Ymmärrän Rauhantekijän ajatuksen, mutta kyllä mun näkemys on kuitenkin se että mitään "kansan ta-kivääriä" ei kannata lähteä LAAJASSA mielessä hakemaan. Samaten ei kannata lähteä siitä ajatuksesta että yllytetään iso joukko miehiä varustautumaan halvoilla vermeillä ja pintapuolisella koulutuksella ja annetaan heidän ymmärtää että he ovat t-ampujia joista jokainen ampuu 20 vihollista. Kyllä ne olisivat vaitettavasti enemmänkin tykinruokaa ja vihollisen t-ampujien armoilla.
Kyllä nykykonflikteissa joka ukon tulee olla hyvin varustettu ja hyvin koulutettu, sekä kokonaisuus pitää miettiä sen suhteen kunka paljon todellisuudessa tarvitaan perusukkoa, tulitukiampujia, varsinaisia t-ampujia, sinkomiehiä, pioneereja, viestimiehiä jne, jne erilaisia erikoismiehiä. Ei kannata lisätä jotain erikoismiestä vain siksi että sattuu olemaan jotain tiettyä varustetta siviilistä saatavilla. Vähän sama kuin että laitetaan armeijan tueksi 100 000 h-autoa ja kuljettajaa kun kerran autoja ja ajokortillisia kavereita sattuu olemaan saatavilla. Jos olisin joukkueen- tai komppanianpäällikkö niin enpä tiedä haluaisinko ottaa porukkaan 10 ylimääräistä itseoppinutta "t-ampujaa" jotka tulee epämääräisen koulutuksen kanssa. Mieluummin ottaisin 1-2 jotka osaavat hommansa. Yksityistä sissisotaa tietysti voi jokainen käydä siinä vaiheessa jos ryssä tekee meillä "Krimit".
Jos pitäisi hyödyntää vapaaehtoisuutta ja motivoida reserviläisten perusjoukkoa, niin uskoisin että saman pituisen koulutuksen saanut kaveri "kansanrynnäkkökivärin" kanssa on enemmän hyödyksi kuin "kansan ta-kiväärin" kanssa. Lieneenkö järkeä käyttää resursseja siihen, että koulutetaan suuri määrä ukkoja erikoistehtäviin, kun perustehtäviä varmasti löytyy. Toki jos reserviläiseltä löytyy rahaa ja AIKAA asian opiskeluun, niin olisi hyvä jos löytyisi kouluttajia ja resursseja. Homman vaan pitää synkata PV:n systeemien kanssa, jos tarkoitus on että PV:n kanssa toimitaan.
Lisäksi pitää muistaa että t-a toiminta on TODELLA vaikeaa. Itsekin olen nyt kolme kesää yrittänyt saada hommaa edes jollain lailla haltuun mutta edelleen on esim jälleenlataus opettelun alla ja kaikenlaisia kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Jo pelkästään MIL- ja MOA-yksikköjen ymmärtäminen, etäisyydenarviointi taulukkojen laatiminen kliksuen ja mildottein suhteen vaatii paljon aikaa, innostusta, laskemista ja Exceliä jne. Sitten taas ballistiikkataulukot kun oikea lataus on löytynyt jne, jne. Jopa aseen oikeanlainen puhdistus, erilaiset tukin virittelyt, kujetuspussit, reput, röllit, viestintä ja kaikkeen sellaiseen rakentelu ja niihin perehtyminen vie aikaa hurjasti. Sitten pitäisi olla vielä sitä maastoharjoittelua jne... Epäilen että riittääkö 8h työpäivää tekevällä perheenisällä muitten harrastusten lisksi aikaa niin paljon kuin tarvitaan, että hallitsee välttävästi edes osan siitä mitä pitäisi. Ja kaikkea pitäisi vielä kerrata säännöllisesti. Varmasti esim Häyhä-kisojen kaverit ovat päteviä hommaan, mutta kuinkahan paljon hekään ovat aikaa asioiden opiskeuun ja harjoitteluun käyttäneet?
Pitää muistaa että huonosti koulutetun miehen laittaminen sodassa mihin vaan tehtävään vaarantaa hänen oman henkensä lisäksi myös kavereiden hengen. Itse en väitä mitään osaavani, valmistaudun lähinnä sellaiseen Krimi-skenaarioon että voisin edes jonkun viedä mukanani ennenkuin henki lähtee.
Toivottavasti en nyt ollut liian pessimistinen.
.... jatkakaa......
. 