Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
"Eräs prikaati marssi 40 kilometriä puoleen saappaaseen ulottuvassa lumessa 20 asteen pakkasessa ja siitä hyökkäämään samoilta jaloilta".
Tässä sitä ollaan oltu aina hyviä. Suunnitelmia tehdään ja tavoitteita asetellaan. Mutta minkäs teet, kun aina on miehistöaines niin huonokuntoista. Ei ole riittänyt teräsmiehiä prikaatitolkulla koskaan. Kenraalien selittelykirjallisuus ei poista tiettyä vastuuta, tai ei pitäisi poistaa. Mutta hyvin on marenkia ja marmelaatia riittänyt näiden "muistelukirjojen" ympärille. Unohtuivatko sotien jotkut opetukset siksi, että kenraalimarenkikirjallisuus puhdisti tietyt tölmäykset? Vastaan itse: näinhän siinä kävi.
Radioita oli vain kolmannes määrävahvudesta, ja kaapelit katkesivat tulen ja liikkeen takia. Esikunnat eivät hallinneet tällaista operaatiota. Erityisesti 1. Divisioonan valmistelut olivat hyvin puutteelliset.
"Kuoleman komppania" Summassa
SA-kuvatekstissä on virhe. Kyseessä oli URR:n "Kuoleman eskadroona".
Summassa ollutta Kevyt Osasto 5:n jääkärikomppaniaa sanottiin "kuoleman komppaniaksi". Myös Wolf Halsti mainitsee talvisodan muistelmissaan nämä pääkallokypärät.
Muuta:
Siilasvuo saa joulun aikaan kaksi lisärykmenttiä ja Kev. Os 22:n ja Pion.P 22:n ym.
Rykmentit olivat tosiaan JR 64 ja JR 65.
Er. P 16... Susitaival tuli Tyräjärven kansakoululle 13.12. Pataljoonalla ei ollut edes kunnon karttoja. Oli vain joku 1:400 000. Susitaival haetutti samana yönä Oulusta Metsähallituksen piirikonttorista metsäkartat 1:20 000. Topografisia ei ollut.
Susitaival oli hyvä upseeri. Vaikka oli sotaisassa maineessa, käytti järkeä. Ei hyökännyt väsyneellä ja nälkäisellä porukalla. Lyödessään löi kovaa ja menestys oli varmaa. Ja miehet kun luulivat jääkäriupseerin tulosta kuullessaan, että nyt se tapattaa kaikki.
JR 65 alistettiin Susitaipaleelle. Hän kuulemma kirjoitti hyökkäyskäskyn valmiiksi. Nähtyään sen porukan keskitysmarssilta hän peruutti käskyn. Varustusta oli parannettava. Huollon ja levon jälkeen hyökkäykseen.
Susitaipaleella oli - sotakokemusta.
Susitaival muistelee: "”Kun JR 65:n ensimmäinen kolonna, kilometrin mittainen roikka, tuli avoautoissa Perangan-Näljängän tiehaaraan menin sitä katsomaan, koska olin utelias näkemään missä kunnossa se oli. Kyllä minua vihlaisi, kun näin miten jäätyneitä olivat miehet ja miten huonoksi mieliala oli laskenut. Kuului karmeita kirouksia, ja herrat haukuttiin maan rakoon. Eivät tietäneet tai välittäneet kuka siinä vieressä käveli. Näin heti, että eipä tainnut taisteluhenki olla kovin korkealla tässä rykmentissä, kun miehet oli heti alkuun sillä tavoin jäädytetty. Ja miehet saivat vain hiukan aikaa hengähtää ennen etulinjaan joutumistaan. Yöllä ja aamulla 23.12. minulle oli selvinnyt lopullisesti, että rintamalleni keskitetty rykmentti ei kykenisi osillaankaan suorittamaan koukkausta Saarijärven suuntaan. Huonosti varustettuna ja heikosti johdettuna se oli paras pysytellä maantien tuntumassa.”
URR:n 2. eskadroona sai lempinimen kuoleman eskadroona jo vapaussodassa Kuhmoisten taistelujen jälkeen. URR nimettiin Mannerheimin toimesta jo 28.2.1918.
2./URR sai tosiaan Vapaussodan jälkeen lempinimekseen "Kuolemaneskadroona", mutta nimitys perustuu Puolassa v. 1657 Tycoczinissa tapahtuneeseen taisteluun, jossa kaikki eskadroonassa palvelleet rakuunat kaatuivat.