pstsika
Haukka
Kyllä 7.62x53R MN aktiolla olevista kivääreistä saa aikaan aivan mainioita tarkkuuskivääreitä keskipitkille etäisyyksille, mutta se vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin uuden kiväärin osto kaupasta. Tarvikeosien pakkauksissa usein lukeva "some minor modifications may be required" tarkoittaa käytännössä useamman tunnin dremelöintiä ja viilaamista sekä paljon tupakkaa, mutta pajavasaraa tai ahjoa ei tarvita, kuten Kalashnikovien kanssa...
Periaatteessa mikä tahansa riittävän tarkka kivääri toimii tarkka-ampujakäytössä.
7.62x53R toimii kaliiperina yhtä hyvin tai huonosti kuin 7.62x51, vaikkakin tehdaspatruunoiden osalta valikoima on merkittävästi suppeampi. Molemmat ovat sopivia kaliipereita lyhyille ja keskipitkille etäisyyksille. Pitkille ja ylipitkille etäisyyksille on sopivammat kaliiperit, mutta silloin on turha kuvitella ampuvansa hyväkäyntistä patruunaa euron kappale.
Suomessa on yleisesti saatavilla puolenkymmentä 7.62x53R kaliiperin FMJ luodilla olevaa eli sotilaskäyttöön sallittua patruunaa, jolloin ei tarvitse kärsiä huonosta omatunnosta kansainvälisten sopimusten rikkomisen osalta.
Isoin ero noiden kaliiperien välillä on se, että toinen on ladattu laippakantaiseen ja toinen urakantaiseen hylsyyn. Itselataamalla tuohonkin saa Scenar luodilla olevaa tarkkuuspatruunaa, mikäli kaupan vaihtoehdot eivät riitä. Lisäksi patruunoita on myös poikkeusolojen tai miehityksen aikana saatavilla, sillä meidän ja venäläisten konekiväärit ampuvat samaa kaliiperia varmaan vielä vuosikymmeniä. Mitään tarkkuuspatruunaahan se ei ole, mutta mutta riittävää hyvinkin ainakin 300-400 metrin etäisyydeltä, mikä ilmeisesti on useimmiten se matka, jolta tapot tehdään.
Lukkoaktio on varmasti ns. battle proven, sillä se on nähnyt palveluskäyttöä kohta 130 vuotta ja kahden maailmansodan lisäksi ollut käytössä kaikissa vähänkään isommissa sodissa kaikissa mahdollisissa sää- ja ympäristöolosuhteissa. Kylmissä ja kuumissa oloissa. Vuoristossa ja aavikolla. Kaupungeissa ja aroilla. Hyvin koulutettujen sotilaiden ja kouluttamattomien siviilijoukkojen käytössä. Sen luotettavuutta ei ole kiistetty koskaan ainakaan laajemmassa mittakaavassa. Mikään muu kivääri ei ole nähnyt yhtä pitkää ja monipuolista palvelusta sotilaskäytössä. Kivääri on peruskonstruktioltaan niin yksinkertainen, että se on mahdollista purkaa vain pistimen kärkeä käyttäen alkutekijöihinsä ja lukon pienin osa on peukalonpäänkokoinen. Uskoisin, että MN lukkoaktiolla olevilla tarkkuskivääreillä on tehty eniten tarkka-ampujan suorittamia tappoja kun vertailukohtana on mikä tahansa muu tarkka-ampuja käytössä ollut kivääri.
Minullakin on MN aktiolla oleva kivääri, jossa ainoat alkuperäiset osa ovat lukonkehys (pl. optiikan kiinnityskisko ja ylipainereikä) ja lukko (pl. lukkorungon kammen taivutus).
Tukki on vaihdettu ja mahdollistaa piipun vapaan värähtelyn ollen säädettävissä ampujan mukaisesti. Siihen on mahdollista kiinnittää lisävarusteita MLOK ja picantinnykiinnityksellä.
Piippu on vaihdettu D pesittämättömään ja ase on tarkimmillaan kevyehköllä FMJ luodilla olevalla patruunalla.
Laukaisukoneisto on vaihdettu säädettäväksi ja kiväärissä on peukalolla käytettävä varmistin. Syöttökotelon sijaan ase käyttää 10 ja 5 patruunan lippaita. Optiikka kiinnittyy samalla tavalla kuin tänään tehtaalta tuleviin Sakon kivääreihin. Tähtäinratkaisu FFP/MRAD ominaisuuksilla on hankittu keskipitkiä etäisyyksiä silmällä pitäen. Aseen hinnaksi on muodostunut noin 600 euroa. Lisäksi tietysti optiikka jalkoineen, lisälippaat, bipodi, hihna ja muuta varustetta. Mutta itse kivääri tosiaan sen noin 600€.
Vaikka optiikka mahdollistaa ampumisen pitkille etäisyyksille jossain määrin, niin 7.62 kiväärinluodit tapaavat muuttua nopeasti alisoonisiksi siirryttäessä keskipitkältä matkalta pitkälle ja tuolloin luodilla on energiaa vain saman verran kuin 9 mm pistoolinluodilla piipunsuulta. Tuohon kun lisätään vaatimus tulen tarkkuudesta ja lähtökohdaksi otetaan se, että maalilla on vähintään sirpaleliiviä ja teräskypärää vastaavat suojavarusteet, niin kill range on pikemminkin 600 kuin 800 metriä. Ihmisen kaatoon kun ei riitä se mikä riittää Jaster pellin kaatoon.
600 metrin etäisyydeltä, jolloin ei olla vielä ehdottomilla maksimietäisyyksillä, luoti on yliääninen ja iskuenergia sama kuin 7.62x51 hirvipatruunalla 650 metrissä ja jotakuinkin sama kuin perus 5.56x45 patruunalla 200 metrissä. Aivan riittävän tappava siis.
Kotimaisella patruunalla ase ampuu alle 3 cm kasoja 150 metriin. Ei pelkästään toistettavasti vaan poikkeuksetta ellei ampuja itse tee virhettä. Ei se tietenkään ole sama asia kuin oikeasti tarkka, jolloin reiät ovat kiinni toisissaan, mutta riittävän tarkka olkoon käyttötarkoitus linnun tai vihollissotilaan ampuminen. Penkistä en ole mekaanista tarkkuutta kokeillut, mutta tuskinpa se huonompi on kuin repputuelta.
Mosin Nagantiksi aseen tuntee nykyään vain lukkoa purkaessa. Kovinkaan paljon yhteistä sillä ei siis ole geneerisen 7.62x53R sotilaskiväärin kanssa, mutta hallussapitoluvassa lukee, että se on Mosin Nagant.
Tekisinkö uudestaan? Jo hallussa olevaan sporterisoituun ja hyväkäyntiseen aseeseen kyllä, varsinkin mikäli aseseppää vaativat työvaiheet olisi jo tehty.
Hankkisinko aihion projektin rungoksi ja lähtisin alkutekijöistä? En todennäköisesti, mutta mahdollistahan se tietysti olisi jos näkisin tärkeänä sen, että aseelle sopivia ampumatarvikkeita voi ottaa miehittäjältä siinä vaiheessa, kun entisessä Suomen tasavallassa ei ole yhtään kaupallista aseliikettä.
jatkuvaan selvästi alle kulmaminuutin käyntiin ei ihan joka kiväärillä päästä. Paitsi netissä
