Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

[vastarannankiiski]

Eli et näe tarkka-ampujalla lainkaan tarvetta lähisuoja-aseelle, vaan pulttilukkokivääri vastaa riittävän hyvin olemassa oleviin tarpeisiin ja siinä missä se ei mahdollisesti riitä, niin joku muu hoitaa homman? Vai tarkoitatko, että pistooli ja rynnäkkökivääri eivät ole sopivia, mutta joku muu olisi?



Pari on lähtökohta vahvuudeksi. Sen mukaan toiminta harjoitellaan.



Epäilenpä, että pistooleja kannetaan tarkoituksena itsensä lopettaminen. Pistoolin käyttökelpoisuudesta taistelijan varustuksessa on väännetty toisessa ketjussa. Minä en pidä pistoolin merkitystä yksinomaan henkisenä, mutta asetyyppinä sen käyttö vaatii enemmän harjoittelua kuin rynnäkkökiväärin.



Eli lähisuoja-aseelle on tarve, mutta rynnäkkökivääri ei ole sopiva?

Kaiketi yleisin valinta muualla maailmassa on 9 mm palveluspistooli. Sen perässä tulee karbiinin mitoissa oleva rynnäkkökivääri. Usein M4. Bundeswehrin tarkka-ampujilla pistoolien tilalla on ollut MP7.

Puolustusvoimilla ei ole PDW tyyppisiä aseita. Lähisuojaan on vaihtoehtona pistooli, konepistooli ja rynnäkkökivääri. Käytössä oleva 9x19 konepistooli on teho-painosuhteeltaan huono, koska konepistooli painaa kutakuinkin samanverran kuin rynnäkkökivääri ja RK omaa merkittävästi enemmän tehoa ja läpäisykykyä.

Uuden asetyypin hankinta tarkka-ampujien omasuojaksi ei ole todennäköistä. Vaihtoehtona on rynnäkkökivääri tai pistooli.

Kun verrataan kotimaista rynnäkkökivääriä M4 karbiiniin, niin erot eivät ole kovin suuria

RK62 paino 3,5 kiloa, pituus 94 cm
RK62 M1 paino 4,1 kiloa, pituus 86,5 cm perä lyhyenä
M4 paino 3.01 kiloa, pituus 75,6 cm perä lyhyenä

Onko tuo liian painava tai jotain? Reppu vaikeuttaa joka tapauksessa liikkumista ja vaikeuttaa naamiointia. Ilman reppua taas varusteiden kuljettaminen on vähintäänkin haastavaa. Kun reppu siis kuuluu varustukseen, niin miksi ei käytettäisi sen sijaan asekotelolla varustettua reppua, joka mahdollistaa omasuoja-aseen kantamisen ilman, että tarvitsee kouluttaa uutta asetyyppiä (pistooli) tai hankkia uutta asejärjestelmää (PDW).

Ensimmäinen alla oleva kuva havainnollistaa asereppua, vaikka tuo on 3 day pack kokoisena
merkittävästi isompi kuin se mille näen tarpeen. Tarkkuuskivääri on repun asekotelossa ja molemmilla käsissään rynnäkkökivääri.

Toinen kuva havainnollistaa sitä kokoa, joka olisi tilavuudeltaan päivärepun luokkaa.

Mitä noihin RK:iden painoon ja pituuteen tulee, niin toivottoman kömpelöitä olisivat TA:n kakkosaseeksi. RK62 perusmuotoisena sen noin 3,5kg, pituutta miltei metrin verran ja ampumatarvikkeet painavat noin 0,8kg per lipas eli tuliannoksella aseen ja lippaiden paino on 6kg luokkaa ilman hihnaa ja lippaiden kantolaitetta.

Eli vähintään 6kg painoa lippaisiin ja aseeseen, miltei metrin verran pituutta, ja aseenkin pitäisi vielä olla koko ajan nopeasti käytettävissä pikatilanteisiin. Kuullostaa hyvin hankalalta ja epätarkoituksenmukaiselta omasta mielestäni käytännössä. Varsinkin jos riippana on vielä 7kg tak85 pääaseena. Käytännössä noi pituudet ja painot on aina suurempia ja vaivalloisempia miehille jotka niitä aseita oikeasti kantavat, verrattuna niihin jotka niitä tietokoneilta katsovat ja fundeeraavat.

 

[pstsika]

Miten olisi CZn Evo? Sopivan pieni ja kevyt, ja sen käyttäjiä löytyy valmiiksi viranomaisista.

Ongelma on ennenkaikkea Evon tai MP5:n 9x19 ampumatarvike, joka ei läpäise pehmeitä suojia eikä suinkaan PDW konseptina. Mielestäni 9x19 on sotilaskäytössä sopiva yksinomaan pistooleissa.

Toki ongelma on siinä, että Puolustusvoimilla ei ole sopivaa PDW asejärjestelmää ja noin kapeaan käyttöön en sellaista usko hankittavankaan.

MP7 voisi olla potentiaalinen ase meilläkin tarkka-ampujien, kk-miesten ja vaunumiesten aseeksi jo yksinomaan pistoolia helpomman hallittavuuden ja paremman läpäisykyvyn omaavan patruunan takia, mutta niin kauan kun sitä ei ole Puolustusvoimien käytössä, niin spekulaatio on mielekkäämpää kohdentaa olemassa olevaan aseistukseen ja siten mahdollisesti käyttöön saataviin ratkaisuihin.

Mitä noihin RK:iden painoon ja pituuteen tulee, niin toivottoman kömpelöitä olisivat TA:n kakkosaseeksi. RK62 perusmuotoisena sen noin 3,5kg, pituutta miltei metrin verran ja ampumatarvikkeet painavat noin 0,8kg per lipas eli tuliannoksella aseen ja lippaiden paino on 6kg luokkaa ilman hihnaa ja lippaiden kantolaitetta.

Eli vähintään 6kg painoa lippaisiin ja aseeseen, miltei metrin verran pituutta, ja aseenkin pitäisi vielä olla koko ajan nopeasti käytettävissä pikatilanteisiin. Kuullostaa hyvin hankalalta ja epätarkoituksenmukaiselta omasta mielestäni käytännössä. Varsinkin jos riippana on vielä 7kg tak85 pääaseena.

Kirjoitin jo aiemmin siitä, että tarkkuuskivääri olisi aserepussa ja rynnäkkökivääri käsissä.

Varustuksena on joka tapauksessa jonkinlainen reppu, joten miksi ei asereppu, johon se painava ja kömpelö tarkkuuskivääri sijoitetaan esimerkiksi siirtymien ajaksi tai tiedusteltaessa tuliasemaa rakennetulla alueella. Tuolloin parin molemmilla jäsenillä on käsissään on kompaktimpi ja tulivoimaisempi rynnäkkökivääri sen sijaan, että ampujan käytössä on 7 kiloa painava kertalaukauskivääri sitä uhkaa vastaan, joka mahdollisesti tulee rakennuksen sisällä tai jouduttaessa muuten pikatilanteeseen vihollisen kanssa.

En oikeasti ymmärrä mikä tuossa on niin kömpelöä, kun se konseptina on kuitenkin maailmalla yleisesti käytössä? Sekö, että tarkkuuskiväärin ulkomitat kasvattavat tavanomaista päiväreppua jonkin verran pituussuunnassa vaiko varustukseen tuleva 6 kiloa?

Mikäli käytössä olisi dragbag, niin sekin puoltaisi tarkka-ampujan varustamista lähisuoja-aseella

Käytännössä noi pituudet ja painot on aina suurempia ja vaivalloisempia miehille jotka niitä aseita oikeasti kantavat, verrattuna niihin jotka niitä tietokoneilta katsovat ja fundeeraavat.

Usko pois, olen kantanut aseita maastossa riittävästi pystyäkseni ymmärtämään realiteetit.

 

[vastarannankiiski]

Kirjoitin jo aiemmin siitä, että tarkkuuskivääri olisi aserepussa ja rynnäkkökivääri käsissä.

Varustuksena on joka tapauksessa jonkinlainen reppu, joten miksi ei asereppu, johon se painava ja kömpelö tarkkuuskivääri sijoitetaan esimerkiksi siirtymien ajaksi tai tiedusteltaessa tuliasemaa rakennetulla alueella. Tuolloin parin molemmilla jäsenillä on käsissään on kompaktimpi ja tulivoimaisempi rynnäkkökivääri sen sijaan, että ampujan käytössä on 7 kiloa painava kertalaukauskivääri sitä uhkaa vastaan, joka mahdollisesti tulee rakennuksen sisällä tai jouduttaessa muuten pikatilanteeseen vihollisen kanssa.

En oikeasti ymmärrä mikä tuossa on niin kömpelöä, kun se konseptina on kuitenkin maailmalla yleisesti käytössä? Sekö, että tarkkuuskiväärin ulkomitat kasvattavat tavanomaista päiväreppua jonkin verran pituussuunnassa vaiko varustukseen tuleva 6 kiloa?

Mikäli käytössä olisi dragbag, niin sekin puoltaisi tarkka-ampujan varustamista lähisuoja-aseella


Usko pois, olen kantanut aseita maastossa riittävästi pystyäkseni ymmärtämään realiteetit.

Kieltämättä nyt kun teroitat asiaa tarkemmin niin asia tuntuu ihan järkevältä, minun pitää vain muuttaa omaa ajattelua asian suhteen. En ole koskaan oikeastaan ajatellut asiaa tuolta kannalta kun sinä sen kerroit, että se pääosin käsissä kannettava ase olisikin se RK ja TKIV olisi tavallaan vasta tilanteen ja tarpeen mukaan esille otettava ase. Näin kun asian esittää niin analogia olisi sama kun (kerta)singo(i)lla sinkomiehellä ja rynnäkkökiväärillä. Ei se sinkomieskään heilu suurinta osaa ajasta sinko laukaisuvalmiina kädessä, vaan RK.

Miksi ei, kun asiaa tältä kantilta ajattelee. Ei lainkaan pöllömpi ajatus. Mutta silti pitäisin tarkasti silmällä sitä, miten tarkka-ampujan henkilökohtaisen varustuksen paino kehittyisi. Varustetta ja hiostavaa röllipukua kun on päällä niin suorituskykyä ajatellen täytyisi varustuksen paino saada pidettyä kuitenkin kurissa ja mahdollisimman optimaalisena. Ja tilanteen mukaan harkita RK:n kokonaan poisjättämistä, "misson drives tai states gear" kuten toisessa keskustelussakin todettiin.

 

[Benelli]

Eli et näe tarkka-ampujalla lainkaan tarvetta lähisuoja-aseelle, vaan pulttilukkokivääri vastaa riittävän hyvin olemassa oleviin tarpeisiin ja siinä missä se ei mahdollisesti riitä, niin joku muu hoitaa homman? Vai tarkoitatko, että pistooli ja rynnäkkökivääri eivät ole sopivia, mutta joku muu olisi?



Pari on lähtökohta vahvuudeksi. Sen mukaan toiminta harjoitellaan.



Epäilenpä, että pistooleja kannetaan tarkoituksena itsensä lopettaminen. Pistoolin käyttökelpoisuudesta taistelijan varustuksessa on väännetty toisessa ketjussa. Minä en pidä pistoolin merkitystä yksinomaan henkisenä, mutta asetyyppinä sen käyttö vaatii enemmän harjoittelua kuin rynnäkkökiväärin.



Eli lähisuoja-aseelle on tarve, mutta rynnäkkökivääri ei ole sopiva?

Kaiketi yleisin valinta muualla maailmassa on 9 mm palveluspistooli. Sen perässä tulee karbiinin mitoissa oleva rynnäkkökivääri. Usein M4. Bundeswehrin tarkka-ampujilla pistoolien tilalla on ollut MP7.

Puolustusvoimilla ei ole PDW tyyppisiä aseita. Lähisuojaan on vaihtoehtona pistooli, konepistooli ja rynnäkkökivääri. Käytössä oleva 9x19 konepistooli on teho-painosuhteeltaan huono, koska konepistooli painaa kutakuinkin samanverran kuin rynnäkkökivääri ja RK omaa merkittävästi enemmän tehoa ja läpäisykykyä.

Uuden asetyypin hankinta tarkka-ampujien omasuojaksi ei ole todennäköistä. Vaihtoehtona on rynnäkkökivääri tai pistooli.

Kun verrataan kotimaista rynnäkkökivääriä M4 karbiiniin, niin erot eivät ole kovin suuria

RK62 paino 3,5 kiloa, pituus 94 cm
RK62 M1 paino 4,1 kiloa, pituus 86,5 cm perä lyhyenä
M4 paino 3.01 kiloa, pituus 75,6 cm perä lyhyenä

Onko tuo liian painava tai jotain? Reppu vaikeuttaa joka tapauksessa liikkumista ja vaikeuttaa naamiointia. Ilman reppua taas varusteiden kuljettaminen on vähintäänkin haastavaa. Kun reppu siis kuuluu varustukseen, niin miksi ei käytettäisi sen sijaan asekotelolla varustettua reppua, joka mahdollistaa omasuoja-aseen kantamisen ilman, että tarvitsee kouluttaa uutta asetyyppiä (pistooli) tai hankkia uutta asejärjestelmää (PDW).

Ensimmäinen alla oleva kuva havainnollistaa asereppua, vaikka tuo on 3 day pack kokoisena
merkittävästi isompi kuin se mille näen tarpeen. Tarkkuuskivääri on repun asekotelossa ja molemmilla käsissään rynnäkkökivääri.

Toinen kuva havainnollistaa sitä kokoa, joka olisi tilavuudeltaan päivärepun luokkaa.

Katso liite: 33489
Katso liite: 33490

Ergonomia, ergonomia, ergonomia. Oletko yrittänyt ampua makuulta tai ryömiä tuollaisen repun kanssa ase sisällä?
Lähisuoja-aseelle voi olla tarvetta mutta lähtökohtaisesti se tarkoittaa että jotain on jo mennyt pieleen.

Spoiler: Itse olen kantanut joskus TA:n roolissa tämän tapaista mukana:

Ja siinäkin on omat haasteensa sekä homman pitäisi onnistua ensin yhdellä pitkällä aseella ja nyt puhutaan varusmiehistä joiden kouluttamiseen ei ole hirveästi aikaa tai panoksia.
MP5 teleperällä, aliäänipanoksilla ja vaimentimella olisi optimaalisempi kuin jako Rk.

Sitten yksi optio on myös lisätä lähitaistelu tähtäin pitkään kivääriin.

 

[Fremen]

Ymmärtääkseni tarkka-ampujakoulutus Puolustusvoimissa on kehittynyt sitten ketjun avauksen. Mahdollisista koulutuksellisista puutteista en osaa sanoa, mutta varustepuutteet ovat edelleen ilmeisiä.

Puolustusvoimien tarkka-ampujan aseistus koostuu käsittääkseni edelleen yksinomaan kivääristä. Lisänä ei ole pistoolia tai rynnäkkökivääriä. Ei siis kertalaukeavan suurentavalla optiikalla olevan kiväärin lisäksi mitään lähisuoja-asetta pl. puukko.

Pistoolien määrät, jakoperusteet tai koulutukselliset seikat eivät nähdäkseni ole muuttuneet siitä, kun asiasta viimeksi foorumilla keskustelin. Ei ole realistista odottaa, että pistooleja lisättäisiin tulevaisuudessa jalkaväen taistelijoiden varusteisiin.

Koska pistoolit ovat jääneet osin ihan syystäkin marginaaliin ja niistä ei ole muodostunut tai nähtävillä olevan kehityksen mukaisesti muodostumassa tarkka-ampujien lähisuoja-aseita, niin esitän mielipiteenäni, että tarkka-ampujat aseistetaan sekä rynnäkkökiväärillä, että tarkkuuskiväärillä.

Tarkka-ampujan lähisuoja-aseena rynnäkkökivääri on tehokkaampi kuin pistooli, mutta sen kuljettaminen on epäergonomisempaa ja se painaa merkittävästi enemmän. Se on kuitenkin aseena tuttu kaikille jo P-kaudelta, joten koulutuksellista haastetta ei muodostu kuten pistoolin kanssa. Ennenkaikkea rynnäkkökivääreitä on luolastot pullollaan.

Kahden pitkän aseen kantaminen taisteluvarustus ja tehtäväkohtainen varustus huomioiden edellyttää käytännössä asereppua. Tarvittava ampumatarvikemäärä voidaan rajoittaa 3 lippaaseen ja mahdollisesti rasioissa oleviin patruunoihin, jolloin se on riittävä itsepuolustukseen, mutta ei aiheuta haasteita muun varustuksen osalta, kun tarve on vain yhdelle lipastaskulle aseessa olevan lippaan lisäksi.

Nyt kun PV kaikessa viisaudessaan on organisaationa nähnyt tarpeen hankkia taistelijanreppuja M/20 siihen käyttötarkoitukseen, jossa on aiemmin ollut varustepussi tai M/05 pikkureppu, niin näkisin tarpeelliseksi hankkia myös tarkka-ampujien käyttöön soveltuvia päivärepun tilavuusasteella (20-30 litraa) olevia asereppuja.

Lähtökohtaisesti tarkka-ampujan kädessä olisi siis rynnäkkökivääri ja tarkkuuskivääri otettaisiin aserepusta käyttöön tarkka-ampujatehtävässä olosuhteiden mukaan joko siirtyessä tuliasemaan tai viimeistään siellä.

Rynnäkkökiväärin etuna tarkkuuskivääriin on selkeä painoero aseen ollessa käsissä sekä parempi tulivoima ja ergonomia lyhyillä käyttöetäisyyksillä. Vertailun vuoksi mainittakoon täydellä lippaalla olevan kotimaisen RK:n painavan reilu 4 kiloa, tyhjän TAK 85 kiväärin 7 kiloa ja tyhjän TRG 42 kiväärin reilu 5 kiloa ilman varusteita tai optiikkaa. Lisäksi molempien kiväärien ulkomitat tekevät niistä kömpelöitä verrattuna rynnäkkökivääriin.

Rynnäkkökiväärin lisääminen tarkka-ampujan varustukseen lisää varustuksen painoa reilu 5 kiloa kolmella lippaalla varustettuna ja varsinaiseen taisteluvarustukseen täytyy ainoastaan lisätä yksi tasku kahdelle lisälippaalle. Tehtäväkohtainen varustus kulkee aserepussa siinä missä taistelijanrepussakin henkilökohtaisen varustuksen lisänä. Erikoisvarustustahan ei kovin paljoa ole jakaa. Asereppu sensijaan mahdollistaa tarkka-ampujan varustamiseen olemassa olevalla ja kaikkien koulutukseen kuuluvalla perusaseella.

Mikäli taistelijanreppu M/20 ei tule pitämään tulevaisuudessa valikoimassaan tarkka-ampujan asereppua kuten oletettavaa on, niin noiden hankinta valmiina kaupallisina ratkaisuina ei liene kovin merkittävä kustannuserä, mutta se mahdollistaa tarkka-ampujaparin molempien osien aseistamisen aseilla, jotka ovat käytännöllisiä lähietäisyyksillä pulttilukkokiväärin sijaan tai mikäli on tarvetta runsaammalle tulivoimalle.

Ehkä tässäkin on taustalla lähinnä ns. tosiasiain tunnustaminen, eli kovassa tilanteessa Ikuinen Perivihollinen käyttää havaittua suomalaista tarkka-ampujaa vastaan aluksi tykistökeskitystä, jota vastaan pistooli ei yhtään mitään tarjoa. Eikä RK sen enempää. Joku Battle Rifle optiikalla tähystäjälle, voisi olla parempi sijoitus, jos omasuojaa irtaantumiseen oikeasti olisi edes tilaisuus käyttää?

 

[Solidsnake]

Eikös pv n varastoissa ole taittoperärynkkyjä useampaakin mallia, kävisikö sellainen omasuoja aseeksi, olisi ainakin kompaktimpi, ja jos kerran käytetään jo olemassa olevaa kalustoa?

 

[Fremen]

Kieltämättä nyt kun teroitat asiaa tarkemmin niin asia tuntuu ihan järkevältä, minun pitää vain muuttaa omaa ajattelua asian suhteen. En ole koskaan oikeastaan ajatellut asiaa tuolta kannalta kun sinä sen kerroit, että se pääosin käsissä kannettava ase olisikin se RK ja TKIV olisi tavallaan vasta tilanteen ja tarpeen mukaan esille otettava ase. Näin kun asian esittää niin analogia olisi sama kun (kerta)singo(i)lla sinkomiehellä ja rynnäkkökiväärillä. Ei se sinkomieskään heilu suurinta osaa ajasta sinko laukaisuvalmiina kädessä, vaan RK.

Miksi ei, kun asiaa tältä kantilta ajattelee. Ei lainkaan pöllömpi ajatus. Mutta silti pitäisin tarkasti silmällä sitä, miten tarkka-ampujan henkilökohtaisen varustuksen paino kehittyisi. Varustetta ja hiostavaa röllipukua kun on päällä niin suorituskykyä ajatellen täytyisi varustuksen paino saada pidettyä kuitenkin kurissa ja mahdollisimman optimaalisena. Ja tilanteen mukaan harkita RK:n kokonaan poisjättämistä, "misson drives tai states gear" kuten toisessa keskustelussakin todettiin.

Mutta suomalaisessa doktriinissa tarkka-ampujat saavat tiedustelijan koulutuksen, ja koulutetun tiedustelijan joutuminen kohtaamistaisteluun tarkoittaa käytännössä kävelemistä suoraan vihollisen väijytykseen/ ansaan, koska meidän pitäisi ja pitää olla parempia noissa mettähommissa kuin naapuri.
Kävely suoraan 2-4 krt. AKM plus 1 krt. PKM niin olet joka tapauksessa kuollut kuin Amerikanpekoni, joten mitä sillä enää joukkueelle väliä... mahd. miinoista nyt puhumattakaan.
Partion johtaja ei ihanteellisesti ole ampuja, vaan se yösuunnistaja peitteisten painanteiden kautta säkkipimeässä on nimenomaan se kakkosmies, tähystäjä, ja johtaja. Ampujan energiaa, erityisesti henkistä sellaista, säästetään omaan tehtäväänsä, eivätkä kaikki hyvät introvertit ampujat ja ruudinjyvän mittaajat välttämättä ole sitä yö-johtamis -materiaalia muutenkaan. Mulla oli loppuaikoina kokelaana kaksi tarkka-ampujaa joukkueessani aikoinaan Kaartissa, toinen (komppanian paras ampuja) oli aikoinaan ilmakiväärin vissiin 25m tai liki sitä, SM hopealla junnuissa, ja painoi lähinnä äitinsä mielestä max. about 115 kiloa.
Eli tämä realistisesti 120++ kiloinen fakta toi heti vähän realismia meikäläisen ninja-hiipijä -protokolliin .
Ensin piti löytää sellainen ampuma-asema joka kestää ampujan painon...

 

[Fremen]

Toi on muuten yksi asia jota pääsin todistamaan omin silmin... jonkinlainen Private Pyle -derivatiivi, jolla on yli 100 000 laukausta impalla (kisavehje) ennen armeijaa... osaako ampua aivan käsittämättömällä tasolla ihan millä tahansa vehkeellä, jossa on thredit piipussa ja jollain tavalla toistettavissa oleva laukaisu.

Osaa.

Meillä muilla ei ollut mitään jakoa, ei siis mitään. Yhtä hyvin olis voinut laittaa sen meikäläistä vastaan suunnistuskilpailuun, paitsi suunnistuksella ei ketään tapeta... noh, jollei karhuemoon törmää, valitettavasti .

 

[J0h1F]

Tällä hetkellähän Suomi on länsimaista sikäli harvinaisuus, että meikäläisillä tarkka-ampujilla ei ole lähisuoja-asetta. Muissa länsimaisissa asevoimissa tarkka-ampujilla pääosin on pistoolit. Osalla lisäksi vielä rynnäkkökivääri. Jossain harvoissa tapauksissa lähisuoja-aseena on konepistooli.

Tätä tulisi ehkä pikemminkin purkaa kysymyksenä lähisuoja-aseesta. Pistooli vai rynnäkkökivääri? Vai molemmat.

Miten lisäisit tulivoimaa tähystäjän osalta?

Mielestäni ideaalitapauksessa tähystäjän aseena olisi jokin DMR ja molemmilla parin jäsenistä pistoolit. Koska tuo ei nykyisin ole mahdollista puuttuvien aseiden ja osin ilmeisesti koulutuksellisten seikkojen takia, niin tähystäjän ase olisi edelleen RK suurentavalla optiikalla ja ampujan lähisuoja-ase RK punapisteellä.
Rynnäkkökiväärin näen hyvänä vaihtoehtona, koska sillä pystytään läpäisemään pehmeät suojat eikä se tarvitse eritystä lisäkoulutusta, kuten pistooli, ollakseen tehokas muutenkin kuin liki käsikähmässä. Lisäksi niitä on jo olemassa yllin kyllin.

Mikäli kokoonpano olisi kolme miestä, niin mikä olisi aseistus ja olisivatko kaikki tarkka-ampujakoulutettuja?

Mikäli käytettäisiin kolmen miehen partiota, niin minun mallissani kaikki olisivat TA koulutettuja. Ampuja, tähystäjä ja suojamies. Ideaalitapauksessa aseistus olisi tarkkuuskivääri 2000, DMR ja rynnäkkökivääri optiikalla ja kaikilla pistoolit. DMR tyyppisiä kivääreitä ei toistaiseksi ole ja toistaiseksi toiminta perustuu pariin. Kolmen miehen partio on täysin spekulointia, vaikkakin ihan mielenkiintoista ja kehittävää, mikäli toimiva joukko ei rakennu olemassa olevan SA organisaation varaan. Olemassa olevasta aseistuksesta päätyisin 1x TA kivääri ja 2x RK malliin pakon sanelemana enkä suinkaan optimina ratkaisuna.

Mikäli jossain lähitulevaisuudessa TA-aseistus tulee muuttumaan, niin soisin muutoksen olevan TAK 85 kiväärien täysimääräinen korvaaminen jollain sopivalla DMR tyyppisellä aseella ja noilla sitten aseistettaisiin joukkueiden tarkka-ampujat, jotka tosiasiallisesti ovat tulitukitarkka-ampujia ja mahdollisuuksien mukaan ryhmien tukiampujat. Tiedustelutarkka-ampujien sijoitus organisaatiossa alkaisi aikaisintaan komppaniatasolta riippuen joukon tyypistä. Esimerkiksi panssarijääkärikomppaniassa olisi yksinomaan tulitukitarkka-ampujia siinä missä JK/HAJP olisi kenties perusteltua olla tiedustelutarkka-ampujapari tai -ryhmä jo komppanian organisaatiossa. Viimeisestäänkin pataljoonan tiedustelujoukkueesta tuo elementti tulee löytyä. Aseistuksen tulee mielestäni pääsääntöisesti perustua siihen onko kyse tulitukitarkka-ampujasta (DMR) vaiko tiedustelutarkka-ampujasta (TRG-42).

En näe lähitulevaisuudessa todennäköisenä, että TRG-42 olisi poistumassa käytöstä vaan pikemminkin toivoisin selkeämpää erotettelua tulitukitarkka-ampujan ja tiedustelutarkka-ampujan rooliin organisaatiossa ja näiden koulutuksellisten sekä varustuksellisten tarpeiden huomioimista.

PV:llähän on nyt hanke itselataavan tarkkuuskiväärin hankkimiseksi. Mielestäni optimaalinen TA-parin aseistus olisi tähystäjälle itselataava ja ampujalle pulttilukkoinen tarkkuuskivääri (siis TRG-42 tai jokin vastaava, TKIV 85:stä voisi hiljalleen luopua - ja jos halvempaa patruunaa ampuva pulttilukkoinen tarkkuuskivääri on tarpeen TRG:n ja tulevan itselataavan lisäksi, niin joku 6,5 Creedmoorille tai .308:lle pesitetty Tikka sitten TKIV 85:n sijaan; TRG:lle hankkisin 25x suurentavan optiikan). Näille toki pistoolit, jos jakovaraa on. Rynnäkkökivääritkin jakaisin, mutta eivätköhän ne jäisi jonnekin tukeutumisalueella olevien vahdittaviksi (vaikka sen oman joukon kuskin haltuun), kun tehtävälle lähdetään - rynnärit olisivat siis lähinnä omasuojaa silloin, kun ei olla tehtävällä.

Tulitukitarkka-ampujalla olisi (jääkäriryhmien orgaanisilla siis) aseena aina itselataava tarkkuuskivääri.

Partiossa (jos siihen mennään) kolmas jäsen olisi optimaalisesti tulenjohtokoulutettu, käytännössä (tied-)TJAU, joka on saanut myös tarkka-ammunnan koulutuksen niin, että kykenee täyttämään tarvittaessa myös ampujan tai tähystäjän tehtävän. Hänellä aseenaan olisi RK optiikalla.

Optimaalinen sivuase tarkka-ampujille olisi toki HK MP7, mutta sen hankintaa tuskin tehdään.

Partioinahan nuo operoivat muutenkin vaikka tiedustelija tarkka-ampujia olisivatkin. Tai vaikka kuuluisivat johonkin erikoislasten kuperkeikkaosastoon, partiona silti tai ryhmän osana. Tai vaikka partiona alistettuna komppaniasta joukkueen tai ryhmän taistelua tukemaan, jolloin tukeutuvat sen ryhmän tai joukkueen tulivoimaan. En oikein näe sellaista tarkka-ampujan käyttöroolia realistisena enkä toimivana, että kaardemumman yössä hiiviskelee yksinään yksinäinen tarkka-ampuja ghillie puvussa ja dragbagin kanssa kun amerikkalaisessa elokuvassa konsanaan.

Meillähän on nyt vielä tosiaan tarkka-ampujatoiminta pareittain, tähystäjä (parin johtaja) ja ampuja.

Uuden asetyypin hankinta tarkka-ampujien omasuojaksi ei ole todennäköistä. Vaihtoehtona on rynnäkkökivääri tai pistooli.

Kun verrataan kotimaista rynnäkkökivääriä M4 karbiiniin, niin erot eivät ole kovin suuria

RK62 paino 3,5 kiloa, pituus 94 cm
RK62 M1 paino 4,1 kiloa, pituus 86,5 cm perä lyhyenä
M4 paino 3.01 kiloa, pituus 75,6 cm perä lyhyenä

Onko tuo liian painava tai jotain? Reppu vaikeuttaa joka tapauksessa liikkumista ja vaikeuttaa naamiointia. Ilman reppua taas varusteiden kuljettaminen on vähintäänkin haastavaa. Kun reppu siis kuuluu varustukseen, niin miksi ei käytettäisi sen sijaan asekotelolla varustettua reppua, joka mahdollistaa omasuoja-aseen kantamisen ilman, että tarvitsee kouluttaa uutta asetyyppiä (pistooli) tai hankkia uutta asejärjestelmää (PDW).

Itse lähtisin RK 72 TP:n (MPi-KMS-72) linjoille tuossa tarkka-ampujalle jaettavassa rynnäkkökiväärissä. Levyrunkoisena on kevyempi kuin kotimainen RK (poislukien RK 62 76), ja taittoperä mahdollistaa pienempään tilaan saamisen. Kotimainen RK 62 76 TP on harvalukuinen, ja perän taittomekanismi ei tykkää liasta (jonka takia sitä ei hankittukaan paljon).

Eikös pv n varastoissa ole taittoperärynkkyjä useampaakin mallia, kävisikö sellainen omasuoja aseeksi, olisi ainakin kompaktimpi, ja jos kerran käytetään jo olemassa olevaa kalustoa?

Tätähän minäkin vähän mietin.

 

[pstsika]

Kieltämättä nyt kun teroitat asiaa tarkemmin niin asia tuntuu ihan järkevältä, minun pitää vain muuttaa omaa ajattelua asian suhteen. En ole koskaan oikeastaan ajatellut asiaa tuolta kannalta kun sinä sen kerroit, että se pääosin käsissä kannettava ase olisikin se RK ja TKIV olisi tavallaan vasta tilanteen ja tarpeen mukaan esille otettava ase. Näin kun asian esittää niin analogia olisi sama kun (kerta)singo(i)lla sinkomiehellä ja rynnäkkökiväärillä. Ei se sinkomieskään heilu suurinta osaa ajasta sinko laukaisuvalmiina kädessä, vaan RK.
Miksi ei, kun asiaa tältä kantilta ajattelee. Ei lainkaan pöllömpi ajatus.

Yritin tuoda sitä esille jo viestissä #751, mutta hyvä että sain näkemystäni avattua enemmän parilla lisäviestillä.

Mutta silti pitäisin tarkasti silmällä sitä, miten tarkka-ampujan henkilökohtaisen varustuksen paino kehittyisi. Varustetta ja hiostavaa röllipukua kun on päällä niin suorituskykyä ajatellen täytyisi varustuksen paino saada pidettyä kuitenkin kurissa ja mahdollisimman optimaalisena. Ja tilanteen mukaan harkita RK:n kokonaan poisjättämistä, "misson drives tai states gear" kuten toisessa keskustelussakin todettiin.

Varustuksen paino ei saa nousta kohtuuttomaksi, mutta varustuksesta ei saa jättää pois tarkoituksenmukaista varustusta. Tässäkin pätee se, että tehtävä määrittää varusteet.

Suojavarusteet painavat. Mitä mieltä olet siitä, että tulisiko niitä käyttää?

Röllipuku kuuluu siihen osaan varustusta, joka puetaan päälle vasta ennen tuliasemaan siirtymistä. Se kerää kosteutta ja on hiostava, kuten sanoitkin. Sitä ei ole tarkoituksenmukaista pitää päällä siirtymien aikana tai tuliaseman sijaitessa rakennuksessa. Röllipuvussa on hyvät ja huonot puolensa. Naamiointi on tärkeä osa, mutta minä kyseenalaistan röllipuvun tarpeellisuuden kaikkien varustuksessa.

Mikä osa tarvittavasta naamiomateriaalista on saatavilla toiminta-alueelta ja mihin muotoa rikkoviin ja lämpösäteilyä peittäviin naamiovarusteisiin tulisi keskittyä, jotta raskaasta röllipuvusta voidaan jopa luopua tilan ja painon säästämiseksi varustuksessa? Naamiolieve? Naamioviitta?

Ergonomia, ergonomia, ergonomia. Oletko yrittänyt ampua makuulta tai ryömiä tuollaisen repun kanssa ase sisällä?
Lähisuoja-aseelle voi olla tarvetta mutta lähtökohtaisesti se tarkoittaa että jotain on jo mennyt pieleen.

Spoiler: Itse olen kantanut joskus TA:n roolissa tämän tapaista mukana:

Ja siinäkin on omat haasteensa sekä homman pitäisi onnistua ensin yhdellä pitkällä aseella ja nyt puhutaan varusmiehistä joiden kouluttamiseen ei ole hirveästi aikaa tai panoksia.
MP5 teleperällä, aliäänipanoksilla ja vaimentimella olisi optimaalisempi kuin jako Rk.

Sitten yksi optio on myös lisätä lähitaistelu tähtäin pitkään kivääriin.

Reppu selässä ryömiminen tai makuultaan reppu selässä ampuminen ei ole kivaa tai ergonomista enkä ole niin väittänyt. Tuliasemassa tarvittava materiaali ei kuitenkaan mahdu taisteluvarustuksen taskuihin, joten kantolaite on välttämätön.

Näkisitkö dragbagin reppua parempana vaihtoehtona?

Miten pitkiä matkoja uskoisit tarkka-ampujan tosiasiallisesti ryömivän tuliasemaan? Minä otaksun matkan olevan aika lyhyt.

Jos tuliasemaan joudutaan ryömimään pidempi matka, niin täyttääkö se hyvän tuliaseman vaatimukset ja miten siitä irtautuminen onnistuu?

Tiedän, että tätä harjoitellaan paljon osin ihan koulutuksellisista syitä ja niin sen pitääkin olla, mutta miten se vastaa todellisuutta?

Ehkä tässäkin on taustalla lähinnä ns. tosiasiain tunnustaminen, eli kovassa tilanteessa Ikuinen Perivihollinen käyttää havaittua suomalaista tarkka-ampujaa vastaan aluksi tykistökeskitystä, jota vastaan pistooli ei yhtään mitään tarjoa. Eikä RK sen enempää. Joku Battle Rifle optiikalla tähystäjälle, voisi olla parempi sijoitus, jos omasuojaa irtaantumiseen oikeasti olisi edes tilaisuus käyttää?

Lähtökohdan tulee olla se, että pari ei joudu käyttämään muuta ampuma-asetta kuin tarkkuuskivääriä. Tähystäjän ase ja ampujan lähisuoja-ase vastaavat niihin tilanteisiin, joihin ei hakeuduta ja jolloin pari joutuu puolustautumaan.

Itse lähtisin RK 72 TP:n (MPi-KMS-72) linjoille tuossa tarkka-ampujalle jaettavassa rynnäkkökiväärissä. Levyrunkoisena on kevyempi kuin kotimainen RK (poislukien RK 62 76), ja taittoperä mahdollistaa pienempään tilaan saamisen. Kotimainen RK 62 76 TP on harvalukuinen, ja perän taittomekanismi ei tykkää liasta (jonka takia sitä ei hankittukaan paljon).

Mietin tuota myös. Taittoperä tekee aseen kompaktiksi ja ase on kevyempi. Derkku-AK olisi varmaan parempi vaihtoehto kuin RK62, mutta entäs jos saadaan valita derkku-AK:n ja RK62 M1 väliltä?

 

[Stokes]

Lähisuoja-aseelle voi olla tarvetta mutta lähtökohtaisesti se tarkoittaa että jotain on jo mennyt pieleen.

Niin on mennyt pieleen yksi jos toinenkin asia jos yleensäkään sotaan joudutaan. Tuo on huonoin perustelu mihinkään, ikinä.

Tykkimiehillä ei kannata olla rynkkyjä sillä jos vihollinen pääsee tuliasemiin jotain on jo mennyt pieleen.

Puolustukseen ei kannata tehdä syvyyttä sillä jos vihollinen pääsee murtoon jotain on jo mennyt pieleen.

Esikunnassa ei tarvita taisteluvarustusta sillä jos siellä joutuu taistelemaan jotain on jo mennyt pieleen.

Viestiaseman lähipuolustus on tarpeetonta sillä jos vihollinen on päässyt selustaan jotain on jo mennyt pieleen.

Mihinkään ei kannata varautua sillä tapahtui mitä tahansa niin jotain on jo mennyt pieleen.

On ihan itsestään selvää, että tampparilla kannattaa olla omaa suojaansa ja nopeaa tilannekehitystä varten joku muukin ase kuin varsinainen työkalu. Meikäläisissä olosuhteissa se on rynkky pl. muutamat harvat ammattimiehet joita ei ole tarpeen tässä edes käsitellä.

En ole tarkka-ampuja eikä minusta sellaista tule. Sen verran kuitenkin olen isojen poikien kanssa leikkinyt jotta tajuan, että ymmärrän monen tyypin tässä vitjassa puhuvan kokemuksella jolle oikeissa piireissä nauretaan niin että selkä keikkaa.

 

[Stokes]

Eikös pv n varastoissa ole taittoperärynkkyjä useampaakin mallia, kävisikö sellainen omasuoja aseeksi, olisi ainakin kompaktimpi, ja jos kerran käytetään jo olemassa olevaa kalustoa?

Ei, ei ja ei.

Rynkyn taittoperä on tarpeen jos hypätään laskuvarjostimella tai jos ase on tarpeen saada pieneen tilaan. Vaikka aseessa olisi taitto- tai teleperä ei sitä pidä kantaa mitenkään muuten kuin juuri sellaisessa tilassa jossa sillä on tarkoitus ampua.

On kertakaikkiaan saatanallista kantaa mukanaan asetta jonka perä on taitettu, kysehän tässä on jostain sairaasta fiksaatiosta joka lienee lähtöjään huonosta koulutuksesta jonka perusteella rynkky tuntuu loputtoman epäergonomiselta ja tätä sitten kuvitellaan paikattavan sillä että perä taitetaan jolloin aseella ei voi ampua edes sinne päin.

Jos tarkka-ampujalla on toinen ase, kuten kannattaa olla, tulee sen olla juuri sellainen jolla voi tärskäyttää vainolaista alta aikayksikön. Jos tuollainen ase kulkee mukana perä taitettuna, muka kompaktimpana tai helpompana kuljettaa, on kakkosase yhtä tyhjän kanssa.

 

[Solidsnake]

Ei, ei ja ei.

Rynkyn taittoperä on tarpeen jos hypätään laskuvarjostimella tai jos ase on tarpeen saada pieneen tilaan. Vaikka aseessa olisi taitto- tai teleperä ei sitä pidä kantaa mitenkään muuten kuin juuri sellaisessa tilassa jossa sillä on tarkoitus ampua.

On kertakaikkiaan saatanallista kantaa mukanaan asetta jonka perä on taitettu, kysehän tässä on jostain sairaasta fiksaatiosta joka lienee lähtöjään huonosta koulutuksesta jonka perusteella rynkky tuntuu loputtoman epäergonomiselta ja tätä sitten kuvitellaan paikattavan sillä että perä taitetaan jolloin aseella ei voi ampua edes sinne päin.

Jos tarkka-ampujalla on toinen ase, kuten kannattaa olla, tulee sen olla juuri sellainen jolla voi tärskäyttää vainolaista alta aikayksikön. Jos tuollainen ase kulkee mukana perä taitettuna, muka kompaktimpana tai helpompana kuljettaa, on kakkosase yhtä tyhjän kanssa.

Ok, onko ampujalla kaakkosase tuliasemassa mukana, ja kuinka kaukana suojamiestähystäjä yleensä on, vai samassa paikassa kuin ampujakin noinniinkuin meikäläisissä maastoissa

 

[Fremen]

Niin on mennyt pieleen yksi jos toinenkin asia jos yleensäkään sotaan joudutaan. Tuo on huonoin perustelu mihinkään, ikinä.

Tykkimiehillä ei kannata olla rynkkyjä sillä jos vihollinen pääsee tuliasemiin jotain on jo mennyt pieleen.

Puolustukseen ei kannata tehdä syvyyttä sillä jos vihollinen pääsee murtoon jotain on jo mennyt pieleen.

Esikunnassa ei tarvita taisteluvarustusta sillä jos siellä joutuu taistelemaan jotain on jo mennyt pieleen.

Viestiaseman lähipuolustus on tarpeetonta sillä jos vihollinen on päässyt selustaan jotain on jo mennyt pieleen.

Mihinkään ei kannata varautua sillä tapahtui mitä tahansa niin jotain on jo mennyt pieleen.

On ihan itsestään selvää, että tampparilla kannattaa olla omaa suojaansa ja nopeaa tilannekehitystä varten joku muukin ase kuin varsinainen työkalu. Meikäläisissä olosuhteissa se on rynkky pl. muutamat harvat ammattimiehet joita ei ole tarpeen tässä edes käsitellä.

En ole tarkka-ampuja eikä minusta sellaista tule. Sen verran kuitenkin olen isojen poikien kanssa leikkinyt jotta tajuan, että ymmärrän monen tyypin tässä vitjassa puhuvan kokemuksella jolle oikeissa piireissä nauretaan niin että selkä keikkaa.

Oikeissa piireissä? Reserviläisenä (vaikkakin eri maassa just nyt), täytyy todeta että sillä mennään mitä on tarjolla... jos olis huippumiehiä tyrkyllä niin siihen ei todellakaan Fremeniä kaivattaisi joukkueen johtajaksi TRA-tilanteessa. Mutta kun meitä jokaista tarvitaan, joka vaan kynnelle kykenee. Halusta se ei ole kiinni. Todellakaan.
Haluttomatkin haalataan mukaan, älä sitä epäile. Sen verran voin sotilaspoliisiluutnattina sanoa.

 

[pstsika]

Ok, onko ampujalla kaakkosase tuliasemassa mukana,

On. Esimerkiksi vieressään kuvan osoittamalla tavalla.

ja kuinka kaukana suojamiestähystäjä yleensä on, vai samassa paikassa kuin ampujakin noinniinkuin meikäläisissä maastoissa

Lähtökohtaisesti samassa paikassa about kuiskausetäisyyden päässä.

Kuvat havainnollistavat hieman.

 

[Stokes]

Oikeissa piireissä?

Oikeat piirit = Ne henkilöt jotka harjoittavat tarkka-ammuntaa ammatikseen tai harrastavat sitä vakavasti. Tarkkuuskiväärin omistaminen ei tee kenestäkään tarkka-ampujaa, ei myöskään netissä huutelu. Sillä ei ole väliä onko ressu vai palkansaaja.

 

[vastarannankiiski]

Varustuksen paino ei saa nousta kohtuuttomaksi, mutta varustuksesta ei saa jättää pois tarkoituksenmukaista varustusta. Tässäkin pätee se, että tehtävä määrittää varusteet.

Suojavarusteet painavat. Mitä mieltä olet siitä, että tulisiko niitä käyttää?

Röllipuku kuuluu siihen osaan varustusta, joka puetaan päälle vasta ennen tuliasemaan siirtymistä. Se kerää kosteutta ja on hiostava, kuten sanoitkin. Sitä ei ole tarkoituksenmukaista pitää päällä siirtymien aikana tai tuliaseman sijaitessa rakennuksessa. Röllipuvussa on hyvät ja huonot puolensa. Naamiointi on tärkeä osa, mutta minä kyseenalaistan röllipuvun tarpeellisuuden kaikkien varustuksessa.

Mikä osa tarvittavasta naamiomateriaalista on saatavilla toiminta-alueelta ja mihin muotoa rikkoviin ja lämpösäteilyä peittäviin naamiovarusteisiin tulisi keskittyä, jotta raskaasta röllipuvusta voidaan jopa luopua tilan ja painon säästämiseksi varustuksessa? Naamiolieve? Naamioviitta?

...



Mietin tuota myös. Taittoperä tekee aseen kompaktiksi ja ase on kevyempi. Derkku-AK olisi varmaan parempi vaihtoehto kuin RK62, mutta entäs jos saadaan valita derkku-AK:n ja RK62 M1 väliltä?

OIen TA:n varusteita viimeistä yksityiskohtaa myöden hieman väärä kommentoimaan, mutta oma henkilökohtainen mielipide on se että kaikilla taistelijoilla pitäisi olla sirpalesuojausta päällä, edes kevyen vartaloliivin verran. II ja IIIA liivit ja paneelit eivät ole enään nykyään painolla pilattuja. TA:t saattavat olla perustellusta syystä eri mieltä.

Varsinkin jos puhutaan TA:n etsinnästä lämpötähystimestä, jotka yleensä ovat ajoneuvojen aseissa, joilla sitten ammutaan sirpalevaikutteisia kranaatteja. Konetykit esimerkiksi. Ja onhan sitä perinteisesti ammutettu epäsuoraakin tulta tuliasemaalueilla tarkka-ampujien nitistämiseksi.

Mitä naamiotarvikkeisiin tulee niin suosisin ehdottomasti teollisia valmisteita. Värit ja muoto saadaan skaalattua kohdilleen, naamiovarusteet valmistettua halutun laisiksi ja ennenkaikkea kestäviksi. Maastosta kerättävä materiaali on vähän sellaista ad hoc -tyyppistä ja joka ei välttämättä kestä retuutusta. Lisäksi näkisin myös riskin että jos naamiointi pitää toteuttaa vasta maastossa, se saattaa jäädä tekemättä kiireessä, tai tehtyä huonosti. Maastomateriaaleilla saa toki mainiosti teollisia naamiointeja täydennettyä.

DDR AK:n yksi hyvä puoli verrattuna muihin RK malleihin pl. RK62M1 on sen nokalla oleva M14x1 LH kierre johon saa vaimentimia suoraan kaupasta ostamalla ja useamman eri valmistajan valmistamana, parin sadan euron hintaan. Edes suupamaukselta vaimennettu lähisuoja-ase ei välttämättä olisi huono idea.

On kertakaikkiaan saatanallista kantaa mukanaan asetta jonka perä on taitettu, kysehän tässä on jostain sairaasta fiksaatiosta joka lienee lähtöjään huonosta koulutuksesta jonka perusteella rynkky tuntuu loputtoman epäergonomiselta ja tätä sitten kuvitellaan paikattavan sillä että perä taitetaan jolloin aseella ei voi ampua edes sinne päin.

Puhumattakaan siitä, että vanhempien AK:iden ml RK62 TP ja RK95 taittoperä taittuu aseen oikealle kyljelle tai alle hallintalaitteet peittäen. Ei ole sattumaa, miksi venäläisten AK-100 sarjalaisissa ja sitä uudemmissa perä taittuu vasemmalle kyljelle jättäen hallintalaitteet vapaaksi.

 

[Fremen]

Oikeat piirit = Ne henkilöt jotka harjoittavat tarkka-ammuntaa ammatikseen tai harrastavat sitä vakavasti. Tarkkuuskiväärin omistaminen ei tee kenestäkään tarkka-ampujaa, ei myöskään netissä huutelu. Sillä ei ole väliä onko ressu vai palkansaaja.

Joo hyvin mahdollista. Harrastuneisuus tekee kyllä suhteellisen mestarin täys-amatööristäkin, verrattuna esim. englantilaisiin, joilla ei ole edes sanaa kyseiselle ilmiölle ("hobbyist?")...
ja siksi ovatkin spedejä ihan helvetin monella alalla, ja jokaisella samantien MM-tason selittäjiä.



Noh se perheasioista, tulin kesän Finnish Brutalityssä jo allergiseksi sille vitun 'Bloke on the range' -käävälle.

 

[J0h1F]

Puhumattakaan siitä, että vanhempien AK:iden ml RK62 TP ja RK95 taittoperä taittuu aseen oikealle kyljelle tai alle hallintalaitteet peittäen. Ei ole sattumaa, miksi venäläisten AK-100 sarjalaisissa ja sitä uudemmissa perä taittuu vasemmalle kyljelle jättäen hallintalaitteet vapaaksi.

Ei niillä venäläisilläkään aseilla ole tarkoitus ampua perä taitettuna - ja toisaalta on se mahdollista kotimaisillakin aseilla että RK 72 TP:llä. Kotimaisissa taittoperäisissähän (pl. RK 62 76 TP, jossa perä taittuu nimenomaan vasemmalle kyljelle) on vaihdinta muokattu siten, että sen käyttö perä taitettunakin on mahdollista.

Itse asiassa nimenomaan kotimaisista aseista ensimmäinen taittoperämalli, eli RK 62 76 TP, taittaa peränsä vasemmalle puolelle.

 

[vastarannankiiski]

Ei niillä venäläisilläkään aseilla ole tarkoitus ampua perä taitettuna - ja toisaalta on se mahdollista kotimaisillakin aseilla että RK 72 TP:llä. Kotimaisissa taittoperäisissähän (pl. RK 62 76 TP, jossa perä taittuu nimenomaan vasemmalle kyljelle) on vaihdinta muokattu siten, että sen käyttö perä taitettunakin on mahdollista.

Itse asiassa nimenomaan kotimaisista aseista ensimmäinen taittoperämalli, eli RK 62 76 TP, taittaa peränsä vasemmalle puolelle.

No ei kai millään pitkällä aseella ole tarkoitus ampua perä taitettuna jos on vaihtoehtoja.

Kysymys tässä on siitä, että jos hätätilanteessa joutuu lähimatkalle ampumaan pikatilanteessa, niin pystyyko edes vaihdinta operoimaan? Siinä on se ero vasemmalle sivulle ja oikealle sivulle tai aseen alle kääntyvän taittoperän välillä.