Tampellan tykki-, krh- ja -ammuskehitystyöstä

Rannari

Ylipäällikkö
Kuvat on piirretty & tekstitetty käsin tussilla, leikkauspinnat on tehty liimaamalla ao. kohtiin tarramuoville painettu rasterointi ja lopputulos on valokuvattu; hiukan vaikeampaa kuin nykyään, mutta kyllä piirustus sitten onkin parempi kuin millään näkemälläni CAD-ohjelmistolla tehty.
Kyllä käyvät vaikka taideteoksesta. Katoavaa kansanperinnettä.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Tässä vielä koneenpiirustuspornoa eli 155KAN68:n piirustuksia;
View attachment 20562 View attachment 20563
View attachment 20565
Kuvat on piirretty & tekstitetty käsin tussilla, leikkauspinnat on tehty liimaamalla ao. kohtiin tarramuoville painettu rasterointi ja lopputulos on valokuvattu; hiukan vaikeampaa kuin nykyään, mutta kyllä piirustus sitten onkin parempi kuin millään näkemälläni CAD-ohjelmistolla tehty.
Kyllä se olis niin helppoa kun olis vielä nykyäänkin tällaiset kokoonpanokuvat käytettävissä. Isotkin talot suoltaa niin ala-arvoisia dokumentteja, että ei niiden piirtäjä ymmärrä tuon taivaallista koneenpiirustuksesta saatikka valmistustekniikasta.
 
Tämä ei varsinaisesti ole aseteknistä kehitystä, mutta nokkelaa silti:

Sota-aikana Tampella vastasi pst-tykkien ja jousipalauttimella varustettujen tykkien huollosta 122 mm:iin saakka ja rintamalta tuli paljon tykkejä, joiden putket olivat pilalla putkiräjähdyksen takia; yhden vauriovalokuvan tekstiä lainaten "sytytin ymmärsi tehtävänsä väärin".
1522468875508.png
DI (myöhemmin tekniikan tohtori) Eino Ilmonen suunnitteli yleisimpään korjaustykkiin 76 K/02:een uuden nopean hätäkorjauskeinon: putki irroitettiin aseesta, vaurioitunut osuus katkaistiin pois, putken suuhun sorvattiin kierteet sekä ohjaukset ja näille kierteille asennettiin sisäreiältään sileä s.o. rihlaamaton jatkoputki, jollaisia tehtaalle tehtiin hyllyyn valmiiksi 50 mm:n pituusporrastuksin. Jatkopalat suunniteltiin myös 75K/17:een. Jatketun putken paras tuntomerkki ovat sen suun sivuissa näkyvät tasot, avainvälit palan asennusta varten.

Kuukausien korjausaika saatiin näin supistettua kolmeen työpäivään ja parasta oli, että sen paremmin aseen kantama kuin tarkkuuskaan eivät oleellisesti kärsineet korjauksesta ja vanhat ampumataulukot pätivät edelleen. Korjaukseen kuului myös koeammunta, joka normaalisti suoritettiin TVH:n santakuopassa Messukylässä "sokeilla" kalustoammuksilla. Niinisaloon tykit vietiin vain erityistapauksissa, sillä aika oli tiukilla.
View attachment 1522469589133.png
Sodan jälkeen tälla tavalla korjatut tykit olivat ensimmäisinä putkitus-/poistolistoilla, joten kovia monia ei liene säilynyt, Raatteen Portilla oli ainakin vuonna 2005 näytillä yksi.
Suusta korjattu 75K02 Raatten Portilla kesällä 2005.JPG
 
DI (myöhemmin tekniikan tohtori) Eino Ilmonen suunnitteli yleisimpään korjaustykkiin 76 K/02:een uuden nopean hätäkorjauskeinon: putki irroitettiin aseesta, vaurioitunut osuus katkaistiin pois, putken suuhun sorvattiin kierteet sekä ohjaukset ja näille kierteille asennettiin sisäreiältään sileä s.o. rihlaamaton jatkoputki, jollaisia tehtaalle tehtiin hyllyyn valmiiksi 50 mm:n pituusporrastuksin. Jatkopalat suunniteltiin myös 75K/17:een.
Kuvan tykki on kuitenkin 75 K02 eli Boforsin Ruotsissa Kruppin lisenssillä valmistama. Ekat ostettiin Suomeen YH:n aikana ja Talvisodan kuluessa tuli vielä lisääkin. Tämä on säilyny nykyaikaan, koska Saksan sotaonnen käännyttyä Ruotsi ei enää myyny kranaatteja ja koko kalusto piti poistaa käytöstä. Vasemmalla näkyy käsijarrun käyttöpyörä. Se oli erittäin tarpeellinen, jos jouduttiin ylämäessä pysähtymään, koska hevosessa ei ole pakkia. Putken päällä oleva luukku on suora-ammuntaa varten.
 
Kiitos korjauksesta, lukulasit olisivat auttaneet, tyyppimerkintähän on esittelykilvessä:oops: Samalla selvisi, että korjaussarjoja on tehty useampiin malleihin kuin mitä Ilmonen haastattelussa muisti.
 
@veeteetee, kuinka pitkiä nämä korjauspätkät saattoivat olla? Ei ihme, ettei niitä juuri ole säilynyt. Sodan jälkeen päätyivät varmaan varikoilta nopeasti romulavoille. Eihän moisilla virityksillä rauhan aikana kukaan virastaan kiinnipitävä uskaltaisi ampua. Paulaharjun mukaan 75 K02:ia oli Merivoimilla rannikkotykkeinä, joka saattaa selittää kuvan yksilön säilymisen nykypäiviin. Muitakin hyvin eksoottisia tykkimalleja on tätä kautta vielä jäljellä.
 
Ei mitään käryä.

Aseosaston sotaa edeltäneet ja sodanaikaiset As-luokan vanhat piirustukset olivat 60-luvulle tultaessa vähän hunningolla, jolloin tykkisuunnittelua vetänyt Heikki Collanus teetti niiden lajittelun ja diaarioinnin. Vammas Oy:ssä ja sen Patriaan liittämisen jälkeen piirustuksia piti koko ajan piilotella hävitysvimmaiselta johdolta, vasta 2015 tilanne saatiin rauhoitettua ja piirustukset luovutettiin ELKAlle Mikkeliin.

Ainoa konsti saada vastaus kysymykseen siis olisi kelkkoutua Mikkeliin ja selata piirustukset läpi.

"Rannikkotykistömuseo, mihin sitä tarvitaan, koko rannikkohan on täynnä museotykistöä";)
 
Insinööri Heikki Collanus (13.05.1924-19.02.2007) oli Tampellan 155 mm tykkien luoja ja niinpä sadas valmistunut 155K83 n:o 8400 sai 15.05.1995 virallisesti nimen "Heikki", minkä vahvistaa ylälavetin kylkeen kiinnitetty nimikyltti, jossa on myös Heikin käsialalla puumerkkinsä HC

1522684758301.png
1522684786549.png
HC ja kenttätykistön tarkastaja ev Olavi Jäppilä:
1522684675904.png
HC ja seuraajansa Tampellan Aseyksikön suunnittelupäällikkönä / viimeinen johtaja / Vammas Oy:n Aseyksikön ensimmäinen johtaja ins Seppo Nikula 1522684870761.png
Osallistujat saivat muistoksi asekantakirjan otteen:
1522685627552.png
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:
Viimeinen Tampellassa valmistettu 120 krh oli malli 120KRH85, jota tehtiin Pv:ille 60 kpl:n sarja. Siinä todettujen parannuskohteiden pohjalta syntyi 120KRH92, joka oli ensimmäinen/viimeinen Vammas Oy.ssä tehty raskas krh. Oheisen esitteen alku kuvaa 120KRH85:n ominaisuudet, viimeinen sivu listaa 120KRH92:een tehdyt muutokset.

Tässä vielä vertailun vuoksi 120KRH92:
1522687352195.png 1522687424073.png
1522688852605.png 1522688907268.png 1522688927855.png

Uusi suuntain, johon teksti viittaa, oli malli 94, vanhan krh-suuntain malli 35:n viimeinen inkarnaatio:
1522687481683.png
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:
Ilmari Liikkanen väitteli sodan aikana tohtoriksi ulkoballistiikan häiriöteoriasta (minulla on tuo saksankielinen opus JTH) ja kehitteli rekyylittömiä aseita jo tuolloin, tässä SA-kuva 147540 "Taisteluvälineosaston harjoitus ammuntaa. Majuri Liikanen ja luutnantti Kaila seuraavat ammuntaa. Tyrnävä 1944.03.29"
View attachment 19398

EDIT: Liikkasen väitötilaisuudesta on otettu SA-kuvat 128544, -5 ja -6, http://sa-kuva.fi/
No niin, Jossain Tässä Huoneessa piti paikkansa; Liikkanen on omistanut tämän kirjayksilön Tampellan (01.06.1931-31.12.1955) krh-spesialistille ja Aseosaston 3. johtajalle Leo Jyväkorvelle (s. 1905):
Liikkasen väitöskirja001.jpg
Leo Jyväkorpi; oikeasta kädestä puuttuvat sormet vei Harakan saaressa 47 mm krh:n koeammunnoissa 24.01.1938 tapahtunut räjähdysonnettomuus, joka tappoi jalkaväen tarkastajan kenraalimajuri A.S. Heikinheimon:
1522771784860.png
 
Viimeksi muokattu:
Yksi erikoisuus lisää:

Tampellan yhteistyökumppani Soltamin palveluksessa ollut insinööri Matatjahu Leshem keksi erityisen keskeltä ladattavan (60-)160 mm krh:n, jolle Tampella haki ja sai suomalaiset patentit FI34634, FI34993 ja FI43958 (luettavissa https://fi.espacenet.com/advancedSearch?locale=fi_FI). Ajatuksena tässä oli luoda normaalia 160 krh:tä helpommin ladattava ase, joka asennettaisiin ajoneuvoalustalle joustolaitteella varustetun kelkan päälle.

Asian esittelemiseksi tehtiin 05.03.1959 päivätty saksankielinen (Leshem) muistio/esite, joka oli kuvitettu keskeltä katkeavan putken toimintaperiaatteen kertovilla pienoismallikuvilla:
160 Leshem001.jpg
160 Leshem002.jpg
BTW, pienoismalli on edelleen olemassa Patrian kokoelmissa.

Patenttipiirros FI43958 kertoo ajatellun ajoneuvoasennuksen periaatteet:
1522843708411.png
Tällainen ase myös rakennettiin ja koeammuttiin Niinisalossa:
0441.jpg
Aseen edessä vasemmalla Aseosaston johtaja evl-evp Paavo Manninen, tykkimestari Ragnar Landstedt (joka teki asetöissä yli 50 vuoden työuran!) ja Matatjahu Leshem:
0439.jpg
Leshem ja Manninen:
0440.jpg
Vuonna 1961 oltiin niin pitkällä, että lopullisesta prototyyppiputkesta oli olemassa piirustukset:
View attachment 1522844627873.png
Tämän jälkeen keskeltä ladattava heitin hävisi kokonaan kuvasta, mutta miksi ja minne, ei ole tiedossa.
 
Tampella-sukuisille tykeille tyypillistä on yksilaippainen lautassuuhidastin, mutta mistä se tuli?

122K/55-tuliputkessa 1956 suuhidastin oli kaksivinen "huuliharppu":
1522846566280.png
122K/57-tykissä 1959 suuhidastin on rakomallia:
1522846685353.png
122K/60-hankintaa PE:ssa hoitanut majuri Eino Vuorimies lähetti tykin pääsuunnittelija Heikki Collanukselle suuhidastinta koskevan viestin:
1522846105912.png
1522846144201.png
1522846180064.png
Tältä pohjalta HC skissasi uuden suujarrumallin:
1522846399615.png
Ja juhannuksena 1960 ystävykset poseerasivat uuden tykin ja sen uuden suujarrun kera:
0281.jpg
Tarinan mukaan 155 suuhidastin sai lopullisen "ihannemuotonsa", kun yksi ensimmäisistä päätyi koeammuntaan pehmeässä tilassa (25CrMo4P) ja haki paineesta uuden muotonsa.
1522847745024.png
 
Viimeksi muokattu:
Työhuoneen siirto toi pintaan nämäkin 20+ vuotta hukassa olleet asiakirjakopiot, originaalit vei juutalaisten lakiasiamies Tampellan "viimeisessä puhdistuksessa". Evl Skorajev, johon otsikossa viitataan, oli Liittoutuneiden Valvontakomission (LVK) edustaja.
View attachment 20230 View attachment 20231
Tuli tämäkin piirustus vastaan, se Hans Otto Donnerin ideoima 81 mm rekyylitön krh vuodelta 1945.
 

Liitteet

Top