Muuta:
Rankimmat taistelut 26.12.-28.12. käytiin Suomussalmen suuren vastahyökkäyksemme lisäksi Kannaksella Keljan metsässä vihollisen hyökättyä Suvannon yli.
Suvannon yli hyökkäävän 4.D:n komentaja oli suomalaissyntyinen Vladimir Grendahl. Hän pyrki motittamaan koko Taipaleen rintaman ja tiesi varmasti, minä päivänä kannatti yrittää (joulupäivä).
Keljan kylässä oli puolustuksessa III/JR 29. komentajanaan kapteeni Müller. Keljan Satumetsikössä oli pelkästään yksi pikakivääriryhmä, ja väli 8. komppanian reunimmaisesta konekivääristä 9. komppanian vasemmanpuoleiseen konekivääriin oli peräti 300 metriä.
Hyökkäyksen alkaminen 25. joulukuuta ei ollut suomalaisille aivan täysi yllätys, sillä kahden ja kolmen välillä samana yönä siepattiin hyökkäyksen alusta kertova sanoma, joka toimitettiin välittömästi III pataljoonan esikuntaan (Mullerille). Se ei aiheuttanut mitään toimintaa joulunvietosta väsyneessä esikunnassa.
Satumetsikössä ollut ikaalislaisten 8.komppania piti Satumetsikössä puoliaan kolme tuntia ennen kuin irtautui läheisen maantien varteen. Viestejä yritettiin saada joulunvietosta toipuvaan esikuntaan.
Sillanpäätä vahvistettiin koko ajan. Mutta vielä illalla Mullerin mukaan metsikössä oli vain "joukkue". Keljan metsikkö oli kylläkin piippalakkia mustanaan. Panssarivaunuja ei saatu Suvannon jään yli vielä. Muller lähetti illalla 23.30 pari kiväärijoukkuetta häätämään vihollista. Yrityksellä ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Nyt haettiin eri miehet paikalle. Naapureilta Taipaleen lohkon Kempin rykmentistä (JR 30) tuli komppania vastaiskuun. Aamulla luutnantti Koppisen komppania hyökkäsi Runteenmäen sivu, mutta ei voima riittänyt. Neljännes komppaniasta (7 kaat 30 haav) pyyhkiytyi pois pelistä. Sitten lähetettiin Numen rykmentistä (JR28) kaksi komppaniaa. Ne aloittivat neljän jälkeen mutta ei riittänyt voima vieläkään. Hämärissä vetäytyivät väsyneinä, patruunapulassaan ja kovia tappioita kärsineinä asemiin Keljan kylän laidoille.
Nyt oli herätty. Oma tykistö teki sillanpään kasvattamisen vaikeaksi. Eversti Blick käski Nurmea käyttämään levossa ollutta paikallisista miehistä koottua Er.P 6:tta.
Paikallispataljoona hyökkää
Er.P 6 hiihti Keljaan yön. Se ei lähtenyt suinpäin heti aamulla tultuaan marssilta kuuden aikaan, vaan valmistautui pari tuntia. Mullerin komppanian jättämiin taisteluhautoihin oli edessä jyrkkä penger ja sitten n. 300 metriä aukeaa rantamaata. Tulitukeen oli vain yksi kranaatinheitin, kaikki tykistö tarvittiin lisävoimien estämiseen. Ensimmäinen hyökkäys alkoi 9.30 ja pysähtyi konekiväärituleen. Kovat tappiot, palattiin osittain alkuasemiin, osittain jätettiin konekiväärit jo tukiasemiin. Uusi hyökkäys klo 10:45 ja nyt kerralla loppuun. Se vei nopeimmat kärkimiehet vihollisasemiin. Karjalaismiehet Räisälästä, Sakkolasta ja Käkisalmesta alkoivat raivokkaan lähitaistelun konepistoolein ja käsikranaatein. Seitsemän tunnin hirvittävän taistelun jälkeen vihollisen rippeet pakenivat jäälle.
Klo 18 Satumetsässä makasi 600 kaatunutta vihollista katsomassa tyhjin silmin jouluista tähtitaivasta. Grendahlin divisioona menetti kaikkiaan 2000 miestä ja sen puhti loppui siihen.
Kirjallisuus mainitsee tekomiehinä monta karjalaista Räisälän suojeluskunnasta. Lindberg, Elovaara, Lähteenkorva, Puusniekan veljekset, Ohvon veljekset ja Marilan veljekset. Raikas Marila oli moninkertainen Viipurin sotilaspiirin sotilasottelumestari. Hän oli hiihtäjä, ampuja ja ylemmän keskisarjan painija. Myös Väinö Linnan myöhemmin tuntema Viljam Pylkäs sai oppinsa sodankäynnistä tässä karjalaisporukassa Keljan taistelussa.
Er. P 16 menetti yhdessä hyökkäyksessä kaatuneina 52 miestä. n. 100 haavoittui.
Keljan alkuperäinen puolustaja Mûller palasi asemiinsa joukkoineen. Kapteeni Müller anoi taistelun jälkeen lepolomaa, jonka Blick hänelle myönsi. Muller, Blickin alainen jo Savon Jääkärirykmentistä, ylennettiin myöhemmin majuriksi.