vastarannankiiski
Kenraali
Tuo koski nimenomaan 7.62x53R kaliiperia johtuen sen ballistiikasta ja Puolustusvoimien TAK 85 kiväärien tai ballistisesti onnistuneempien kaliiperien kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä.
Tuo osa viestistä oli muutenkin ehkä hieman irrallaan keskustelun ytimestä suuntautuen pikemminkin toisessa ketjussa keskustelun aiheena olleisiin sporterisoituihin sotilaskivääreihin. Harrastajillehan LEM on myös monessa tapauksessa perusvarustusta riippumatta saako sitä kilpailuissa käyttää toisin kuin intille, joten tilanne on omanlaisensa esimerkiksi eri etäisyydenarviointi tai mittausmeneltemien osalta, kun käytössä on edes muutaman satasen maksavaa tekniikkaa. Ainakin vaihtoehtoisia ja toimivia menetelmiä on runsaammin.
Toki tarkkoja ballistiikkakortteja tai älypuhelin alustanaan toimivaa ballistiikkaohjelmaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää aina kun se on mahdollista ja myös Puolustusvoimien aseilla.
Kuitenkin juuri Puolustusvoimien TAK 85 aiheuttaa ennenkaikkea optiikkansa osalta vaikeuksia. Retikkeli on nykyaikaiseen Mil Dot perusteiseen nähden vaikea käyttää etäisyyksien arviointiin ja ei-standardimaisena sitä ei tunneta kovinkaan hyvin eikä siten osata käyttää vrt. Mil Dot.
Lisäksi mainittujen tähtäinten matkarummut ovat merkittävästi epätäsmällisemiä kuin 0,1 MRAD säädöillä olevat tornit. Tämä saattaa vaikuttaa kohdistamiseen liittyvinä haasteina ja ennenkaikkea matkarummut on suunniteltu yhdelle tietylle patruunalle, jossa on vakioitu lähtönopeus, luodin paino ja ballistinen kerroin. Matkarumpu ei siis pidä paikkaansa saman valmistajan saman kaliiperin patruunalla mikäli sen luoti on kevyempi tai raskaampi. MRAD torneilla oleva kiikaritähtäin voidaan kohdistaa mille tahansa kaliiperille tai patruunaalle ja ballistiikkaohjelmalla laskea lentorata.
Lisäksi molempien kiikaritähtäinten maksimisuurennus on liian pieni, joka entisestään vaikeuttaa etäisyydenarviointia, vaikka retikkelien kanssa olisikin sinut. Oman haasteensa vähäinen suurennus tuo tietysti myös itse ampumiseen.
Ei ole realistinen ajatus, että TAK 85 kiväärit päivitettäisiin optiikan osalta, mutta sillä tuon tarkan ja painavan, ei kaikilta osin optimin, mutta keskipitkille etäisyyksille rriittävän kiväärin käyttökelpoisuus olisi merkittävästi parempi.
Henkilökohtaisesti pidän TAK 85 kivääriä nykyisellään lähes käyttökelvottomana aiottuun käytötarkoitukseen ja lähes yksinomaan optiikan takia. Noin tonnin kaupassa kuluttajalle maksava kiikaritähtäin riittäisi mainiosti ja poistaisi kaikki luettelemani optiikkaan liittyvät haasteet sopien uskoakseni suoraan nykyisin käytössä oleviin tähtäinjalkoihin ollen runkoputkeltaan saman 30 mm kuin nykyiset tähtäimet.
Tää on nyt vähän tälläistä ajatuksenvirtaa, mutta kivahan näistä on lämpimikseen jutella, vaikka meidän näkemyksillä tai halulla ei Puolustusvoimien aseita käytettäessä ole mitään merkitystä.
Hyvää pohdintaa ja olen samaa mieltä monesta kohdasta kanssasi.
Isompi suurennos ei välttämättä ole parempi. Se vaatii putkelta enemmän laadullisesti optiikan kannalta sekä aseen tuennalta ampumatilanteessa ettei värinä häiritse. Myös näkökenttä kapenee zoomin noustessa. Siksi matala- mutta kiinteäsuurennoksiset tähtimet pitävät edelleen paikkaansa vaikka eivät tosin enään varsinaisena ta-optiikkana kun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ne ovat usein kestäviä ja mekaanisesti yksinkertaisia vekottimia kenttäkäyttöön.
Kiikarin tornin rumpuja ei kannata jäädä murehtimaan. Tornit saa vaihdettua pääsääntöisesti jos länsimaisista putkista puhutaan, ja ne saa varmasti haluamikseen jos viranomaistaho tekee vaikka 10 000 kiikarin tilauksen. Voi siis käyttää joko mrad-pohjaista tai sitten dedikoitua matkarumpuja ja rumpu vaihtuu vaihtamalla, vaikka kentällä.
Dedikoitu matkarumpu ei ole huono, jos käytetään yhtä ja samaa patruunaa vuosien tai vuosikymmenien ajan. Ja toisaalta, vaikka patruuna vaihtuisi, pitäisi valmistajalta saada tilattua uusia matkarumpuja.
Mitä tuohon optiikkaan tulee niin jos puhtaasti S&B:n (metsästys)retiikkeliä katsoo niin sen valinnassa ei kyllä olla yhtään seurattu ajan kehitystä. Ryssät meinaan "räjäyttivät pankin" jo 60-luvun alussa, massavalmistetulla ja laajassa jaossa olevalla vedepitävällä ta-kiikarilla jossa oli molemmat, stadiametrinen etäisyysmittausasteikko sekä milliradiaaniasteikko, valaistu retiikkeli, IR-suodatin, dedikoitu matkarumpu, integroitu sunshade sekä toimiva ja kohdistuksen pitävä pikajalka. Tämä siis jo 20-25 vuotta ennen TAK85 kehittämistä, joten ihmettelen hyvin suuresti miten ihmeessä meillä on voitu valita sotilaskäyttöön melkein miessukupolvea myöhemmin tuollainen retiikkeli ja kiikari, jonka soveltuvin käyttö on lähinnä metsästyshommissa, passitornissa, 75-100m matkoille. Tekisi mieli kysyä ihan kohteliaasti että mikä taho tästä valinnasta on ollut aikanaan vastuussa ja millä perusteilla sekä kompetenssilla tämä valinta on aikanaan tehty?