Talvisota

[John Hilly]

Alkuperäinen 9. D perustettiin jo YV:n aikana ilman tykistöä (kalustoa ei ollut). Siitä lähetettiin kaksi rykmenttiä muille divisioonille ja Ryhmä Siilasvuo sai kolmannen.
Niinpä 20.12.1939 9. Divisioona perustettiin ikään kuin uudelleen, vaikkei sitä virallisesti ollut lakkautettukaan, vaan divisioonan alkuperäinen esikuntapäällikkö - ei siis Marttinen - hoiteli Oulussa koulutus ym. tehtäviä koko joulukuun alun.

 

[Vonka]

Ehdin editoida edellistä vastaustani sinulle. Lisäys siihen:

YH:n aikana perustetun 9.D:n JR 27 oli Suomussalmella ja JR 25 Kuhmossa ja JR 40 Lapin Ryhmän käytössä Kemijärven suunnassa.

2. Täydennysdivisioona eli 22.D sai keskityskäskyn 20.12. Se oli muodostettu käskyn mukaisesti niistä joukoista, jotka olivat jääneet perustamispaikoille varsinaisen kenttäarmeijan perustamisen jälkeen. Omaa esikuntaa sillä ei kai koskaan ollut.

 

[Vonka]

21.12.

Päivän selostuksessa havainnollistan joillakin kartoilla hyökkäyssuuntia.

"Mannerheim-linja"

II AK

Tänään odotettiin venäläisten suurhyökkäyksen jatkuvan, mutta se supistui vähiin. 4. Divisioonan alueella vihollinen oli pureutunut joihinkin metsiköihin Hatjalahdenjärven pohjoispään seuduilla. Niistä toinen puhdistettiin. 5. Divisioonan vasemmalla siivellä (Summa) vihollinen sai klo 16.45 erittäin ankaran tulivalmistelun jälkeen paikallisen sisäänmurron. Oma vastahyökkäys alkoi klo 18.30 ja asemat vallattiin takaisin. 11.D:n taistelu jatkuu Oinalassa, jossa vihollinen on pureutunut maastoon. Divisioona vallannut Parkkilassa 23 vaunua käsittävän kuormaston, josta tyhjennetään tykistöammuksia omalle puolelle. 1. Divisioona Muolaanjärven länsipuolella torjui pienehkön hyökkäyksen.

III AK

Taipaleenjoen Terenttilässä vihollinen hyökkäsi pataljoonan voimin. Hyökkäys torjuttiin. Viholliselle n. 100 miehen tappiot. Kiviniemessä ja Oravaniemessä todettu vihollisen liikehtimistä.

Kannaksen armeija on tuhonnut tähän mennessä 239 vihollisen hyökkäysvaunua.


XXXXXXX Laatokka XXXXXX Laatokka XXXXXXXXX

IV AK

Vihollinen ylittänyt klo 18.40 Syskyänjoen useassa kohdassa (Kitelän suunta). Vastatoimet käynnissä. Hippolanjärvellä vihollisen yritykset torjuttiin.

Ryhmä Talvela

Ägläjärven kylässä tilanne ennallaan. Pojasjärven länsipuolen maasto hyvin varustettu ja miehitetty. Mm. tykistö toimii sieltä käsin. Joukot ovat hyvin väsyneitä. Raskaiden tappioiden vuoksi tänään päivän kuluessa tehty vain taistelutiedustelua. Illalla on vakavampi toiminta laitettu taas alulle.

P-SR

Lieksassa vihollishyökkäys torjuttu. Tuhottu miinalla yksi hv. Kuhmon suunnalla tilanne ennallaan. Suomussalmella tilanne ennallaan. Kontiomäen asemaa pommitettu ja Suomussalmea 9 vihollispommittajaa ja 2 hävittäjää pommitti pitkään.

Lapin Ryhmä

Petsamon suunnalla Höyhenjärvi omissa käsissä.

Savukoski vallattu takaisin. Vihollinen onnistui pakenemaan saarroksestamme. Sotasaalista 1 hv, 4 autoa, kk, pk. Sallan suunnassa vihollinen on alkanut toimia syvällä sivustoillamme.

Merivoimat

Saarenpää ankaran ilmatoiminnan kohteena koko päivän. Kotkan lohko saa käskyn siirtää yhden 40 m/m it.jaoksen toistaiseksi Saarenpäähän.

Miinalaiva Frej ja suv Vesihiisi vihollisen ilmahyökkäyksen kohteena Turun saaristossa. Frej sai muutaman luodinreiän.

Laatokalla rautatiepatteri ampui tuli-iskuja nuotioiden äärelle leiriytyneisiin vihollisjoukkoihin.

Ilmavoimat

Sortavalassa ja Parikkalassa haavoittuneita vihollispommituksissa. Vihollinen pommittanut Kontiomäkeä ja Kuusamoa. Kemijärvellä 3 kuoli, 7 haavoittui ja puhelinyhteyksiä katkesi.

(20.12.) Kotiseudulla pommitettu Tamperetta, missä 3 kuoli ja 5 haavoittui. Turussa 6 kuollutta ja 11 haavoittunutta. Loimaalla 1 kuoli ja 5 haavoittui. Karjaan ja Inkoon asemilla lentokoneet tulittivat matkustajajunia. 3 sai surmansa ja 2 haavoittui.

Kannaksella omat ilmavoimat taisteluissa pudottivat pari viholliskonetta. Päivän aikana kunnostautuivat erityisesti it.aseet, mistä seurauksena oli, että kokonaista 16 viholliskonetta pudotettiin alas.

 

[Vonka]

Toimia:

Päämaja on seurannut pitkään IV AK:n toimintaa ja näkee, ettei sota suju.

Lähetetään ehdotus IV AK:n (Hägglund) toimintasuunnitelmaksi.

IV AK:n taistelut ovat osoittaneet, että joukot eivät ole hyökkäyskelpoisia, varsinkin puuttuu niiltä sisu ja sitkeys. Herää kysymys, kannattaako vihollisen sivustaan heti uudelleen yrittää. Se johtaisi sitkeisiin taisteluihin ja onnistustuessaankin veisi monta päivää ennen kuin tärkeä Koirinojan maasto olisi vallattu. Matka linnuntietäkin on 15 km.

Yllättäen annettu lyhyt isku sitä vastoin Pyhäjärvi - Saarijärvi - Kotajärvi kannaksella onnistuisi varmasti. Sen jälkeen on tie Käsnäselkä - Koirinoja poikki. Tämä tie lienee Mantsin aktiivisuudesta päätellen 168.D:n ja 18.D:n päähuoltotie. Tämän jälkeen:
1) Syvä puolustus Lavajärvien ja Uomaan välille rintama länteen, osin itään.
2) Vahvoilla taistelupartioilla selkäpuolelta huoltolaitosten ja esikuntien kimppuun ja otetaan jatkuva kosketus viholliseen.
3) Työnnetään osasto rantatielle Uuksuun ja toiminta kuten kohdissa 1 ja 2 esitetty.
4) Järjestetään välimaastoon vilkas partiointi.

Näin menetellen on vihollinen saarrettu ja joukkojen ja materiaalin poispääsy estetty.

(kuvaus voimien ryhmityksestä)

Allekirjoitus: NIHTILÄ

 

[Vonka]

Summan ihme

Länsi-Kannaksella ovat II AK:n joukot kärsineet sodan syttymisestä joulukuun 22. päivään mennessä 2 082 miehen tappiot. Kaatuneita oli 744 miestä, haavoittuneita 1 225 miestä ja kadonneita 113 miestä. Suurimmat tappiot olivat taisteluissa kärsineet Summajoen ja Muolaanjärven alueella 5. D:n joukot.

17.12.-21.12 taistelut ovat tuottaneet "Mannerheim-linja"-nimityksen. Torjuntavoitosta maailmalla aletaan käyttää nimitystä "Summan ihme".

Öhquistin ajatus vastahyökkäyksestä on saanut kannatusta. Kirjallinen käsky 1. Divisioonan esikuntaan tulee 21.12. Hyökkäyksen tulee alkaa 23.12.

Öhquist epäilee (perustellusti) Summan kestämistä. Onnistuessaan vastustaja saataisiin työnnettyä pois. Österman pitää aikataulua liian nopeana ja Öhquistin toimintaa impulsiivisena ja hurmahenkisenä. Mannerheim kuitenkin hyväksyy vastahyökkäyksen.

 

[Vonka]

Aaro Pajari otti kaikki irti Os. Pajarista Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä mutta ei myöskään säästänyt itseään. Eversti kannettiin 20.12. lepäämään suoraan taisteluista. Seuraavana päivänä uupuneet joukot saivat olla hiukan rauhallisemmin - iltaan.

 

[pstsika]

21.12.

"Mannerheim-linja"

4. Divisioonan vastuualue Inkilän ja Hatjalahden lohkoilla on jo kartalta katsoen aika vittumaisessa paikassa. Loppujen lopuksihan edessä olisi sittten vetäytyminen jään yli jalan ja taistelu linnoittamattomassa saaristossa, jossa kallioinen maaperä lisäsi sirpaleiden vaikutusta hirveästi ja ryssän tykistö ampui jäältä suorasuuntauksella suoraan “asemiin”.

 

[KorpiSISSI]

Aaro Pajari otti kaikki irti Os. Pajarista Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä mutta ei myöskään säästänyt itseään. Eversti kannettiin 20.12. lepäämään suoraan taisteluista. Seuraavana päivänä uupuneet joukot saivat olla hiukan rauhallisemmin - iltaan.

Isäni taisteli 2K/ErP.112 riveissä Pajarin joukoissa TOLVAJÄRVI-ÄGLÄJÄRVI-ILOMANTSI "KP-miehenä".
TÄSSÄ Pataljoonan sotapäiväkirjamerkintä 21.12.1939
TÄSSÄ 2K
20.12.1939 näkyy olleen "..sotasaalisrikas päivä.."
21.12. "..Vähän aikaa nuotiolla istuttuamme alkoi hyökkäys, joka jatkui seuraavaan päivään saakka.."
Eipä ehtineet makkaroitaan paistelemaan
22.12. olikin sitten HARAVOINTIHOMMIA ..talo talolta.

 

[John Hilly]

YH:n aikana perustetun 9.D:n JR 27 oli Suomussalmella ja JR 25 Kuhmossa ja JR 40 Lapin Ryhmän käytössä Kemijärven suunnassa.

Tämä 9. Divisioonan perustaminen ja keskitys oli kyllä aikamoinen sekasotku. Siihen alunperin kuuluva Jalkaväkirykmentti 26 ei koskaan tullut divisioonaan, vaan se alistettiin 8. Divisioonalle, joka oli luovuttanut JR 22 Osasto Hanellille Ahvenanmaan puolustusta varten.
Jalkaväkirykmentti 40, joka liitettiin divisioonaan vuoden 1939 marraskuussa 2. Kotitäydennysdivisioonasta luovutettiin edelleen Lapin Ryhmälle.

 

[KorpiSISSI]

Pohjois-Suomen Ryhmä, Suomussalmen osasto (20.12,1939)
LIITTEET (Karttoja ja peitepiirroksia)

JR65 Sotapäiväkirjat kiintoisia, kuten myös Er.P16 ( 5.12.1939-14.3. 1940) Suomussalmen pohjoisosien taistelut (Ryhmä SUSI), jotka ovat julkisuudessa jääneet vähemmälle huomiolle.
ks. JR65 LIITTEET

Everstiluutnantti Paavo Susitaival muistaakseni kirjoitti puhtaaksi nämä oman joukkonsa päiväkirjat ja siitä "Ryhmä SUSI Talvisodassa" kirjan. Ajatuksenaan hänellä oli tuottaa eräänlainen "sissitoimintaopas" joukkonsa Talvisodan aikaisista taisteluista.

ErP16
Näiden ErP16:n komppanioiden päiväkirjoista saa kuvaa toiminnasta jopa ryhmä/partiotasolla:

1K/ErP16
2K/ErP16
3K/ErP16
KKK/ErP16
KrhOs/ErP16
T-Os/ErP16 (-1.2.1940)
T-Os/ErP16 (1.2.1940-)

Suomussalmi_1939_2000px

• KorpiSISSI
• 21.12.2014

EDIT: Liitin kaksi karttalehtitiedostoa yhdeksi. Alkuperäinen tiedosto oli liian iso tänne, joten hieman epätarkka tämä n.2000x2000pix Ladatkaa omalle koneelle ja suurentakaa niin näette kokonaistilanteen Suomussalmen alueella joulukuun lopussa 1939 ennen ns. SUomussalmen lopputaisteluja ja Raattentien motitusta. Joukkojen tuonhetkinen ryhmitys tuossa tulee aika hyvin esille.

 

[YliKoo]

Kestopeukut taas kirjoittajille, spekulaatioketjut ovat esillä mutta nämä ovat vankkaa perustavaraa

 

[Vonka]

22.12.

II AK

Hatjalahdenjärven pohjoispäässä vihollinen valtasi Työppölänjoen länsipuolella pääpuolustuslinjojen edessä olevat metsiköt.

5.D:n lohkolla häiritsemisammuntaa koko päivä. Munasuolla teimme vastaiskun, jolloin 5 hv tuhottiin. Saaliiksi saimme 100 kivääriä, 8 kk, 5 pk ym. sekä 35 vankia.

Vihollisen yritykset tuoda lisäjoukkoja Oinalaan torjuttiin.

Järvikannaksilla vihollisen tiheä varmistus haittaa partioittemme läpipääsyä.

III AK

Taipaleenjoella vihollisella joukkojen vaihto käynnissä. Oma tykistö ampunut havaittuja viholliskolonnia.

IV AK

Kitelässä yö sujui rauhallisesti. Ruokojärvellä pieni hyökkäys torjuttiin. Kollaanjoella rauhallista. Koirinjärvellä lyöty hajalle 400-miehinen vihollisen hiihto-osasto.

Pelloilla on lunta n. 45 cm, metsässä yli 40 cm. (oma lisäys: kirjuri käyttää spk-merkinnässä jo nykyistä cm-lyhennettä)

Ryhmä Talvela

Monipäiväisten taistelujen jälkeen Ägläjärvi on vallattu tänään. Maasto on ollut vallattava pesäke pesäkkeeltä, kylä raunio rauniolta. Omat tappiot melkoiset, vihollisen monin verroin suuremmat. Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä vihollisella todettu kaatuneen n. 2000 miestä. Sotavankeja 600. Tänään saatu saaliiksi 3 tykkiä, 4 hvaunua ja 4 pst.kanuunaa.

Möhkön ja Kallioniemen suunnalla aloitettiin oma aktiivinen toiminta, joka ei menestynyt.

P-SR

Kuhmossa vihollinen on luopunut etumaastosta.

Suomussalmella tilanne ennallaan. Piispajärvellä vihollinen vetäytyy etelään. Omat joukot seuraavat.

Lapin Ryhmä

Savukoskella omat joukot Kuoskussa. Sallassa vihollinen jätti jälkeensä 100 kaatunutta.

Partiomme tuhosi yöllä Märkäjärvellä 25 km vihollisen selkäpuolella 8 polttoaineella, elintarvikkeilla ja a-tarvikkeilla lastattua kuorma-autoa ja 2 henkilöautoa.

Merivoimat

Humaljoki, Mantsi, Rautatiepatteri ja Kaarnajoki ampuneet maamaaleja.

Ilmavoimat

Vihollinen pommitti tuloksetta Suomussalmen - Hyrynsalmen tietä. Lentokeli huono. Kotiseudulla pommituksia eräissä saarissa Lounais-Suomessa (Reposaari, Tammisaari). Helsingissä 4 konetta pommitti Viikin Latokartanoa ja Pasilan konepajaa. Helsingin it ampui näistä kaksi konetta alas 4200 metristä.

 

[Vonka]

Muuta:

"Ylipäällikkö on hyväksynyt II AK:n hyökkäyssuunnitelman mutta katsoo, ettei II AK:n komentajalla ole mahdollisuuksia näissä olosuhteissa menestyksellisesti johtaa laajalla alueella toimivaa voimaryhmäänsä. Ylipäälikkö katsoo siksi tarpeelliseksi, että Kan.A:n komentaja jakaa II AK:n alueen ja voimat kahteen osaan siten, että välirajaksi tulee linja Muolajärvi - Suulajärvi ja että linjan koillispuolella oleva 11. D otetaan suoraan Kan.A:n johtoon."

(Airo puhelimitse Tapolalle)

Reservissä oleva 6. Divisioona asetetaan Kan.A:n komentajalle käytettäväksi tarpeen vaatiessa torjuntaan Summan - Leipäsuon suunnassa ja osin Summan eteläpuolella.

 

[Vonka]

Suuri vastahyökkäys 23.12.

Otan Harald Öhquistin vastahyökkäyksen erillisinä kertomuksina.

Valmisteluja:

Suojajoukkoyksiköistä ja varusmiesyksiköistä muodostetun 1. Divisioonan (Taavetti Laatikainen) pitäisi olla keskeisessä roolissa.

Käskyn saapuessa 21.12. joukoista olivat tuolloin 1. Pr sekä sille alistetut JR 14 III/JR 13 kiinni etulinjassa torjuntataisteluissa. Divisioonan 2. Pr ja 3. Pr sekä divisioonalle alistettu Osasto Vuori (Kenttätäydennysprikaatin VI ja X pataljoonat) olivat noin 15-20 kilometrin päässä etulinjasta. Saman päivän iltapäivällä divisioonan esikunta antoi oman käskynsä hyökkäyksestä. Hyökkäykseen osallistuneiden, reservissä olleiden, joukkojen osalta siirtyminen tulevalle hyökkäysalueelle käskettiin suoritettavaksi hyökkäystä edeltävänä yönä. Armeijakunnan käskyssä hyökkäyshetkeksi määrättiin 23. joulukuuta kello 6.30.

22. joulukuuta iltayöstä divisioonan taaempana olleet joukot aloittavat jo aiemmin mainitun pituisen, raskaan marssinsa kohti lähtöaluettaan. Aikalaskelmat ja valmistelut ovat täysin puutteellisia. Osa joukoista eksyy pimeässä.

Hyökkäyshetkellä 23. joulukuuta kello 6.30 suuri osa joukoista on vielä saapumatta toiminta-alueelleen ja puutteellisista valmisteluista johtuen osalla joukoista kestää jopa toista tuntia omien estelinjojen läpäisyyn.

1. Divisioonan hyökkäys:

Divisioonan joukot oli jaettu kolmeen hyökkäysryhmään, joista painopistesuunnassa Taasionlammen itäpuolelta hyökkäsi Osasto S (2. Pr ja osia 3. Pr:stä). Vasemmalla, Muolaanjärven rannan tuntumassa hyökkäsi JR 14 ja Lampeistenojan lohkolla Osasto V (VI ja X/KT-Pr sekä III/JR 13). Tavoitteena oli toisaalta saartaa rautatien suunnassa olevat puna-armeijan yksiköt ja tuhota ne, mutta tärkeimpänä tavoitteena oli edetä Perkjärven alueelle ja kääntyä siltä etelään ja jopa länteen kohti lännestä eteneviä 6.D:n joukkoja.

Osasto S:n joukot pääsivät aloittamaan etenemisensä vasta kello 8.30 eli noin kaksi tuntia myöhästyneenä. Suoraan etelään hyökänneet 3. prikaatin joukot (III/3. Pr)pääsivät etenemään lähes häiriöttä aina puoleen päivään asti, jolloin hyökkäys oli edennyt jo noin neljän kilometrin matkan. Täällä hyökkäys kuitenkin pysähtyi puna-armeijan joukkojen tukikohdan eteen eikä hyökkäys enää lähtenyt etenemään osin siksi, että takana seurannut pataljoona (II/3. Pr) ei yhtynyt hyökkäykseen. Rautatietä kohti edenneet 2. prikaatin joukot saavuttivat hieman hitaammin (eli noin klo 13) Perojoen, mutta joen lounaisrannan oltua vahvasti neuvostojoukkojen miehittämä pysähtyi myös näiden suomalaisjoukkojen eteneminen. Suomalaisjoukot olivat nyt sitoutumassa taisteluun etenkin hyökkäyskiilansa oikealla sivustalla ja hyökkäyksen jatkamisen edellytyksien todettiin huvenneen. Divisioonan komentaja antoi kello 15 käskyn hyökkäyksen keskeyttämisestä ja joukkojen vetämisestä takaisin pääasemaan. Joukot palasivat käsketylle alueelle illan ja yön aikana.

JR 14 oli hyökkäykseenlähtöalueellaan määrättynä aikana (koska oli rintamavastuussa), mutta todettuaan Ryhmä S:n joukkojen olevan myöhässä viivästytti hyökkäykseen lähtöään. Hyökkäys alkoi ilman tulivalmistelua kello 8.30. Rykmentin lohkon vasemmassa osassa hyökännyt II/JR 14 törmäsi puolustaviin neuvostojoukkoihin lähes heti, mutta pääsi etenemään vajaan kahden kilometrin matkan, jonne hyökkäys sitten pysähtyikin. Oikealla edennyt III/JR 14 pääsi etenemään, aluksi jopa vihollista kohtaamatta, noin viiden kilometrin matkan. Perkjärven koillispuolella pataljoona kuitenkin törmäsi puna-armeijan vahvaan tukikohtaan (jossa todettiin muun muassa kokonainen tykistöpatteristo). Rykmentin komentaja alisti III pataljoonalleen myös osia I pataljoonasta, mutta yhteisvoiminkaan tehty hyökkäys ei johtanut tulokseen. Yhteyttä divisioonan esikuntaan ei ollut ja hieman ennen klo 16:ta rykmentin komentaja päätti keskeyttää hyökkäyksen. Tuntia myöhemmin, joukkojen jo ollessa vetäytymässä, saatiin divisioonan esikunnan käsky hyökkäyksen keskeyttämisestä ja vetäytymisestä takaisin pääasemaan. Puoleen yöhön mennessä rykmentin joukot olivat vetäytyneet määrätylle alueelle.

Divisioonan ainoa yksikkö, joka kykeni aloittamaan hyökkäyksensä määrättynä aikana eli kello 6.30 oli Osasto Vuoreen kuulunut III/JR 13. Pataljoona törmäsi puna-armeijan hyökkäysvaunuihin jo alle kilometrin etenemisen jälkeen. Hyökkäyksessä ei ollut mukana panssarintorjunta-aseistusta, joten pataljoonan komentaja suuntasi hyökkäyksen jatkumaan hieman vasempaan käsketystä suunnasta. Tässäkin suunnassa oli vastassa noin kilometrin päässä uusi vastustajan hyökkäysvaunuosasto. Koska muut osastoon kuuluneet yksiköt olivat päässeet aloittamaan hyökkäyksensä noin tunnin myöhässä ja niiden eteneminen kohti rautatietä oli pysähtynyt jo aiemmin neuvostojoukkojen kiivaaseen vastarintaan antoi ryhmän komentaja joukoilleen kello 13.30 käskyn palata takaisin pääasemaan. Vetäytyminen tapahtui pääosin kello 15 mennessä.

Divisioonan kokonaistappiot epäonnistuneessa vastahyökkäyksessä olivat 440 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Alueella ollut, suhteellisen vahva, suomalaistykistö ampui vastahyökkäyksen aikana vain 187 laukausta, koska tykistön tulenjohto ei päässyt seuraamaan hyökkäyksen etenemistä.

 

[Vonka]

Suuri vastahyökkäys

6. Divisioona

Kello 6.30 vastahyökkäys lähti käyntiin JR 17:n ja JR 22:n aloittaessa etenemisensä kohti neuvostojoukkoja. JR 18 oli pääosin vielä matkalla, koska suurin osa sen joukoista oli harhautunut väärälle alueelle. JR 17 eteni edellisiltana piikkilankaesteisiin tehdyistä aukoista yli Summajoen. Noin kilometrin edettyään rykmentti sai taistelukosketuksen puna-armeijan joukkoihin, kun saumaosastoksi määrätty komppania joutui taisteluun Murronkalliossa yrittäessään ottaa yhteyttä naapuridivisioonan (5. D) joukkoihin. Tiedustelutiedoista poiketen mainittu alue olikin neuvostojoukkojen vahvasti miehittämä ja jo klo 8.30 suomalaisjoukot joutuivat perääntymään alueelta ensimmäisen kerran. Tilanne oli suomalaisjoukkojen kannalta sikäli huolestuttava, että mainitulla alueella oleva vastustaja aiheutti merkittävän sivustauhan etenemässä oleville suomalaisjoukoille. Aluetta yritettiin ottaa suomalaishallintaan kahdelle erillisellä hyökkäyksellä; ensin n. klo 10, jolloin hyökkäävänä yksikkönä oli III/JR 17 ja sitten n. klo 12, jolloin hyökkäsi I/JR 18. Kumpikaan hyökkäyksistä ei johtanut tulokseen, vaikka Murronkallion alueelle hyökkäsi lähes samanaikaisesti myös pohjoisen puolelta liikkeellelähdössä myöhästyneet III/JR 18:ta joukot (jotka vetäytyivät takaisin pääasemaan käskyn saatuaan iltapäivällä oltuaan etenemisensä jälkeen asemissa koko päivän).

JR 17:ta muut osat pystyivät jatkamaan etenemistään noin 3,5–4 kilometriä, jolloin ne kohtasivat asemiin kaivautuneen vastustajan ja hyökkäys pysähtyi. Puna-armeijan alkaessa painostaa hyökkäysalueen pohjoisosassa taistelevaa pataljoonaa (muodostaen näin sivustauhan edenneille joukoilla) joutui rykmentin komentaja pysäyttämään hyökkäyksen jo kello 10. Kun hyökkäykset Murronkalliossa eivät johtaneet tulokseen antoi eversti Heiskanen käskyn pisimmälle edenneille joukoilleen (I ja II P) käskyn vetäytyä takaisinpäin. Neuvostojoukkojen vastatoimien vuoksi rykmentin pääosien vetäytymisreitti uhkasi katketa, jolloin rykmentin komentaja joutui antamaan viimeksi mainituille pataljoonille käskys vetäytyä kiireesti pois alueelta takaisin hyökkäykseenlähtölinjalle. Ennen hyökkäystä kokonaan vailla sotakokemusta olleita joukkoja oli vaikea saada asettumaan puolustukseen.

JR 22:n hyökkäys alkoi käskettyyn aikaan kello 6.30 II/JR 22:n aloittaessa etenemisensä rykmentin lohkon eteläosassa. Pataljoona sai vastaansa nopeasti puna-armeijan konekivääri- ja kranaatinheitintulta. Tulesta huolimatta pataljoona eteni Työppölänjoen yli ja pääsi ensimmäiseen tavoitteeseensa pari kilometriä Siprolan kylän länsipuolelle. Etukäteen saaduista tiedustelutiedoista poiketen oli pataljoonan etenemisreitin eteläpuolella melko vahva neuvostojoukkojen miehitys (arvioiden mukaan kaksi komppaniaa hyökkäysvaunujen tukemana), joka tulellaan hankaloitti pataljoonan toimintaa koko hyökkäyksen ajan. Mainitusta miehityksestä (Hanhiojansuon itä- ja eteläpuolella) johtuen yhteyttä naapuridivisioonan (4. D) joukkoihin ei saatu. Viestiyhteyksien puutteellisuudesta johtuen myöskään oman tykistön tulta ei ollut käytettävissä ja II/JR 22:n joukot saivat jo puolen päivän aikaan käskyn palata pääasemaan.

JR 22:n I ja III pataljoona eivät nekään menestyneet hyökkäyksessään sen paremmin. III/JR 22 aloitti hyökkäyksensä Työppölänjoen yli vasta kello 9.30. Pataljoona meni joen ylityksen yhteydessä siinä määrin joukoiltaan sekaisin, että yhtenäinen hyökkäystoiminta ei enää onnistunut. Lisäksi pääosa pataljoonasta harhautui naapurirykmentin hyökkäyskaistalle ja joutui jopa tulitaisteluun toisten suomalaisjoukkojen kanssa. Harhautuneiden joukkojen perässä edenneet I/JR 22:n joutuivat myös mukaan laukaustenvaihtoon omien joukkojen kanssa. Oikeaan suuntaan edenneet rykmentin joukot kohtasivat Taipalon länsipuolella samoihin aikoihin puna-armeijan hyökkäysvaunuja ja sotaa kokemattomat joukot aloittivat vetäytymisensä takaisin hyökkäykseenlähtöasemiin. Rykmentin komentaja antoi vielä käskyn aloittaa hyökkäys uudelleen, mutta joukkojen mentyä täysin hajalleen ei hyökkäystä enää pystytty uusimaan.

6. divisioonan kokonaistappiot epäonnistuneessa vastahyökkäyksessä olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 418 miestä.

 

[Vonka]

Suuri vastahyökkäys

4. Divisioona.

Divisioonan esikunta oli muodostanut hyökkäystä varten kaksi erillistä hyökkäysosastoa, joiden tehtävänä oli yhdessä 6. divisioonan joukkojen kanssa edetä katkaisemaan neuvostojoukkojen huoltotie Uudeltakirkolta Summaan. Hyökkäys Hatjalahdenjärven pohjoispuolitse päästiin aloittamaan määräaikana 23. joulukuuta kello 6.30, mutta melko nopeasti puna-armeijan vastarinta pysäytti etenemisen tärkeimmillä etenemissuunnilla. Osa hyökkäyksistä aloitettiin ilman tykistön tulivalmistelua ja myöhemmin toteutetut tykistön iskut eivät auttaneet paikalleen juuttunutta hyökkäystä eteenpäin.

Myöskään Hatjalahdenjärven yli tapahtunut hyökkäys ei johtanut minkäänlaiseen menestykseen joukkojen etenemisen pysähtyessä neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. Vastahyökkäyksen todettiin epäonnistuneen ja joukoille annettiin määräys palata takaisin pääaseman taakse. Hyökkäykset pääaseman eteläisellä Inkilän lohkolla päättyivät paluuseen pääaseman suojiin.

Vastahyökkäyksen epäonnistumisen syiksi todettiin muun muassa riittämätön valmistautumisaika ja tykistön kyvyttömyys seurata hyökkääviä joukkoja viestivälineistön heikkouden vuoksi. Lisäksi suomalaisjoukkojen lähes olematon panssarintorjuntakalusto ei kyennyt murtamamaan vastustajan maahankaivamista hyökkäysvaunulinnakkeista muodostuneita vastarinta-asemia. Divisioonan kokonaistappiot olivat päivän aikana 297 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina.

 

[John Hilly]

Helsingissä 4 konetta pommitti Viikin Latokartanoa ja Pasilan konepajaa. Helsingin it ampui näistä kaksi konetta alas 4200 metristä.

Taivaalliset ohiampujat (kateellisten kenttätykkimiesten antama nimitys), eli Kuutamohitsarit ampuivat 4 koneesta kaksi alas. Viholliselle aiheutettiin siis 50 % tappiot. Ei hassumpaa!

 

[Vonka]

23.12.

II AK

Kannaksen Armeija yritti hyökkäyksellä tuhota Hatjalahdenjärven - Muolaan välillä olevat vihollisvoimat, mutta joutuivat taistelemaan ylivoimaista ja vastahyökkäyksiin käyvää vihollista vastaan, mistä johtuen hyökkäys ei onnistunut.

4.D aloitti hyökkäyksen klo 6.30. Etenemistä viivytti 6.D:n jääminen jälkeen. Vihollisen vastaisku Siprolan suunnasta puolen päivän aikaan pakotti takaisin lähtöasemaan. 6.D pääsi jo Työppölänjoelle klo 10.10., mutta vihollisen vastahyökkäys työnsi ensin oikeanpuoleisen rykmentin takaisin ja vasemman siiven asema tuli vaikeaksi. Se vetäytyi takaisin klo 14.

5.D ei joutunut mainittavaan toimintaan.

1.D:n keskimmäinen ryhmä myöhästyi 2 tuntia.

11.D:n hyökkäys eteni aluksi hyvin. Klo 13.30 4.Pr joutui vetäytymään vihollisen voimakkaan hyökkäyksen edessä. II AK:n komentaja antoi käskyn joukkojen vetämisestä lähtöasemiin klo 15.45.

Operaation aikana tavattiin voimakas vihollisen hyökkäysvoima, joka oli ollut ryhmittyneenä operaatioon Karhulan suuntaan.

III AK

Rauhallista.

IV AK

Ruokojärvellä vihollinen yritti saada haltuunsa kansakoulun läntisen kukkulan, mutta lyötiin takaisin kk-tulellamme. Vihollinen menetti kaksi joukkuetta.

Lemetti - Ilomaa-tiellä partiomme tuhosi yhden miehistönkuljetusosaston ja henkilöauton. Tie on vahvojen partioiden varmistama.

Kollaanjoella koko päivän kiivaita taisteluita.

Ryhmä Talvela

Ägläjärven rannalla joukkomme etenivät aamun hitaasti kohti Pojasjärveä. Vihollisen varustetut asemat vallattiin. Joukot saavuttivat Aittojokilinjan klo 20. Sotasaalista paljon.

Kallioniemen koillispuolisessa maastossa vihollisen eteneminen pysäytetty.

P-SR

Lieksassa vihollinen työnnetty Varpuvaaraan. Saalis 1 hv, 1 kk, 1 pk.

Kuhmossa tilanne ennallaan.

Raatteen suunnalta edennyt n. rykmentib vahvuinen vihollinen, jolle tuotettu huomattavat tappiot. Tuhottiin 100 hevosen kuormasto, 2 hvaunua, useita autoja, 2 pst-tykkiä ym. Taistelut jatkuvat.

Lapin Ryhmä

Petsamossa hiljaista.

Savukoskella olemme edenneet Saijan kylään. Vihollinen osoittautunut vahvaksi.

Merivoimat

Tuettu maarintamaa. Saarenpäähän tehtiin tuloksetta neljä ilmahyökkäystä. Jäänsärkijä Jääkarhu joutui ilmapommituksen kohteeksi. Ei vaurioita. Ilmahyökkäyksen johdosta ml Poseidonilla Lappohjassa 3 haavoittunutta.

Ilmavoimat

Kannaksella vihollinen aktiivinen. Kavantsaaressa vetruritalli sortui ja 1 kuoli, 6 haavoittui. Lappohjassa viholliskoneiden kk-tulessa 4 haavoittunutta.

Omat ilmavoimat tehneet useita tiedustelulentoja. Pommitettu Perkjärven seutuja ja suojattu II AK:n kuljetuksia. Kannaksella suoritetuissa ankarissa ilmataisteluissa pudotettu 14 viholliskonetta.

 

[Vonka]

Toimia:

Määrätään ratsuväen reserviläisistä perustettavaksi Sissipataljoonat 3 ja 4 sekä karjalaisista vapaaehtoisista Sissipataljoona 5.

 

[Vonka]

23.12. ilonaiheena on Pajarin edellisenä päivänä suorittama Ägläjärven valtaus. Kannaksen vastahyökkäys taas epäonnistui. Asiaa on tutkittu paljon.

Vastahökkäys ei varmasti tullut liian aikaisin, mutta sen epäonnistumisen suurin syy oli päätöksen ja toteutuksen liian lyhyt aikaväli ja heikko johto. Öhquistin suunnitelma hyväksyttiin Kannaksen Armeijan esikunnassa 20.12. Mannerheimin hyväksyntä tuli 22.12. Hyökkäyksen piti alkaa seuraavana aamuna. Hyökkäyksen Öhquist suunnitteli laajalle alueelle ja syväksi vastoin Östermanin näkemystä.

Eräs prikaati marssi koko yön pariinkymmeneen asteeseen kiristyvässä pakkasessa ja viisitoistasenttisessä tuoreessa lumessa kahtena yönä 40 km ja lähti niiltä seisomilta hyökkäämään. Tiestö ei riittänyt suurten joukkojen liikutteluun, ryhmitykset menivät sekaisin. Tiedusteluun oli ollut vähän edellytyksiä. Tykistöä oli vähän eikä sitä kaikkea keskitetty hyökkäyksen tukemiseen.

Öhquist ei saanut alaisiaan uskomaan hyökkäyksen onnistumiseen. Muiden muassa Einar Vihma oli todella kriittinen. Niin oli ylemmistä esimiehistä Airokin.

Radioita oli vain kolmannes määrävahvudesta, ja kaapelit katkesivat tulen ja liikkeen takia. Esikunnat eivät hallinneet tällaista operaatiota. Erityisesti 1. Divisioonan valmistelut olivat hyvin puutteelliset.

Miesten taidotkin olivat puutteelliset, mutta uhrimieltä ei voi moittia. 1328 miehen kokonaistappioihin kuului sata upseeria.

Toisaalta Mannerheim totesi, että siihen loppuivat vihollisen yritykset kohti Viipurin porttia pitkäksi aikaa. Neuvostolähteiden mukaan II AK:n vastahyökkäys antoi vastassa olleille 7. A:n joukoille niin tuntuvan iskun, että Neuvostoliiton pääsotaneuvosto päätti väliaikaisesti keskeyttää omat hyökkäysyrityksensä ja sota muuttui Kannaksella asemasodaksi.