Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
@J0h1F
Tähtäinten kannibalisointi TRG kivääreistä ja paremman optiikan hankkiminen niihin päivityksen yhteydessä kuulostaa toteuttamiskelpoisimmalta vaihtoehdolta ja mielestäni jo yksin se lisäisi merkittävästi TAK 85 kiväärien käyttökelpoisuutta ennenkuin pata viimein porisee ja piipputeräs muuttuu nännikoruiksi.
 

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Todennäköisesti kuitenkin uuden aseen hankkiminen tulisi halvemmaksi, esim. Tikkojen hankkiminen 6,5 Creedmoorissa, jos budjettilinjalla mennään. Kustannustehokkuutta voisi verrata vaikkapa juuri Tikkaan.
En keksi itse enää mitään syytä miksi tekohengittää kasifemmaa kun kokonaan uusi ase maksaa kuluttajallekin kaupassa yksittäiskappaleena alle 1500€ (esim Tikka T3x CTR)
 

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Onko jotain käytännön hyötyä 6.5creedmoorissa verrattuna .260 tai 6.5x55?
Oma mielipide, ei välttämättä ihan puhdas fakta, on että 6,5mm luoti on aika heikko silloin kun pitää saada maaliin osuman lisäksi vaikutustakin pidemmälle matkalle. Se on erinomainen kun haetaan osumaa mutta energiaa siinä ei ole samalla tavalla kuin paksummissa sukkapuikoissa. Itse pohdin omassa aseenostossa tätä ja päädyin .300 win mag:iin koska haluan myös vaikutusta (metsästys) omassa valinnassani pidemmällekin.
 

J0h1F

Kenraali
Onko jotain käytännön hyötyä 6.5creedmoorissa verrattuna .260 tai 6.5x55?
Hieman korkeammat lähtönopeudet kuin 6,5x55:ssä, yhteensopiva .308 Winchesterille tehtyjen lippaiden, lukkojen ja aktioiden kanssa (kuten myös .260 Remington), ja 6,5 Creedmoorissa on pidempi kaula kuin .260 Remingtonissa, joka mahdollistaa paremmin pidempien luotien käytön. USA:n asevoimat testasi .260 Remingtonia ja 6,5 Creedmooria ja päätyi jälkimmäiseen.


Harrastajakäytössä 6,5 Creedmooria puoltaa myös ehdottomasti nyt viimeisinä vuosina erittäin hyväksi tullut tehdaslatausten saatavuus, Sakoltakin saa ratapatruunaa muistaakseni vain jonkin verran yli euron kappalehintaan, eikä Scenarillakaan ladattu Sakon patruuna ole kovin kallista.

Sen sijaan toisesta 6,5 mm patruunasta en näkisi syytä siirtyä pois, sikäli kun sitä käyttää jo.

--

Tosin sittenhän olisi ollut 6,5 Creedmooria vanhempi, kotimainen vaihtoehto, eli 6,5x47 Lapua, joka olisi mahdollistanut vielä pidempien luotien käytön. Kilpailuissahan se on suosittu patruuna, valitettavasti se vain ei saanut niin paljon suosiota USA:ssa, että olisi tehnyt 6,5 Creedmoorin kehittämisen tarpeettomaksi. Pienenä haittapuolena siinä toki on hieman alempi tilavuus ja siten hieman alemmat lähtönopeudet.
 
Viimeksi muokattu:

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
En keksi itse enää mitään syytä miksi tekohengittää kasifemmaa kun kokonaan uusi ase maksaa kuluttajallekin kaupassa yksittäiskappaleena alle 1500€ (esim Tikka T3x CTR)
Olisi parempi laittaa nuo myyntiin siviilimarkkinoille ja katsoa mitä niistä saa (tietenkin jotkut erityistapaukset voidaan ottaa talteen museoitaviksi) ja käyttää rahat uusien rahoittamiseen (ei tietenkään yksistään, mutta sen lisäksi). .338 LM on mielestäni ihan perusteltu kaliberivalinta, etenkin jos siihen on saatavilla AP-luoti, nykyään alkaa naapurillakin olemaan suojaliivejä joihin ei saa tehoa muuten kuin AP-luodilla ja TA-toiminnassa niiden sopisi toimia vielä kohtuullisen matkan päästä.
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
6.5Creedmoor ongelma on juurikin tuo terminaaliballistiikka. Varsinkin jos ammutaan lyhyille 50-300m etäisyyksille, niin 308 on paljon tehokkaampi.
 

ctg

Ylipäällikkö
Vauhtia piisaa kohtuullisesti vaikka onkin pitkä matka. Tarkkuudessa ei ole mitään valitettavaa.

 

Pihatonttu

Kenraali
Partioinahan nuo operoivat muutenkin vaikka tiedustelija tarkka-ampujia olisivatkin. Tai vaikka kuuluisivat johonkin erikoislasten kuperkeikkaosastoon, partiona silti tai ryhmän osana.. ..En oikein näe sellaista tarkka-ampujan käyttöroolia realistisena enkä toimivana, että kaardemumman yössä hiiviskelee yksinään yksinäinen tarkka-ampuja ghillie puvussa ja dragbagin kanssa kun amerikkalaisessa elokuvassa konsanaan.
Repesin täydellisesti.

Visuaalinen + tarinallinen mielikuvitus lähti heti laukalle. Melkein tekisi mieli kirjoittaa tarina erikoislasten kuperkeikkaosastosta Kaardemumman yössä.

paitsi suunnistuksella ei ketään tapeta... noh, jollei karhuemoon törmää
Mun käsittääkseni amerikikkalaisilla (mariineilla?) on sellainen leikillinen sanonta, että kolme maailman vaarallisinta asiaa ovat solttu (private) jolla on idis, luutnantti jolla on kartta ja kenraali jolla on tytär.

Mutta nehän nyt tekee kaiken toisin.
 
Viimeksi muokattu:

Pihatonttu

Kenraali
Go for it Bro! Luen mielelläni tuotoksen. :)
Älä hullua yllytä.

Ja sitä paitsi mun pitäisi ensin oppia tosi paljon kaikesta.

Mutta hauskan lastenkirjan tosta voisi kyllä saada.

Ada Hada, Asko Pergeri, Severi Mutismi ja joukko niiden kavereita perustavat Koulukiusattujen Kummajaisten Itsepuolustuskerhon, joka harjoittelee salaa milloin lähimetsän majoissa, milloin Brita Blindin isin videostudiolla. Opit haetaan juubituubista. Harjoittelu on välttämätöntä koska koulukiusaajien jengi kiristää rahaa ja käyttää väkivaltaa. Koulureput ovat kilpiä. Pamppuna voi olla Kotivaran metvursti joko puolen kilon tai kilon pötkönä. (Ei sitä kuitenkaan pysty syömään muut kuin Ada, joka menee vähän aikaa syömisen jälkeen glutamaattiyliannostuksen seurauksena raivoisaan berserk-tilaan.) Myös äänitys-, videointi-, airsoft- ja linkotyyppiset härpäkkeet ovat käytössä.

Jatkuvana ongelmana on sekin, kuinka salata erityislasten kuperkeikkakerhon toiminta vanhemmilta, joiden käsitys kiusaamiseen reagoinnista on aivan toisenlainen - siis kiusaamista lisäävä. Tähän ratkaisuna on...
 

Pihatonttu

Kenraali
En tunne tätä aihepiiriä juuri ollenkaan vaikka eräs kaukaisempi sukulainen olikin joskus menneisyydessä muutaman kuukauden tommoisissa tehtävissä.

Asiantuntemuksen täydellinen puute saa minut tykkäämään pstsian esittämästä ajatuksesta.

Tiedustelutarkka-ampujien koulutus olisi tietysti mahdollista esimerkiksi siten, että tehtävään hakeuduttaisiin valintakokeiden kautta ennen palveluksen alkua samalla tapaa kuin valmiusjoukko- tai erikoisjoukkokoulutukseen. Koulutus olisi keskitetty yhteen paikkaan, palvelusaika olisi 11,5 kk ja kaikki koulutettaisiin aliupseereiksi. Nämä sitten sijoitettaisiin ryhminä ja/tai joukkueina eri SA organisaatioiden tasoille alkaen aikaisintaan pataljoona- tai taisteluosastotasosta.

Nähdäkseni tuo olisi jopa ihan realistinen vaihtoehto. Tulitukitarkka-ampujien koulutus voitaisiin edelleen järjestää muun joukon koulutuksen yhteydessä.
Lisään tohon vielä sellaisen ajatuksen, että ketjussa on paljon ampumisesta ja sen välineistä. Sellaiset vähemmän tärkeät kysymykset kuin kuinka välttyä havaitsemiselta liikkumisen aikana ja mitä kaikkea elektroniikkaa itäisen naapurin elso-osaaminen huomaa jäävät luonnollisesti vähemmälle huomiolle.

Itse näkisin tarkka-ampujat tiimeineen myös eräänlaisina sotilaallisen täsmäsuorituskyvyn asiantuntijoina. Joskus on hyvä antaa pienen mutta luovan ja osaavan porukan leikkiä monenlaisilla vehkeillä ja siirtää sitä kautta saatu tieto, osaaminen ja tieto tiedon puuttumisesta komentoketjussa ja koulutusjärjestelmässä eteenpäin. Tämä laajemmin hyödynnettävissä olevan osaamisen tuottaminen ei myöskään ole saanut ketjussa (ainakaan postaukseen 838 mennessä) sellaista huomiota, jota se ehkä ansaitsisi.

Näen erittäin perusteltuna sen ajatuksen, että ainakin osa tarkka-ampujista on erikoisjoukkoihin verrattavia erikoisosaajia, joiden kohdalla valintakokeiden kautta hakeutuminen + pidempi palvelus + vähintään aliupseerin status olisi ihan hyvältä kuulostava ajatus.

Ja jos puhun läpiä päähäni, niin lytätkää armollisesti.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
En tunne tätä aihepiiriä juuri ollenkaan vaikka eräs kaukaisempi sukulainen olikin joskus menneisyydessä muutaman kuukauden tommoisissa tehtävissä.

Asiantuntemuksen täydellinen puute saa minut tykkäämään pstsian esittämästä ajatuksesta.



Lisään tohon vielä sellaisen ajatuksen, että ketjussa on paljon ampumisesta ja sen välineistä. Sellaiset vähemmän tärkeät kysymykset kuin kuinka välttyä havaitsemiselta liikkumisen aikana ja mitä kaikkea elektroniikkaa itäisen naapurin elso-osaaminen huomaa jäävät luonnollisesti vähemmälle huomiolle.

Itse näkisin tarkka-ampujat tiimeineen myös eräänlaisina sotilaallisen täsmäsuorituskyvyn asiantuntijoina. Joskus on hyvä antaa pienen mutta luovan ja osaavan porukan leikkiä monenlaisilla vehkeillä ja siirtää sitä kautta saatu tieto, osaaminen ja tieto tiedon puuttumisesta komentoketjussa ja koulutusjärjestelmässä eteenpäin. Tämä laajemmin hyödynnettävissä olevan osaamisen tuottaminen ei myöskään ole saanut ketjussa (ainakaan postaukseen 838 mennessä) sellaista huomiota, jota se ehkä ansaitsisi.

Näen erittäin perusteltuna sen ajatuksen, että ainakin osa tarkka-ampujista on erikoisjoukkoihin verrattavia erikoisosaajia, joiden kohdalla valintakokeiden kautta hakeutuminen + pidempi palvelus + vähintään aliupseerin status olisi ihan hyvältä kuulostava ajatus.

Ja jos puhun läpiä päähäni, niin lytätkää armollisesti.
No, välttäisin erikoisjoukkorinnastusta - tai oikeastaan jopa poistaisin koko termin sotilaskielestä.
Nykyään lähes jokainen koulutushaara on teknologian kehittymisen myötä menossa siihen että siinä tarvitaan erikoisosaamista ja yhä pidemmälle vietyä erikoistumista.
Tarkka-ammunta on (jalkaväen) koulutushaara siinä missä muutkin, eikä siinä sinänsä ole mitään mystistä tai yleisesti ottaen mitään poikkeuksellisen vaativaa. Ta-koulutushaaran vaatimukset voivat olla hieman erilaisia kuin vaikkapa PST-ohjushommien vaatimukset, mutta eivät ne vaatimukset ole sen "kovempia" tai "huonompia", ne ovat vain hiukan erilaisia.
Ammattierikoisjoukoissa toimivan TA:n vaatimukset ovat sen joukon vaatimusten mukaiset, Jääkärikomppanian TA-ryhmässä toimivan TA:n vaatimukset ovat JK:n vaatimuksia ja SPOLK:n TA:n vaatimukset ovat SPOL-puolen vaatimukset jne höystettynä niillä muutamilla tarkka-ampujilta yleensä vaadittavilla ominaisuuksilla.
Tarkka-ammunta on koulutushaara siinä missä muutkin. Vaatii erikoistumista siinä missä muutkin koulutushaarat, mutta ei se siis sinänsä mikään "erikoisjuttu" ole.
Paljonhan siitä on tehoja irti saatavissa ja tehoja irtoaa sitä enemmän, mitä pidemmälle koulutus voidaan viedä ja mitä tiukemmin vaatimuksin koulutettavat voidaan valita. Toisaalta sama pätee myös vaikkapa jo mainitsemaani PST-ohjuspuoleen. Jos PST-miehet voidaan valita mahdollisimman kovin vaatimuksin ja kouluttaa heidät hyvin pitkälle, teho nousee sitä mukaa kun valintakriteerit kovenee ja koulutusta viedään pidemmälle. Samoin käy konekiväärimiesten kohdalla - ja panssarivaunumiehistöjen - ja "tavallisten" jääkäreiden - ja niin edelleen.
Se onkin sitten vaan priorisointia mikä koulutushaara lopulta on se josta eniten tehoa irtoaa jos siihen satsataan tarpeeksi. Kaikkeen ei voida satsata, koska pääosin ne ovat ne samat ihmiset jotka valikoituisivat lähes kaikkiin koulutushaaroihin.

Tarkka-ammunnan osalta minusta olisi tärkeintä elvyttää koulutushaara ja sen koulutuskulttuuri samalle tasolle kuin on vaikkapa PST-ohjusten ja monen muun koulutushaaran koulutus on.
Tätä työtä on tehty ja tehdään ja pikkuhiljaa sen työn tulos alkaa myös näkymään.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Nykyään lähes jokainen koulutushaara on teknologian kehittymisen myötä menossa siihen että siinä tarvitaan erikoisosaamista ja yhä pidemmälle vietyä erikoistumista.
Näinhän tämä on kaikilla osaamisalueilla nykyään pitkälti. Ihan sama, puhutaanko it-insinööreistä tai lääkäreistä esimerkiksi. Osaaminen kapeutuu ja erikoistuu.
 
Viimeksi muokattu:

Nhhk

Majuri
No, välttäisin erikoisjoukkorinnastusta - tai oikeastaan jopa poistaisin koko termin sotilaskielestä.
Nykyään lähes jokainen koulutushaara on teknologian kehittymisen myötä menossa siihen että siinä tarvitaan erikoisosaamista ja yhä pidemmälle vietyä erikoistumista.
Tarkka-ammunta on (jalkaväen) koulutushaara siinä missä muutkin, eikä siinä sinänsä ole mitään mystistä tai yleisesti ottaen mitään poikkeuksellisen vaativaa. Ta-koulutushaaran vaatimukset voivat olla hieman erilaisia kuin vaikkapa PST-ohjushommien vaatimukset, mutta eivät ne vaatimukset ole sen "kovempia" tai "huonompia", ne ovat vain hiukan erilaisia.
Ammattierikoisjoukoissa toimivan TA:n vaatimukset ovat sen joukon vaatimusten mukaiset, Jääkärikomppanian TA-ryhmässä toimivan TA:n vaatimukset ovat JK:n vaatimuksia ja SPOLK:n TA:n vaatimukset ovat SPOL-puolen vaatimukset jne höystettynä niillä muutamilla tarkka-ampujilta yleensä vaadittavilla ominaisuuksilla.
Tarkka-ammunta on koulutushaara siinä missä muutkin. Vaatii erikoistumista siinä missä muutkin koulutushaarat, mutta ei se siis sinänsä mikään "erikoisjuttu" ole.
Paljonhan siitä on tehoja irti saatavissa ja tehoja irtoaa sitä enemmän, mitä pidemmälle koulutus voidaan viedä ja mitä tiukemmin vaatimuksin koulutettavat voidaan valita. Toisaalta sama pätee myös vaikkapa jo mainitsemaani PST-ohjuspuoleen. Jos PST-miehet voidaan valita mahdollisimman kovin vaatimuksin ja kouluttaa heidät hyvin pitkälle, teho nousee sitä mukaa kun valintakriteerit kovenee ja koulutusta viedään pidemmälle. Samoin käy konekiväärimiesten kohdalla - ja panssarivaunumiehistöjen - ja "tavallisten" jääkäreiden - ja niin edelleen.
Se onkin sitten vaan priorisointia mikä koulutushaara lopulta on se josta eniten tehoa irtoaa jos siihen satsataan tarpeeksi. Kaikkeen ei voida satsata, koska pääosin ne ovat ne samat ihmiset jotka valikoituisivat lähes kaikkiin koulutushaaroihin.

Tarkka-ammunnan osalta minusta olisi tärkeintä elvyttää koulutushaara ja sen koulutuskulttuuri samalle tasolle kuin on vaikkapa PST-ohjusten ja monen muun koulutushaaran koulutus on.
Tätä työtä on tehty ja tehdään ja pikkuhiljaa sen työn tulos alkaa myös näkymään.
No se paljon parjattu mpk ainakin aikoinaan koulutti parempia tarkka-ampujia kuin sotalaitos, ja näillä reissuilla jotka sitoutui asiaan oli myös halu ostaa parempaa varustettua kuin puollustusvoimilla oli tarjota. Tämän hetkistä tilannetta en tarkkaan tiedä mutta veikkaan että edelleen siellä mpk:ssa on osaamista
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
No se paljon parjattu mpk ainakin aikoinaan koulutti parempia tarkka-ampujia kuin sotalaitos, ja näillä reissuilla jotka sitoutui asiaan oli myös halu ostaa parempaa varustettua kuin puollustusvoimilla oli tarjota. Tämän hetkistä tilannetta en tarkkaan tiedä mutta veikkaan että edelleen siellä mpk:ssa on osaamista
Sori mutta pitää kysyä miten tämä osaamisen paremmuus mitattiin ja minkälaiset mittarit ylipäätänsä olivat käytössä osaamisen arvioinnissa?
 

Nhhk

Majuri
Sori mutta pitää kysyä miten tämä osaamisen paremmuus mitattiin ja minkälaiset mittarit ylipäätänsä olivat käytössä osaamisen arvioinnissa?
No tällehän ei voida antaa yhtä tai kahta mittaria millä mitataan. Mutta ainakin henkilökohtaisesti nähnyt sen armeijasta tulleen tarkka-ampujan vs sen motivoituneen reserviläisen joka on käynyt kurssit ja harjoitellut siinä välissä. Toki osa näistä armeijassa koulutuksen saaneistakin jatkaa harrastusta "siviilissä" ja jottei mene nokitteluksi niin itseäni en laske millään muotoa tarkka-ampujaksi.

Edit. Olen sitämieltä että jotuttaminen ei todellakaan sovi TA:n kouluttamiseen vaan siellä voidaan opettaa vain perusteet
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
No tällehän ei voida antaa yhtä tai kahta mittaria millä mitataan. Mutta ainakin henkilökohtaisesti nähnyt sen armeijasta tulleen tarkka-ampujan vs sen motivoituneen reserviläisen joka on käynyt kurssit ja harjoitellut siinä välissä. Toki osa näistä armeijassa koulutuksen saaneistakin jatkaa harrastusta "siviilissä" ja jottei mene nokitteluksi niin itseäni en laske millään muotoa tarkka-ampujaksi.

Edit. Olen sitämieltä että jotuttaminen ei todellakaan sovi TA:n kouluttamiseen vaan siellä voidaan opettaa vain perusteet
Jäin miettimään sitä että onko mittauksessa ja osaamisen arvioinnissa ollut huomion kohteena ainoastaan itse ampumasuorite ampumarataolosuhteissa ja osuminen ja ehkä simppeliä etäisyydenmittausta vai onko testipatteristo ollut monipuolisempi? Haen myös sitä että, jos sanotaan toisen organisaation kouluttavan parempia osaajia kun toisen niin silloin täytyy olla jonkinlaiset määritteet vaadittavalle osaamiselle sekä mittarit jolla osaaminen mitataan, että objektiivisesti mitattavat erot saadaan aikaiseksi ja ennenkaikkea tilastoitua.

Itse olen sitä mieltä että siviilissä voi harjoitella ampumateknistä tapahtumaa ja etäisyyden mittauksia esimerkiksi yhden ratapäivän puitteissa. Mutta PV:llä on mahdollisuuksia kouluttaa monipuolisesti ja pitkäkestoisesti, sekä kouluttaa asioita joita siviilissä on käytännössä mahdoton kouluttaa, tai ainakin hyvin vaikeaa. Esimerkiksi liikkumista maastossa aseiden ja varusteiden kanssa, tuliasemaharjoittelua maastossa, yhteistoimintaa ryhmän-joukkueen kanssa ja yhteistä tulenkäyttöä, tulenjohtoa... you name it.
 

Nhhk

Majuri
Jäin miettimään sitä että onko mittauksessa ja osaamisen arvioinnissa ollut huomion kohteena ainoastaan itse ampumasuorite ampumarataolosuhteissa ja osuminen ja ehkä simppeliä etäisyydenmittausta vai onko testipatteristo ollut monipuolisempi? Haen myös sitä että, jos sanotaan toisen organisaation kouluttavan parempia osaajia kun toisen niin silloin täytyy olla jonkinlaiset määritteet vaadittavalle osaamiselle sekä mittarit jolla osaaminen mitataan, että objektiivisesti mitattavat erot saadaan aikaiseksi ja ennenkaikkea tilastoitua.
En tiedä kerkisitkö lukemaan lisäyksenä tuhon viestiini. Mutta nimenomaan armeijassa ei vain keritä opettamaan kaikkea.
 
Top