Tarkka-ampujan peruskivääri

Terve kaikille.. Itse alkanut kans kiinnostuu tarkkuus ammuntaan. Ja Olen nyt tätä topiikkia lukenut kiinnostunneena ja myös silmään pisti teidän 7,62x53r keskustelut.. kun itse omistan kyseisen aseen ja sitä on hiukka modifoitu..miksei vanhoista aseista saa laatupelejä kun meillä on suomessa kuitenkin osaavia laatu aseseppiä..

Kyllä 7.62x53R MN aktiolla olevista kivääreistä saa aikaan aivan mainioita tarkkuuskivääreitä keskipitkille etäisyyksille, mutta se vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin uuden kiväärin osto kaupasta. Tarvikeosien pakkauksissa usein lukeva "some minor modifications may be required" tarkoittaa käytännössä useamman tunnin dremelöintiä ja viilaamista sekä paljon tupakkaa, mutta pajavasaraa tai ahjoa ei tarvita, kuten Kalashnikovien kanssa...

Periaatteessa mikä tahansa riittävän tarkka kivääri toimii tarkka-ampujakäytössä.

7.62x53R toimii kaliiperina yhtä hyvin tai huonosti kuin 7.62x51, vaikkakin tehdaspatruunoiden osalta valikoima on merkittävästi suppeampi. Molemmat ovat sopivia kaliipereita lyhyille ja keskipitkille etäisyyksille. Pitkille ja ylipitkille etäisyyksille on sopivammat kaliiperit, mutta silloin on turha kuvitella ampuvansa hyväkäyntistä patruunaa euron kappale.

Suomessa on yleisesti saatavilla puolenkymmentä 7.62x53R kaliiperin FMJ luodilla olevaa eli sotilaskäyttöön sallittua patruunaa, jolloin ei tarvitse kärsiä huonosta omatunnosta kansainvälisten sopimusten rikkomisen osalta.

Isoin ero noiden kaliiperien välillä on se, että toinen on ladattu laippakantaiseen ja toinen urakantaiseen hylsyyn. Itselataamalla tuohonkin saa Scenar luodilla olevaa tarkkuuspatruunaa, mikäli kaupan vaihtoehdot eivät riitä. Lisäksi patruunoita on myös poikkeusolojen tai miehityksen aikana saatavilla, sillä meidän ja venäläisten konekiväärit ampuvat samaa kaliiperia varmaan vielä vuosikymmeniä. Mitään tarkkuuspatruunaahan se ei ole, mutta mutta riittävää hyvinkin ainakin 300-400 metrin etäisyydeltä, mikä ilmeisesti on useimmiten se matka, jolta tapot tehdään.

Lukkoaktio on varmasti ns. battle proven, sillä se on nähnyt palveluskäyttöä kohta 130 vuotta ja kahden maailmansodan lisäksi ollut käytössä kaikissa vähänkään isommissa sodissa kaikissa mahdollisissa sää- ja ympäristöolosuhteissa. Kylmissä ja kuumissa oloissa. Vuoristossa ja aavikolla. Kaupungeissa ja aroilla. Hyvin koulutettujen sotilaiden ja kouluttamattomien siviilijoukkojen käytössä. Sen luotettavuutta ei ole kiistetty koskaan ainakaan laajemmassa mittakaavassa. Mikään muu kivääri ei ole nähnyt yhtä pitkää ja monipuolista palvelusta sotilaskäytössä. Kivääri on peruskonstruktioltaan niin yksinkertainen, että se on mahdollista purkaa vain pistimen kärkeä käyttäen alkutekijöihinsä ja lukon pienin osa on peukalonpäänkokoinen. Uskoisin, että MN lukkoaktiolla olevilla tarkkuskivääreillä on tehty eniten tarkka-ampujan suorittamia tappoja kun vertailukohtana on mikä tahansa muu tarkka-ampuja käytössä ollut kivääri.

Minullakin on MN aktiolla oleva kivääri, jossa ainoat alkuperäiset osa ovat lukonkehys (pl. optiikan kiinnityskisko ja ylipainereikä) ja lukko (pl. lukkorungon kammen taivutus).

Tukki on vaihdettu ja mahdollistaa piipun vapaan värähtelyn ollen säädettävissä ampujan mukaisesti. Siihen on mahdollista kiinnittää lisävarusteita MLOK ja picantinnykiinnityksellä.
Piippu on vaihdettu D pesittämättömään ja ase on tarkimmillaan kevyehköllä FMJ luodilla olevalla patruunalla.

Laukaisukoneisto on vaihdettu säädettäväksi ja kiväärissä on peukalolla käytettävä varmistin. Syöttökotelon sijaan ase käyttää 10 ja 5 patruunan lippaita. Optiikka kiinnittyy samalla tavalla kuin tänään tehtaalta tuleviin Sakon kivääreihin. Tähtäinratkaisu FFP/MRAD ominaisuuksilla on hankittu keskipitkiä etäisyyksiä silmällä pitäen. Aseen hinnaksi on muodostunut noin 600 euroa. Lisäksi tietysti optiikka jalkoineen, lisälippaat, bipodi, hihna ja muuta varustetta. Mutta itse kivääri tosiaan sen noin 600€.

Vaikka optiikka mahdollistaa ampumisen pitkille etäisyyksille jossain määrin, niin 7.62 kiväärinluodit tapaavat muuttua nopeasti alisoonisiksi siirryttäessä keskipitkältä matkalta pitkälle ja tuolloin luodilla on energiaa vain saman verran kuin 9 mm pistoolinluodilla piipunsuulta. Tuohon kun lisätään vaatimus tulen tarkkuudesta ja lähtökohdaksi otetaan se, että maalilla on vähintään sirpaleliiviä ja teräskypärää vastaavat suojavarusteet, niin kill range on pikemminkin 600 kuin 800 metriä. Ihmisen kaatoon kun ei riitä se mikä riittää Jaster pellin kaatoon.

600 metrin etäisyydeltä, jolloin ei olla vielä ehdottomilla maksimietäisyyksillä, luoti on yliääninen ja iskuenergia sama kuin 7.62x51 hirvipatruunalla 650 metrissä ja jotakuinkin sama kuin perus 5.56x45 patruunalla 200 metrissä. Aivan riittävän tappava siis.

Kotimaisella patruunalla ase ampuu alle 3 cm kasoja 150 metriin. Ei pelkästään toistettavasti vaan poikkeuksetta ellei ampuja itse tee virhettä. Ei se tietenkään ole sama asia kuin oikeasti tarkka, jolloin reiät ovat kiinni toisissaan, mutta riittävän tarkka olkoon käyttötarkoitus linnun tai vihollissotilaan ampuminen. Penkistä en ole mekaanista tarkkuutta kokeillut, mutta tuskinpa se huonompi on kuin repputuelta.

Mosin Nagantiksi aseen tuntee nykyään vain lukkoa purkaessa. Kovinkaan paljon yhteistä sillä ei siis ole geneerisen 7.62x53R sotilaskiväärin kanssa, mutta hallussapitoluvassa lukee, että se on Mosin Nagant.

Tekisinkö uudestaan? Jo hallussa olevaan sporterisoituun ja hyväkäyntiseen aseeseen kyllä, varsinkin mikäli aseseppää vaativat työvaiheet olisi jo tehty.

Hankkisinko aihion projektin rungoksi ja lähtisin alkutekijöistä? En todennäköisesti, mutta mahdollistahan se tietysti olisi jos näkisin tärkeänä sen, että aseelle sopivia ampumatarvikkeita voi ottaa miehittäjältä siinä vaiheessa, kun entisessä Suomen tasavallassa ei ole yhtään kaupallista aseliikettä.
 
Tarkka ase sinulla:)(y) jatkuvaan selvästi alle kulmaminuutin käyntiin ei ihan joka kiväärillä päästä. Paitsi netissä:D
 
Tarkka ase sinulla:)(y) jatkuvaan selvästi alle kulmaminuutin käyntiin ei ihan joka kiväärillä päästä. Paitsi netissä:D

Kulmaminuutti ei ole mikään maaginen raja hyvin yhteensopivalla patruuna+kivääriyhdistelmällä, vaan yksinomaan kohtuullisen ampumataidon ja laadukkaan aseen merkki. Puolen kulmaminuutin jatkuva käynti on eri asia, mutta sellaisiakin on melkoisesti.
 
Jos käytetyt raudat Sako/Tikka saat parilla sadalla (ostat vanhan hirvipiiskan josta myyt tukin, kiikarin ja jalat) niin miksi ihmeessä pitäisi aloittaa väkisin vuosisata vanhemmalla konstruktiolla sekä faktisesti 60-70v vanhoilla raudoilla kun sopivampaakin saa samoilla kustannuksilla. Jokainen tekee kuin itse haluaa mutta kannustaisin miettimään myös uudempien rautojen käyttöä. Minulla itselläni tuoreempia pulttilukkoja mutta käytössä myös Pystykorvaa ja kyllä niiden aktioissa ikäkausierot tuntuu.
Tikat, uusi tai käytetty, ovat minusta varsin hyviä aihioita TA-harrastuskiväärin rakentamiseen.
Jatketaan tähän, että T3:n lisäksi tietenkin ne vanhat, alkuperäiset Tikkakosken tuotteet, ovat myös erittäin hyviä aseita. Toisaalta niissä on sitten otettava huomioon petauksen tarve jne., jos tukissa ei ole alumiiniprofiilia, johon aktio kiinnittyisi.

M55:stä ja M65:stä, etenkin Sportereista ainakin on TA-kivääreitä tehty (ja Britannian ja Australian SAS käytti M55:stä tehtyjä tarkkuuskivääreitäkin), McMillanilta saa niille valmiiksi avarrettuja tukkejakin. Esim. McMillanin A5-tukkia tekevät M55:lle ja M65:lle, ja eiköhän heidän uutta A10:täkin saisi sille sovitettuna, kun tietävät kuitenkin noiden vanhempienkin Tikkojen aktion sovittamiseen tarvittavat mitat. McMillanhan valmistaa tukit asiakkaan tilauksen mukaan heidän laajasta vaihtoehtovalikoimastaan.


Jo-ki toimittaa Suomeen noita McMillanin tukkeja.

Ja ainakin noihin M55:een ja M65:een saa vielä lippaitakin.

Tarkka ase sinulla:)(y) jatkuvaan selvästi alle kulmaminuutin käyntiin ei ihan joka kiväärillä päästä. Paitsi netissä:D
Kyllä esimerkiksi Tikka T3:t pääsevät, on ihan tehtaan takuukin Sakon patruunoita ammuttaessa (ja esimerkiksi vanhempia Tikkojahan pidetään vielä nykyisiä tarkempina). Tosin Atlantin toisella puolen, kun käytetään ties mitä kuraa olevia piippuja, niin tarkkuus heittelee sinne tänne paljon enemmän.

Ei Mosinin aktio ole sen puolesta lainkaan huonompi (kaksiolakkeisia kumpikin), kunhan sulkukappale ottaa tasaisesti kiinni olakkeillaan, ja lukkorungosta erillään kelluvan sulkukappaleen ansiosta tarkkuus on varsin hyvä, vaikka lukonkehyksen vastaolakkeiden työstö ei olisikaan aivan viimeisen päälle ollut (ja toisaalta sulkukappaleet sovitettiin vielä kivääreihin sopivasti). Hyvällä piipulla Mosinista saa varsin tarkkakäyntisen - eri asia sitten, miten paljon vaivaa muuten sen saamiseen ajanmukaiseksi vaaditaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ta-killallahan on ihan tätä varten Olutmalja-kisa, ainakin ollut. Alle 1 kulmaminuutin JATKUVAAN käyntiin pystyvät ampuja/ase yhdistelmät on olleet käsittääkseni melko vähissä.
Ja joo, ampujahan se loppukädessä eniten vaikuttaa.
 
Tikat, uusi tai käytetty, ovat minusta varsin hyviä aihioita TA-harrastuskiväärin rakentamiseen.

Samaa mieltä. Omasta mielestäni hintatietoisen paras aihio. Ostamalla 800€ Tikan, saa kevyenpuoleisen kiväärin, jossa on toimiva varmistin, taattu varaosahuolto vuosiksi eteenpäin sekä takuu käynnistä.

Mosineissa on perävalotakuu. Eikä käyttökelpoista tai toimivaa varmistinta. Jälkimmäinen ei toki haittaa jos aseella ampuu ratakatoksesta pelkästään. Eikä suuri painokaan ole ongelma jos asetta ei kanniskele.

Jos jostain wanhasta sotaratsusta haluaa modernia kivääriä vääntää pakolla niin 98-Mauserlukkoinen kivääri, vaikka IDF:n 7.62 Mauseri ottaa aihioksi. Niissä on sentään se toimiva varmistin...
 
Ollaan päästy vaiheeseen jossa keskustelusta voi havaita kolme kategoriaa
  • Mosin Nagant/pystykorva aktioon perustuvat ns rakennelmat. Pohdittava rakennusaihe, JOS löytää kappaleen minkä piippu on erittäin hyvässä kunnossa. P-merkityt "putkitetut" on ilmeisesti haluttuja tarkkuutensa takia ainakin ulkomaisten keräilijäsivujen perusteella.
  • Tikka-kiväärien vanhempaa mallia monet ovat tässä suositelleet (m55/m65). Näitä on liikkeissä ja toreilla jatkuvasti ja lisää tulee kuolinpesistä. Ilmeisesti kannattaa olla valppaana.
  • ja sitten tietysti nykyajan kivääripaketit joista montaa saa hankittua pakettihintaan € 1000-2000,- Siinä se tonnin raja nyt sitten rikkoontui, mutta ehkä oli aikakin, jotta aloittavaa ampujaa saadaan ohjattua järkevään suuntaan.
.
 
Samaa mieltä. Omasta mielestäni hintatietoisen paras aihio. Ostamalla 800€ Tikan, saa kevyenpuoleisen kiväärin, jossa on toimiva varmistin, taattu varaosahuolto vuosiksi eteenpäin sekä takuu käynnistä.

En pikaisesti googlettaessa löytänyt uutta Tikkaa 800 eurolla ja takuuhan on pari kolme vuotta. Käytetyn Tikan saa 800 eurolla, mutta niissä ei tuo takuu sitten enää pääosin ole voimassa.

Otetaan Tikka keskustelun pohjaksi vaikka M65, joka on toki hyvä vaihtoehtoinen aihio eikä sitä ensimmäisenä tarvitse viedä sepälle, mutta mikäli alkuperäisen tukin ergonomiaan ei ole tyytyväinen niin GRS tai KKC tukki maksavat myös rahaa. Kivääri sekä uusi tukki ja nopeesti ollaan noin 1500€ hinnassa, jolloin on mielekästä kysyä kannattaisiko kerralla ostaa vaikka se T3 TAC A1 ellei musta ja uhkaava väri ja taittoperä ole ongelma hirvimetsällä.

Tonnin kivääri kategoriaan Tikka ei tahdo mahtua, mikäli halutaan ergonominen poskipakalla ja säätöominaisuuksilla oleva tukki. Mikäli alkuperäiseen tukkiin on tyytyväinen, niin sillon Tikasta, tai mistä tahansa tarkasta kivääristä voi saada tarkoituksenmukaisen pelkästään optiikan hankkimalla. Minun mielestäni nämä alkaen hintojen Tikat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti aihioita ja käytännössä Tikka-aihio vs. sotilaskivääriaihio tarkoittaa käytettävän euromäärän tuplaamista.

Mosineissa on perävalotakuu.

Niin on myös 800€ maksavassa Tikka-kiväärissä ja lähestulkoon kaikissa käytetyissä aseissa.

Eikä käyttökelpoista tai toimivaa varmistinta. Jälkimmäinen ei toki haittaa jos aseella ampuu ratakatoksesta pelkästään.

Asentamalla Timneyn laukaisukoneisto Mosiniin varmistinkysymys ratkeaa samalla. Laukaisukoneisto kiinnittyy kahdella ruuvilla ja tukista riippuen joko tarvitsee tai ei tarvitse hieman sovitustöitä. Vastaavaa laukaisukoneistoa saa myös mm. Mauser kivääriin.

Eikä suuri painokaan ole ongelma jos asetta ei kanniskele.

En usko, että Archangel tukilla oleva Mauser tai MN painaa ainakaan enempää kuin puutukkinen Tikka hirvimerkit tukkiin liimattuna. En ole kyllä vertaillut noiden painoeroja vaa`alla.

Jos jostain wanhasta sotaratsusta haluaa modernia kivääriä vääntää pakolla niin 98-Mauserlukkoinen kivääri, vaikka IDF:n 7.62 Mauseri ottaa aihioksi. Niissä on sentään se toimiva varmistin...

Mauser kivääri on aihio siinä missä Mosin Nagantkin. Molemmissa on samat ongelmat ratkaistavina eli piipun saaminen irti tukista, laukaisu, varmistin, optiikan kiinnitys sekä poskipakka. Muovitukilla voidaan ratkaista piipun irrottaminen, jolloin ainakin Arkkienkeli vastaa myös poskipakan tarpeeseen. Mauseriin löytyy myös vastaava ja muitakin tarviketukkeja.

Viitsisitkö muuten etsiä edes yhden 7.62x51 Mauser 98 kiväärin, joka on Suomessa kaupan olevana, jotta muodostuu jokin käsitys niiden hinnasta.

Kuten @Rauhantekijä sanoikin, nyt puhe on pääosin kolmesta keskustelun aiheena olevasta vaihtoehdosta.

1. Modifioitu sotilaskivääri, jonka hinta asettuu aihion hinnasta riippuen 500-700€ väliin.
2. Tikka käytettynä. Riippuen ergonomiavaatimuksista hinta on 800-1500€.
3. Uusi nykyaikainen valmis paketti, kuten T3 TAC 1 hintaan 2000€

Minun mielestäni valinta on helppo. Joko halpa alle tonnin budjettikivääri tai kerralla parin tonnin valmispaketti, johon ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Mikäli sopiva Tikka aihio on valmiiksi kaapissa, niin se saattaa muuttaa asiaa aika paljon, mutta en itse ostaisi 800 euron käytettyä aihiota ja 700 euron tukkia, vaan kerralla tuon vaihtoehdon 3.
 
Kuten @Rauhantekijä sanoikin, nyt puhe on pääosin kolmesta keskustelun aiheena olevasta vaihtoehdosta.

1. Modifioitu sotilaskivääri, jonka hinta asettuu aihion hinnasta riippuen 500-700€ väliin.
2. Tikka käytettynä. Riippuen ergonomiavaatimuksista hinta on 800-1500€.
3. Uusi nykyaikainen valmis paketti, kuten T3 TAC 1 hintaan 2000€

Minun mielestäni valinta on helppo. Joko halpa alle tonnin budjettikivääri tai kerralla parin tonnin valmispaketti, johon ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Mikäli sopiva Tikka aihio on valmiiksi kaapissa, niin se saattaa muuttaa asiaa aika paljon, mutta en itse ostaisi 800 euron käytettyä aihiota ja 700 euron tukkia, vaan kerralla tuon vaihtoehdon 3.

Tietysti valinta riippuu vähän siitäkin miten kukin tykkää harrastaa. Tarkoitan sitä että yhdelle (kuten minä) harrastus on pääosin pelkästään ampumista, toiselle se on paljolti myös patruunoiden lataamista ja kolmannelle iso osa harrastusta voi olla kiväärin rakentelu.

Meikäläisen valinta on valmis ase ja siihen päälle mieluinen optiikka, bibodi ja hihna - ja loppu on ampumista.
Joku toinen haluaa rakentaa kiväärinsä. Sekin on hyvä vaihtoehto.
Mitä sitten tulee harrastukseen kuluvaan rahamäärään, niin lopulta se taitaa kuitenkin mennä samaan suuruusluokkaan, valitsi asiaan sitten minkä lähestymiskulman tahansa. Joitakin satasia voi mennä enemmän tai vähemmän, mutta suuruusluokka on usein kuitenkin lopulta sama.
Ei tähän varmaan yhtä oikeata vastausta ole.
 
@pstsika

Se on totta että tällähetkellä 800€ uutta Tikka ei saa kun tarjouksesta tai tinkaamalla. Halvin uusi .308 Tikka taitaa olla Kärkkäisellä tasan tonnin tällähetkellä.

Poskipakkoja saa irtonaisina, pussimaisina hihnakiinnitteisinä joihin voi itse pakata vaikka retkipatjasta sopivan fyllin. Maksoin itse omastani kymmenisen vuotta sitten noin 40€ ja olin tyytyväinen hankintaan. Ammuin sillä kahdella kiväärillä ja lopulta myin Tikan mukana pois.

.308 Maukkoja on aina silloin tällöin kaupan. Pyssypuodissa taitaa olla pari tällähetkellä. Sen lisäksi, 7.92x57mm 98 maukasta voi uudelleenpiiputtamalla tehdä .308 kiväärin. Sama lukko ja makasiini käy. Niin iipotkin omat 7.62 modauksensa tekivät kasimillisiin. Halvimmillaan 7.92mm metsästystuunattuja 98 maukkoja saa huntilla ja alle.

Mutta edelleenkin, en lähtisi vanhoja pyssyjä rakentelemaan vaan ottaisin suoraan aihioksi vaikka sen tonnin Tikka T3:n. Sanotaan vaikka sitten että sillä tonnilla saa samaan pakettiin uuden jolle aseen käyntitakuun, asiallisen muovitukin, asiallisen laukaisun varmistimella, ja irtolippaita saa ostaa melkein mistä haluaa, sekä varaosa- sekä huoltopalvelut ovat varmat valmistajan huoltoa myöden kotimaassa. Paljon vastinetta tonnille. Enemmän mielestäni kun laittamalla vaikka pari vähemmän modattuun vanhaan sotilaskivääriin.

Tonnin markettikivääri ei usein vaadi muuta kun kiikarin jalkoineen, mahdollisesti kiskoineen sekä hihnan. Ei edes bipodi ole välttämätön, mutta niitäkin saa halutessaan asiallisia satasella ja kahdella. 1300-1500€ sijoituksella on on mahdollista saada moderni kevyt kivääri, picatinnykiskolla sekä kiikarinjaloilla, bipodilla sekä hihnalla. Kevyitä kantaa liikunnalliseen toimintaan ja tarkkoja ampua. Eli tuossa hintaluokassa ei tarvitse tyytyä käytettyyn aseeseen varusteineen vaan uuteen aseeseen ja lisukkeisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Noissa pyssyhankinnoissa satanen tai kaksi sinne-tänne on aika merkityksetön juttu. Varsinkin jos satasen tai kahden erolla on näin iso ero kaluston tyypissä ja iässä kun tässä keskustelussa, kannattaa hyvin hyvin tarkkaan miettiä mihin rahansa laittaa kiinni. Nimittäin se satanen-kaksi on aivan olematon rahasumma jos kiväärillä aikoo pitkäjänteisesti ampua vaikka 10-20 vuotta. Puhutaan maksimissaan 20€ erosta per vuosi. Kannattaako se raha laittaa vanhentuneen konstruktion piiskaamiseen aftermarket osilla, vai laittaako samantien vähän enemmän kiinni nykyaikaiseen, uuteen ja hyväksihavaittuun asemalliin?

Jos raha on oikeasti niin tiukassa että ei ole varaa panostaa vajaan tonnin hintaluokassa satasta tai kahta enempää rautaan, niin kannattaa miettiä onko sitten varaa harrastaa ylipäätänsä? Vai kannattaisiko pysytellä vaikka pienoiskivääreillä ammunnassa joka on hieno laji ja hyvää harjoitusta sekin. Ei kannata vetää harrastuksella talouden budjettia kuitenkaan liian tiukalle, koska se ammunta alkaa tosissaan maksamaan vasta pyssyn oston jälkeen. Jos siihenkään ei raha oikein riitä niin ei välttämättä harrastuksen pohjakaan ole välttämättä taloudellisesti kovin vakaalla pohjalla.

Ja jos raha on tiukassa, jälleenmyyntiarvoa ja houkuttelevuutta kannattaa myös miettiä. Väitän että markkinat ovat laajemmat Tikan T3:lle kun modatuille Mosineille.

Ja se Mosin on vanhentunut konstruktiona jo viimeistään vuonna -45. Ei kukaan ole käyttänyt sitä kun Venäjä ja sitten ne maat ja toimijat joilla ei ole ollut varaa valita mitä käyttää... Mauserin 98 konstruktio on myös vanha, mutta se on ollut huomattavasti pidempään ja laajemmalti käytössä kun Mosin. Ja kaupallisessa käytössä nimenomaan ihan viime vuosikymmeniin saakka, ei kuten Mosin jonka käyttö on perustunut laajalti pakkoon ja persaukisuuteen.
 
@vastarannankiiski
Minun mielestäni paras vaihtoehto on ostaa kerralla niin hyvä ase kuin rahat riittävät. Keskustelun ytimen muodostavasta ringistä valintani olisi ehdottomasti tuo Tikka T3 TAC A1, vaikka se on hieman kalliimpi. Ja valinta olisi 7.62x51 kaliiperissa.

Tällä Mosini rummutuksella lähinnä haluan tuoda esille sen, että on olemassa myös budjettivaihtoehtoja. Kaikilla ei ole varaa ostaa kahden tonnin kivääriä ja lisäksi siihen sopivaa optiikkaa ainakaan ensiaseeksi, vaan osalla varallisuus riittää siihen tonnin pakettiin, jolla on kuitenkin mahdollista saada riittävän suorituskykyinen ase. Patruunat maksavat pidemmän päälle paljon. Paljon ampuvalla nopeasti enemmän kuin aseet. Jollain pitää kuitenkin päästä alkuun.

Esimerkiksi opiskelijan budjetilla on hyvinkin merkityksellistä maksaako ase ja tähtäin 1000€ vai 3000€. Kahden tonnin ero merkitsee paljon enemmän hänellä kuin vakituisessa työssä olevalla keskiluokkaisella aikuisella.
Kivääriammuntaharjoitteita ei voi korvata kuitenkaan ilmakiväärillä, vaikka sellaisen saisi satasella patruunoineen.

Jossain kohtaa rahaa on mahdollisesti käytettävissä enemmän ja on ehkä mahdollista ostaa aina sellaista mitä kulloinkin haluaa eikä raha näyttele lainkaan niin suurta roolia. Harrastukset maksavat sen mitä maksavat. Itse olen lopettanut aikapäiviä sitten harrastuskulujen tarkan laskemisen, jotta ei ala kaduttamaan, koska käytetyillä rahoilla olisi vaihtoehtoisesti voinut tehdä aika paljon muutakin. Joskus näitäkin asioita on vaan joutunut ajattelemaan paljon enemmän lompakko edellä.

Missään tapauksessa sporterisoitu Mosin ja TAC A1 eivät ole yhtä hyviä aseita miettiessä asetta TA käyttöön. Mutta myöskään metsästystukilla oleva M/65 ei vedä tässä tarkoituksessa vertoja TAC A1:lle. Kaikilla kolmella pääsee kuitenkin hyvin aloittamaan ampumisen ja kalustoa voi aina hankkia lisää myöhemmin.
 
@vastarannankiiski
Minun mielestäni paras vaihtoehto on ostaa kerralla niin hyvä ase kuin rahat riittävät. Keskustelun ytimen muodostavasta ringistä valintani olisi ehdottomasti tuo Tikka T3 TAC A1, vaikka se on hieman kalliimpi. Ja valinta olisi 7.62x51 kaliiperissa.

No näinhän se on oikeastaan harrastuksessa kuin harrastuksessa välinehankinnan suhteen.
Ostin joitakin vuosia sitten juuri tuon T3 TAC A1:n. Mietin kaliiberia pitkään ja ensin tilaus (tuolloin aseet piti erikseen tilata tehtaalta jos aikoi sellaisen ylipäätään kotimaan asiakas saada) lähti 6.5 Creedmoorina, mutta vaihdoin sen .308:iin kaupallisen patruunan saatavuuden takia.
Nythän tilanne onkin jo siinä suhteessa toinen. 6.5 Creedmoor patruunaa saa jo kohtalaisesti ja valikoima kasvaa koko ajan. Sen puoleen, jos Tikkaa (muutakin kuin TAC A1:stä) miettii niin 6.5 Creedmooria kannattaa pohdiskella .308:n sijaan. Ballistiikaltaan se sopii TA-hommiin ehkä paremmin kuin .308.
Tehtaan tiimihän on muutamaankin otteeseen pärjännyt hyvin esim. FinnSniper - kisassa ja minusta nimenomaan 6.5 Creedmoorilla.
 
No näinhän se on oikeastaan harrastuksessa kuin harrastuksessa välinehankinnan suhteen.
Ostin joitakin vuosia sitten juuri tuon T3 TAC A1:n. Mietin kaliiberia pitkään ja ensin tilaus (tuolloin aseet piti erikseen tilata tehtaalta jos aikoi sellaisen ylipäätään kotimaan asiakas saada) lähti 6.5 Creedmoorina, mutta vaihdoin sen .308:iin kaupallisen patruunan saatavuuden takia.
Nythän tilanne onkin jo siinä suhteessa toinen. 6.5 Creedmoor patruunaa saa jo kohtalaisesti ja valikoima kasvaa koko ajan. Sen puoleen, jos Tikkaa (muutakin kuin TAC A1:stä) miettii niin 6.5 Creedmooria kannattaa pohdiskella .308:n sijaan. Ballistiikaltaan se sopii TA-hommiin ehkä paremmin kuin .308.
Tehtaan tiimihän on muutamaankin otteeseen pärjännyt hyvin esim. FinnSniper - kisassa ja minusta nimenomaan 6.5 Creedmoorilla.

Täytyy tuumailla. 6.5 CM vaikuttaa lupaavalta sen vähän osalta mitä siitä tiedän, mutta .308 olisi omalla turvallisella tuttuudellaan niin helppo valinta...

Onko myöhemmin kaduttanut, että vaihdoit kaliiperia? Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on tuosta 6.5 CM?
 
Viimeksi muokattu:
En pikaisesti googlettaessa löytänyt uutta Tikkaa 800 eurolla ja takuuhan on pari kolme vuotta. Käytetyn Tikan saa 800 eurolla, mutta niissä ei tuo takuu sitten enää pääosin ole voimassa.
Se on totta että tällähetkellä 800€ uutta Tikka ei saa kun tarjouksesta tai tinkaamalla. Halvin uusi .308 Tikka taitaa olla Kärkkäisellä tasan tonnin tällähetkellä.

Meinasin korjata teitä, että Ahti Huvilalla näyttäisi olevan vieläkin T3 jäämistöä. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että 308 kaliberista ei ole saatavilla enää.
 
Jos jostain wanhasta sotaratsusta haluaa modernia kivääriä vääntää pakolla niin 98-Mauserlukkoinen kivääri, vaikka IDF:n 7.62 Mauseri ottaa aihioksi. Niissä on sentään se toimiva varmistin...
Mausereista sen verran, että Mauserin aktio ei anna armoa huonolaatuiselle valmistukselle, koska sulkuolakkeet ovat suoraan lukkorungossa. Tämän takia pienehkökin tasoero joko lukon olakkeiden tai lukonkehyksen vastaolakkeiden pinnoissa voi aiheuttaa sen, että sulku menee kiinni vain yhden olakkeen varassa, joka luontaisesti heikentää käyntitarkkuutta merkittävästi. Sen takia sota-Mausereiden käyti voi olla hyvinkin Mosineita huonompaa, jos kivääri sattuu olemaan jotain Ersatz-tuotantoa tai maantantaikappale (toisaalta muuten Mauser on aktiona kehittyneempi, ja mahdollistaa optiikan kiinnittämisen lukonkehykseen paljon helpommin; perustuvathan yhä monet aktiot ainakin perusratkaisuiltaan Mauseriin).
Mosinissa lukkorungosta erillinen sulkukappale antaa taas varsin paljon anteeksi valmistuslaadun suhteen siltä osin, että sen sulku menee huomattavasti karkeamminkin valmistettuna vielä kahden olakkeen varaan kiinni, kun kokonaisuus ei ole niin jäykkä, vaan sulkukappale saa elää hieman suhteessa lukkorunkoon ja mukautua lukonkehykseen ja sen vastaolakkeisiin paremmin.

P-merkityt "putkitetut" on ilmeisesti haluttuja tarkkuutensa takia ainakin ulkomaisten keräilijäsivujen perusteella.
Eivät siksi, vaan että ne ovat varsin harvinaisia. P-merkityt italialaisella Salerno-menetelmällä sisäputkitetut piiput olivat todellinen fiasko prosessina, ja suurin osa piipuista meni hylkyyn saman tien. Sotien aikana sitten vaatimuksia laskettiin, ja osa P-piipuista asennettiin kivääreihin, kun piippujen tuotanto ei pysynyt tarpeen perässä. Eli siis eivät ole tarkkoja, vaan harvinaisia.

B-merkityt belgialaispiiput ovat tarkoiksi kehuttuja. Myös suojeluskuntakivääreiden piiput ovat tarkkoja, nehän ovat 7,83 mm isokaliiperiltaan, ja lyhyellä ylimenokartiolla, eli mahdollistavat tarkemman käynnin .308:lle tehdyillä luodeilla (ja siten sopivat paremmin omien latausten kehittelyyn moderneila luodeilla) kuin muut kotimaiset Pystykorvan/Ukko-Pekan piiput, jotka ovat 7,85 tai 7,87 mm. Alkuperäiskuntoista, tai edes raudoiltaan täysin alkuperäiskuntoista suojeluskuntakivääriä en kuitenkaan lähtisi pilaamaan TA-käyttöön, vaan jos joku on pilannut numerotarkan kiväärin jo valmiiksi, niin siinä olisi hyvä aihio. Mielestäni jo esimerkiksi taivutetulla lukonkammella varustettu kivääri on sitten pilattu, ainakin jos taivutus on tehty alkuperäiseen lukkorunkoon tai alkuperäistä ei ole säästetty, vaan se on korvattu varaosana hankitulla taivutettukampisella lukkorungolla. Pilaamista on mielestäni myös kaikenlaiset tähtäinviritelmät lukonkehykseen, niillä pilattuja vapaasti aihioina käyttäkää.

Kuten @Rauhantekijä sanoikin, nyt puhe on pääosin kolmesta keskustelun aiheena olevasta vaihtoehdosta.

1. Modifioitu sotilaskivääri, jonka hinta asettuu aihion hinnasta riippuen 500-700€ väliin.
2. Tikka käytettynä. Riippuen ergonomiavaatimuksista hinta on 800-1500€.
3. Uusi nykyaikainen valmis paketti, kuten T3 TAC 1 hintaan 2000€

Minun mielestäni valinta on helppo. Joko halpa alle tonnin budjettikivääri tai kerralla parin tonnin valmispaketti, johon ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Mikäli sopiva Tikka aihio on valmiiksi kaapissa, niin se saattaa muuttaa asiaa aika paljon, mutta en itse ostaisi 800 euron käytettyä aihiota ja 700 euron tukkia, vaan kerralla tuon vaihtoehdon 3.
Lisäisin tähän vielä neljänneksi vaihtoehdoksi uuden Tikka T3x CTR:n (1200€) hankkimisen aihiona, ja tukin vaihtamisen siihen. Tämä on etenkin USA:ssa suosittu vaihtoehto, koska se sallii kustomoimisen hyvin pitkälle. Tukin ja lippaan voi myydä pois, ja vaihtaa vaikkapa AICS-lippaita käyttävään KRG:n, MDT:n tai GRS:n tukkiin. CTR:n/TAC A1:n lippaitahan on kritisoitu vähän huonoiksi, jos alkuperäisen lipastyypin säilyttää, kannattaa käyttää TRG-22:n lippaita CTR:n lippaiden sijaan ihan kestävyys- ja toimintavarmuussyistä.

Myös Accuracy International on aiemmin esitellyt protovaiheella olleen tukin T3:lle, mutta firma on ilmeisesti liian kiinni eri maiden asevoimien tilauksissa, että kehitysosastolla riittäisi aikaa sen viimeistelyyn valmiiksi tuotteeksi. Kuten aiemmin kirjoitin, kuitenkin australialainen pienehkö aseseppäfirma, T3:lle (ja T1x:lle) varaosia valmistava Sterk Shooting sovittaa Remington 700:lle tehtyjä AICS-tukkeja pyynnöstä, kunhan toimittaa tukin itse firmalle (koska saatavuus Australiassa on heikkoa). Niin ikään australialainen pieni aseseppäfirma Wombat Ordnance valmistaa AICS:n kuoria käyttävää (ei-taittoperäistä) tukkia T3:lle.

Tässä esimerkkinä Tikka T3x CTR tuolla Wombat Ordnancen tukilla ja muutamilla muilla tarvikeosilla (kuva lainattu Sniper's Hidestä):
97359C97-A336-443A-95FE-D69C21B39CDE.jpeg

Sitten ehkä viidenneksi vaihtoehdoksi tulee se pari sivua aiemmin @Nhhk:n esittämä vaihtoehto, eli Remington 700:n käyttö aihiona. Niissä tosin voi joutua vaihtamaan piipun, on vähän tuurista kiinni, minkätasoisen saa. Hyvällä tuurilla voi saada kotimaisittain erittäin halvalla erittäin hyvän aseen. Nuo Remingtonit menevät uutenakin alle 1000€ hintaluokkaan - ja näihin jos mihin löytyy jos jonkinmoista tarvikeosaa, aina USA:n asevoimien käyttämistä kalliista osista erilaisiin edullisiin ja hyviin tarvikeosiin. Valikoima on lähes rajaton tälle USA:n suosituimmalle aktiolle.

Tässä esim. 700 Tactical erittäin huokeaan 750€ hintaan:
 
Viimeksi muokattu:
Täytyy tuumailla. 6.5 CM vaikuttaa lupaavalta sen vähän osalta mitä siitä tiedän, mutta .308 olisi omalla turvallisella tuttuudellaan niin helppo valinta...

Onko myöhemmin kaduttanut, että vaihdoit kaliiperia? Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on tuosta 6.5 CM?
No, sanon niin että jos nyt olisin ostamassa samaa kivääriä niin valinta olisi ehdottomasti 6.5 Creedmoor.
Silloin kun tätä kivääriä ostin, ei tainnut olla yhtäkään kaupallista sen kaliiberin patruunaa tarjolla. Kyselin saatavuutta muutamasta liikkeestä. Olisi ollut tilaamalla saatavissa, mutta ei sellaiseen hintaan että olisi ollut mitenkään järkevää. Itse lataaminen olisi ollut vaihtoehto, mutta minun harrastukseni keskittyy ampumiseen ja tarkoitus oli (metsästyksen ohella) korvata osa .338LM laukauksista perusharjoittelun osalta edullisella vaihtoehdolla. Siksi tuolloin .308 oli se mihin päädyin.
Nyttemmin 6.5 Creedmoor patruunaa on tullut myyntiin paremmin ja tulee jatkossa lisää.
Montaa laukausta sellaisella en ole itse ampunut, mutta paljon sitä on kehuttu. Ballistiikkansa puolesta sopii hyvin TA-harrastukseen ja harjoitteluun sekä tietysti myös vaikka lintumetsälle.
Toki .308 on erinomainen yleiskaliiberi jolla voi metsästää oikeastaan kaikkea mitä kiväärillä metsästetään, toimii hyvin TA-harrastuksessa ja kaupallinen patruunavalikoima on hyvin laaja, oli käyttötarkoitus sitten mikä tahansa. Tarkkuuspatrunaa löytyy helposti jos jonkinlaista, bulkkipatruunaa perustreeniin saa alle euron/patruuna ja metsästyspatruunavalikoimaa on kymmeniä erilaisia. Kyllä .308:llekin perusteluita löytyy :)
 
Viimeksi muokattu:
Asiasta mitään tietämättömänä, voisiko CZ 550 olla vaihtoehto?

Sinänsä CZ 550 sarjan kiväärit kai ovat ainakin metsästyskivääreinä ihan kohtalaisia aseita hintaansa suhteutettuna.
Tuo paketin mukana tuleva kiikari taitaa olla suunnilleen satasen hintaluokassa = kiikarina en kelpuuttaisi oikeastaan muuhun kuin ihan satunnaiseen, ei vakavamieliseen rata-ammuntaan. Satasella ei vaan kertakaikkiaan kelvollista kiikaria saa, ei metsästykseen eikä TA-harrastukseen. Noin 500€ ja siitä ylöspäin hintaan alkaa löytymään sellaista optiikkaa jolla jo pystyy hommaa tekemään. Noin tonnilla saa jo varsin hyvääkin optiikkaa.
Halpa optiikka tulee harrastajalle lähinnä kalliiksi - koska se johtaa siihen että aika nopeasti päätyy ostamaan kunnollisen kiikarin ja siitä halpisversiosta ei pääse edes kunnolla eroon.
CZ:sta sinänsä voisi ehkä saada aseen vähän reilun tonnin kokonaisuuteen (ase + kiikari + bipodi jne). CZ kiväärit ovat minulle tosin vähän tuntemattomia aseita, mutta ainakin CZ pistoolit ovat olleet ihan ok.
 
Asiasta mitään tietämättömänä, voisiko CZ 550 olla vaihtoehto?


Satavuotias valmistaja ja kymmenen suurimman asevalmistajan joukossa maailmassa. Pyssy perustuu koeteltuun klassikkoon joka on toimivuutensa osoittanut. Mauser 98 aktioon ja lukkoon. Zetori edustaa varmaan alkuperäisen konstruktion konservatiivisempaa kokoonpanoa nykyvalmistuksessa. Ja kioskilla on se melkein sata vuotta kokemusta Maukkojen tekemisestä. Sanoisin että "lähtökohdat on ainakin kunnossa".

"As a modern civilian offspring of the Karabiner 98k service rifle the CZ 550 series..."


Saattaa olla, että tuossa aseessa voi saada jopa parempaa hinta-laatu suhdetta kun mitä Tikan T3:ssa. Mutta kuten @Kapiainen sanoi niin kyseessä on melko puhtaasti metsästykivääri, eli päivitysmahdollisuuksia ja aftermarket osien saatavuutta ja laatua kannattaa tutkailla etukäteen omien mieltymysten mukaisesti. Tarvitseeko irtolippaallista mallia? Mikä on irtolippaiden saatavuus ja hinta? Tukkivaihtoehdot? Kiikarikiinnistyksen vaihtoehdot jne? Uskoisin kuitenkin että maailmalta löytyy tuon kokoluokan valmistajan yleiselle kiväärille paljon vaihtoehtoja päivitys- ja vaihto-osiksi.

Itse en ole CZ:ista pahaa kuullut aseina enkä mistään laatuongelmista, toisin kun Tikoilla. Tosin Tikan isot tuotantomäärät suhteessa kapasiteettiin kerrottiin yhdessä vaiheessa poikineen laatuongelmia. Tokihan takuu on juuri tätä varten. Itse valitsisin hyvillä mielin jomman kumman, CZ:n tai Tikan, kumpi sopii omaan fysiikkaan ja ominaisuuksiltaan käyttöön, mutta CZ:n laadusta ja osaamisesta en lähtökohtaisesti olisi huolissani.

Ja jos valintana on piiskata vanhaa Mosinia vaikka 600€ edestä tai ostaako .308 CZ550 niin en kyllä miettisi asiaa kun kerran mutta hartaudella.


PS. Jos Sepon Urheilun ja patruunan nettisivuja on uskominen, niin sieltä löytyisi Myös T3:sta fluutatulla piipulla ja kaliperissa 308 790€ hintaan. Ei paha laisinkaan jos suunnittelisi kevyttä ja lyhyttä Scout tyyppistä kivääriä.
 
Back
Top