirkka. Pyhiä asioita ei vain ole, kaikki pyhätkin asiat pitää tarkastella kriittisesti. Sadun heinäsirkka oli sentään viihdyttäjä, joka pääsi viihdyttämään mehiläisiä soittitaidoillaan ja sai tästä hunajaa jolla selvisi koko talven. Heinäsirkka oli fiksu ja ei kateuttaan tuhonnut muurahaisia vaan heinäsirkka vain jatkoi soitellen matkaa ja muutti asumaan mehiläispesään. Jonne heinäsirkka mahtuikin paremmin kuin muurahaispesään, jossa on sangen pienet tunnelitkin.

Se on väärin, jos tulon hankkijalla on tulontasaamisen jälkeen saman verran rahaa kuin sellaisilla, jotka eivät ole tehneet mitään. Sellaiset, jotka eivät ole tehneet mitään niin heille annetaan vähin mahdollinen, jolla he voivat selvitä. Jos tulon alkuperäisen hankkijan kaikki tulot viedään sellaisten hyväksi, jotka eivät ole tehneet mitään tulon hankkija siirtää tulonsa toiseen valtioon, jossa hän saa pitää suuremman osan tuloistaan. Siinä käy niin, että tulon hankkijat siirtyvät tähän valtioon, joka siis vaurastuu suuresti koska sen väestö koostuu tulon hankkijoista.

Ne valtiot, joiden väestö koostuu sellaisista, jotka eivät tee mitään tuloja hankkiakseen joutuvat perikatoon. Kun perikato häämöttää alkavat nämä, jotka eivät tee mitään, takoa aseita ryöstääkseen valtion, jossa asuvat tulon hankkijat. Jos tulon hankkijat eivät ole varustaneet itselleen armeijaa ovat tulon hankkijat pulassa. Jos toisaalta tulon hankkijat ovat käyttäneet tulojaan armeijan varustamiseen on heillä vaurautensa ansiosta iso armeija, joka pystyy valtaamaan luonnonvarat sillä alueella, jossa asuu niitä, jotka eivät ole tehneet mitään tuloja hankkiakseen. Tuloja hankkimattomien asema siis pahenee edelleen heidän menettäessään luonnonvaransa.

Toimimattomiin ratkaisuihin perustuvia sivilisaatioita on siksi, että niitä johtaa lyhyellä tähtäimellä toimivat roistot, joille on yhdentekevää toimiiko se ratkaisu, pääasia on ryöstellä itselle juuri tällä hetkellä kaikki mikä irtoaa.

Sivilisaatioiden evoluutio niistää vähitellen toimimattomiin ratkaisuihin perustuvat sivilisaatiot. Toimivaan ratkaisuun perustuva sivilisaatio pystyy laajentamaan toimimattoman sivilisaation alueelle sillä hetkellä, kun toimimattomaan ratkaisuun perustuva sivilisaatio romahtaa. Jos toimimattomaan ratkaisuun perustuvasta sivilisaatiosta tällöin jää johonkin nurkkaan pieni pala alkaa se kiukutella toimivaan ratkaisuun perustuvalle sivilisaatiolle alueidensa ottamisesta. Toimivaan ratkaisuun perustuva sivilisaatio odottaa kärsivällisesti milloin toimimattomaan ratkaisuun perustuvasta sivilisaatiosta romahtaa jäljelle jäänyt pala.
 
Viimeksi muokattu:

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
Tuohan oli mielenkiintoista! Luin Hurrin artikkelin, mutta pitää vielä tutustua Hetemäen raporttiin.

Olen samaa mieltä, että ongelmat ovat 1) Euro 2) EKP oli, mutta nyt on paljon asioita rukattu parempaan suuntaan Draghin aikana 3) Komissio (Olli Rehn sai aikaan satojen miljardien vahingot).

Olen eurooppa-myönteinen, mutta älyllistä rehellisyyttä on myöntää, että Euro ei toimi. Surullista on se, että se tiedettiin taloustieteilijöiden (ja EU-virkamiestenkin) keskuudessa jo etukäteen mutta silti hankkeeseen ryhdyttiin. Ajateltiin, että korjataan ongelmat sitten kun niitä tulee.

Jos meillä on valtiovarainministeriössä tälläistä asiantuntemusta niin miksi Suomen tilanne on se mikä se on. Olettaisin, arvauksella, että Suomen puoluepoliittisin perustein valittu valtiovarainministeri ei kuuntele valtiovarainministeriön virkamiehiä. Valtiovarainministerillä on tässä kovakorvaisuudessa taustatukena Suomen hallitus ja eduskunta, jotka ovat puoluepoliittisia elimiä joissa istuu melkolailla alhaisella koulutustasolla varustettuja ihmisiä, joiden kyvyillä ei ole pystytty hankkimaan korkeampaa koulutusta, koska sellainen edellyttää ihan oikeasti älykkyyttä, ja sitten siis ymmärrys ei välttämättä kata vallitsevan politiikan tulevaisuuden riskejä. Toisaalta, jos ymmärrys kattaa niin silloin kyseessä onkin täysin harkittu lyhyen tähtäimen rusinoiden kerääminen pullasta hyvin tietoisena, että tästä seuraa tulevaisuudessa valtiollinen konkurssi.
Satun tuntemaan yhden VM:n virkamiehen. Erittäin fiksu ja tunnollinen kaveri. Mutta, kun ennen finanssikriisiä kysyin, että miten Suomi on varautunut, ei hän nähnyt mitään kriisiä. Eurokriisin aikana ei taas sitten ymmärtänyt miksi sisäinen devalvaatio on tuhoisa.

Asiaan varmasti vaikuttaa vahvasti se, että on aika hurjaa ruveta pohtimaan, että entä jos kaikki johtuukin Eurosta.

Ehkä, mutta en näe miksi meidän pitäisi syytää lisää rahaa Kreikkaan, kun ne kuitenkin päätyy pankkien pystyssä pitämiseen.
Niin, Saksan pankit on vissiin pelastettu. Nyt yritetään pelastaa Kreikan pankkeja.

Se on aika ironista, että oikeastaan älyllisimmin eurokriisistä ovat puolueista puhuneet perussuomalaiset ja vasemmistoliitto, vaikka muuten yleensä ovatkin asioista eniten pihalla o_O

Valtionvarainministeriön viimeaikaiset pohdinnat ovat olleen erittäin mielenkiintoisia. Saapa nähdä, mitä on uuden hallituksen euro-politiikka.
 
Top