Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

Tai askelparimittauksella, mittausvaijerilla tai jonkun joukon hallussa olevalla laseretäisyysmittarilla. Onhan näitä enemmän tai vähemmän jossitteluun perustuvia menetelmiä.

1:50 000 peruskartta on jokatapauksessa haastava etäisyyden mittaamiseen huomioiden 7.62x53R patruunan ominaisuudet ja vaatimukset.

Lähtökohtaisesti parin tulisi itse pystyä määrittämään ampumaetäisyydet tuntemattomille etäisyyksille tuliasemasta. Silloin kysymykseen tulee lähinnä optinen mittaus tähtäintä ja/tai tähystyskaukoputkea käyttäen tai parin hallussa oleva LEM.
1:10 000 kartassa 1mm vastaa 10 metriä ja on offline tilassa toimivia karttasovelluksia.

Noinhan siinä ilmeisesti olisi pakko tehdä.

Mikäli vastaavaa periaatetta sovelletaan laajemmin, niin meillä on surullisen paljon joukkoja, joiden suorituskykyvaatimuksia käsitteleviin papereihin tulisi leimata punaisella "rajoitettu operatiivinen käyttö".

Aseisiin löytyy kuitenki jokin tuntematon määrä pimeätoimintaan tarkoitettuja tähtäimiä ja huomioiden tarkka-ampujaparin käyttömahdollisuuden tähystystiedustelussa muilta osin pidän jonkinlaisia pimeätoimintavälineitä edellytyksenä menestykselliseen kokonaisuuteen.

2020-luvulla edes auttavan pimeätoimintakaluston olemassaolo tulee nähdä perusvarustuksena ja ainakin jonkinlainen pimeätoimintakyky tulee nähdä pakollisena osana suorituskykyvaatimuksia.
Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin tarkka-ampujaparin suorituskyky ei ole juuri kummoisempi kuin viime sodissa 80 vuotta sitten ja muista vastaavan suorituskyvyn joukoista on jo ainakin pääosin luovuttu.
Koko maata on puolustettava.
 
Etäisyyden laskeminen on muutenkin vielä niitä helpoimpia hommia. Perusmatikkaa yläasteelta. Pyyhkäisyalan puitteissa etäisyydestä ja patruunasta riippuen lopputuloskaan ei ole niin desimaalin päälle, voi olla että kymmenien metrien heitollakaan ei ole vielä käytännön merkitystä.

Hyvä esimerkki etäisyydenlaskun helppoudesta on se että jopa minä pärjään siinä, kunhan on muistilista eri objektien mitoista ja ihmisen mittasuhteista, ja saan vielä milliradiaanijakoisen retiikkelin käyttöön.

Se missä veri punnitaan, missä se todellinen ta:n ammatitaito tulee ilmi, on tuulenluku, tuulikorjaukset sekä liikkuvaan maaliin osuminen. Etenkin jos tuulella pitäisi osua liikkuvaan maaliin. Jäisi meikäläiselta tekemättä ja onnistuisi lähinnä tuurilla.

Etäisyyden laskeminen on mielestäni ehdottoman hyödyllinen taito ja omien kokemusteni mukaan laskemalla saa tietyissä tilanteissa etäisyyden nopeammin ja varmemmi kuin mittaamalla. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö laserista olisi paljon hyötyä, mutta laskeminen on hyvin käyttökelpoinen taito.

Myös se pitää minusta tosiaan muistaa että laukaus tehdään pääasiassa ennen sitä hetkeä kun ampuja vetää liipaisimesta. Etäisyys, mahdollinen kulma, tuuli ja tuulen luku lentoradan koko matkalla ovat niitä juttuja joilla onnistunut laukaus tehdään/ jos nuo tai joku niistä menee pieleen ei täydellisinkään liipaisimen veto tuo osumaa. Spotterin ja ampujan saumaton yhteistyö on olennaista sekä laukausta edeltävissä toimissa että laukauksen jälkeisissä välittömissä toimissa. Homma on mitä suurimmassa määrin tiimityötä, jossa liipaisimen veto on vain yksi pieni ja monessa mielessä ehkä kuitenkin se helpoin osa.

Ja tuo oli vasta osuus ampuminen, joka taas voi joskus olla sittenkin se helpompi osuus kokonaisuudesta. Se toinen osuus on taistelutekniikka. Lyhyesti se, miten pääsee ylipäätään tuliasemaan ampumahollille, miten siellä pystyy huomaamatta toimimaan ja poiskin pitäisi vielä päästä.
Monelle harrastajalle ja ammattilaisellekin tämä on se selvästi vähemmän treenattu osa-alue. Äärimmäisen taitavia ampujia (pareja) on Suomessakin jopa paljon. Ne ovat paljon harvemmassa jotka ovat äärimmäisen taitavia tällä jälkimmäisellä osa-alueella.
Tositilanteessa ei parhainkaan ampumataito paljon auta, jos pari/partio ei koskaan pääse positioon, josta voisi sitä huippuunsa hiottua ampumataitoa hyödyntää.

Ampumista on mukavampi, miellyttävämpi ja ehkä helpompikin harjoitella kuin tätä jälkimmäistä osa-aluetta ja kisoissakin pääasiassa mitataan osumista, ei niinkään sitä pääsisikö sitä ylipäätään edes ampumaan ja vielä hengissä poiskin.
 
Riippuu tietysti etäisyydestä, mutta 7.62x53R on melko tarkka sen osalta verrattuna vaikka .338 Lapua Magnumiin.

Esimerkiksi kivääri, joka on kohdistettu 100 metriin LPS patruunalla.
200 metrin matkalla luodin putoama on vajaa 10 cm ja 300 metriin noin 36 cm.

Lyhyillä ampumaetäisyyksillä keskimassaan tähdättässä osutaan hyvin, vaikka etäisyyden määrittäminen ei olisikaan aivan tarkka.

Etäisyyden kasvaessa putoama tietysti kasvaa rajusti. Mikäli ampumaetäisyys on 520 metriä ja ampuja arvioi matkan 470 metriksi niin poikkeama on jo 40 cm. Aseen ilmoitetun maksimiametin eli 800 metrin päässä 25 metrin alakanttiin arvioitu virhe on jo 44 cm.

Mielestäni keskipitkille etäisyyksille ammuttaessa tuon kaliiperin ballistiikkakortit tulee laatia korkeintaan 25 metrin matkaeroin, kun taas lyhyille etäisyyksille 50 metrin väli on sopiva. 450 metrin jälkeen kenties jo 10 metrin välein.

Pitkälti samaa mieltä. Tosin se etäisyydenarvioinnin virhe jää merkitykseltään pienemmäksi kun sivuheiton virhe joka tulee liikkeestä ja tuulesta. Maalissa kun on yleensä osumapinta-alaa enemmän pystysuunnassa kun sivusuunnassa, jos siis ihmismaalia joutuu ampumaan. Jopa 1m heitolla pystysuunnassa ylös tai alas saattaa vielä saada sentään osuman maaliin, mutta sivusuunnassa 30cm heitto vie koko laukauksen ohi.

10m välit, toki niistä ei ole haittaa, mutta vähänkään pidemmillä matkoilla milliradiaaniasteikon viivaväli, värisevä optiikka sekä heitot maalin arvioidussa koossa muodostavat helposti useiden kymmenien metrien virheet lasketussa etäisyydessä jolloin yksityiskohtaista taulukkoa ei pysty täysin hyödyntämään.


Esimerkiksi näin:

Maalin arvioitu koko (m) 1,8 x 1000 jaettuna mrad retiikkelistä 2,8 = 643m


Todelliset koot

Maalin todellinen koko (m) 1,7 x 1000 jaettuna mrad retiikkelistä todellisuudessa 2,5 = 672m


Eli noinkin pienet heitot kun 10cm heitto kokoarviossa ja 0,3 mrad heitto retiikkelissä tuottaa kolmenkymmenen metrin heiton arvioidussa etäisyydessä ja todellisessa etäisyydessä. Jos 10m taulukkoa halutaan hyödyntää sen täydellisessä potentiaalissa, se vaatii käytännössä LEM:n käyttöä.

Jos maaliin halutaan osua mahdollisimman varmasti, se sivuheitto pitää saada eliminoitua mahdollisimman tehokkaaksi. Pystysuunnassa on yleensä enemmän pelivaraa lasku- ja arvointivirheiden suhteen.
 
Viimeksi muokattu:
Etäisyyden laskeminen on mielestäni ehdottoman hyödyllinen taito ja omien kokemusteni mukaan laskemalla saa tietyissä tilanteissa etäisyyden nopeammin ja varmemmi kuin mittaamalla. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö laserista olisi paljon hyötyä, mutta laskeminen on hyvin käyttökelpoinen taito.

Myös se pitää minusta tosiaan muistaa että laukaus tehdään pääasiassa ennen sitä hetkeä kun ampuja vetää liipaisimesta. Etäisyys, mahdollinen kulma, tuuli ja tuulen luku lentoradan koko matkalla ovat niitä juttuja joilla onnistunut laukaus tehdään/ jos nuo tai joku niistä menee pieleen ei täydellisinkään liipaisimen veto tuo osumaa. Spotterin ja ampujan saumaton yhteistyö on olennaista sekä laukausta edeltävissä toimissa että laukauksen jälkeisissä välittömissä toimissa. Homma on mitä suurimmassa määrin tiimityötä, jossa liipaisimen veto on vain yksi pieni ja monessa mielessä ehkä kuitenkin se helpoin osa.

Ja tuo oli vasta osuus ampuminen, joka taas voi joskus olla sittenkin se helpompi osuus kokonaisuudesta. Se toinen osuus on taistelutekniikka. Lyhyesti se, miten pääsee ylipäätään tuliasemaan ampumahollille, miten siellä pystyy huomaamatta toimimaan ja poiskin pitäisi vielä päästä.
Monelle harrastajalle ja ammattilaisellekin tämä on se selvästi vähemmän treenattu osa-alue. Äärimmäisen taitavia ampujia (pareja) on Suomessakin jopa paljon. Ne ovat paljon harvemmassa jotka ovat äärimmäisen taitavia tällä jälkimmäisellä osa-alueella.
Tositilanteessa ei parhainkaan ampumataito paljon auta, jos pari/partio ei koskaan pääse positioon, josta voisi sitä huippuunsa hiottua ampumataitoa hyödyntää.

Ampumista on mukavampi, miellyttävämpi ja ehkä helpompikin harjoitella kuin tätä jälkimmäistä osa-aluetta ja kisoissakin pääasiassa mitataan osumista, ei niinkään sitä pääsisikö sitä ylipäätään edes ampumaan ja vielä hengissä poiskin.

Monella suomalaisella ta-harrastajalla, sillä harrastuksella on oikeasti hyvin vähän tekemistä minkään ammattimaisen sotilastarkka-ammunnan välillä.

Jos harjoittelu on lähes täysin ja vain sitä että 20m päästä auton takaluukusta kantaa aseen ja miljoonat kamppeet nopeusmittareineen sekä sääasemineen ampumaratakatokseen josta ampuu tiedossa olevalle etäisyydelle paikallaan olevia pahvimaaleja, niin ammunta muistuttaa enemmän bench-restin kenttävariaatiota kun sotilaallista tarkka-ammuntaa.
 
Toivottavasti Puolustusvoimilla on tarpeen tullen jakaa suunnistuskarttoja toiminta-alueesta.
Eikö teille koskaan jaettu tarkempia karttoja?
Ei karttavarastot ole täynnä pelkästään
1:50 000 karttoja ja kartallisia tuliasemakortteja voi tulostaa.
Edit: Tai karttoja ylipäätänsä.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä muuten Jenkkilän TA-koulutuksen etäisyyden arvioimisen muistisääntöä re: ihmisvartalo.

 
Eikö teille koskaan jaettu tarkempia karttoja?
Ei karttavarastot ole täynnä pelkästään
1:50 000 karttoja ja kartallisia tuliasemakortteja voi tulostaa.
Edit: Tai karttoja ylipäätänsä.

Vain liikuntakoulutuksessa oli suunnistuskarttoja. Muuten käytössä oli 1:50 000.
 
Tässä muuten Jenkkilän TA-koulutuksen etäisyyden arvioimisen muistisääntöä re: ihmisvartalo.


Omat epätieteelliset mitat "noin".

Mies, hartialeveys 50cm. Otetaan piikille.

RK:n jyvän leveys = 150m = Voit vielä ampua
Puolet RK:n jyvästä = 300m = Ihan vitun kaukana, älä ammu
Tuplasti RK:n jyvän leveys = 75m = KES:in jeppismatka.
 
Tässä muuten Jenkkilän TA-koulutuksen etäisyyden arvioimisen muistisääntöä re: ihmisvartalo.


Kannattaa raapustaa ylös myös mittoja muista objekteista joiden läheisyydessä mulkvistit saattavat hengata. Ajoneuvot korkeus (aina sama kulmasta riippumatta), pyörien halkaisija, ovet, ikkunat rakennuksissa (kerrosväli noin 3m), liikennemerkit, sähkötolpat jnejnejne... Listaa voi jatkaa loputtomiin.
 
Kyllä minä tiesin, että en ymmärrä ampumisesta mitään, mutta tätä ketjua lukiessa se on tullut todella selväksi!

Todella mielenkiintoisia juttuja. Jatkakaa kiitos:).
 
Kannattaa raapustaa ylös myös mittoja muista objekteista joiden läheisyydessä mulkvistit saattavat hengata. Ajoneuvot korkeus (aina sama kulmasta riippumatta), pyörien halkaisija, ovet, ikkunat rakennuksissa (kerrosväli noin 3m), liikennemerkit, sähkötolpat jnejnejne... Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Epäilen että tuo Amerikan asteikko on keksitty helpottamaan toimintaa varsinkin aavikkoympäristössä, jossa referenssipisteitä on niukalti. Toki toimii Suomessakin, esim aukeiden laidat jne. jos ei ehdi karttaa konsultoida tms.
 
Jokunen viesti ylöspäin oli puhetta maastonkäytöstä, missä tämmöistä treenataan, vai eikö missään?
 
Monella suomalaisella ta-harrastajalla, sillä harrastuksella on oikeasti hyvin vähän tekemistä minkään ammattimaisen sotilastarkka-ammunnan välillä.

Jos harjoittelu on lähes täysin ja vain sitä että 20m päästä auton takaluukusta kantaa aseen ja miljoonat kamppeet nopeusmittareineen sekä sääasemineen ampumaratakatokseen josta ampuu tiedossa olevalle etäisyydelle paikallaan olevia pahvimaaleja, niin ammunta muistuttaa enemmän bench-restin kenttävariaatiota kun sotilaallista tarkka-ammuntaa.
No joo, kukin tavallaan, eikä siinä sinänsä mitään.
Suomessa on harrastajia, jotka ovat hämmentävän taitavia ampujia. Vähemmän kuitenkin on niitä, jotka hallitsevat sen toisen puolen. Mikä tietysti on esimerkiksi kilpailevan aktiiviharrastajan näkökulmasta ihan ymmärrettävääkin - kannattaa treenata sitä, mitä kisoissa mitatataan. Ja onhan mahdollisimman hyvä ampumataito tottakai aina hyvä juttu, mutta ei saa unohtaa että sotilastarkka-ammunnassa on se toinenkin puoli. Jos se ei ole hanskassa, menee paraskin ampumataito hukkaan/ ei tuo tulosta.
 
10m välit, toki niistä ei ole haittaa, mutta vähänkään pidemmillä matkoilla milliradiaaniasteikon viivaväli, värisevä optiikka sekä heitot maalin arvioidussa koossa muodostavat helposti useiden kymmenien metrien virheet lasketussa etäisyydessä jolloin yksityiskohtaista taulukkoa ei pysty täysin hyödyntämään.

Tuo koski nimenomaan 7.62x53R kaliiperia johtuen sen ballistiikasta ja Puolustusvoimien TAK 85 kiväärien tai ballistisesti onnistuneempien kaliiperien kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä.

Tuo osa viestistä oli muutenkin ehkä hieman irrallaan keskustelun ytimestä suuntautuen pikemminkin toisessa ketjussa keskustelun aiheena olleisiin sporterisoituihin sotilaskivääreihin. Harrastajillehan LEM on myös monessa tapauksessa perusvarustusta riippumatta saako sitä kilpailuissa käyttää toisin kuin intille, joten tilanne on omanlaisensa esimerkiksi eri etäisyydenarviointi tai mittausmeneltemien osalta, kun käytössä on edes muutaman satasen maksavaa tekniikkaa. Ainakin vaihtoehtoisia ja toimivia menetelmiä on runsaammin.

Toki tarkkoja ballistiikkakortteja tai älypuhelin alustanaan toimivaa ballistiikkaohjelmaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää aina kun se on mahdollista ja myös Puolustusvoimien aseilla.

Kuitenkin juuri Puolustusvoimien TAK 85 aiheuttaa ennenkaikkea optiikkansa osalta vaikeuksia. Retikkeli on nykyaikaiseen Mil Dot perusteiseen nähden vaikea käyttää etäisyyksien arviointiin ja ei-standardimaisena sitä ei tunneta kovinkaan hyvin eikä siten osata käyttää vrt. Mil Dot.

Lisäksi mainittujen tähtäinten matkarummut ovat merkittävästi epätäsmällisemiä kuin 0,1 MRAD säädöillä olevat tornit. Tämä saattaa vaikuttaa kohdistamiseen liittyvinä haasteina ja ennenkaikkea matkarummut on suunniteltu yhdelle tietylle patruunalle, jossa on vakioitu lähtönopeus, luodin paino ja ballistinen kerroin. Matkarumpu ei siis pidä paikkaansa saman valmistajan saman kaliiperin patruunalla mikäli sen luoti on kevyempi tai raskaampi. MRAD torneilla oleva kiikaritähtäin voidaan kohdistaa mille tahansa kaliiperille tai patruunaalle ja ballistiikkaohjelmalla laskea lentorata.

Lisäksi molempien kiikaritähtäinten maksimisuurennus on liian pieni, joka entisestään vaikeuttaa etäisyydenarviointia, vaikka retikkelien kanssa olisikin sinut. Oman haasteensa vähäinen suurennus tuo tietysti myös itse ampumiseen.

Ei ole realistinen ajatus, että TAK 85 kiväärit päivitettäisiin optiikan osalta, mutta sillä tuon tarkan ja painavan, ei kaikilta osin optimin, mutta keskipitkille etäisyyksille rriittävän kiväärin käyttökelpoisuus olisi merkittävästi parempi.

Henkilökohtaisesti pidän TAK 85 kivääriä nykyisellään lähes käyttökelvottomana aiottuun käytötarkoitukseen ja lähes yksinomaan optiikan takia. Noin tonnin kaupassa kuluttajalle maksava kiikaritähtäin riittäisi mainiosti ja poistaisi kaikki luettelemani optiikkaan liittyvät haasteet sopien uskoakseni suoraan nykyisin käytössä oleviin tähtäinjalkoihin ollen runkoputkeltaan saman 30 mm kuin nykyiset tähtäimet.

Tää on nyt vähän tälläistä ajatuksenvirtaa, mutta kivahan näistä on lämpimikseen jutella, vaikka meidän näkemyksillä tai halulla ei Puolustusvoimien aseita käytettäessä ole mitään merkitystä.
 
Onhan ne melko antiikkikamaa kun vertaa muiden maiden moderneimpiin tarkka-ampujakivääreihin. Näyttää enemmän paronin hirvikivääriltä kuin sotatyökalulta.
 
Ei ole realistinen ajatus, että TAK 85 kiväärit päivitettäisiin optiikan osalta, mutta sillä tuon tarkan ja painavan, ei kaikilta osin optimin, mutta keskipitkille etäisyyksille rriittävän kiväärin käyttökelpoisuus olisi merkittävästi parempi.
Samassa voisi toki laittaa piiputkin uuteen uskoon, mutta se tarkoittaisikin jo niin isoa muutosta, että siihen ei kannata enää ryhtyä (etenkin kun kiväärien petaushan on hoidettu piippuun kiinnitetyllä petausholkilla, joten kyse ei ole pelkästään piipun kiertämisestä irti ja uuden piipun kiertämisestä kiinni.

Päätös pesittää TKIV 85 JVA 0221 D166:lle oli kyllä yksi huonoimpia aseen suunnittelussa, olisivat tehneet niin kuin aiempien tarkkuuskiväärien kohdalla, ja käyttäneet suojeluskuntakiväärien pesitystä lyhyellä ylimenokartiolla, jolloin vanhempi ja kevyempi tarkkuuspatruuna olisi kelvannut, ja muutenkin .308-luotivalikoima olisi ollut paljon laajempi. Jos nykyään pitäisi FMJ valita tuon kaliiperin tarkkuuspatruunan luodiksi, niin Lapuan .308 9,7 gramman Lock Base B466 olisi varmaan valintani, sillä saisi järkeville käyttöetäisyyksille paljon paremman ballistiikan kuin D166:lla.

Tässä havainnollistava kaavio siitä, kuinka paljon parempi ulkoballistiikka B466:lla saataisiin aikaan (D166 ja 2,9 g N140:tä .310 piipusta vs. B466 ja 3,3 g N140:tä .308 piipusta, jonka pituus on 700 mm kuten TKIV 85:ssä; lähtönopeusarviot QuickLoadista):
ballistic_trajectories_chart_2d5bc733.png
 
Ei ole realistinen ajatus, että TAK 85 kiväärit päivitettäisiin optiikan osalta, mutta sillä tuon tarkan ja painavan, ei kaikilta osin optimin, mutta keskipitkille etäisyyksille rriittävän kiväärin käyttökelpoisuus olisi merkittävästi parempi.
Ei välttämättä. Olen nähnyt Pv:llä päivitetyllä optiikalla varustetun Tkiv 85:n vaikka en tiedä onko tuo kokeilu joka jää kokeiluksi.
 
Back
Top