Mutta jos oikeasti haluaa tarkka-ampuja toimintaa tehdä, niin on syytä opetella tähtäimien, kartan yms passiivisten menetelmien käyttäminen etäisyyden mittaamisessa.
Lem on yleensä aktiivisella alueella sama kuin saisinko laskun kiitos.... Askelparitkin voi hankala mennä mittailee vihun keskelle.
Tietysti ampumaetäisyyden laskeminen tähtäintä hyväksikäyttäen on perusosaamista samoin kuin etäisyyden laskeminen kartalta.
En minä missään vaiheessa kieltänyt sitä, etteikö noita tulisi osata ja etteivätkö ne olisi osa tarkka-ampujan perusosaamista, joka osaltaan erottaa kasa-ampujan tarkka-ampujasta, mutta siltikin pidän tähtäimellä tai kiikarilla
laskemista paljon huonompana vaihtoehtona kuin mittanarulla tai lemmillä
mittaamista, koska jälkimmäisillä virhemarginaali on paljon pienempi ja rohkenen väittää, että mil-dottien tai saati PSO:n avulla laskeminen ei ole reserviläisistä koostuvien ja vaihtelevasti koulutettujen sodanajan tarkka-ampujien vahvinta osaamisaluetta. Eihän intti taida jakaa edes taskulaskimia TA-koulutukseen, vaikka se on TA-kansion perusmateriaalia lyijykynän ja ruutupaperin ohella.
Mitä taas tulee lemin tai muun mittausmenetelmän käytettävyyteen passiivisen laskemisen sijasta, niin aivan samalla tapaa ne RK/KK/PST-miesten ametit pitäisi mitata arvioinnin sijaan ellei sitten haluta laskea piirukiikarilla, joka lienee edelleen ainoa laite jääkärijoukkueessa etäisyyksien kohtuu tarkkaa hahmottamista varten. Ja tulenjohto tietysti mittaa etäisyydet laserilla.
Mikäänhän ei tietenkään estä menemästä sillä AUK1 oppimäärään kuuluvan ryhmittymiskäskyn mukaisella
”Nimeän maaston. Oja 100, pellonreuna 150, siirtolohkare 250, metsänreuna 400”- kaavalla ja arvioida ametit stetsonista, vaikka todelliset etäisyydet olisivatkin 20-50 metriä +/-. Eihän se paukkupatruunasodassa niin tarkkaa ole.
Koska jakokalustossa hallitsevana kaliiperina on 7x62x53/54R, joka ei omaa kovin suoraa vrt. esim .338 LM, niin ametin pitää olla tarkemmin määritetty, koska 300 metrin jälkeen tuo alkaa olemaan melkoinen roikku. Jos x54R Dragunov on kohdistettu 300 metriin, niin lentoradanpoikkeama 380 metrin (laskettu) ja 400 metrin (todellinen) ampumaetäisyyksillä on 14 cm ja lentoradan poikkeama 400 metriin kohdistusetäisyydestä 66 cm siinä missä .338 LM poikkeaa 30 cm. Nämä ovat tietenkin niin räikeitä eroja, että laukaus menee ainakin ensimmäisellä ohi ellei maali ole T-72 runko, mutta juuri pistemaaleissa nuo vähäisemmätkin mittausvirheet rankaisevat x54R kaliiperilla ampuvaa.