Taloustieteellinen keskustelu

Kun puhutaan työpaikkojen luomisesta ja yrityksistä, esiin nostetaan hyvin usein suuryritykset, ne sitä ja tätä. Ja osittain ollaan oikeassa. Todellisuutta on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista työllistyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Valtio voisi aivan hyvin suosia lainsäädännössä näitä yrityksiä ja esim. julkishallinnon kilpailutukset laatia niin, että ne suosivat PKS-yrityksiä. Jos kilpailutukset pilkotaan tarpeeksi pieneksi, niihin voi ottaa osaan myös pini kotimainen yritys. Samoin määrittämällä voittajien määrän estetään suuryritysten kilpailu markkinaosuuksista. PKS-yrittäjä ei muuta ulkomaille ihan helposti ja maksaa veronsa todennäköisemmin kuin iso korporaatio, jolla on keinonsa väistellä.

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä(y)!
 
Juuri näin... Jokainen maa toimii omien lähtökohtiensa ja resurssiensa puitteissa. Norjalla on öljyvaransa joilla se kykenee turvaamaan yhteiskuntansa hyvinvointia..Ruotsi on jo historillisten lähtökohtiensa perusteella vauraampi yhteiskunta kuin Suomi. Mutta oikealla tavalla toimien meillä on edelleenkin mahdollisuus pysyä kohtuullisen hyvinvoinnin tasolla. Julkishallinnon menot pitään saada kontrolliin. Emme voi enää jatkaa samanlaista velanvarassa elämistä kuin viimeiset kymmenen vuotta on tehty.
Toki Norjallekin tulee vastaan tilanne, että täytyy miettiä öljyn rinnalle jotain muuta. Mitä enemmän liikenteeseen saadaan sähkö menopelejä niin sitä vähemmän öljyllä on merkitystä ja sen huonomman hinnan siitä saa. Sama koskee myös lähi-itää jonka kohtalo tulee olemaankin tulevaisuudessa mielenkiintoinen. Ennustan sekasortoa. Suomi on vähän sellaisessa noidankehässä näiden verojen, maksujen ja hintojen kanssa. Samoin palkkojen. Palkat ovat pienet ja joustamattomat. Pienet liian monella, että niistä maksettaisiin isoja veroja ja eläkemaksuja. Toisin sanoen liian harva on nettomaksaja. Joustamattomat siten, että palkojen tasoja ei mm. julkisella puolella kyetä oikeastaan muuttamaan. Julkisella puolella palkkojen taso on liian korkea, samoin kuin työntekijä määrä. Talous ei tule pitkällä juoksulla kestämään sitä. Julkisen puolen palkoista maksetaan kyllä veroa mutta se brutto palkka on ensin verotettu tai muutoin otettu yksityiseltä puolelta. Tavalla tai toisella. Julkinen puoli ei itsessään oikeastaan myy tai tuota mitään myytävää. Toki monessa mielessä taas tuottaa esim. terveyttä sekä palveluja. Ne täytyisi kuitenkin kyetä tuottamaan halvemmalla ja parempi laatuisina.

Julkisella puolella ei ole ehkä samanlaista pakkoa kehittyä ja muuttua kuin yksityisellä puolella joka joutuu kilpailemaan tänä päivänä (poislukien päivittäistavara kauppa ja energiansiirto) globaaleilla markkinoilla.

Suomessa ihmistä verotetaan monta kertaa ja loppujen lopuksi käteen jäävä raha on todella vähäinen. Töpselistä tulevasta sähkösta maksetaan ensin tulovero ja tellit ja lellit kun hommataan rahaa ostaa sitä sähköä. Kun se raha on taskussa ja ostetaan sähkö niin maksetaan siitä vielä alv ja sähkövero. siis kaksi veroa samasta tuotteesta. Nyt tulevaisuudessa autoilussa siirrytään (kokoomuksen tahto) siihen, että autoveropoistuisi ja 30 000€ auton hinta tipahtaisi sen pari tonnia. Koska valtio ei voi tehdä "tappiota" niin tuo negatiivinen summa siirretään muuhun verotukseen. Senkin kokoomus jo kertoi eli autoilua täytyy verottaa enemmän. Suomessa 2,9 miljoonaa autoa on arvoltaan alle 4000 euroa ja varmaankin vanhoja ja saastuttavia. Kun verotusta siirretään hankkimisesta käyttöön niin arvatkaapa keihin se osuu? Pieni tuloisiin joilla ei ole varaa hankkia sitä 40000 sähkö tai kaasuautoa.
 
Ministeri Lintilä: Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö avain innovaatiopolitiikan uudistamisessa
Työ- ja elinkeinoministeriö 9.1.2019 10.01
Tiedote

Suomi on menettänyt kansainvälistä kilpailukykyään viime vuosien kehityksen seurauksena. Teknologia- ja innovaatiorahoitusta on leikattu voimakkaasti ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on heikentynyt. Tämä käy ilmi selvityshenkilön, professori Erkki Ormalan raportista Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun turvaaminen 2020-luvulla.

– Raportin viesti on selkeä. Jotta voimme pysyä kehityksen eturivissä, Suomen asemaa houkuttelevana tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sijoittumispaikkana on vahvistettava. On huolestuttavaa, että yritystemme t&k&i-toimintaa on trendinomaisesti siirtynyt ulkomaille, toteaa elinkeinoministeri Mika Lintilä.

Suomen vahvuutena on perinteisesti ollut yksityisen ja julkisen sektorin luottamuksellinen yhteistyö (public-private partnership). Tämä on viime vuosina alkanut rapautua, todetaan Ormalan raportissa. Ministeri Lintilän mukaan innovaatiopolitiikan uudistamisen ytimenä tuleekin olla yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön vahvistaminen.

– Yritykset eivät yksinään kykene viemään läpi systeemisiä innovaatioita ilman viranomaisten myötävaikutusta. Ne pyrkivät sijoittumaan sinne, missä yhteistyöverkostot, asenneilmapiiri ja innovaatiojärjestelmän tuki ovat suotuisimmat. Suotuisan toimintaympäristön ja innovaatioita suosivan lainsäädännön järjestäminen on julkisen sektorin tehtävä, ministeri linjaa.

– Rahoitusta on tärkeää suunnata juuri tällaiseen yhteistyöhön, ministeri Lintilä jatkaa.

Hallitus teki viime syksynä päätöksiä, joiden tavoitteena on katkaista tutkimus- ja innovaatiorahoituksen laskukierre. Pääministerin johdolla toimiva tutkimus- ja innovaationeuvosto on asettanut tavoitteeksi nostaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan investoinnit 4 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä.

– Mielestäni keskeistä on antaa yrityksille vahva viesti ennakoitavasta kehityksestä, jonka varaan voidaan rakentaa, Lintilä sanoo.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä kutsui kesäkuussa 2018 Aalto yliopiston professori Erkki Ormalan arvioimaan valtion toimien riittävyyttä ja relevanssia soveltavan tutkimuksen voimavarojen osalta sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n roolia elinkeinoelämää palvelevan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kannalta. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa perusteltuja ehdotuksia valtion toimista, joilla nostetaan innovaatiopanostukset kasvu-uralle.

Raportti: Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun turvaaminen 2020-luvulla
 
Julkishallinto kuluttaa enemmän kuin kansalta saadaan kerättyä veroja. Tässä on se oravanpyörä johon meidän pitäisi löytää ratkaisu.. Jos Sipilä ei olisi kutsunut meille kymmeniä tuhansia elätettäviä ja/tai rajoilla oltaisiin oltu jämäkämpiä niin olisimme jo oikein hyvällä polulla parempaan suuntaan..

Kansalaisilta löytyy tähän tilanteeseen hyvä sananlasku: "Suomalainen yhteiskunta on kuin Huittisten hullu mies, joka syö enemmän kuin tienaa.."

Julkisen sektorin työntekijöistä kolmannes eläköityy vuosikymmenen kuluessa – Pohjois- ja Itä-Suomessa poistuma suurinta

https://www.ksml.fi/talous/Julkisen-sektorin-ty%C3%B6ntekij%C3%B6ist%C3%A4-kolmannes-el%C3%A4k%C3%B6ityy-vuosikymmenen-kuluessa-%E2%80%93-Pohjois-ja-It%C3%A4-Suomessa-poistuma-suurinta/1308548
 
Kun puhutaan työpaikkojen luomisesta ja yrityksistä, esiin nostetaan hyvin usein suuryritykset, ne sitä ja tätä. Ja osittain ollaan oikeassa. Todellisuutta on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista työllistyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Valtio voisi aivan hyvin suosia lainsäädännössä näitä yrityksiä ja esim. julkishallinnon kilpailutukset laatia niin, että ne suosivat PKS-yrityksiä. Jos kilpailutukset pilkotaan tarpeeksi pieneksi, niihin voi ottaa osaan myös pini kotimainen yritys. Samoin määrittämällä voittajien määrän estetään suuryritysten kilpailu markkinaosuuksista. PKS-yrittäjä ei muuta ulkomaille ihan helposti ja maksaa veronsa todennäköisemmin kuin iso korporaatio, jolla on keinonsa väistellä.

Isot yritykset tekevät parhaansa jotta voisivat maksaa veroja ulkomaille liian suoraan kommentti. Tämä on taivaan tosi.
 
Samaa mieltä työllistämisestä, mutta eikös kilpailutusten (pää)tarkoituksena ole, ettei suosita ketään vaan että saadaan hankittua paras/kustannustehokkain/optimaalisin juttu siihen, mikä on hankinnan kohteena? Eikä niin että tilataan siltä rotary-klubin kaverilta tai samassa golfseurassa olevalta yrittäjältä.
Kyllä se on nimenomaan kilpailutuksen tarkoitus.
Kilpailutusta voidaan ja ohjataankin mitä erilaisimilla säännöillä. Jos siis katsotaan, etteivät suuryritykset ole hyväksi kansantaloudelle, tai hyvinvoinnille ei vaihtoehto ole kaikkien yritysten kurittaminen.
Isojen hankintojen kohdalla ongelma on, että jos kilpailutetaan koko maakunnan tienhoito keraalla köntissä, ei maastalöydy montaa osanottajaa moiseen kisaan. Jos hankinta pilkotaan myös pienet voivat osallistua ja kilpailu lisääntyy joka taas yleensä on hyvästä tuolle laadulle ja kustannustehokkuudelle. Lisäksi kun palveluntuottaiaon useita, voidaankaatuneet,tai velvoitteensa rikkoneita vaihtaa helposti, ottajia urakoille kun löytyy.
"Iso voi tarjota pieneen, mutta pieni ei voi tarjota isoon" periaate ei siis ole mikään onni ja sen periaatteen torjunta ei suosi ketään.
 
Sijoittaminen on ihan ok asia. Ei siinä mitään. Mutta sen verokohtelu suhteessa työn verotukseen on järjetön. Varsinkin kun sijoitustuottoja pystyy peittämään paljon helpommin kuin työtuloja. Ja mitä tulee tuohon yli 50% verotukseen. Sinä teet klassisen virhelaskelman ja lasket pääomaveron ja yritysveron yhteen. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Yritysvero on käytännössä hinta siitä, että sijoittaja ei kanna riskiä sijoituksestaan omalla omaisuudellaan (osakeyhtiö on siis verovelvollinen oikeushenkilö). Muista myös, että minä en sijoittajista puhuessani puhu mistään pienistä ihmisistä vaan institutionaalisista sijoittajista jotka ovat markkinatalouden syöpä.

Ikävä kyllä totuus on että yritykset maksaa vuosittain veronsa liiketoiminnan avulla saadusta voitosta ja siitä mitä jää yritysveron(20%) jälkeen maksetaan osingot omistajille(=sijoittajille). Ja tietenkin niistä menee se 30%:n vero..Näin saman yrityksen voitosta tilitetään verottajalle 50%. Lisäksi yritykset maksavat yhteiskunnalle myös muita veroja/maksuja. Sijoittaja ei tietenkään kanna vastuuta muusta kuin sijottamastaan pääomasta.. Sijoittajan riski koostuu pääoman mahdollisesta menetyksestä (joko kokonaan tai osittain) sekä heikosta tai jopa olemattomista tuotosta.

Ikävä sanoa mutta yllä olevan lainauksen mukainen käsitys sijoittajista ja instituutioista perustuu tietämättömyyteen sekä karkeaan sosialistiseen ideologiaan.

Pörssissä toimivista institutionaalisista sijoittajista ylivoimaisesti suurin osa on erilaisia sijoitusrahastoja (eläkelaitokset, eläkesäätiöitä, vakuutusyhtiöitä, rahoituslaitoksia jne.) Paljon on myös erilaisten yliopistojen tukisäätiöitä, erilaisten tieteenalojen, taiteen sekä mm. terveydehuollon säätiöitä jne. Myös monet valtiot sijoittavat varojaan erilaisiin rahastoihin (esimerkiksi vaikka Norja jolla on n. 1000 miljardin arvostasijoituksia) jne. Yksittäisistä sijoittajista voisi nostaa esille vaikka Bill Gates, Warren Buffet, Gerge Soros, miljoonien muiden yksittäisten suursijoittajien lisäksi..Jossain vaiheessa myös heidän hallinnassaan olevat varallisuudet tulevat osaksi erilaisia yleishyödyllisiä sijoitus-/tukisäätiöitä jne.
- en minä kutsuisi näitä millään tavoin yhteiskunnan tai markkinatalouden syöväksi tms.
- ymmärrän toki että sosialistisen maailmankatsomuksen omaaville yksityinen varainhankinta edustaa "vaarallista" kapitalismia ja sen voi tätä taustaa vasten nähdä "syöpänä" tai jopa rikollisena jne.

Useissa maailman maissa huomattavan suuri osa koko yhteiskuntaa palvelevista järjestelmistä toimii yksityisellä pohjalla. Se toimii myös itsenäisesti hankkimallaan markkinaehtoisella rahoituksella jne. Esimerkkinä vaikkapa ylemmät oppilaitokset, korkeakoulut, yliopistot ja tieteelliset tutkimuslaitokset, sairaalat, vakuutusyhtiöt, liiikenne ja logistiikkapalvelut jne. jne. Tottakai mukana voi toimia myös enemmän tai vähemmän valtioiden omistamia organisaatiota jne.
- mitään erityistä hyötyä ei koidu siitä että kaikki tällainen ns. yleishyödyllinen liiketoiminta tapahtuisi yksinomaan valtion hallinnon alaisena.
- puhumattakaan että valtion tulisi raskaasti verottaa näiden sekä muiden vastaavien orgainsaatioden toimintavarallisuuden hankintaa sekä niiden rahastointia.

Suomessa (ja muissa pohjoismaissa) käytössä oleva valtiojohtoinen palvelujärjestelmä johtaa käytännössä korkeaan verotustasoon. Erotuksena entiseen Neuvostoliittoon ja mm. DDR:ään, voidaan puhua ns. verososialistisesta hallintojärjestelmästä, jossa valtio ei kuitenkaan omista tuotantolaitoksia mutta käyttää varainhankinnassaan varsin raskasta verotusoikeutta.
- yleensä palvelulaitosten toimintamallina on valtiojohtoinen monopoli, ilman toiminnan laatua ja tehokkuutta lisäävien vaihtoehtojen tuomaa vertailua ja ulkopuolista kilpailua.
- tällainen hallintomalli toimii käytännössä poliittisten päättäjien johdolla mistä seuraa ylimääräistä byrokratiaa, poliittisia henkilövalintoja, poliitikkojen sekaantuminen yksittäisten laitosten hallintoon jne.
- rahoitus verotuksen kautta aiheuttaa varainkäytön tehottomuutta ja on riippuvainen myös poliittiseen järjestelmään liittyvistä epävarmuuksista jne.

Meillä tulee vähentää valtion verososialistista hallintojärjestelmää. Suomessa tulisi jatkossa purkaa yhteiskunnan poliittista byrokratiaa sekä ottaa samalla käyttöön nykyistä enemmän yksityiseen liiketoimintaan perustuvia palvelujärjestelmiä. Toki niitä on jo tarjolla mm. (työ)terveydenhuollossa. SOTE-uudistuksen myötä tulee todennäköisesti vielä lisää. Koulutusta tulee kehittää siten että se auttaa nuoria siirtymään nykyistä paremmin työelämään jne..

Pääoman veroprosentti on yksi asia.. Mutta olennaista olisi saada kaikki tulot verotuksen kohteeksi. Ongelma ei ole pelkästään veroprosentti vaan se, että tulot piilotetaan erilaisin keinoin näihin sinun ihailemiisi "dynaamista yrityspolitiikkaa" tekeviin maihin. Tällaisia maita on aivan liian paljon. Ja tästä veronkierrosta mitä suuryritykset tekevät tiedetään jo aivan tarpeeksi.

Suomi on niin syrjäinen ja pieni tekijä ettei meillä ole edellytyksiä lähteä opettamaan muuta maailmaa. Eikä korkea verotus ei todellakaan ole takeena paremmalle palvelutasolle. Se mitä meillä haukutaan veronkierroksi on muualla täysin normaalia liiketoimintaa.. Lisäksi jos perehdytään paremmin liike-elämään niin erilaiset sisäiset konsernilainoitukset, niiden korkotasot jne. tulee perustua myös pääoman tuottoon liittyviin määritteisiin. Niitä ei voida arvostaa/arvostella pelkästään yleisellä markkinoiden korkotasolla. Muutenkin tulisi pyrkiä muuttamaan omaa verotustamme sekä lainsäädäntöämme muuan maailman mukaiseksi..eikä niin että edellyttäisimme kaikkien siirtyvän suomalaiseen järjestelmään.
 
Kun puhutaan työpaikkojen luomisesta ja yrityksistä, esiin nostetaan hyvin usein suuryritykset, ne sitä ja tätä. Ja osittain ollaan oikeassa. Todellisuutta on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista työllistyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Valtio voisi aivan hyvin suosia lainsäädännössä näitä yrityksiä ja esim. julkishallinnon kilpailutukset laatia niin, että ne suosivat PKS-yrityksiä. Jos kilpailutukset pilkotaan tarpeeksi pieneksi, niihin voi ottaa osaan myös pini kotimainen yritys. Samoin määrittämällä voittajien määrän estetään suuryritysten kilpailu markkinaosuuksista. PKS-yrittäjä ei muuta ulkomaille ihan helposti ja maksaa veronsa todennäköisemmin kuin iso korporaatio, jolla on keinonsa väistellä.

Eiköhän vain ole pitkässä juoksussa parempi että kaikkia kohdellaan samojen sääntöjen ja lakien mukaisesti. Toki poikkeuksiakin voi olla erityistapauksissa mutta niissäkin pitää olla mukana asialliset perustelut. Itse näkisin että Suomen täytyy pysyä myös tulevaisuudessa sopivana ja houkuttelevana yhteiskuntana kaiken kokoisille yrityksille ja liiketoiminnalle.

Juuri tällä hetkellä suurin yksittäinen ongelma löytyy nuorisotyöttömyydestä. Erityisenä ryhmänä ovat pelkästään peruskoulun käyneet nuoret, joista jopa n. 40% on pitkäaikaistyöttöminä. Heille tulisi kyetä järjestämään mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään. Nykyinen hallitus koetti löytää tälle kohderyhmälle ratkaisuja. Ikävä kyllä se nostatti poliittista vastustusta AY-liikkeen/demareiden suunnalta. Ehkä vastustajilla on parempia keinoja tiedossaan?
 
Samaan aikaa kannattaa pitää mielessä kilpailu yksilöiden,
yritysten ja jopa valtioiden eri barometreissäglobaalisesti
ja samalla tulee pitää mielessä glokalisaation toimivuus kotimaan maakunnissa.
 
yritykset maksaa vuosittain veronsa liiketoiminnan avulla saadusta voitosta ja siitä mitä jää yritysveron(20%) jälkeen maksetaan osingot omistajille(=sijoittajille). Ja tietenkin niistä menee se 30%:n vero..Näin saman yrityksen voitosta tilitetään verottajalle 50%.

Matikanopettajasi haluaisi jutella kanssasi prosenttilaskuista...

100 - 20% = 80
80 - 30% = 56

eli veroprosentiksi jää 44
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Mitenhän "suurten ikäluokkien" siirtyminen eläke-ikään, onko vaikuttanut maan parantuneeseen
taloustilanteeseen?
 
Kyllä se on nimenomaan kilpailutuksen tarkoitus.
Kilpailutusta voidaan ja ohjataankin mitä erilaisimilla säännöillä. Jos siis katsotaan, etteivät suuryritykset ole hyväksi kansantaloudelle, tai hyvinvoinnille ei vaihtoehto ole kaikkien yritysten kurittaminen.
Isojen hankintojen kohdalla ongelma on, että jos kilpailutetaan koko maakunnan tienhoito keraalla köntissä, ei maastalöydy montaa osanottajaa moiseen kisaan. Jos hankinta pilkotaan myös pienet voivat osallistua ja kilpailu lisääntyy joka taas yleensä on hyvästä tuolle laadulle ja kustannustehokkuudelle. Lisäksi kun palveluntuottaiaon useita, voidaankaatuneet,tai velvoitteensa rikkoneita vaihtaa helposti, ottajia urakoille kun löytyy.
"Iso voi tarjota pieneen, mutta pieni ei voi tarjota isoon" periaate ei siis ole mikään onni ja sen periaatteen torjunta ei suosi ketään.

Arvelisin tällaisessa ongelmaksi muodostuvan monen eri toimijan laadunvalvonnan ja aikataulutuksen hallinta. Suurin odotuksin lanseerattu tilaaja-tuottajamalli kaatui juuri tähän. Kilpailutuksen säästöt katosivat kun tuottajaviidakon hallintaan tarvittiin raskas koneisto.
 
Jotain vissiin tarttis tehdä...

Unohda köyhyysluvut – tämä tilasto kertoo karun totuuden: "Uusia valuu sinne koko ajan"
9.1.2019 16:35
PolitiikkaKansantalousTyöelämäTyöttömyys
8ea8c112-a449-3a7f-bc43-16b8262ad701

Köyhyys. Leipäjonot ja yksittäisten ihmisten kokemukset kertovat köyhyydestä riipaisevammin kuin pienet muutokset tilastoissa. JARNO JUUTI

Kokonaan perusturvan varassa elävien määrä on kasvanut vuosikymmenen alusta yli 20 prosenttia.

Jos haluaa käsityksen köyhyyden määrästä Suomessa, THL:n tutkija Pasi Moisio suosittaa katsomaan erilaisten köyhyyslukujen sijasta kokonaan perusturvan varassa olevien määrää.
"Se on kasvanut koko ajan."
Vuonna 2017 noin 250 000 henkilöä asui asuntokunnassa, joka eli lähes kokonaan tulonsiirtojen varassa. Se on noin 55 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 2010. Nousua on yli 20 prosenttia.

Ja sille on tuttu selitys:

"1990-luvun laman jälkeen työllisyys ei koskaan kasvanut sille tasolle, millä se oli ennen lamaa. Meille jäi osa porukkaa perusturvan varaan, ja uusia valuu sinne koko ajan, sellaisia, jotka eivät ikinä pääse kiinnittymään työelämään ja perheinstituutioon", Moisio sanoo.

Tästä eivät Moision mielestä yhden vuoden tilastot kerro. Suomi pärjää onnellisuustilastoissa, mutta koulupudokkuus on jo pitkään ollut Suomessa verrattain korkealla tasolla. Nykyisenkaltaiset työmarkkinat eivät ime varsinkaan koulutuksen keskeyttäneitä.

"Meillä on selkeästi ongelmia siinä, että, että koko ajan suhteettoman suuri osa nuorista ei kiinnity koulutukseen tai työmarkkinoihin eikä perheellisty. Jos et kiinnity mihinkään näistä, et helposti kiinnity koko yhteisöön. Silloin tulee epäluottamus ja viha päättäjiä kohtaan", Moisio sanoo.

https://www.talouselama.fi/uutiset/...oko-ajan/fe4426f0-c6bd-3c71-8d92-35e5c2e78ff6
 
Arvelisin tällaisessa ongelmaksi muodostuvan monen eri toimijan laadunvalvonnan ja aikataulutuksen hallinta. Suurin odotuksin lanseerattu tilaaja-tuottajamalli kaatui juuri tähän. Kilpailutuksen säästöt katosivat kun tuottajaviidakon hallintaan tarvittiin raskas koneisto.

Mihin niitä ihmisiä sitten tarvitaan julkishallinnon siinä hallinto osassa?

Laadunvalvonta tapahtuu ihan samoin kun siinä omassa tuotannossa, omalla alalla tässä ei ole mitään ongelmaa. Toki jos ns. "Valvova" virkamies ei tajua substanssista mitään valvonta on vaikeaa. Mutta mikä muuttuisi vaihtoehdossa.
Pelkkkiä tekosyitä väitän minä.
 
Eiköhän vain ole pitkässä juoksussa parempi että kaikkia kohdellaan samojen sääntöjen ja lakien mukaisesti. Toki poikkeuksiakin voi olla erityistapauksissa mutta niissäkin pitää olla mukana asialliset perustelut. Itse näkisin että Suomen täytyy pysyä myös tulevaisuudessa sopivana ja houkuttelevana yhteiskuntana kaiken kokoisille yrityksille ja liiketoiminnalle.

Juuri tällä hetkellä suurin yksittäinen ongelma löytyy nuorisotyöttömyydestä. Erityisenä ryhmänä ovat pelkästään peruskoulun käyneet nuoret, joista jopa n. 40% on pitkäaikaistyöttöminä. Heille tulisi kyetä järjestämään mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään. Nykyinen hallitus koetti löytää tälle kohderyhmälle ratkaisuja. Ikävä kyllä se nostatti poliittista vastustusta AY-liikkeen/demareiden suunnalta. Ehkä vastustajilla on parempia keinoja tiedossaan?

Verrataanpä hiukan tilannetta 80-luvulla ja nyt. Mihin 15-17 vuotias työllistyi?
Kauppaan, kioskiin, rakennuksille, tai korjaamoille. Mikään niistä ei enää ole mahdollista, koska alaikäinen ei voi myydä alkoholia/tupakkaa. Toisaalta siimaleikkuri taitaa olla niin vaarallinen työkalu, ettei sitä saa antaa alaikäisen käteen. Suurin osa kouluttoman väestön töistä on kielletty alaikäisiltä. Se yhdistettynä näiden töiden vähenemiseen, on syy nuorisotyöttömyyteen.

Edit: korjailtu kännykkä kiroituksen jälkiä;)
Olen vahvasti sitä mieltä, että olemme tehneet karhunpalveluksen nuorisolle, kun olemme suojelleet heitä työn "vaaroilta".
 
Viimeksi muokattu:
."
Vuonna 2017 noin 250 000 henkilöä asui asuntokunnassa, joka eli lähes kokonaan tulonsiirtojen varassa. Se on noin 55 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 2010. Nousua on yli 20 prosenttia.

Haluaisin nähdä tuostakin luvusta ulkomaalaistaustaisen osuuden. Ja vielä taustoittain. Joillakin taustoilla voisi olla kovat prosentit.


Graphserver.png
 
Back
Top